Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 36
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 38
69
§ 37
Helposti ajatellaan: olkoonkin, että siitä aiheutuu jonkinlainen tappio kansakunnalle, mutta kalliimpien rahtien avulla omat laivanvarustajamme välttävät vahingot, ja on silti kiistämätön etu, että rahat pysyvät omilla kansalaisilla.
Minun täytyy sanoa, että tällaiset puhetavat, niin yleisiä kuin ne meillä ovatkin, paljastavat aivan liian vähäistä asian miettimistä ja tarkastelua. Kun nyt on todistettu, että pakolla toteutettu laivanrakennus ja rahtikauppa aiheuttivat tappioita kansakunnalle, on selvää, että valtakunnan, joka hävisi saman verran kauppavaihdossa, täytyy korvata tuotantojen arvoissa syntynyt ero käteisellä rahalla, mikäli sitä muuten edellytetään kaupassa ulkomaalaisten kanssa. Muuten sekä voitto että tappio voisivat olla olemassa samanaikaisesti. Kuitenkin vain pieni osa lukijoistani ymmärtää täysin, mitä kaikkea tässä asiassa todellisuudessa tapahtuu.
Työläiset tarvitsevat ruokaa ja vaatteita, ja varustajat huomattavia lainoja töiden pyörittämiseen. Ne 2 000 miestä, jotka olivat rakentaneet koko vuoden laivoja, olivat käyttäneet elantoonsa edellisen oletuksen miljoona taaleria, ja silti he eivät olleet valmistaneet tässä työssä tavaroita enemmällä kuin 600 000 taalerilla, kuten edellä on todistettu. Siten jos näistä ihmisistä kukaan ei ole ollut maanviljelijä, vaan he ovat aiemmissa elinkeinoissaan joutuneet hankkimaan ulkomailta kaiken tarvitsemansa, jonka vuosittainen yhteissumma oli noussut miljoonaan, ja jos he ovat nipin napin kyenneet hankkimaan sen itselleen valmistuksillaan, niin he eivät ole ansioillaan tuona mainittuna vuonna voineet saada kaikesta tarvitsemastaan enempää kuin 600 000 taalerin arvosta. Loput eli 400 000 taaleria heidän tarpeitaan varten tekemistään hankinnoista oli täytynyt maksaa käteisellä rahalla ulkomaalaisille, mikä tuotti tuntuvaa tappiota kansakunnalle.
Tämä summa koitui ennen tuoteplakaatin säätämistä tappioksi varustamoille, jotka plakaatin säätämisen toivossa olivat ryhtyneet tähän elinkeinoon, mutta saivat sen jälkeen kansakunnalta korvauksen kalliimpina rahteina, jotka eivät olleet muuta kuin muiden kansalaisten maksama suostuntavero, jonka tarkoituksena oli estää varustamojen tappiot.70
Kauppiaittemme täytyi siis välttämättä maksaa kansakunnan tappio ulkomaalaisille niin ennen tuoteplakaatin säätämistä kuin sen jälkeenkin. Täysin sama asia koski ruokaa ja ylläpitoa niille 2 000 miehelle, jotka tarvittiin miehistöiksi näille 248 alukselle. He olivat kallispalkkaisia, koska heillä oli mahdollisuus ansaita muualla yhtä paljon, mutta varustamojen saamat matalat rahtihinnat tekivät nämä kykenemättömiksi maksamaan tappioitta näin kalliita palkkoja. Ero sen välillä, mitä varustamomme pystyivät ilman vahinkoaan maksamaan ja mitä niiden nyt täytyi maksaa, koitui samalla tavoin kansakunnan tappioksi, joka kansalaisten samoin kuin edellä täytyi kalliimpien rahtimaksujen kautta korvata, jotta varustamot säilyivät vahingoittumattomina.
69
§. 37.
Lät så wara, tänker man, at det wore någon förlust för Nation, genom dyrare Frakter hålla wåra egna Skepps-redare skades-lösa, det blifwer ändock en onekelig förmon, at penningarne blifwa hos Medborgare.
Jag måste tilstå, at sådane tale-sätt, så allmänna de ock äro ibland oss, röja en alt för liten eftertanka och granskning af saken. Så snart det blifwit bewist, at en forcerad Skepps-byggnad och Frakt-handel åstadkom förlust för Nation, så är klart, at Riket, som i samma mon förlorade i Handels-wågen, måste med redbara Penningar ersätta differencen imellan tilwerkningarnas wärden, så framt det annars supponeras i Handel med utlänningen; ty annars kunde både winst och förlust existera på en gång; men minsta delen af mina Läsare finna sig fullkomligen däruti, huruledes det i förewarande ämne werkeligen går til.
Arbetare behöfwa mat och kläder, och Redare ansenliga förlager, at drifwa arbetet med. De 2 000 man, som haft, at göra hela året med Skepps-byggerierna hafwa til sin utkomst därwid efter förra Suppositionen nyttjat 1 million Daler, och likwäl i detta arbete ej tilwerkat Waror för mer, än 600 000 Dal., som förut är bewist; således om af samma personer ingen warit jordbrukare, utan i sina förra handteringar nödgats införskrifwa alla sina behof, som årligen stigit til en million, ut ifrån, dem de netto warit i stånd, at förskaffa sig med sina tilwerkningar, så hade de genom sin förtjenst för det nämde året ej kunnat få af dessa sina behof för mer än 600 000 Dalers wärde: resten eller 400 000 Dal. hade för deras återstående behof nödwändigt måst med redbara Penningar betalas til utlänningen, til en känbar förlust för Nation.
Denna Summa blef innan Product-Placatet utfärdades, en förlust för Rederierne, hwilka, i hopp om dess utfärdande, gått in i denna rörelse; men blef sedermera af Nation ersatt genom dyrare Frakter, som icke annat war, än en Contribution på de öfrige Medborgare, at hålla Rederierne skades-lösa.70
Wåra Handlande måste således til utlänningen, så förr, som efter Product-Placatets utfärdande, nödwändigt betala Nations förlust. Aldeles samma sak är det med föda och underhåll för de 2 000 man, som fordrades til besättning på dessa 248 Fartyg. De woro dyrlegde, efter de hade tilfälle, at annors förtjena sig så mycket; men de låga Frakter, som föllo til Rederierna, satte dem utur stånd, at utan förlust betala en så dyr lega. Skilnaden imellan det wåra Rederier kunde utan sin skada betala, och hwad de nu nödgades göra, blef på lika sätt Nations förlust, som icke annorlunda än det förra, måste genom dyrare Frakter ärsättas af Medborgare, at hålla Rederierne skades-löse.
69
§ 37
Helposti ajatellaan: olkoonkin, että siitä aiheutuu jonkinlainen tappio kansakunnalle, mutta kalliimpien rahtien avulla omat laivanvarustajamme välttävät vahingot, ja on silti kiistämätön etu, että rahat pysyvät omilla kansalaisilla.
Minun täytyy sanoa, että tällaiset puhetavat, niin yleisiä kuin ne meillä ovatkin, paljastavat aivan liian vähäistä asian miettimistä ja tarkastelua. Kun nyt on todistettu, että pakolla toteutettu laivanrakennus ja rahtikauppa aiheuttivat tappioita kansakunnalle, on selvää, että valtakunnan, joka hävisi saman verran kauppavaihdossa, täytyy korvata tuotantojen arvoissa syntynyt ero käteisellä rahalla, mikäli sitä muuten edellytetään kaupassa ulkomaalaisten kanssa. Muuten sekä voitto että tappio voisivat olla olemassa samanaikaisesti. Kuitenkin vain pieni osa lukijoistani ymmärtää täysin, mitä kaikkea tässä asiassa todellisuudessa tapahtuu.
Työläiset tarvitsevat ruokaa ja vaatteita, ja varustajat huomattavia lainoja töiden pyörittämiseen. Ne 2 000 miestä, jotka olivat rakentaneet koko vuoden laivoja, olivat käyttäneet elantoonsa edellisen oletuksen miljoona taaleria, ja silti he eivät olleet valmistaneet tässä työssä tavaroita enemmällä kuin 600 000 taalerilla, kuten edellä on todistettu. Siten jos näistä ihmisistä kukaan ei ole ollut maanviljelijä, vaan he ovat aiemmissa elinkeinoissaan joutuneet hankkimaan ulkomailta kaiken tarvitsemansa, jonka vuosittainen yhteissumma oli noussut miljoonaan, ja jos he ovat nipin napin kyenneet hankkimaan sen itselleen valmistuksillaan, niin he eivät ole ansioillaan tuona mainittuna vuonna voineet saada kaikesta tarvitsemastaan enempää kuin 600 000 taalerin arvosta. Loput eli 400 000 taaleria heidän tarpeitaan varten tekemistään hankinnoista oli täytynyt maksaa käteisellä rahalla ulkomaalaisille, mikä tuotti tuntuvaa tappiota kansakunnalle.
Tämä summa koitui ennen tuoteplakaatin säätämistä tappioksi varustamoille, jotka plakaatin säätämisen toivossa olivat ryhtyneet tähän elinkeinoon, mutta saivat sen jälkeen kansakunnalta korvauksen kalliimpina rahteina, jotka eivät olleet muuta kuin muiden kansalaisten maksama suostuntavero, jonka tarkoituksena oli estää varustamojen tappiot.70
Kauppiaittemme täytyi siis välttämättä maksaa kansakunnan tappio ulkomaalaisille niin ennen tuoteplakaatin säätämistä kuin sen jälkeenkin. Täysin sama asia koski ruokaa ja ylläpitoa niille 2 000 miehelle, jotka tarvittiin miehistöiksi näille 248 alukselle. He olivat kallispalkkaisia, koska heillä oli mahdollisuus ansaita muualla yhtä paljon, mutta varustamojen saamat matalat rahtihinnat tekivät nämä kykenemättömiksi maksamaan tappioitta näin kalliita palkkoja. Ero sen välillä, mitä varustamomme pystyivät ilman vahinkoaan maksamaan ja mitä niiden nyt täytyi maksaa, koitui samalla tavoin kansakunnan tappioksi, joka kansalaisten samoin kuin edellä täytyi kalliimpien rahtimaksujen kautta korvata, jotta varustamot säilyivät vahingoittumattomina.
Unfortunately this content isn't available in English
69
§. 37.
Lät så wara, tänker man, at det wore någon förlust för Nation, genom dyrare Frakter hålla wåra egna Skepps-redare skades-lösa, det blifwer ändock en onekelig förmon, at penningarne blifwa hos Medborgare.
Jag måste tilstå, at sådane tale-sätt, så allmänna de ock äro ibland oss, röja en alt för liten eftertanka och granskning af saken. Så snart det blifwit bewist, at en forcerad Skepps-byggnad och Frakt-handel åstadkom förlust för Nation, så är klart, at Riket, som i samma mon förlorade i Handels-wågen, måste med redbara Penningar ersätta differencen imellan tilwerkningarnas wärden, så framt det annars supponeras i Handel med utlänningen; ty annars kunde både winst och förlust existera på en gång; men minsta delen af mina Läsare finna sig fullkomligen däruti, huruledes det i förewarande ämne werkeligen går til.
Arbetare behöfwa mat och kläder, och Redare ansenliga förlager, at drifwa arbetet med. De 2 000 man, som haft, at göra hela året med Skepps-byggerierna hafwa til sin utkomst därwid efter förra Suppositionen nyttjat 1 million Daler, och likwäl i detta arbete ej tilwerkat Waror för mer, än 600 000 Dal., som förut är bewist; således om af samma personer ingen warit jordbrukare, utan i sina förra handteringar nödgats införskrifwa alla sina behof, som årligen stigit til en million, ut ifrån, dem de netto warit i stånd, at förskaffa sig med sina tilwerkningar, så hade de genom sin förtjenst för det nämde året ej kunnat få af dessa sina behof för mer än 600 000 Dalers wärde: resten eller 400 000 Dal. hade för deras återstående behof nödwändigt måst med redbara Penningar betalas til utlänningen, til en känbar förlust för Nation.
Denna Summa blef innan Product-Placatet utfärdades, en förlust för Rederierne, hwilka, i hopp om dess utfärdande, gått in i denna rörelse; men blef sedermera af Nation ersatt genom dyrare Frakter, som icke annat war, än en Contribution på de öfrige Medborgare, at hålla Rederierne skades-lösa.70
Wåra Handlande måste således til utlänningen, så förr, som efter Product-Placatets utfärdande, nödwändigt betala Nations förlust. Aldeles samma sak är det med föda och underhåll för de 2 000 man, som fordrades til besättning på dessa 248 Fartyg. De woro dyrlegde, efter de hade tilfälle, at annors förtjena sig så mycket; men de låga Frakter, som föllo til Rederierna, satte dem utur stånd, at utan förlust betala en så dyr lega. Skilnaden imellan det wåra Rederier kunde utan sin skada betala, och hwad de nu nödgades göra, blef på lika sätt Nations förlust, som icke annorlunda än det förra, måste genom dyrare Frakter ärsättas af Medborgare, at hålla Rederierne skades-löse.
69
§ 37
Helposti ajatellaan: olkoonkin, että siitä aiheutuu jonkinlainen tappio kansakunnalle, mutta kalliimpien rahtien avulla omat laivanvarustajamme välttävät vahingot, ja on silti kiistämätön etu, että rahat pysyvät omilla kansalaisilla.
Minun täytyy sanoa, että tällaiset puhetavat, niin yleisiä kuin ne meillä ovatkin, paljastavat aivan liian vähäistä asian miettimistä ja tarkastelua. Kun nyt on todistettu, että pakolla toteutettu laivanrakennus ja rahtikauppa aiheuttivat tappioita kansakunnalle, on selvää, että valtakunnan, joka hävisi saman verran kauppavaihdossa, täytyy korvata tuotantojen arvoissa syntynyt ero käteisellä rahalla, mikäli sitä muuten edellytetään kaupassa ulkomaalaisten kanssa. Muuten sekä voitto että tappio voisivat olla olemassa samanaikaisesti. Kuitenkin vain pieni osa lukijoistani ymmärtää täysin, mitä kaikkea tässä asiassa todellisuudessa tapahtuu.
Työläiset tarvitsevat ruokaa ja vaatteita, ja varustajat huomattavia lainoja töiden pyörittämiseen. Ne 2 000 miestä, jotka olivat rakentaneet koko vuoden laivoja, olivat käyttäneet elantoonsa edellisen oletuksen miljoona taaleria, ja silti he eivät olleet valmistaneet tässä työssä tavaroita enemmällä kuin 600 000 taalerilla, kuten edellä on todistettu. Siten jos näistä ihmisistä kukaan ei ole ollut maanviljelijä, vaan he ovat aiemmissa elinkeinoissaan joutuneet hankkimaan ulkomailta kaiken tarvitsemansa, jonka vuosittainen yhteissumma oli noussut miljoonaan, ja jos he ovat nipin napin kyenneet hankkimaan sen itselleen valmistuksillaan, niin he eivät ole ansioillaan tuona mainittuna vuonna voineet saada kaikesta tarvitsemastaan enempää kuin 600 000 taalerin arvosta. Loput eli 400 000 taaleria heidän tarpeitaan varten tekemistään hankinnoista oli täytynyt maksaa käteisellä rahalla ulkomaalaisille, mikä tuotti tuntuvaa tappiota kansakunnalle.
Tämä summa koitui ennen tuoteplakaatin säätämistä tappioksi varustamoille, jotka plakaatin säätämisen toivossa olivat ryhtyneet tähän elinkeinoon, mutta saivat sen jälkeen kansakunnalta korvauksen kalliimpina rahteina, jotka eivät olleet muuta kuin muiden kansalaisten maksama suostuntavero, jonka tarkoituksena oli estää varustamojen tappiot.70
Kauppiaittemme täytyi siis välttämättä maksaa kansakunnan tappio ulkomaalaisille niin ennen tuoteplakaatin säätämistä kuin sen jälkeenkin. Täysin sama asia koski ruokaa ja ylläpitoa niille 2 000 miehelle, jotka tarvittiin miehistöiksi näille 248 alukselle. He olivat kallispalkkaisia, koska heillä oli mahdollisuus ansaita muualla yhtä paljon, mutta varustamojen saamat matalat rahtihinnat tekivät nämä kykenemättömiksi maksamaan tappioitta näin kalliita palkkoja. Ero sen välillä, mitä varustamomme pystyivät ilman vahinkoaan maksamaan ja mitä niiden nyt täytyi maksaa, koitui samalla tavoin kansakunnan tappioksi, joka kansalaisten samoin kuin edellä täytyi kalliimpien rahtimaksujen kautta korvata, jotta varustamot säilyivät vahingoittumattomina.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 36
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 38
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: