Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 23
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 25
§ 24
Kriitikon kirjoituksessa on oletettu perustaviksi totuuksiksi joitakin sellaisia väitteitä, jotka minun vakuuttuneen näkemykseni mukaan ovat ainakin vielä todistamatta, elleivät täysin vääriä. Näin on esimerkiksi sivulla 13, kun hän aikoo osoittaa ne todelliset perusteet, joille kuninkaalliset kollegiot ovat rakentaneet valtakunnan korkea-arvoisille säädyille 10. huhtikuuta 1723 antamansa mietinnön1 valtakunnan kaupasta yleensä. Siinä sanotaan: ”Ulkomaalaiset ovat tarpeeksi pitkään ja aina muinaisista ajoista lähtien imeneet itselleen valtakunnan ydinmehua. Tätä he ovat tehneet hankkimalla kauppavoittoa sekä valtakunnan tuottein – joita he lähes kaikissa kotimaanliikenteen merisatamissa ostivat edullisesti ja josta saatu voitto olisi muuten voinut jäädä valtakunnan asukkaille, mikäli tuotteet olisi kuljetettu maasta omin laivoin – että myös ulkomailta tuoduin tarpeellisin tavaroin. Jälkimmäisessäkään tapauksessa voitto ei olisi poistunut valtakunnasta, jos omien alusten riittämättömyys ei olisi pakottanut hankkimaan tavaroita välikäsiltä eli luottamaan tässä asiassa englantilaisiin ja hollantilaisiin. Ei pidä myöskään vähätellä sitä, mitä ulkomaalaiset ansaitsivat ruotsalaisten kaupunkien välisillä rahdeilla, sillä samasta syystä kotimaiset laivanrakennus- ja varustamoyritykset eivät myöskään mitenkään voineet saavuttaa vaadittavaa taloudellista asemaa, ja siksi eivät myöskään valtakunnan merenkulku ja kauppa voineet laajentua ja kasvaa, kuten kokemus tarkasti osoitti. Siksi edellä mainitut kuninkaalliset kollegiot, tarkastellessaan tunnollisesti tästä johtuvaa jatkuvaa kansallista tappiota ja yhä suurempaa kaupan alijäämää, ottivat tarkimpaan harkintaansa, kuinka ja millä keinoin tätä tilannetta varmimmin voitaisiin parantaa ja ehkäistä.”2
Jo useiden vuosisatojen ajan on joissakin Euroopan valtioissa elätelty kansallisesta voitosta kummallista käsitystä, joka sovellettaessa on ristiriidassa kaikkien asiasta muuten esitettyjen järkevien käsitysten kanssa. Kansallisen voiton ensimmäisestä ja yksinkertaisimmasta kuvauksesta lähes kaikki ovat yksimielisiä, nimittäin että se koostuu erosta ulos- ja sisäänlaivattavien tavaroiden arvossa, mutta niin pian kun tätä ryhdytään soveltamaan, päädytään sellaisiin väitteisiin, jotka ovat tämän kuvauksen kanssa vaikeasti yhteensovitettavissa, ja hyväksytään ne täysin ilman todisteita päivänselviksi seurauksiksi tästä yleisestä käsityksestä. Esimerkiksi: mitä paremmin kyetään sulkemaan vieraat kauppiaat ulos valtakunnasta, sitä suuremmaksi sen kansallinen voitto kasvaa. Mitä useampia elinkeinoja voidaan keksiä ja käynnistää, sitä enemmän kansakunnan väki- ja tavaramäärä kasvaa ilman, että ennalta olisi ratkaistu, voiko uusista tulla kannattavampia kuin vanhoista. Jos työn teettäminen maksaisi tuhannen verran, mutta sen tulos ei olisi enemmän kuin sadan arvoinen, niin sanotaan silti, että liiketoimi on voitollinen kansakunnalle. Kyllä, tämä on mennyt niin pitkälle, että on melkein uskottu, että kruunun ja yksityisten kassoja voidaan verottaa ja tyhjentää ilman, että olisi juuri toiveita saada koskaan omiaan takaisin, ja että tämä kaikki koituu kansalliseksi voitoksi. Ja kun sellaiset väitteille on annettu kansakunnan keskuudessa tunnustettu asema ja kun ne luetaan perustotuuksiksi kuuluisissa kirjoituksissa, onko ihmeellistä, jos ihmiset taloudenpitoa koskevine ehdotuksineen säntäilevät ristiin toistensa kanssa ja säädökset tulee laadittua niiden mukaan?
Aihe on itsessään niin laaja ja totuus niin yleisen maun vastainen, että se ansaitsee perusteellisemman ja seikkaperäisemmän selvityksen kuin tähän vastaukseen on voitu mahduttaa.
Tämä asia on jopa niin merkittävä käsillä olevan kysymyksen kannalta, että siitä olennaisesti riippuu kirjoittajan ja kriitikon välille nousseen kiistan ratkaisu. Siksi on hiljattain julkaistu painosta kirjoitus nimeltä Kansallinen voitto3, jossa tätä aihetta on tarkastelu lähemmin ja johon siten katson tarpeelliseksi viitata, lukijani, koska se muodostaa perustan tälle vastaukselle.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 23
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 25
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: