Seikkaperäinen vastaus, § 28

§. 28.

Nä[r] wi nu således fått de förnämsta styltor utur wägen slagna, hwarpå Criticus bygt sitt System: komme wi närmare til granskningen af det, hwarmed han mäst syslosatt sig.

Det första rörer sjelfwa tilgången wid Product-Placatets utfärdande, som i Wederläggningen intager sex sidor ifrån pag. 12. til 18, hwarest Criticus söker öfwerbewisa Auctor om en orätt upgifwen berättelse rörande tilgången därwid. Jämför nu, min Läsare, båda berättelserna med hwarandra, om hos Auctor finnes en enda afwikelse ifrån sanningen och res facti,8res facti: lat. hur saken gått till härwid. Det fås alt igen pag. 6, 7 & 8. nämligen, at Kongl. Collegierne projecterade Product-Placatet, och målet remitterades til Commerce-Deputation, at granskas, och därifrån til Riksens Ständers Plena, jämte Borgare Ståndets protest: Från Ständerne expedierades til Hans Kongl. Maj:t, och därifrån til Collegium, med åtwarning, at ej förhasta sig, och ändteligen, at året därpå Commerce-Collegium kom med föreställning tilbaka om dess utfärdande, hwarpå straxt fölgde behörig werkställighet, och det är alt det samma, som Criticus så widlöftigt har at göra med, utan at han wågat neka den aldraminsta omständighet däraf, fast han til at få färg på saken pag. 13. måste fylla halfwa sidan med blåtta Ingressen, til sin Relation, icke annorlunda, än den, som wil gå49 öfwer muren in i en Trägård, måste först foga anstalt9foga anstalt: vidta åtgärder om en hög stega eller lång brygga, innan han kan komma in, eller åtminstone innan han får någon at följa sig.

Därpå anförer han några andra ord och meningar utaf de åberopade Handlingar, än dem Auctor låtit inflyta, jämte sina egna därwid bifogade Noter.

Skulle det räknas Auctor til last, at han ej infördt detta, så kunde jag räkna det med lika rättighet til last för dem båda, at det ännu är mycket i de åberopade Handlingar, som ingendera af dem infördt; men som jag icke finner, at någondera åtagit sig detta, kan jag ej eller förstå, huru sådant kan räknas dem til last.

Criticus kallar de af Auctor införde stycken af bemälte Handlingar, stympade föreläsningar. Detta låter wäl något hårdt, men när man rätt förklarar orden, tycks Critici mening därmed ej blifwa så elak. Stympade måste de wara, emedan de ej innehålla hela de Skrifter, af hwilka de äro utdragne, och i synnerhet, emedan Auctor af kärlek för sanningen, ej wågat pryda dem med någon swants,10avslutning utan lämnat Läsaren frihet, at sluta däraf hwad han wil.

Jag sade nyligen, at Auctor och Criticus äro om sjelfwa allmänna händelserna helt ense; men här är något annat werkeligt, hwaruti de äro af olika tankar, nämligen, afsigten och drif-fjädrarna wid Placatets utfärdande. Criticus tror dem hafwa warit de aldrarenaste, som kunna uptänkas; men däremot kommer saken Auctor något misstänkt före.

Det är artigt11sällsamt til at läsa med hwad slags skäl Criticus tror sig hafwa gjordt saken helt wäl ifrån sig. Han anförer först et stycke af Collegiernas betänkande i detta ämne, uti hwilket de recommendera saken; men NB lämnar bårt det, som Borgare-Ståndet uti sitt Memorial, af den 10 Maji 1723 mäst stötte sig wid, nämligen, at det war bemälte Collegier orätt före­bragt, at wåra Skepp redan woro så många, at man därmed skulle kunna drifwa hela Rikets utländska Handel, hwarpå Kongl. Collegierne ­grundadt sitt förslag. Det andra skäl tager han af den50 compliment, hwarmed Borgare-­Ståndet i början af sitt skarpa Memorial wille smycka de torra sanningar, som de emot Collegiernas förslag nödgades anföra; och när han ändteligen skal införa dess påstående, säger han, at de höllt för orådligt, at inom et eller twå års tid förbjuda främmande; men lemnar bårt det som står straxt därefter, nämligen, at de höllo för bäst til nästa Riksdag låta Handelen njuta sitt fria lopp; emedan det til äfwentyrs torde på något sätt hafwa blandadt bårt det sammanhang, som Criticus wille gifwa Läsaren uti saken, då det kunnat falla någon in: Hade Borgare-Ståndet fått saken upskuten til nästa Riksdag, torde flera utwägar gifwits, at hindra, at det sedermera aldrig blifwit utaf. Det tredje skälet har han fått utur Riksens Ständers Expedition til Kongl. Maj:t och K. Maj:ts Bref til Commerce-Collegium i samma ämne, hwarwid i synnerhet är märkeligt, at Criticus med uprepandet af orden just stannar där, som Auctor börjat, om det answar Kongl. Maj:t lagt på Collegium, i fall det förbittida12för tidigt skulle styrka Kongl. Maj:t til Product-Placatets utfärdande, så at därigenom någon dyrhet skulle existera. Mon Criticus utelemnat detta, at spara papper? eller snarare, mon det icke hade förstört sammanhanget af den färg saken skulle få? skulle sådant icke lika wäl kunna kallas en stympad föreläsning, som det hwilket Auctor anfördt?

Men hwad bewisar nu alt detta? Mon Criticus wara i stånd, at lägga fram en enda författning, som icke warit berömd och för nyttig ansedd, då hon blifwit utfärdad? med samma skäl kunde man på lika sätt bewisa, at alla andra stadgar, äfwen de som efteråt funnits wara aldraskadeligast, likwäl warit de nyttigaste. Nej! på helt annat sätt skal man undersöka om en Förordning är nyttig eller ej, och hwad drif-fjädrar därtil werkat. Man måste gå in i den tidens hushållning och rörelse både förr och efter författningen, och taga wara på de lön-krokar, som man ibland här och där finner dolda under de aldrawackraste ord, och wid dem fästa sin upmärksamhet, så får man ofta helt annat ljus i saken, än då man blott betraktar dem på deras goda sida.

1. res facti: lat. hur saken gått till
2. foga anstalt: vidta åtgärder
3. avslutning
4. sällsamt
5. för tidigt

§ 28

Kun olemme nyt täten saaneet lyötyä pois tieltä keskeisimmät niistä puujaloista, joiden varaan kriitikko on järjestelmänsä rakentanut, saavumme lähemmäksi sen tarkastelemista, missä hän on nähnyt eniten vaivaa.

Ensimmäinen koskee itse tapahtumien kulkua tuoteplakaattia säädettäessä, joka täyttää vastineesta kuusi sivua sivulta 12 sivulle 18, joilla kriitikko yrittää osoittaa kirjoittajan antaneen tätä koskevista tapahtumista virheellisen kertomuksen. Vertaa nyt, lukijani, kertomuksia toisiinsa. Voitko havaita kirjoittajan yhdessäkään kohdassa poikenneen totuudesta ja tosi­asioista? Kaikki on löydettävissä Lähteen sivuilla 6, 7 ja 8, nimittäin se, että kuninkaalliset kollegiot ehdottivat tuoteplakaattia ja että asia siirrettiin kauppadeputaatiolle tutkittavaksi ja sieltä valtakunnan säätyjen istuntoon porvarissäädyn vastalauseen kera. Säädyiltä se toimitettiin hänen kuninkaalliselle majesteetilleen ja sieltä kollegiolle varoituksin olla kiirehtimättä, ja lopultakin, vuotta myöhemmin, kauppakollegio palasi asiaan ehdottaen tuoteplakaatin toteuttamista, mistä välittömästi seurasi sen asianmukainen toimeenpano. Tätä kaikkea kriitikko käsittelee laajasti uskaltamatta kyseenalaistaa pienentäkään seikkaa siitä, vaikka hänen asiaan väriä saadakseen täytyy sivulla 13 täyttää puoli sivua pelkällä johdannolla kertomukseensa. Näin hän on kuin se, joka haluaa mennä49 muurin ylitse puutarhaan ja jonka täytyy ensin saada aikaan korkeat tikapuut tai pitkä silta ennen kuin hän voi päästä sisään tai ainakin ennen kuin hän saa ketään seuraajikseen.

Tämän jälkeen hän esittää mainituista asiakirjoista joitakin muita sanoja ja lauseita kuin ne, jotka kirjoittaja on ottanut esille, samoin kuin omia mukaanliitettyjä huomioitaan.

Jos kirjoittajan viaksi lasketaan, ettei hän ole ottanut mukaan näitä kohtia, minä voisin laskea samanlaisella oikeudella heidän kummankin viaksi, että käsilläolevissa asiakirjoissa on edelleenkin paljon sellaista, jota kumpikaan heistä ei ole käsitellyt. Mutta kun en havaitse, että kumpikaan olisi ottanut tätä tehtäväkseen, en voi myöskään ymmärtää, miten sellaista voidaan laskea heidän viakseen.

Kriitikko kutsuu kirjoittajan mainituista asiakirjoista selostamia kappaleita typistetyiksi luennoiksi. Tämä kuulostaa kieltämättä melko kovalta, mutta kun sanat selitetään oikein, kriitikon tarkoitus ei vaikuta olevan niin ilkeä. Typistettyjä niiden täytyy olla, sillä ne eivät sisällä koko kirjoituksia, joista ne on lainattu, ja erityisesti koska kirjoittaja rakkaudesta totuuteen ei ole uskaltanut koristella niitä millään hännällä13loppupäätelmällä, vaan on jättänyt lukijan vapaudeksi päätellä niistä, mitä hän haluaa.

Sanoin hiljattain, että kirjoittaja ja kriitikko ovat itse yleisistä tapahtumista täysin yksimielisiä, mutta tässä on todellakin jotain muuta, mistä he ovat erimielisiä, nimittäin plakaatin toteuttamisen päämääristä ja tarkoitus­peristä. Kriitikko uskoo niiden olleen kaikkein puhtaimmat, joita voi ajatella, mutta sitä vastoin kirjoittajasta asia vaikuttaa hieman epäilyttävältä.

On hyvää lukea, millaisin perustein kriitikko uskoo tehneensä asian täysin selväksi. Hän esittää ensin kappaleen kollegioiden tätä aihetta koskevasta mietinnöstä, jossa ne suosittelevat asiaa, mutta, huomatkaa, jättää pois sen, josta porvarissääty muistiossaan 10. toukokuuta 1723 eniten pahoitti mielensä, nimittäin, että mainituille kollegioille oli tuotu väärää tietoa, jonka mukaan meillä olisi jo niin paljon laivoja, että niiden avulla voitaisiin hoitaa koko valtakunnan ulkomaankauppa, mille kuninkaalliset kollegiot olivat perustaneet ehdotuksensa. Toisen perusteen hän löytää50 kohteliaisuudesta, jolla porvarissääty terävän muistionsa alussa halusi koristella kuivia totuuksia, joita säädyn oli pakko esittää kollegioiden ehdotusta vastaan, ja kun hän lopultakin esittää säädyn väitteet, hän sanoo, että se piti epäviisaana kieltää yhden tai kahden vuoden sisällä muukalaisten kaupankäynti. Hän kuitenkin jättää pois sen, mikä lukee välittömästi tämän jälkeen, nimittäin, että sääty piti parhaana antaa kaupan nauttia vapaasta juoksustaan seuraaviin valtiopäiviin asti, koska tämä olisi ehkä sekoittanut sitä yhteyttä, jonka kriitikko halusi lukijalle asiasta esittää ja joka olisi voinut tulla jollekulle mieleen: Jos porvarissääty olisi saanut asian lykättyä seuraaville valtiopäiville, olisi ollut useampia keinoja estää, ettei asiasta olisi myöhemmin ikinä tullut mitään. Kolmannen perusteen hän on saanut valtakunnan säätyjen kuninkaalliselle majesteetille toimittamasta toimituskirjasta ja kuninkaallisen majesteetin kirjeestä kauppakollegiolle samassa asiassa. Tässä on erityisesti huomattava, että kriitikko pysähtyy lainausta toistaessaan juuri siihen, mistä kirjoittaja aloittaa, kun tekstissä puhutaan vastuusta, jonka kuninkaallinen majesteetti on asettanut kollegiolle siinä tapauksessa, että se kehottaisi kuninkaallista majesteettia tuoteplakaatin ennenaikaiseen toimeenpanoon, niin että sen takia esiintyisi hintojen kallistumista. Onko kriitikko jättänyt tämän pois säästääkseen paperia? Vai pikemminkin, eikö tämä olisi hävittänyt asiayhteydestä sen värityksen, joka asian tulisi saada? Eikö tällaista yhtä hyvin voisi kutsua typistetyksi luennoksi kuin sitä, jonka kirjoittaja on esittänyt?

Mutta mitä tämä kaikki nyt todistaa? Kykeneekö kriitikko esittämään yhtäkään säädöstä, joka ei olisi ollut ylistetty ja katsottu hyödylliseksi, kun sitä säädettiin? Samoin perustein voisi vastaavalla tavalla todistaa, että kaikki muut säädökset, jopa ne, joiden on jälkikäteen havaittu olleen kaikkein vahingollisimpia, ovat samoin olleet mitä hyödyllisimpiä. Ei! Täytyy tutkia täysin toisella tavalla, onko säädös hyödyllinen vai ei, ja mitkä vaikuttimet ovat siihen vaikuttaneet. Täytyy paneutua sen ajan taloudenpitoon ja elinkeinoihin sekä ennen ja jälkeen säädöksen, ja panna merkille ne salakoukut, joita joskus siellä ja täällä on kätkettyinä kaikkein kauneimpiin sanoihin, ja kiinnittää huomionsa niihin, niin saadaan usein täysin toinen kuva asiasta kuin silloin kun tarkastellaan vain niiden hyviä puolia.

1. loppupäätelmällä

Unfortunately this content isn't available in English