Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Seikkaperäinen vastaus

Seikkaperäinen vastaus, § 26

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 26

Mikä tulee muuten englantilaiseen purjehdussääntöön ja sen toteuttamiseen, johon vastapuoli niin kovaäänisesti vetoaa, niin Englannin historiasta on tuttua, että säännön alkuperä on ollut tuoteplakaattimme kanssa jokseenkin samanlainen. Englannin kansakunta oli jo edellisellä vuosisadalla jakautunut kahteen puolueeseen, joista yksi oli saanut nimen Whigs. Tätä puoluetta pidettiin patriootteina tai vapauden puolustajina, minkä maineen he myös vuoden 1673 pitkän parlamentin1 aikana ansaitsivat. Toinen puolue oli Tories, joka tuohon aikaan tukeutui kuninkaaseen, mutta siinä missä whigit suojautuivat vapauden nimen alle ja toisella kädellään taistelivat yksinvaltaa vastaan, he toisellaan kähmivät salaa haltuunsa muiden oikeuksia niin paljon kuin he pystyivät. He kaappasivat parhaat kauppapaikat, eivätkä halunneet ulkomaalaisten olevan heidän päämääriensä esteinä. He saivatkin aikaan purjehdussäännön, jonka kautta he menettivät suuren osan ulkomaisista kilpailijoistaan ja saivat edukseen suuremman vaikutusvallan tavaroiden hintoihin kansakunnassa.

He olivat erään ranskalaisen kirjoittajan2 sanojen mukaan jo vuonna 1700 niin mahtavia, että he saivat aikaan suuren sodan3 ja melkein kaikki myöhemmätkin, ja tämän kautta he olivat saaneet omistukseensa suurimman osan yleisön arvokkaammasta omaisuudesta4, minkä eräs englantilainen kirjoittaja vahvistaa sanoessaan: ”Nämä kaksi ryhmäkuntaa eivät koskaan olleet yhtä katkeria kuin vuonna 1706, ja vaikka whigit oli siihen aikaan ajettu pois hallitusvallasta , niin he silti olivat edelleen yhtä mahtavia kaupungissa, ja heillä oli suuri vaikutusvalta hallinnon suureen käyttövoimaan, nimittäin pääsy voimavaroihin, joilla voitiin jatkaa sotaa.”

Nämä whigien edut olivat yhä pahemmin ristriidassa valtion tai niin sanotun maapuolueen5, whigien emäpuolueen, etujen kanssa. Heidän nousunsa ja hyvinvointinsa perustui nyt kansakunnan riistämiseensotien, tukipalkkioiden, palkkojen ja eläkkeiden avulla, jolloin he saattoivat hyödyntää kruunulle lainoina antamaansa pääomaa ja imeä rahvaan kuiviin korkojen kautta.

Kun tämän kaiken täytyi piinata kansakunnan sorrettua osaa sydänjuuria myöten, niin yleinen tyytymättömyys sai whigit pelkäämään menettävänsä vallankumouksessa kaiken, minkä välttämiseksi heidän täytyi turvautua erityisesti kahteen keinoon, nimittäin lyöttäytymällä yhteen hovin kanssa, jonka leppymättömiä vihollisia he alunperin olivat, saadakseen siellä nauttia suojasta, ja harjoittamaan korruptiota tai värväämään kannattajia ei vain parlamentin sisältä, vaan myös parlamentin jäseniä maalaispaikkakunnilta nimittämistä silmälläpitäen.

”Tämä”, sanoo eräs kirjoittaja, ”jota syystä kutsutaan vekseli- tai rahapuolueeksi, katsoo olevansa yleisen uskottavuuden takaaja ja valtion tukipilari tulevissa onnettomuuksien myrskyissä. Se käyttää kaikki voimansa pitääkseen pankkisetelit ja muut ei-metalliset rahat arvossaan ja pröystäilee nopealla rahankierrolla, jonka näiden paperien hintaero aiheuttaa.6 Valtion velallisina maanomistajat katsovat tyytymättöminä, kun osa heidän tunnollisuudella ja ahkeruudella hankkimistaan tuloista menee vekselipuolueen käsiin, jonka jäsenet enimmäkseen ovat laiskoja kansalaisia ja saitoja prosentinhaalijoita, jotka näin, tuottamatta pienintäkään hyvää maalle, imevät itseensä sen ydinmehun.”7 Voinen siten arvostetun Ruotsin kansalaisen rinnalla sanoa, että ”englantilaiset ovat kaatuneet samoihin onnettomuuksiin tekemällä samat virheet ja synnit, joihin tuhannet ovat aikaisemmin kaatuneet, mutta ottamatta siitä mitään opikseen.”

Pidän siksi kaikkia niitä askelia, jotka millään tavoin ovat johtaneet tämän puolueen ylivoimaiseen vahvuuteen, kaikkein vaarallisimpina englantilaiselle kansakunnalle ja sen vapaudelle, ja sitäkin vaarallisempina, mitä enemmän nykyisin valtaa pitävä puolue niitä ylistää, sillä niillä on itse kansakunnan kanssa täysin vastakkainen etu, josta De l’esprit -teoksen kirjoittaja8 puhuu mitä harkituimmin.

Hän sanoo: ”Tehdäksemme käsitettäväksi, kuinka vaarallinen sellainen yksityisten intressien anarkia on yhteiskunnassa, tarkastelkaamme ainoastaan sitä pahaa, jota ruokkivat yksityisten tasavallan intressiä vastaan suuntautuvat pyrkimykset – – Tasavallassa jonkin joukkion tai ryhmäkunnan jäsenet, jotka ovat omaksuneet tasavallan yleiselle intressille vastakkaisen intressin, voivat jopa roomalaisten tapaan olla rehellistä kansaa keskenään, mutta maantierosvoja suhteessa tasavaltaan.”


  1. vuoden 1673 pitkän parlamentin: Englannin historian pisimpään istunut parlamentti 1661–1679, ns. Cavalier Parliament. Chydenius viittaa tässä todennäköisesti whigien edeltäjien muodostamamaan oppositioryhmään, joka suhtautui epäluuloisesti kuningas Kaarle II:n myönteiseen asenteeseen katolilaisuutta kohtaan. Kriisi kärjistyi 1673, kun parlamentti pakotti kuninkaan peruuttamaan vuotta aiemmin säädetyn suvaitsevaisuusediktin (Declaration of Indulgence).
  2. erään ranskalaisen kirjoittajan: Tarkoitetaan Anne Robert Jacques Turgotia, joka oli kääntänyt Josiah Tuckerin kirjoituksen Reflections on the expediency of a law for the naturalization of foreign protestants ranskaksi: Questions importantes sur le commerce, à l’occasion des oppositions au dernier Bill de Naturalisation (1755).
  3. suuren sodan: Espanjan perimyssota 1701–1714
  4. ja melkein kaikki ... arvokkaammasta omaisuudesta: Vapaa lainaus kääntäjän eli Turgotin alaviitteestä Josiah Tuckerin edellämainitun kirjoituksen ruotsalaisesta käännöksessä, ­Betydande frågor om handelen, wid tilfälle af de motsäjelser, som skedde emot den sista billen, om utlänningars naturalisation (1763), s. 7.
  5. niin sanotun maapuolueen: Nimityksellä country party tarkoitetaan Kaarle II:n aikana (1660–1685) muodostunutta oppositioryhmää, joka vastusti ”hovipuolueen” (court party) uskonto- ja ulkopolitiikkaa. Ns. kavaljeeriparlamentin (Cavalier Parliament) loppuvaiheessa näistä ryhmistä muodostuivat whig- ja tory-puolueet.
  6. ”Tämä”, sanoo eräs ... paperien hintaero aiheuttaa: hiukan muokattu lainaus Turgotin alaviitteestä Tuckerin kirjoitukseen, s. 6
  7. Maanomistajat, kuten myös ... sen ydinmehun.”: hiukan muokattu lainaus Turgotin alaviitteestä Tuckerin kirjoitukseen, s. 6
  8. De l’esprit -teoksen kirjoittaja: Tarkoittaa Claude Adrien Helvétiusta ja hänen teostaan De l’esprit (1758), jonka s. 151–152 lainaus on peräisin. Ruotsinkielinen lainaus on mahdollisesti otettu Anders Nordencrantzin teoksesta Til riksens höglofl. ständer församlade wid riksdagen år 1760. En wördsam föreställning uti et omständeligit swar på de oförgripeliga påminnelser, som uti Stockholms Post-tidningar, den 25 september 1758, kundgjorde blifwit, wara af trycket utkomne, wid de under sidstledne riksdag til riksens höglofliga ständer aflemnade trenne skrifter om rättegångers förminskning, lag, domare och folk, samt en rättskaffens fri- och säkerhet (1759), s. 275, jossa mm. tämä kohta on käännetty.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: