61
§. 33.
Se, här är nu, min Läsare! den lagliga tilgången wid Product-Placatets utfärdande af Kongl. Commerce-Collegii egen underdåniga skrifwelse til Kongl. Maj:t för dina ögon lagd. Det war ingen hemlighet hwem som låg Collegium i örat härom; Bemälte Collegium säger sjelft i sitt ofta åberopade Bref, at Stockholms Magistrat hade under den 21 Augusti samma år insändt det handlande Borgerskapets påminnelser, angående detta projecterade Förbud, hwaruti de widlöftigt föreställa nödwändigheten däraf, til förekommande af den Swenska Sjöfartens totale undergång; emedan ingen, efter deras utsago, kunde anwända sine medel på sådan handtering, som icke annat än förlust af sig kastade.
Här medgifwer Stockholms Borgerskap, at den forcerade Swenska Sjöfarten war dem til förlust, så länge de hade utrikes medtäflare, och war för dem i detta afseende ingen ting nödigare, än sätta dem i stånd, at blifwa rådande öfwer prisen; ty annan ersättning i Handel är omöjelig.
Min Läsare! tänk nu efter, hwarifrån denna förlust härstammade. Winsten måste ju för detta Borgerskap hafwa warit relative mindre i denna handtering emot den, samma Borgerskap i sin förriga rörelse kunnat förwärfwa sig, i anseende hwartil det måste heta förlust. Är nu Handelen en näring, och näringens winst Nations winst och twärtom, så blifwer owedersägeligt, at Handels-avancen af utlänningen är den rätta Nationnale winsten; men när Handlande tilstodo, at deras ökade Sjö-fart åstadkom förlust hos dem, war ju onekeligt, at Nation skulle förlora med det samma.
Härwid bör noga märkas, at ehuru högt man ock ropar om wåra egna Stapel-Handlandes utestängande ifrån ut- och inrikes Sjö-fart, genom utlänningarne, gafs likwäl icke någon in- eller utländsk författning, som hindrade dem, at med wåra Ex- och Importer och Frakter inrikes orter imellan, drifwa så stor Handel de åstundade, och hwar och en fant sin räkning wid. Konglige Collegierne hafwa aldrig kunnat påstå sådant, och icke en gång Stockholms Borgerskap sjelft, hwilket jag beder Läsaren en gång62 för alla behåller wäl i minnet; ty just här ligger hemligheten fördold, och den knut, som jag icke funnit af någon wara öpnad.
Stockholms Handlande Borgerskap klagar således icke öfwer någon författning emot sig, utan blott öfwer förlust af den med force utwidgade Sjöfart, som Kongl. Commerce-Collegium under hopp om et Product-Placat ledt dem uti.
Nu frågas: Hwaraf upkom denna förlusten? war det någon som hindrade dem, at med sina många nya Skepp föra Waror ut och in? War det någon som förböd dem, at förtjena sig med transporterande af Waror inrikes orter imellan? Sådant har aldrig skedt. Hwarföre klagar då Borgerskapet öfwer förlust, om utlänningen ej blefwe hindrad? Kongl. Commerce-Collegium swarar sjelft, nämligen, emedan utlänningarne woro nögde med Frakten allena, men wåra egna wille äfwen hafwa en winst därutöfwer; det är, de wille hafwa för samma tjenst en drygare betalning: utom dess är ock saken i sig sjelf så handgripelig, at något annat slags utestängande har näppeligen rum oftare, än af någon besynnerlig händelse. När jag nu wil medgifwa det, som Stockholms Handlande och Kongl. Commerce-Collegium påstå, at det war omöjeligt för wåra Stapel-handlande, at utan förlust i dylika Frakter hålla köp med utlänningen, lärer ingen kunna neka, at de uti denna nyligen utwidgade näring hade mindre förtjenst, än i sin gamla rörelse, som således ej annat kunde än åstadkomma en lika stor förlust för hela Nation, som differencen war imellan deras förra och senare förtjenst, hwilket nogare finnes bewist och utredt i den af trycket nyligen utkomne Tractat om den Nationnale Winsten §. 2, 3, 4, etc.
At mota denna förlust, som dock af det forcerade Skepps-byggeriet ögonskenligen hade sin uprinnelse, utfärdades Product-Placatet, på det wåra inhemska Rederier af utlänningen ej kunde twingas til så låga Frakter, som förut skedde. Men antingen den dyrare Frakten skulle af in- eller utlänning ärsättas, bör tagas i ömaste öfwerwägande; ty här irrar Criticus sig, och många andra med honom. Utländska Frakt-handelen blef genom Product-Pla63catet mera inspärrad än befordrad, förmedelst Holländska Retorsions-Placatet af år 1725, som hindrade Swenske Skepp, at segla dit med andra än Swenska och Finska Producter, och i alla wåra utländska Frakter låg Holländare, Ängelsmän och andre Sjö-magter, i lika äntring med oss som förr, så at ingen annan än den, som gaf bästa köpet, kunde winna Frakten, hwilka nu så mycket flitigare passade up den utländska rörelsen, som de til större delen genom Product-Placatet blefwo utestängde från Swerige. Samma Placat har således ej kunnat werka det aldraminsta til den utländska Frakt-handelens tilwäxt, men wäl förfall, om man icke supponerar det hafwa åstadkommit et Skeps-byggnads raseri, som utan någon öfwerläggning ökt Fartygens antal, långt öfwer egna behofwen; emedan alla motiver därtil woro tilförene större, och i det aldraminsta lika stora.
När nu detta är bewist: återstår ej annat, än at denna förlust måste ersättas af Frakten på ut- och inskeppnings Waror och Frakter inrikes orter imellan.
I det förra fallet måste antingen in- eller utländsk man ärsätta den til Rederiernes utkomst nödiga förhögning i Frakten; i det senare stannade den straxt på Medborgare. Wil man nu påstå, at denna ersättning skjedt af utlänningen i förra fallet, så har utlänningen funnit sig nödsakad, (ty det förstås, at han ej gjordt det med goda) at så mycket dyrare betala wåra Exporter, och fälla inköps priset på importerna, som denna ärsättning kunde bestiga sig til, om annars Swensk man skulle få sin Wara lika wäl betalt som förr, och sina behof för wanligt wärde. Men om nu Product-Placatets Patroner ej wore i stånd, at upte sådane nödgande omständigheter, som genom dess utfärdande hos utlänningarne hafwa blifwit til wäga bragte, at hålla wåra Rederier skadeslösa, och de ändå tro denna ärsättning wara gifwen af utlänningar, så måste jag tilstå, at de hysa långt mera förtroende, för dem, än Auctor, som beskylles wara utländsk man och Rikets fiende, och gå snörrätt emot principium rationis sufficientis, då de påstå, at utlänningarne utan orsak bära wåra Rederier under armarne.
En enfaldig kunde snart förmås, at tro det mångt och mycket sker sine ratione sufficiente; men at den ena gifwer bårt några mil64lioner til en annan, utan orsak, wore alt för swårt, at få i hufwudet på honom. Om här frammanföre utaf de säkraste Handlingar wore bewist, at Järnet, Rikets förnämsta Export, ifrån Product-Placatets utfärdande föll de 20 första åren in- och utomlands alt til 20 Dal. på Skepp. och andra Exporter därefter, och Saltet stegrades på båda ställen, och man säger ändock antingen, at utlänningen ärsatt wåra Rederiers förlust, eller at samma Placat i denna delen ökt Nationnale winsten, så måste jag tilstå, at dessa satser löpa så hårdt an emot sjelfwa principium contradictionis, at det står i äfwentyr, af så förtwiflade anfall aldeles häfwas öfwerända.
- låg Collegium i örat: träget framförde sin åsikt för kollegium
- handelsvinsten
- fant sin räkning wid: fann lönande
- har näppeligen rum: är knappast tänkbar
- hålla köp med: hålla samma pris som
- den Nationnale Winsten §. 2, 3, 4, etc.: Chydenius skrift Den nationella vinsten , § 2
- Holländska Retorsions-Placatet af år 1725: Holländsk sjöfartsförordning från 1725 (trädde i kraft 1729) som på motsvarande sätt som produktplakatet begränsade de svenska skeppens seglation på holländska hamnar. Extract uyt het Register der Resolution van der Ho: Mo: Heeren Staaten Generael der Vereenigde Nederlanden 21.2.1725.
- lika äntring: samma konkurrens
- med goda: utan tvång, godvilligt
- principium rationis sufficientis: lat. den tillräckliga grundens princip
- sine ratione sufficiente: lat. utan tillräckligt skäl
- principium contradictionis: lat. motsägelselagen
61
§ 33
Katso lukijani, tässä on nyt tuoteplakaatin säätämisen laillinen asiainkulku tuotuna silmiesi eteen sellaisena kuin se kuninkaallisen kauppakollegion omassa nöyrässä kirjoituksessa on kuninkaalliselle majesteetille esitetty. Ei ollut mikään salaisuus, kuka kollegiota tässä painosti. Mainittu kollegio sanoo itse usein viitatussa kirjeessään, että Tukholman maistraatti oli 21. elokuuta samana vuonna lähettänyt tätä suunniteltua kieltoa koskevia kauppaporvariston muistutuksia. Niissä porvarit monisanaisesti esittävät sen välttämättömäksi Ruotsin merenkulun täydellisen tuhon estämiseksi, sillä heidän sanomansa mukaan kukaan ei voisi käyttää varojaan sellaiseen toimintaan, joka ei tuottaisi mitään muuta kuin tappioita.
Tässä Tukholman porvaristo myöntää, että Ruotsin laajenemaan pakotettu merenkulku oli porvareille tappiollista niin kauan kuin heillä oli ulkomaisia kilpailijoita, eikä heille ollut tässä suhteessa mikään tarpeellisempaa kuin päästä päättämään hinnoista, sillä mikä tahansa muu korvaus kaupassa on mahdoton.
Lukijani, ajattele nyt, mistä tämä tappio sai alkunsa. Voitonhan oli täytynyt olla tälle porvaristolle suhteessa pienempi tässä elinkeinossa verrattuna siihen, mitä sama porvaristo aiemmissa liiketoimissaan oli voinut hankkia, mistä syystä sitä täytyy kutsua tappioksi. Jos kauppa kerran on elinkeino ja elinkeinon tuottama voitto on kansakunnan voittoa ja päinvastoin, käy vastaansanomattomaksi, että kaupassa ulkomaalaiselta saatu voitto on oikeaa kansallista voittoa, mutta kun kauppiaat myönsivät, että heidän lisääntynyt merenkulkunsa aiheutti heille tappioita, oli kiistatonta, että myös kansakunta häviäisi samalla.
Tässä täytyy tarkkaan huomata, että vaikka meteliä pidettiinkin siitä, että ulkomaalaiset syrjäyttivät omat tapulikauppiaamme ulko- ja kotimaisesta merenkulusta, ei silti ollut mitään koti- tai ulkomaista säädöstä, joka olisi estänyt tapulikauppiaita harjoittamasta meidän tuonnillamme ja viennillämme ja kotimaisten paikkakuntiemme välisillä rahdeilla niin suurta kauppaa kuin he halusivat ja katsoivat itselleen kannattavaksi. Kuninkaalliset kollegiot eivät koskaan ole voineet väittää muuta, eikä edes itse Tukholman porvaristo. Tämän jos minkä pyydän lukijaa62 säilyttämään hyvin muistissaan, sillä juuri tässä on kätkettynä salaisuus ja se solmu, jota en ole nähnyt kenenkään avanneen.
Tukholman kauppaakäyvä porvaristo ei siten valita mistään itsensä vastaisesta säädöksestä, vaan ainoastaan väkisin laajennetun merenkulun tappioista, joihin kuninkaallinen kauppakollegio on tuoteplakaatin toivossa heidät johtanut.
Nyt kysytään, mistä tämä tappio syntyi. Oliko joku, joka esti heitä viemästä runsaslukuisilla uusilla laivoillaan tavaroita maasta ja tuomasta niitä sinne? Oliko joku, joka kielsi heitä ansaitsemasta tavaroiden kuljettamisella kotimaan paikkakuntien välillä? Kukaan ei ole sellaista tehnyt. Miksi sitten porvaristo valittaa tappioista, jotka syntyisivät ellei ulkomaalaisia estettäisi? Kuninkaallinen kauppakollegio vastaa itse sanoen, että ulkomaalaiset olivat tyytyväisiä pelkkiin rahtimaksuihin, mutta omamme halusivat myös saada niiden lisäksi voittoa, eli he halusivat saada samasta palveluksesta kalliimman maksun. Tämän lisäksi myös asia itsessään on niin käsinkosketeltava, että jonkin toisen tyyppistä ulossulkemista on tuskin tapahtunut muuten kuin jonkun erityisen tapahtuman seurauksena. Kun nyt haluan myöntää, kuten Tukholman kauppiaat ja kuninkaallinen kauppakollegio väittävät, että tapulikauppiaittemme oli mahdotonta pystyä kilpailemaan hinnoilla tuollaisista rahdeista ulkomaalaisten kanssa ilman tappioita, kukaan ei voine kieltää, että he tässä hiljattain laajennetussa elinkeinossaan ansaitsivat vähemmän kuin vanhoissa liiketoimissaan. Siitä ei voinut näin seurata muuta kuin yhtä suuri tappio koko kansakunnalle kuin oli heidän aiempien ja myöhempien ansioidensa välinen erotus, mikä on tarkemmin todistettu ja selvitetty painosta hiljattain tulleessa kirjoituksessa Kansallinen voitto pykälissä 2, 3, 4 ja niin edelleen.
Näiden kuitenkin ilmiselvästi vain väkisin toteutetun laivanrakennuksen takia aiheutuneiden tappioiden estämiseksi säädettiin tuoteplakaatti, jotta ulkomaalaiset eivät voisi painostaa kotimaisia varustamojamme niin mataliin rahtimaksuihin kuin aiemmin. Mutta täytyy harkita tarkasti, kuuluvatko kalliimmat rahtimaksut ruotsalaisten vai ulkomaalaisten korvattaviksi, koska tässä kriitikko erehtyy ja monet muut hänen mukanaan. Ulkomaisesta rahtikaupasta tuli tuoteplakaatin takia63 pikemminkin rajoitettua kuin edistettyä, koska sitä seurasi vuonna 1725 hollantilainen vastaplakaatti, joka esti ruotsalaisia laivoja purjehtimasta Hollantiin mukanaan muita kuin ruotsalaisia ja suomalaisia tuotteita. Kaikissa ulkomaalaisissa rahdeissamme hollantilaiset, englantilaiset ja muut merimahdit pystyivät kilpailemaan kanssamme kuin aiemmin, niin ettei kukaan muu kuin se, joka tarjosi halvimman hinnan, voinut saada rahtia. Ne palvelivat nyt sitä paremmin ulkomaanliikennettä, kun heidät tuoteplakaatin avulla suureksi osaksi suljettiin pois Ruotsista. Plakaatti ei siten ole kyennyt saamaan aikaan minkäänlaista ulkomaisen rahtipurjehduksen kasvua, mutta hyvinkin sen laskun, ellei oleteta plakaatin aiheuttaneen laivanrakennuksen raivokasta lisääntymistä, joka täysin harkitsemattomasti on kasvattanut alusten lukumäärää paljon yli oman tarpeen, sillä kaikki ulkomaista rahtipurjehdusta puoltaneet tekijät olivat aiemmin suurempia tai vähintäänkin yhtä suuria.
Kun tämä nyt on todistettu, täytyy enää vain korvata tämä tappio rahtimaksuissa, joita maksetaan ulos- ja sisäänlaivattavista tavaroista ja kotimaisten paikkakuntien välisistä kuljetuksista.
Ensin mainitussa tapauksessa täytyy joko kotimaan tai ulkomaiden asukkaiden korvata varustamojen toimeentulolle tarpeelliset rahtimaksujen korotukset, jälkimmäisessä tämä jäisi suoraan kansalaistemme tehtäväksi. Jos nyt väitetään, että ensimmäisessä tapauksessa tämän korvauksen suorittavat ulkomaalaiset, niin he ovat silloin katsoneet olevansa pakotettuja (koska on selvää, että he eivät ole tehneet sitä hyvää hyvyyttään) maksamaan vientituotteistamme sen verran enemmän ja pyytämään tuontituotteistamme sen verran vähemmän kuin mihin tämä korvaus voisi nousta, jos ruotsalaiset saisivat tavaroistaan muilta yhtä hyvän hinnan kuin aiemmin ja voisivat muilta hankkia tarvitsemansa tavarat tavalliseen hintaan. Mutta jos tuoteplakaatin puolestapuhujat eivät nyt kykenisikään näyttämään toteen sellaisia pakottavia olosuhteita, jotka sen säätämisellä olisi saatu ulkomaalaisille aiheutettua varustamoidemme pitämiseksi tappiottomina, ja he silti uskovat ulkomaalaisten antavan tämän korvauksen, niin minun täytyy myöntää, että he luottavat ulkomaalaisiin paljon enemmän kuin kirjoittaja, jota syytetään ulkomaalaiseksi ja valtakunnan viholliseksi. Näin he joutuvat suoraan ristiriitaan riittävien perusteiden periaatteen kanssa väittäessään, että ulkomaalaiset pitävät varustamojamme pystyssä ilman erityistä syytä.
Yksinkertaisen voisi pian saada uskomaan, että ilman riittäviä perusteita tapahtuu paljonkin, mutta hänen päähänsä tuskin saataisiin mahtumaan, että joku antaisi toiselle muutamia miljoonia64 ilman syytä. Jos tässä edellä olisi todistettu kiistattomimmista asiakirjoista, että raudan, valtakunnan tärkeimmän vientituotteen, hinta laski tuoteplakaatin säätämisestä lähtien 20 ensimmäistä vuotta kotimaassa ja ulkomailla jopa 20 taaleria kippunnalta ja muiden vientituotteiden hinta sen mukana ja suolan hinta nousi molemmissa paikoissa, ja silti sanottaisiin joko että ulkomaalaiset korvasivat varustamojemme tappiot tai että plakaatti on tältä osin kasvattanut kansallista voittoa, niin minun on sanottava, että nämä väitteet törmäävät niin lujaa itse ristiriidan periaatteeseen, että näin epätoivoiset hyökkäykset saattavat kääntää sen täysin päälaelleen.
- Kansallinen voitto
- hollantilainen vastaplakaatti: Vuonna 1729 voimaan astunut asetus, joka asetti Hollantiin tuleville ruotsalaisille aluksille tuoteplakaattia vastaavat rajoitukset. Extract uyt het Register der Resolution van der Ho: Mo: Heeren Staaten Generael der Vereenigde Nederlanden 21.2.1725. Ks. myös Lähde.
- riittävien perusteiden periaatteen: alkutekstissä lat. principium rationis sufficientis
- ilman riittäviä perusteita: alkutekstissä lat. sine ratione sufficiente
- ristiriidan periaatteeseen: alkutekstissä lat. principium contradictionis
