Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 44
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 46
§ 45
Kriitikot ovat toki havainneet, ettei mitään pulaa suolasta eikä sen hinnan nousua todettu välittömästi tuoteplakaatin säätämisen jälkeen eikä ennen kuin vuonna 1734, mutta he ovat vaienneet tämän syistä tai olleet niistä tietämättömiä.
Nämä löytyvät jälleen selvin sanoin kuninkaallisen majesteetin armollisesta määräyksestä 27. heinäkuuta 17311 koskien suolakauppaa, kun siinä sanotaan, että huomattava määrä siitä tavarasta tuodaan vuosittain valtakuntaan varastointisatamista tai toisen tai kolmannen välikäden kautta. Samassa määräyksessä rajoitettiin tuollaisilta varastointipaikkakunnilta vapaasti tuotavan suolan enimmäismääräksi kolmasosa aluksen vetoisuudesta.
Tästä mieleeni tulee joitakin huomautuksia. 1) Tuoteplakaattia oli suolan osalta vuoteen 1731 mennessä tuskin lainkaan noudatettu suuremmissa kaupungeissa, vaikka kuninkaallisen kauppakollegion kirjeestä kuninkaalliselle majesteetille2 havaitaan selvästi, että suolakauppa oli plakaatin miltei pääasiallisin kohde. 2) Suomalaiset kaupungit eivät olleet uskaltautuneet samanlaiseen lainrikkomiseen, mikä nähdään Suomen rahvaan samanaikaisesta pyynnöstä3, että ulkomaalaisten sallittaisiin käyttää suolaa painolastina, kun he kävivät suomalaisissa kaupungeissa, mihin he saivat kielteisen vastauksen. 3) Vesinäytteiden ottaja4 on syyllistynyt virheeseen sivulla 18, kun hän sanoo, että valtakunnan varustamoiden sallittiin viimeksi mainitussa määräyksessä noutaa suolaa varastopaikoilta, koska kyseinen määräys ei lainkaan mainitse valtakunnan varustamoja, vaan sanat kuuluvat seuraavasti: ”Niinpä olemme havainneet armossa hyväksi säätää ja määrätä, että vain ne alukset, jotka kulkevat Hollantiin sekä Itämeren kaupunkeihin Danzigiin, Königsbergiin ja Lyypekkiin ja jotka on lastattu ruotsalaisilla tuotteilla, voivat rahtimaksujen helpottamiseksi ottaa sieltä palatessaan mukaansa tarpeelliseksi pohjalastiksi pieniä määriä suolaa jne.”5 Tämä koski myös muukalaisten varustamoja, jotka veivät maasta valtakunnan tuotteita. Kenenkään ei pidä kuitenkaan luulla, että tämä virhe olisi tapahtunut kriitikon huomaamatta: se tapahtui, jotta hän voisi vastaavasti paremmin liittää tämän kohdan juuri aiemmin selostamaansa Suomen rahvaan hakemuksen hylkäämiseen, kun se anoi samaa vapautta ulkomaalaisille näiden purjehtiessa Suomeen. 4) Juuri tässä mainittu määräys loi perustan hintojen nousulle ja pulalle, josta seuraavilla vuoden 1734 valtiopäivillä valitettiin. 5) Jo tätä ennen olisi vallinnut paljon suurempi pula, jos tuoteplakaattia olisi tältä osin noudatettu välittömästi. 6) Tämä määräys annettiin vain seuraaviin valtiopäiviin asti ja siten vain kokeeksi. 7) Miten epävarmalle perustalle kauppakollegio rakensikaan, kun se jo vuonna 1724 puolsi kuninkaalliselle majesteetille määräystä, joka yhdellä kertaa kielsi kaiken suolankuljetuksen varastopaikkakunnilta, kun se vielä vuonna 1731 sallittiin kolmasosalle laivan lastitilavuudesta. 8) Kuinka moneen lainrikkomukseen tuoteplakaatti on antanutkaan aiheen, kun alamaisia on yritetty pelastaa suolapulalta. 9) Kuinka moniin lakien, kieltojen ja rajoitusten muutoksiin se on antanut aihetta melkein jokaisen erillisen tapauksen yhteydessä. 10) Kuinka monien uusien oikeudenkäyntien, rangaistusten ja takavarikointien kohteeksi kansalaiset ovatkaan sen takia joutuneet, mistä maistraattien ja kuninkaallisen kauppakollegion asiakirjat sitä seuraavilta vuosilta antavat kammottavan todistuksen.
Kriitikot esittävät muuten laajasti näkemyksiään suolan kalleuden syistä 1. lokakuuta 1741 annetun kuninkaallisen kirjeen6 perusteella ja väittävät syyn olevan vähittäiskauppiaissa, mutta me voinemme sivuuttaa tämän väitteen perusteellisen kumoamisen, jos katsomme, ettei asiaa ole mitenkään todistettu. Kuninkaallinen majesteetti sanoo näet ainoastaan, että vähittäiskauppiaat ovat ne, joilla on suurin syy nostaa tavaroidensa hintoja, mutta ei, että niin olisi todellisuudessa tapahtunut. Näin kriitikot keittävät kokoon syyn siitä, joka ei ole syy, vapauttaakseen mahtavat ja vierittääkseen syyn heikkojen niskoille.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 44
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 46
paikat: Danzig (Gdańsk) Itämeri Königsberg Lyypekki Suomi
Henkilöt: Runeberg, Edvard Fredric
Raamatunkohdat:
Aiheet: