Seikkaperäinen vastaus, § 20

§. 20.

I detta wårt Patriotiska nit, träffade wi ännu en ny Rikedoms Källa, Ost­indiska Handelen. Wi blefwo ju warse, at de förnämsta Sjö-magter i ­Europa gjort sig mycken möda, at inrätta och upmuntra den samma och där­igenom blifwit rike. Wi märkte, at den skulle föröka och stärka både Commerce och Sjö-fart. Ja, wi woro i stånd, at med oryggeliga skäl bewisa, at hela Riket skulle ansenligen winna genom den samma. Hwem kunde wäl i betraktande af dessa och andra goda förslager annat, än redan med glädje se sitt fosterland räddadt från den hotande faran?

Wi brunno af nit, och om jag tror mig rätt, så war det idel patriotisme, som rådde hos oss. Wi uplifwades af hopp om en lyckelig utgång så på det ena, som andra. At försumma werkställigheten häraf, och låta det ­komma an på tiden och undersåtarenas egen flit, ansågs lika farligt, som wid Product-Placatets utfärdande: det skulle ske straxt. Den som wille börja med arbetet, skulle få därtil Privilegier, Förlager, persons friheter19persons friheter: personliga friheter från att betala skatt och Præmier. Folket stötte til hopetals, (dock kommo de icke ned ifrån månan) de gladdes, at genom så märkelig hjelp, som dem nu af Staten skulle med­delas, kunna blifwa så nyttige för sitt Fädernesland, som man nu ansåg dem.

Alt härtils gick det hurtigt;20snabbt men här mötte en swår knut. Hwad då? här fattades penningar, at werkställa förslagen med.34 Det war harm. Wi klådde oss några gångor bak om örat: wi sågo öfwer hwad wi hade; men det war icke stort, at winka på.21det war icke stort, at winka på: det fanns inte mycket till förfogande

Det war någon, som sade: Fattige äro wi förut; men än fattigare måste wi blifwa, om Handel och Manufacturer genom Penningar allena skola forceras i gång, när de icke få följa Naturen. Första utgiften är den wissaste: til äfwentyrs wi blifwe narrade. Jag behöfwer, fortfor han, mina Penningar sjelf; och jag wet icke hwad det war annars för misstankar, som han ältade inom sig, och tordes icke komma ut med. Hwad kunde wi annat än blifwa förbittrade på honom? En af oss stampade foten i gålfwet och sade: Tig! Jag tror wäl, han fick äfwen en örfil, så myssan flög honom af Hufwudet; men han wågade icke mucka;22säga emot, protestera ty wi woro för många.

Wi öfwerlade oss imellan: hwad står nu at göra? Icke blifwe wi af med wårt Järn: ingen ting wil Utlänningen betala därföre. Tjära och Bräder är mera ingen debit på uti Portugal: han börjar på at stegra sitt Salt: Frakten kostar oss mera, än at wi med barlast kunna segla därefter, det blifwer oss annars redan nog dyrt. Stackars Bruks-ägare, de jämra sig eländigt! De wilja af wåra Handlande hafwa förlager, at drifwa werket med, annars stannar rörelsen twärt af; men de äro icke i stånd at få det någorstädes. De Handlande låta sjelfwa hälften wärre, at de utomlands sent eller aldrig få Penningar för sitt Järn, och knapt mera Credit där uppå, och jag wet icke, war det en, som lade til, hwarmed Bruks-ägare en gång skola betala förlagen då deras tilwerkning ingen ting gäller. Jag är rädd, at en hel hop af dem til slut går, såsom sparf ifrån axet.23såsom sparf ifrån axet: Nödgas övergiva hus och hem utan att kunna ta något med sig, vara så utarmad att man inget har kvar. Chydenius använde det här uttrycket rätt ofta, se t.ex. Rikets hjälp, § 11 och Tankar om husbönders och tjänstehjons naturliga rätt, § 4. Jag känner 5 à 6 stycken som redan blifwit sine ägendomar qwitte, och om här icke gifwes någon utwäg til Penningar, så blifwer en allmän misèr i landet.

Här förslå inga smulor: alla behöfwa Penningar: Bruks-ägare, Handlande och Manufactorister, hwardera Tunnetals. Det är ju narri,24ett skämt war det en, som sade, at mynta Penningar af ingen ting. Hwad? swarade den andra: skola wåra förslager nu därföre afstanna och gå öfwer ända? Finnes här då inga Skatt35gräfware eller Gullmakare? Om wi allenast skulle öfwerwinna den swårigheten, så wille jag wara man före, at förslaget skulle lyckas. Ja! mente kammeraten, det är et swårt Om. Detta Om har mången spelt Banqve­rout före: mången mist både Råck och Wärja:25mist både Råck och Wärja: förlorat sin ställning mången har för samma orsaks skul, kommit på Gillstufwan,26gäldstugan, häktet för gäldenär och ibland när missgernings-­mannen icke haft, at betala plikten med, hafwer det äfwen kostat hans rygg-hud.

I det samma steg en Förslags-makare helt dristigt in med en hög Mine,27en hög Mine: en högfärdig min utan at röra på hatten, och sade: de skola blifwa hulpne alla tre, allenast wi gå warsamt til wäga. Manufactoristen skal få sammanskott af Medborgare. Det blifwer blott et förlag, som han snart betalar til sine med-undersåtare med Ränta tilbaka. Handlande skole wi öpna Banken åt: De få ju taga ut därifrån det tyngsta Myntet: De kunna ju förskrifwa Silfwer in med tiden i stället, och imedlertid betala Räntor, alt Banken til fördel, och Riket med Banken. Men det som jag i synnerhet tykte, at han war konstig uti, war, som jag i början hölt för en troll-konst, at kunna flytta gods och fastigheter, som ligger 40, 50 til 100 mil från Stockholm, som hwardera är större än hela Banko-huset, in uti Banken, mynta dem där til Penningar28mynta dem där til Penningar: Chydenius syftar här på förordningen Förordning angående låne-banquens öpnande, til at giöra lån på fast egendom och järn 18.2.1735 som gjorde det möjligt att få lån mot gods och fastigheter som säkerhet. Se även § 9 och Vederläggning, § 13. i Kopparmynt: förwandla K:myntet i papper: supa, äta, dricka, spela eller handla bårt det altsammans. För Bruks-ägare fant man utom dess på en annan utwäg, at göra Järnet til Penningar.29at göra Järnet til Penningar: Chydenius syftar här på Jernkontoret som grundades 1747 och beviljade lån på järn mot 4 procents ränta. Se även § 9 och Vederläggning, § 13. Det låter wäl något likare,30mer sannolikt fast det tycks böra blifwa nog tungt; men lika mycket hwad man drager sig fram med. Går detta an? war det en som ropade. Ja wisst, sade den andra. Må göra då, mente jag. Wi få se, huru länge det räcker.

Öfwer detta stora fynd, som inom en kårt tid gjorde et utarmat folk til en rik Nation, blef en allmän frögd: Upfinnaren yfdes öfwer sitt wäl träffade förslag, och det är just det samma, som wi nu så swettas före; emedan det wände öfwerända all trygghet i Handel, Penningar och rörelse.

1. persons friheter: personliga friheter från att betala skatt
2. snabbt
3. det war icke stort, at winka på: det fanns inte mycket till förfogande
4. säga emot, protestera
5. såsom sparf ifrån axet: Nödgas övergiva hus och hem utan att kunna ta något med sig, vara så utarmad att man inget har kvar. Chydenius använde det här uttrycket rätt ofta, se t.ex. Rikets hjälp, § 11 och Tankar om husbönders och tjänstehjons naturliga rätt, § 4.
6. ett skämt
7. mist både Råck och Wärja: förlorat sin ställning
8. gäldstugan, häktet för gäldenär
9. en hög Mine: en högfärdig min
10. mynta dem där til Penningar: Chydenius syftar här på förordningen Förordning angående låne-banquens öpnande, til at giöra lån på fast egendom och järn 18.2.1735 som gjorde det möjligt att få lån mot gods och fastigheter som säkerhet. Se även § 9 och Vederläggning, § 13.
11. at göra Järnet til Penningar: Chydenius syftar här på Jernkontoret som grundades 1747 och beviljade lån på järn mot 4 procents ränta. Se även § 9 och Vederläggning, § 13.
12. mer sannolikt

§ 20

Tässä isänmaallisessa innossamme löysimme vielä uuden rikkauden lähteen, Itä-Intian kaupan. Havaitsimmehan, että Euroopan eturivin merimahdit olivat nähneet paljon vaivaa sen luomiseksi ja edistämiseksi ja siten tulleet rikkaiksi. Huomasimme, että se lisäisi ja vahvistaisi sekä kauppaa että merenkulkua. Kykenimme totta tosiaan vankoin perustein todistamaan, että koko valtakunta voittaisi huomattavasti Itä-Intian kaupan ansiosta. Kukapa voisi tätä ja muita hyviä ehdotuksia katsoessaan muuta kuin ilokseen nähdä isänmaansa jo pelastuneen uhkaavasta vaarasta?

Paloimme innosta, ja jos arvaan oikein, meillä vallitsi silkka isänmaallisuus. Meitä elähdytti toivo onnellisesta lopputuloksesta niin yhdessä jos toisessakin asiassa. Itä-Intian kaupan toimeenpanon laiminlyönti ja jättäminen odottamaan omaa aikaansa ja riippuvaiseksi alamaisten omasta ahkeruudesta nähtiin yhtä suureksi vaaraksi kuin tuoteplakaattia säädettäessä: toimeenpanon piti tapahtua heti. Se, joka halusi aloittaa työn, saisi siksi privilegiot, lainat, henkilökohtaiset vapaudet ja etuoikeudet. Kansalaisia kerääntyi sankoin joukoin (he eivät kuitenkaan olleet aivan puusta pudonneita) iloitsemaan, että valtion heille välittämän merkittävän avun ansiosta he voisivat olla isänmaalleen niin hyödyllisiä kuin minä heitä nyt pidettiin.

Kaikki kävi tähän asti vauhdilla, mutta tässä törmättiin vaikeaan solmuun. Eli mihin? Puuttui rahaa toteuttaa ehdotukset.34 Tämä oli sääli. Raaputimme itseämme joitakin kertoja korvan takaa. Tarkastimme, mitä meillä oli, mutta siinä ei ollut paljoa juhlimista.

Joku sanoi: Köyhiä olimme ennen, mutta vielä köyhemmiksi meidän täytyy tulla, jos kauppa ja manufaktuurit voidaan vain rahan avulla pakottaa käyntiin, kun ne eivät saa seurata luontoa. Varmaa on, että alussa syntyy kuluja: entäpä jos meitä huijataan? Tarvitsen rahani itse, hän jatkoi. Enkä tiedä, mitä muita epäilyksiä hän vatvoi sisällään viitsimättä tuoda niitä esille. Mitä muuta voisimme kuin katkeroitua hänelle? Yksi meistä polki jalkaa lattiaan ja sanoi: Vaikene! Uskonkin, että epäilijä sai jopa sellaisen korvapuustin, että myssy lensi hänen päästään, mutta hän ei uskaltanut vastustella, sillä meitä oli liian monta.

Neuvottelimme keskenämme, mitä nyt olisi tehtävissä. Emme ­pääse ­eroon raudastamme, eivätkä ulkomaalaiset halua maksaa siitä mitään. ­Terva ja laudat eivät enää käy kaupaksi Portugalissa, joka alkaa nostaa suolansa hintaa. Rahti tulee meille liian kalliiksi, että voisimme purjehtia sinne pelkässä painolastissa, tämä on jo muutoinkin kyllin kallista. Ruukin­omis­taja­parat, kuinka surkeasti he valittavatkaan! He haluavat saada kauppiailtamme luottoja laitostensa pyörittämiseen, sillä elinkeino pysähtyy muuten täysin, mutta heillä ei ole mahdollisuutta saada niitä mistään. Kauppiaat kuulostavat itse puolet pahemmilta sanoessaan, että ulkomailla he saavat raudastaan rahat vasta myöhään tai eivät koskaan, ja hädin tuskin enää luottoakaan sitä vastaan. Enkä tiedä, eräs lisäsi, millä ruukinomistajat koskaan voisivat maksaa lainansa, kun heidän tuotannollaan ei ole mitään arvoa. Pelkään, että kokonainen joukko heitä lopulta lähtee kuin varpunen tähkältä31kuin varpunen tähkältä: ruots. såsom sparf ifrån axet, joutua karkotetuksi kotoaan voimatta ottaa mitään mukaan, olla niin köyhä että mitään ei ole jäljellä. Tunnen heistä viisi tai kuusi, jotka ovat jo joutuneet luopumaan omaisuuksistaan, ja ellei tarjoudu mitään mahdollisuutta päästä käsiksi rahoihin, yleinen kurjuus valtaa maan.

Tässä eivät muruset riitä; kaikki tarvitsevat rahaa, ruukinomistajat, kauppiaat ja manufakturistit, kukin tynnyreittäin. Sehän on naurettavaa, eräs sanoi, että lyödään rahaa tyhjästä. Mitä, vastasi toinen, tulisiko hankkeemme nyt siksi pysähtyä ja mennä nurin? Eikö täällä olekaan yhtään aarteenetsijää35 tai kullantekijää? Jos me vain voittaisimme tämän vaikeuden, olisin valmis takaamaan, että ehdotus onnistuu. Kyllä, totesi toveri, tämä on vaikea jos. Tämä jos on saattanut monet vararikkoon aiemmin. Monet menettivät sekä takkinsa että miekkansa. Monet ovat samasta syystä joutuneet velkavankeuteen, ja joskus, kun pahantekijällä ei ole ollut mitään, millä maksaa velkansa, se on maksanut hänen selkänahkansa.

Samassa ehdotuksentekijä astui täysin kylmäverisesti sisään kasvoillaan kopea ilme ja koskematta hattuunsa sanoi: Kaikkia kolmea tullaan auttamaan, kun vain etenemme varovasti. Manufakturistille kerätään rahaa kansalaisilta. Ne annetaan vain lainaksi, jonka hän pian maksaa muille alamaisille korkojen kera takaisin. Kauppiaille avaamme pankkimme: he saavat nostaa sieltä painavimmat rahat, sillä hehän voivat ajan mittaan hankkia niiden tilalle hopeaa ulkomailta ja väliaikana maksaa korkoja, kaikki eduksi pankille ja pankin myötä valtakunnalle.” Mutta se, jota erityisesti pidin hänessä erikoisena ja aluksi jopa taikuutena, oli kyky siirtää omaisuuksia ja kiinteistöjä, jotka ovat 40:n, 50:n, jopa sadan peninkulman päässä Tukholmasta ja joista jokainen on suurempi kuin koko pankkitalo, sisälle pankkiin, lyödä ne siellä kuparirahoiksi32lyödä ne siellä kuparirahoiksi: Chydenius viittaa tässä asetukseen Förordning angående låne-banquens öpnande, til at giöra lån på fast egendom och järn 18.2.1735, joka mahdollisti tilojen ja kiinteistöjen käyttämisen lainan vakuutena. Ks. myös § 9 ja Purjehdusvapaus, § 13., muuttaa kuparirahat paperiksi ja ryypätä, syödä, juoda, pelata tai tuhlata ne kaikki pois. Ruukin­omista­jille löydettiin tämän lisäksi toinen keino raudan muuttamiseksi rahoiksi33raudan muuttamiseksi rahoiksi: Chydenius viittaa tässä vuonna 1747 perustettuun rautakonttoriin, joka myönsi rautaa vastaan lainoja 4 prosentin korolla. Ks. § 9 ja Purjehdusvapaus, § 13.. Tämä kuulostaa varmasti hieman todennäköisemmältä, vaikka se vaikuttaisi käyvän aika raskaaksi, mutta sama kai se on, kunhan tullaan toimeen. Käykö tämä?, huusi eräs. Kyllä, sanoi toinen. Tehkööt sitten niin, totesin. Saamme nähdä, kauanko tämä toimii.

Tästä suuresta löydöstä, joka lyhyessä ajassa teki köyhtyneestä kansasta rikkaan kansakunnan, tuli yleinen ilonaihe. Keksijä ylpeili hyvin oivalletusta ehdotuksestaan. Juuri sen takia joudumme nyt hikoilemaan, sillä se käänsi päälaelleen kaiken turvan kaupassa, rahoissa ja liiketoimissa.

1. kuin varpunen tähkältä: ruots. såsom sparf ifrån axet, joutua karkotetuksi kotoaan voimatta ottaa mitään mukaan, olla niin köyhä että mitään ei ole jäljellä
2. lyödä ne siellä kuparirahoiksi: Chydenius viittaa tässä asetukseen Förordning angående låne-banquens öpnande, til at giöra lån på fast egendom och järn 18.2.1735, joka mahdollisti tilojen ja kiinteistöjen käyttämisen lainan vakuutena. Ks. myös § 9 ja Purjehdusvapaus, § 13.
3. raudan muuttamiseksi rahoiksi: Chydenius viittaa tässä vuonna 1747 perustettuun rautakonttoriin, joka myönsi rautaa vastaan lainoja 4 prosentin korolla. Ks. § 9 ja Purjehdusvapaus, § 13.

Unfortunately this content isn't available in English