Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 46
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 48
§ 47
Mitä tulee viljan tuontiin, siihen pätee sama. Kukaan ei voi kieltää sitä, että kuningas ja säädyt ovat tarkoittaneet ja käyttäneet tuoteplakaatin kumoamista keinona hintojen nousun torjumiseksi. Päästäkseni helpoimmin asiasta haluan täten ainoastaan antaa mitä lyhyimmät ja todenmukaisimmat vastaukset kriitikon kolmeen kysymykseen sivulla 27, joihin järkevästi vastaamalla hän uskoo asian ratkeavan parhaiten.
Ensimmäiseen vastataan, että syy, miksei viljan hinta ensimmäisinä 15 vuotena tuoteplakaatin säätämisen jälkeen noussut erityisen korkeaksi, oli se, että mainittua plakaattia ei aluksi kaikilta osiltaan noudatettu, kuten edellä on todistettu.
Toiseen vastataan, että viljan hinta laski tuoteplakaatin kumoamisen myötä vuonna 1741 huomattavasti, vaikkakaan lasku ei voinut jäädä pysyväksi johtuen sitä seuranneista vaikeista nälkävuosista. Silti tämä säädös mahdollisti tuona kalliina aikana huomattavat viljantoimitukset, joita ilman suuri osa alamaisista olisi varmasti menetetty. Tuomitkoon siis jokainen, millaista rakkautta kansalaisia kohtaan osoittavat oman maamme miehet puolustaessaan tiukasti säädöstä, jolla on rahvaalle tällaiset seuraukset.
Kolmanteen vastataan: Kukapa ei tietäisi, että rauha ja seuranneiden vuosien runsas kasvu laskivat viljan hintaa jo ennen kuin tuoteplakaatti saatettiin viljakauppaa koskien uudestaan täyteen voimaansa. Elinkeinojamme on varsin usein ja jopa ilman katovuosia piinannut tämän tavaran epävakaa hinta, joka ei johdu mistään muusta kuin yhteenliittymistä, eikä sitä voi hillitä mikään muu kuin niiden lakkauttaminen.
Kirjoittajaa syytetään siitä, ettei hän ole esittänyt edes yhtä todennäköistä seikkaa, joka osoittaisi, että tuoteplakaatti on johtanut monopoleihin. Eikö kirjoittaja ole osoittanut, että vientihinnat putosivat ja tuontihinnat nousivat plakaatin toimeenpanopäivästä alkaen ja pakottivat köyhät ruukinomistajat ahdingossaan myymään omaisuutensa muutamille harvoille vauraille kauppiaille, jotka olivat heidän luotottajiaan, ja huokailemaan kohtuuttoman ikeen alla. Eikö ole todistettu, että vähäisemmät tapulikaupungit, joilla ei ollut kokonaisia laivalastillisia suolasatamissa haluttuja vientitavaroita tai vaadittuja muunlaisten tavaroiden valikoimia, tehtiin kykenemättömiksi hyödyntämään tapulioikeuttaan entiseen tapaan, kun ulkomaalaisilla ei enää ollut lupaa vierailla niissä suolaa painolastinaan. Lisäksi he eivät katsoneet kannattavaksi purjehtia niihin muiden tavaroiden kanssa, koska tällaisissa kaupungeissa ei voitu myydä pelkästään näitä tavaroita kokonaisten laivalastien verran.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 46
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 48
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: