Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 38
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 40
§ 39
Katso nyt, lukijani, kuinka omien varustajiemme keräämät rahtimaksut saattoivat sataprosenttisesti kaatua ulkomaalaisten käsiin ja kuinka mairittelevat voitot väistämättä tavalla tai toisella putoavat ulkomaalaisten käsiin, jos jokin elinkeino ei kykene ilman pakkoa, palkkioita ja korvauksia olemaan kannattava itsessään.
Voiko kukaan ruotsalainen katsoa, kuinka kaikki tämä on salattu hänen maanmiehiltään ja kuinka koko asioiden yhteys on kauniisiin syihin kietomalla viety pimeään heidän näkyvistään, tuntematta samalla itseään mitä suurimmassa määrin velvollisiksi raivaamaan tällaiset esteet pois tieltä ja saattamaan kaiken päivänvaloon? Voiko se pieni harmi, että joutuu moitteiden kohteeksi ja luullaan ulkomaalaiseksi, vastata sitä iloa, että saa työskennellä rakentaakseen kansalaisten vapautta ja sitä varmaa perustusta, johon heidän säädöksensä voisivat72 tulevaisuudessa turvallisesti nojata? Tuomitse nyt puolueettomasti kaiken tämän pohjalta, onko kirjoittaja ulkomaalainen ruotsalaisen puvussa ja lahjuksia vastaanottanut kansalainen, vai olisiko hän kansalaisvelvollisuuksistaan luopumatta voinut pitää näin tärkeitä pohdiskeluja salassa maanmiehiltään.
Kirjoittajalle ei ole koskaan juolahtanut mieleen, että merenkulku olisi Ruotsin miehille hyödytöntä tai vahingollista. Ruotsi on pitkine rantoineen luonnostaan tarkoitettu merivallaksi, ja sen vastaansanomaton etu on siinä, että voimme oman merenkulkumme avulla puolustautua ulkomaalaisten omanvoitontavoittelua vastaan niin, ettei se olisi meille niin vaarallista. Tässä suhteessa katsonkin onnettomaksi sellaisen säädöksen, jonka kautta suuri osa kaupungeista hyvän järjestyksen nimissä suljettiin pois tästä luonnon niille antamasta oikeudesta. Mutta että tiettyjen erioikeuksien ja tuoteplakaatin avulla hätäisesti revitään kansaa pois muista elinkeinoista yhteen, joka tällä tavoin ei porvariston omien sanojen mukaan tuottanut muuta kuin tappiota, on itse asiassa jotain, jonka kirjoittaja ei voi nähdä olevan kansakunnan edun mukaista. Tästä myös oletettavasti jokainen, jonka oma etu ei riipu mainituista säädöksistä, lienee vakuuttunut.
§. 39.
Se nu, min Läsare! huru de af egna Redare upburne Frakter, med hundrade ProCent kunna falla i utlänningens händer, och huru den smikrande winsten, i fall någon näring icke kan utan twång, belöningar och ärsättningar, bära sig sjelf, nödwändigt måste på et eller annat sätt falla i utlänningens händer.
Kan någon Swensk man se detta wara dolt för sina Landsmän, och dem inwefwas i mörker om hela sammanhanget med fagra skäl, utan at tillika känna hos sig den kraftigaste förbindelse, at rödja sådane hinder utur wägen, och lägga alt i ljusan dag? Mon den lilla förtret, at blifwa tadlad och ansedd för utlänninge, skulle swara emot det nöje, at arbeta på Medborgares frihet, och en fast grundwal, hwarpå deras författningar kunde72 med trygghet i en framtid fotas? Döm nu opartiskt af alt detta, om Auctor är en utländsk man i Swensk drägt och en bestucken1 Medborgare, eller om han, utan at afkläda sig medborgerliga skyldigheter, kunnat dölja så ömma Considerationer för sina Landsmän.
Det har aldrig kommit Auctor i sinnet, at anse Sjö-farten för Swenska män, såsom onyttig eller skadelig. Swerige är af Naturen ämnat til en Sjö-magt, i anseende til dess widsträkta stränder, som äger den oskattbara förmon, at genom egen Sjö-fart mota utlänningarnas egennytta, at den icke kunde wara oss så farlig; i anseende hwartil jag äfwen anser det för en olyckelig författning, hwarigenom en stor del Städer, under namn af en god ordning, stöttes utur denna af Naturen dem förundta rättighet. Men at genom särskildte Privilegier och Product-Placatet i en hast rycka folket utur andra näringar, och in uti en, som på detta sättet, icke annat, än förlust af sig kastade, efter Borgerskapets egen utsago, det är egenteligen, som Auctor icke kan se stå tilsammans med Nations fördel, hwarom äfwen förmodeligen en och hwar, som icke finner eget Interesse i bibehållandet af de förra författningar, lärer finna sig öfwertygad.
§ 39
Katso nyt, lukijani, kuinka omien varustajiemme keräämät rahtimaksut saattoivat sataprosenttisesti kaatua ulkomaalaisten käsiin ja kuinka mairittelevat voitot väistämättä tavalla tai toisella putoavat ulkomaalaisten käsiin, jos jokin elinkeino ei kykene ilman pakkoa, palkkioita ja korvauksia olemaan kannattava itsessään.
Voiko kukaan ruotsalainen katsoa, kuinka kaikki tämä on salattu hänen maanmiehiltään ja kuinka koko asioiden yhteys on kauniisiin syihin kietomalla viety pimeään heidän näkyvistään, tuntematta samalla itseään mitä suurimmassa määrin velvollisiksi raivaamaan tällaiset esteet pois tieltä ja saattamaan kaiken päivänvaloon? Voiko se pieni harmi, että joutuu moitteiden kohteeksi ja luullaan ulkomaalaiseksi, vastata sitä iloa, että saa työskennellä rakentaakseen kansalaisten vapautta ja sitä varmaa perustusta, johon heidän säädöksensä voisivat72 tulevaisuudessa turvallisesti nojata? Tuomitse nyt puolueettomasti kaiken tämän pohjalta, onko kirjoittaja ulkomaalainen ruotsalaisen puvussa ja lahjuksia vastaanottanut kansalainen, vai olisiko hän kansalaisvelvollisuuksistaan luopumatta voinut pitää näin tärkeitä pohdiskeluja salassa maanmiehiltään.
Kirjoittajalle ei ole koskaan juolahtanut mieleen, että merenkulku olisi Ruotsin miehille hyödytöntä tai vahingollista. Ruotsi on pitkine rantoineen luonnostaan tarkoitettu merivallaksi, ja sen vastaansanomaton etu on siinä, että voimme oman merenkulkumme avulla puolustautua ulkomaalaisten omanvoitontavoittelua vastaan niin, ettei se olisi meille niin vaarallista. Tässä suhteessa katsonkin onnettomaksi sellaisen säädöksen, jonka kautta suuri osa kaupungeista hyvän järjestyksen nimissä suljettiin pois tästä luonnon niille antamasta oikeudesta. Mutta että tiettyjen erioikeuksien ja tuoteplakaatin avulla hätäisesti revitään kansaa pois muista elinkeinoista yhteen, joka tällä tavoin ei porvariston omien sanojen mukaan tuottanut muuta kuin tappiota, on itse asiassa jotain, jonka kirjoittaja ei voi nähdä olevan kansakunnan edun mukaista. Tästä myös oletettavasti jokainen, jonka oma etu ei riipu mainituista säädöksistä, lienee vakuuttunut.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 38
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 40
paikat: Ruotsi
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: