Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 14
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 16
§ 15
Toinen asia, joka tässä erityisesti määrätään, on se, että meidän tulee ajatella ja puhua hyvää lähimmäisestämme ja kääntää kaikki asiat parhain päin. Tämä velvollisuus liittyy toki läheisesti edelliseen, mutta näyttäisi kuitenkin tarpeelliselta käsitellä sitä erikseen, sillä kun edellä puhuttiin velvollisuudestamme puolustaa lähimmäisen hyvää nimeä ja mainetta silloin kun panettelija häntä aiheettomasti moittii, niin tässä meitä muistutetaan oman sydämemme ja puheemme suhtautumisesta häneen, siis että ajattelemme ja puhumme hyvää hänestä. Ja Luther muistuttaakin tässä oikeellisesti, että meidän tulee ennen muuta ajatella hyvää lähimmäisestä, sillä jos niin ei tapahdu, ei paraskaan puhe ole Jumalan ja ihmisten edessä muuta kuin iljettävää valhetta ja petosta. Mutta se edellyttää oman mitättömyytensä rehellistä tuntemista, ja että omat jokapäiväiset virheemme ja heikkoutemme, jotka näemme ja tunnustamme, saavat meidän sydämemme nöyrtymään niin kuin apostoli Paavali kehottaa: Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita Room. 12:16. Meidän tuleekin saman apostolin sanoin pikemmin ajatella, että olemme syntisistä suurimpia1 1. Tim. 1:15, ja siksi meidän tuleekin nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle2 1. Piet. 5:6. Vasta tässä tilassa ihminen voi oikein ajatella hyvää lähimmäisestään eli huomata hänessä sellaisia hyviä puolia, joita kunnioittaa ja rakastaa. Muutoin oma itserakkautemme seisoo lähes aina tiellä ja estää näkemästä ylpeän sydämen tavoittelemaa kunniaa ja arvostusta. Nöyrä ja rehellinen tarkkailija huomaa toisessa monia seikkoja, joita hän ei voi muuta kuin arvostaa, kuten toisen ruumiilliset ja sielulliset kyvyt; arvon, jonka hän on saanut hänet verellään lunastaneelta Armahtajalta; hänen tästä pelastuksesta uskon kautta saamansa osallisuuden, tai jos hän ei vielä ole sitä saavuttanut, niin sen armon, joka hänellä yhä on saavutettavissa; kohottautumisen, johon hän armon vastaanottamisella voi vielä yltää, ja ainakin sen käsittämättömän kärsivällisyyden, jota itse vanhurskas Jumala suvaitsee osoittaa hänelle täällä armon ajassa. Näiden ja lukemattomien muiden seikkojen tulee johdattaa meidät kaikissa asioissa ajattelemaan hyvää lähimmäisestä, eikä kukaan todella ole niin surkea ja paha, etteikö hän näissä asioissa ansaitse arvonantoamme. Siksi meidän pitää ja me voimme ajatella hyvää lähimmäisestä, ja Paavali sanookin: rakkaus ei ajattele pahaa3 1. Kor. 13:5, ja kehottaa siksi filippiläisiään näin: Veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Fil. 4:8.Tästä hyvän sydämen varastosta meidän tulee sitten myös tuoda esille jotain hyvää Matt. 12:35, siis puhua hyvää lähimmäisestä. Sillä niin kuin Jumala on asettanut kielen sydämemme tulkiksi, niin meidän velvollisuutemme on hyvillä puheilla avata sitä toisille, niin että sekä lähimmäisen läsnä ollessa että hänen poissa ollessaan puhumme ja ilmaisemme sitä hyvää, mitä hänestä ajattelemme. Sillä me saavutamme hänen ja kaikkien muidenkin rakkauden ja kunnioituksen, mutta tämän kaiken tulee kuitenkin olla puolueetonta ja totuuden kanssa yhdenmukaista. Sen tulee myös olla yleistä, niin että kehumme ei koske vain joitakuita, niin että asetamme jotkut muiden yläpuolelle. Mutta miten se on mahdollista, ajattelee ylpeä sydän? Täytyyhän tehdä ero hyveen ja paheen välillä, miten voi ajatella tai puhua hyvää ilmiselvästä vihollisesta, parjaajasta ja pahantekijästä? Kyllä, hyvä kristittyni, se onnistuu kyllä totuutta loukkaamatta: kuka tietää, vaikka itse olisit sattumoisin antanut aihetta vihamielisyyteen? Miksi olet niin innokkaasti laajalti kuvailemassa ja mustamaalaamassa hänen virheitään? Etkö siinä asiassa olekin parjaajan veli? Ja mitä sinä intoilet hänen virheistään? Etkö huomaa lainkaan omiasi? Eivät ne niin pahoja ole kuin hänen, sinä arvelet, mutta minä vastaan: kun asetat sydämesi kaikkitietävän Jumalan silmien eteen, ne ovatkin usein paljon pahempia. Ja olkoot sitten vaikka lievempiä, niin tuomittavia ne ovat silti. Eli et sinä olennaisesti ole paljoakaan parempi kuin paheellinen lähimmäinen ja kuitenkin haluat, että sinusta ajateltaisiin ja puhuttaisiin hyvää. Mene siis, hyvä ihminen, ja tee samoin hänen suhteensa, sillä rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile – – – Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii 1. Kor. 13:4,7, ja käännä siten tohtori Lutherin sanojen mukaisesti kaikki asiat lähimmäisen parhaaksi. Eikä meidän myöskään pidä luulla, että yrityksemme olisivat jääneet tuloksettomiksi, eivät suinkaan, sillä mikään maailmassa ei varmemmin tuota yleistä luottamusta kuin se, että ajattelee ja puhuu hyvää toisista, sillä näin sanoo Sirak: Miellyttävä puhe tuo paljon ystäviä, kauniit sanat saavat suopean vastaanoton Sir. 6:5. Ja katsokaa, rakkaani, tässä on oikea avain meidän niin kovasti tavoittelemaamme hyvään maineeseen. Tämä hyve keventää ja tyydyttää myös tuntuvasti omaa sydäntämme. Koska rakkaus on suloinen sielun tunne ja asettaa meidät tavallaan Jumalan kaltaisiksi, joka on itse rakkaus ja josta koko autuus ajassa ja ikuisuudessa epäilyksettä koostuu, kun taas viha ja kateus vain kalvavat itseään, niin onhan selvää, että myös ihmisten kanssakäymisessä on suloista rakastaa, puhua ja ajatella hyvää toisista. Koko yhteiselämämme, joka monelle ihmiselle näyttäytyy sangen vaikeana ja hankalana, on sellaiselle ihmiselle aivan avointa, rakasta ja miellyttävää.
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 14
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 16
paikat:
Henkilöt: Jeesus Sirak Luther, Martti Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: