Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 29
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 31
§ 30
Mutta mitä tapahtui? Niin kysyy kirjoittaja ja kertoo jotain, mitä hän tiesi. Kriitikko kysyy samalla tavalla: Mitä tapahtui? Hän lupaa vastata siihen, ja kertoo syyksi sen, että kirjoittaja, ”vaikka hän muuten puhuu hyvin kovaa, on silti vaiennut tapahtuman tärkeimmästä osasta ja piilottanut sen”1. Hän kertoo sen jälkeen monista tapahtumista, kuten telakoiden määrän lisääntymisestä ja tapulien lisääntymisestä telakoilla, ihmetöistä, egyptiläisestä lihapadasta2, kauppakollegiosta ja sen moninaisista tekemisistä vapaakirjeiden ja alusluetteloiden parissa ja niin edelleen sellaisia, jotka hän kaikki laskee yhdeksi tapahtumaksi.
Koska niin kirjoittaja kuin kriitikkokin ovat nyt mielensä mukaan saaneet hyödyntää tätä kätevää kysymystä, pyydän korkeimmin samaa oikeutta, ja kysyn siten ensin, mitä tapahtui, kun luin kriitikon tekstistä läpi kohdan, jossa hän tekee selkoa ruotsalaisten laivojen lukumäärästä ja vetoisuudesta tuona aikana. Pöyristyin näistä ihmetöistä. Hän sanoo sivulla 16, että kuninkaallinen kauppakollegio on havainnut ruotsalaisten laivojen lukumäärän kasvaneen 14 kuukaudessa pelkästään Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa yhteensä 177 kappaleesta suurempia ja pienempiä aluksia 348 kappaleeseen suuria tilavuudeltaan 100–300 lästin aluksia, jotka voisivat noutaa yli 60 000 tynnyriä suolaa Espanjasta ja Portugalista, ja niiden lisäksi pienempien alusten lukumäärän nousseen yli 300 kappaleeksi. Kriitikon esittämän mukaan Ruotsin kauppalaivaston suurempien ja pienempien alusten määrä oli näin kasvanut 177 kappaleesta yli 648 kappaleeseen heinäkuun 27. päivästä 1723 lokakuuhun 30. päivään 1724 mennessä, siis viidessätoista, tai kuten kriitikko sanoo, neljässätoista kuukaudessa. Ja mikä minusta on kaikkein hämmästyttävintä, tilavuudeltaan yli sadan lästin alusten määrä kasvoi toukokuun 1723 seitsemästä kappaleesta koko valtakunnassa peräti 348 kappaleeseen pelkästään Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa.
Seuratkaamme nyt tiukasti kriitikkoa tämän kantapäillä, koska olemme juuri saaneet hänet kiinni.
Painovirhe tämä ei voi olla, mikä käy tarkkaan ilmi asiayhteydestä itse lauseessa ja hänen käyttämistään lukumääristä 177 ja 348 ja niin edelleen, koska kuninkaallinen kauppakollegio oli todellakin esittänyt ne nöyrimmässä puoltolauseessaan kuninkaalliselle majesteetille, kuten jäljempänä voidaan nähdä, ja mikä asiakirja kriitikolla siten on täytynyt olla käsillä. Minulla on samasta kuninkaallisen kauppakollegion 30. lokakuuta 1724 päivätystä kirjeestä kahden luotettavan miehen vahvistama jäljennös, jossa alustemme lukumäärästä todetaan sanasta sanaan: ”Täällä pidetään luetteloa ruotsalaisista laivoista, jotka (huom.) kaikki saavat tämän kollegion vapaakirjeen. Luettelosta havaitaan, että siitä hetkestä, kun tätä asiaa käsiteltiin valtakunnan säädyissä, ruotsalaisten (huom.) suurempien ja pienempien laivojen määrä on lisääntynyt 177:stä 348:aan, minkä lisäksi täällä vielä jälkikäteen esitetään maistraattien todistuksia ruotsalaisen tullivapauden saamiseksi. Ja koska nyt käytettävissä olevista ruotsalaisista laivoista niin moni kooltaan yli sadasta aina 300 lästiin on jo liikenteessä Tukholmasta, Göteborgista ja Karlskronasta, ja ne kaikki kykenevät matkaamaan Portugaliin ja Espanjaan, (huom.) voidaan siten tuoda valtakuntaan vuosittain melkein 60 000 tynnyriä suolaa lüneburgilaisen3, ranskalaisen ja skottilaisen suolan lisäksi. Näitä tuodaan tänne joko pienemmillä alle sadan lästin ruotsalaisaluksilla, joiden lukumäärä nousee jo yli 300:n, tai kahta viimeksi mainittua suolalaatua myös ranskalaisilla ja skottilaisilla aluksilla, koska ne ovat näiden maiden tuotteita.” Näin Kollegio ei mitenkään voi katsoa, ettei valtakuntaan olisi toimitettu riittävästi suolaa ja niin edelleen.
Tästä aiheesta ei ole saatavilla varmempaa asiakirjaa. Tästä pääsemme nyt jälleen kummalliseen tapahtumaan. Kriitikko sanoo sattuneen niin, ”että valtakunta varustettiin näiden 14 kuukauden aikana enemmän kuin kolminkertaisella lukumäärällä omia laivoja ja aluksia”. Tämän jälkeen esitetyssä otteessa kuninkaallisen kauppakollegion kirjeestä lisäys näkyy olleen 177:stä 348:aan, mutta on erikoinen väite, että 348 olisi enemmän kuin kolme kertaa enemmän kuin 177, sillä jos 531 on kolme kertaa enemmän kuin 177, täytyy kaiken matemaattisen päättelytaidon mukaan 348:n olla enemmän kuin 531, missä ei ole järkeä. Ja tämä oli siis yksi kriitikon ihmetöistä.
Kriitikko sanoo edelleen, että lokakuussa 1724 Tukholmasta, Göteborgista ja Karlskronasta oli liikkeellä 348 sadasta kolmeensataan lästin vetoista alusta, mutta sitä vastoin taas kuninkaallinen kollegio kertoo, ettei ruotsalaisia aluksia ollut koko valtakunnassa yhteensä enempää kuin 348 mukaanlukien pienet ja suuret, ja että aluksista 300 oli alle sadan lästin vetoisia. Myönnän mielelläni, että jäljelläolevista 48 suuresta kaikki olivat Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa, mutta tästä seuraa silti, että 348 olisi sama kuin 48, mikä on edellä mainittuun verrattuna yhtä käsittämätön ihmetyö.
Näillä 348 suurella, 100–300 lästin vetoisella laivalla voitaisiin kriitikon sanoman mukaan noutaa yli 60 000 tynnyriä suolaa, mutta minun täytyy puolestani sanoa, ettei se olisi mikään ihmetyö, sillä 348 sellaiselle laivalle 60 000 tynnyriä riittävät tuskin edes painolastiksi, ja jos oletamme näiden laivojen lästiluvun keskiarvoksi 200, niin 348:lla kahdensadan lästin laivalla voitaisiin kuljettaa 69 600 lästiä eli 835 200 tynnyriä portugalilaista suolaa, siis 12 kertaa enemmän kuin kriitikko on tarkoittanut ja mitä sinä aikana todennäköisesti tarvitsimme, niin että me käsitykseni mukaan voisimme jopa huoltaa ylijäämällä suuren osan Venäjää.
Näin ollen ei riittänyt, että kriitikko teki kaikista ruotsalaisista aluksista, pienistä ja suurista, kolmen suuren tapulikaupungin suolanrahtaajia, vaan hän loi 300 kappaletta aivan uusia. Tämä on ihmetyö, joka ylittää täysin kaiken ymmärrykseni, koska kauppakollegion edellä esitellyn, kuninkaalliselle majesteetille antaman kertomuksen mukaan ruotsalaisia laivoja ei kaikkiaan ollut 348:aa enempää, vaikka niiden määrä kuitenkin kriitikon tietojen mukaan nousi 648:aan ja siten 300 runsaammiksi kuin Ruotsissa koskaan oli ulkomaalaiset poislukien ollut.
”Mitä ajattelee nyt lukijani kriitikon kertomuksesta koskien tapahtumia tuoteplakaatin säätämisessä?” Käytän tässä tarkoituksella kriitikon omia sanoja, sillä ne tuntuvat sopivan erityisen hyvin tähän kohtaan. Onko hän hyvinkin kirjoittanut totuuden, vai onko hän ”typistänyt, vääristänyt ja tulkinnut väärin asioiden oikeat yhteydet?” Mitä kriitikolle kuuluu nyt? Ymmärtääkö lukija häntä? Minä en ainakaan havaitse muuta kuin että hän on niin tarttunut omaan verkkoonsa, ettei hän voi päästä koskaan vapaaksi ja että niin suuren epätoden valtakunnassa tehdyn löydön täytyy tehdä hänen nimensä kirjailijoiden joukossa jälkimaailmalle kuolemattomaksi.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 29
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 31
paikat: Espanja Göteborg Itämeri Karlskrona Lüneburg Lyypekki Portugali Ruotsi Tukholma Venäjä
Henkilöt: Junggren, Bengt
Raamatunkohdat:
Aiheet: