Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Seikkaperäinen vastaus

Seikkaperäinen vastaus, § 42

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 42

Mitä tulee kriitikon väitteeseen sivulla 19 plakaatin säätämisen toisen seurauksen todistamattomuudesta, todiste on kuitenkin luettavissa heti hänen lainaamiensa sanojen jälkeen: hollantilaisten ja englantilaisten oli pakko myydä tavaransa kalliimmalla. Siinä sanotaan selvästi (huom.), ”että sellaista tapahtui, koska heidän oli kalleudella pakko ottaa korvaus siitä, minkä he aiemmin olivat saaneet runsaudella, sillä suola, jota aiemmin oli käytetty painolastina, ei enää kattanut mitään osaa rahtikuluista”. Lisäksi, sen jälkeen kun ruotsalaisille annettiin tällä asetuksella mahdollisuus kor­vata laiva­telakoilla kärsimänsä tappiot korkeammilla rahtimaksuilla, kuten edellä on todistettu, kukaan ei voinut estää niitä ulkomaalaisia, jotka näkivät sen kannattavaksi, käyttämästä samoja kalliita rahtimaksuja hyväkseen omissa rahtikuljetuksissaan.

Esimerkiksi, jos Ruotsi ehkäistäkseen maanviljelijöidensä kärsimiä tappioita kykenisi säädösten avulla, vaikkei sitä selvin sanoin ilmaistaisikaan, korottamaan viljan hintaa yhdellä plootulla tynnyriltä, ja jos ostetun viljan kulutus olisi koko valtakunnassa miljoona tynnyriä, mistä puolet olisi ulkomaalaisten myymää ja puolet Ruotsin kansalaisten, eikö ostajia täten verotettaisi kuusi miljoonaa kuparitaaleria enemmän kuin aiemmin. Tästä siirtyisi ulkomaalaisille kolme miljoonaa, joihin nämä eivät olisi koskaan päässeet muuten käsiksi kuin ainoastaan oman maatalouden auttamiseksi tarkoitetun säädöksen nojalla.

Kuninkaallinen kauppakollegio itse sanoo kirjeessään kuninkaalliselle majesteetille 30. lokakuuta, ”että ulkomaalaiset ovat myyneet suolaa Ruotsissa viimeksi kuluneina vuosina hyvin halvalla, alemmilla hinnoilla kuin ne, joita ruotsalaiset kauppiaat ovat itse vaatineet, eli muukalaiset ovat tuoneet tänne paljon suolaa pelkkää rahtimaksua vastaan, kun meidän omiemme on sitä vastoin rahdin lisäksi saatava kohtuullinen voitto itse lastista”1. Millä tavoin tuoteplakaatti silloin hillitsisi ulkomaalaisten kalliita hintoja? Kuinka tämä sama tuoteplakaatti silloin voisi pakottaa heidät alhaisempiin rahtimaksuihin? Ja millä tavalla he painostivat meitä silloin, kun he antoivat meille kevyemmät rahtimaksut, tappelivat raudastamme vuosina 1723 ja 1724 Skeppsbrolla ja maksoivat siitä paljon yli käyvän hinnan? Eivätkö kriitikon kysymykset tästä aiheesta sivulla 19 ole silloin täysin vastoin kaikkia kauppaperiaatteita ja päivänselvää kokemusta?

Ja mitä taas tulee jo kuningas Kustaa Adolfin aikanaan perustamaan yleiseen kauppakomppaniaan2, johon kriitikko viittaa, niin se perustui täysin siihen kauppajärjestelmään, joka omaksuttiin jo kuningas Kustaa I:n aikoina ulkomaalaisten pitämiseksi poissa valtakunnan satamista. Tämän järjestelmän perusta ja sitä liikuttavat voimat on selvitetty perinpohjin jäljempänä. Kansakunta on niin täysin vakuuttunut siitä, mitä hyötyä tai vahinkoa valtakunta yleensä on saanut useimmista perustetuista kauppa-, kupari-, terva-, suola- ja rautakomppanioista ja -konttoreista, vaikka mielelläni haluan myöntää, että ne ovat olleet tietylle väelle ja tietyille ihmisille tuottoisimpia elinkeinoja, joita Ruotsissa on koskaan ollut.

Valtakunta oli Kustaa I:n aikana kaukana nykyisestä kurjuudesta, kun silloin oli sekä kansaa, ruokaa että rahaa enemmän kuin nyt, ja vaikka voimme etsiä ja keksiä syitä tähän kuinka paljon tahansa, ei silti mikään ole vaikuttanut tähän niin keskeisesti kuin se pakko, jonka alaiseksi kauppamme ja elinkeinomme tällä välin joutuivat. Niin kauan kuin Ruotsia ei koske se, mitä Hübner sanoo teoksessaan Vollständige Geographie Hollannista: ”Ylipäänsä hallintoa harjoitetaan hyvin lempeästi, ja huomatkaa, pääasiassa katsotaan vain, että jokaisella olisi mahdollisuus työskennellä ja ansaita leipänsä”3, on lähes mahdotonta pelastaa isänmaa köyhyydeltä ja maastamuutolta edes millään niistä tempuista, joita nokkelimmat aivot voivat keksiä.

Olemme kuitenkin jo korjailleet tätä liian pitkään, kuten eukko teki lapsen jalalle4.


  1. ”että ulkomaalaiset ovat ... voitto itse lastista”: Lainaus asiakirjasta Kommerskollegium till Kungl. Maj:t 30.10.1724, Kommerskollegiets utgående diarier 1724, C II aa:40, Kommerskollegiets huvudarkiv, SRA.
  2. yleiseen kauppakomppaniaan: Vuonna 1626 perustettu Swea rikes general-handels-kompani (ns. Söderkompaniet), jolla oli yksinoikeus kauppaan Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa.
  3. ”Ylipäänsä hallintoa ... ja ansaita leipänsä”: sitaatti teoksesta Johann Hübner, Johann Hübners Vollständige Geographie. Theil 1, Von Europa, Portugall, Spanien, Frankreich, Engelland, Schottland, Irrland, Niederland, Schweiz und Italien (1730), s. 482
  4. kuten eukko teki lapsen jalalle: Alkutekstissä viitataan ilmaisuun jämka barnfoten, jonka taustalla on tarina eukosta, joka hyvää tarkoittaen alituisesti korjasi lapsen vääntyneen jalan asentoa kunnes jalka vioittui täydellisesti. Hyvät pyrkimykset voivat johtaa täysin vastakkaiseen lopputulokseen.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: