Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 12
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 14
§ 13
Jälkimmäinen osa
Käykäämme nyt, rakkaat kuulijani Herrassa, lupaukseni mukaisesti tarkastelemaan toiseksi sitä, mitä Herra tässä käskee. Kun valhe toiselta puolen on yleisesti kielletty, kuten äsken kuulimme, niin on selvää, että vastakohta eli totuus on se, mikä tässä toiselta puolta vakavasti määrätään. Sillä näin sanoo Herra: Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne Sak. 8:16. Samaan meitä kehottaa apostoli Paavali, kun hän asettaa valheen ja totuuden vastakkain ja sanoo: Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta Ef. 4:25. Huomaammekin, että totuuteen monissa Pyhän kirjan kohdissa liittyy ihania armonlupauksia. Herra lupasi, että hänen majaansa saa tulla ja hänen pyhällä vuorellaan asua se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta1 Ps. 15:1–2, ja se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein, siis totta, hän saa, sanoo Herra, asua korkealla vuorella, kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva. Leipää hän saa riittämiin2 Jes. 33:15–16. Mutta havaitsemme edelleen, että totuuteen kuuluu ennen muuta seuraavat neljä asiaa: on 1) nimittäin otettava tarkoin ja puolueettomasti selville lähimmäistä koskevien asioiden asiayhteys. Se on tehtävä tarkoin, niin ettei kiiruhdeta pitämään omia tai toisten ajatuksia luotettavina, ennen kuin asioiden tila on tarkoin tutkittu. Se on tehtävä puolueettomasti, niin ettei käsityksiä asioista muodosteta sen mukaan, miten joko ystävyyden tai vihan ja kateuden vuoksi haluaisi niiden olevan, vaan niin kuin asia todellakin ja totuudessaan on, ja oman kantamme tulee muotoutua sydämessämme tämän mukaisesti. 2) Tämän vilpittömän vakaumuksemme johdosta myös meidän toimintamme ja kanssakäymisemme lähimmäisen suhteen tulee olla rehellistä, siis ystävällistä, vakavaa ja vilpitöntä, niin että jätämme pois kaiken vilpillisyyden ja petoksen, jolla vahingoittaisimme hyväuskoista lähimmäistä. 3) Mutta koska tämä käsky koskee ensi sijassa kielen kurissa pitämistä, niin tässä myös vaaditaan ensi sijassa totuutta sanoissa, mihin kuuluu se, ettemme puhu muuta kuin mitä sydän rehellisesti ajattelee, ja että äsken mainittu ajatuksemme on yhtäpitävä sen asian kanssa, josta puhumme. Jos suu ei käy yksiin sydämen kanssa, totuus on poissa, ja jos vakaumus on väärä ja puhe sen mukana, niin puhe on yhtälailla valheellista ja väärää. Tämä totuus velvoittaa meitä yhtä hyvin oikeudessa kuin jokapäiväisessä kanssakäymisessämme, sekä myös kirjoituksissa, sillä niitä ei voi pitää muuna kuin niitä lukeville tarkoitettuna puheena. Tuomioistuinten tulee erityisesti olla totuuden tyyssijoja. Siksi Sirak sanoo osapuolista: Tunnusta rohkeasti, mikä on oikein, kun sinun pitää auttaa kansaa, sillä tunnustuksen kautta totuus ja oikeus tulee ilmi. Älä puhu totuuden vastaisesti vaan, ota häpeä kantaaksesi, jos olet tehnyt rikkomuksen. Henkesi uhallakin taistele totuuden puolesta, niin Herra Jumala sotii sinun puolellasi3 Sir. 4:27–29,32.4 Vielä enemmän sitä vaaditaan todistajilta, sillä Herra määrää, että asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla 5. Moos. 19:15. Ja Vapahtaja itse sanoo, että kahden todistajan todistus pätee Joh. 8:17. Ja vihdoin sitä vaaditaan ennen muuta tuomareilta, sillä heille sanotaan: Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai muukalaisen kanssa,5 toisin sanoen todellisen asiantilan mukaisesti 5. Moos. 1:16. Jeesuksemme sanoo tuomareille: Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein Joh. 7:24. Mutta totuuden tulee vallita myös tuomioistuinten ulkopuolella puheissa ja kirjoituksissa, sillä Salomo sanoo: Osta totuutta, älä myy Sananl. 23:23, ja profeetta Sakarjan kirjassa sanotaan: Näin sanoo Herra Sebaot: rakastakaa ainoastaan totuutta ja rauhaa6 Sak. 8:19. 4) Neljänneksi Herra vaatii meiltä totuutta myös teoissa, siis että meidän tulee kaikessa toimia rehellisesti lähimmäistämme kohtaan ja osoittaa hänelle samalla kertaa sekä uskollisuutta että totuudellisuutta, tehdä hänelle rakkaudenpalveluksia vilpittömin sydämin ja antautua sielullamme ja sydämellämme totuudelle niin, että se saa kokonaan synnyttää meidät uudestaan ja antaa meille halun ja kyvyn vaeltaa totuudessa ja tehdä myös lähimmäisille sitä mikä hyvää on. Tätä Vapahtaja nimittää totuuden tekemiseksi, kun hän sanoo: Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa – – – mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon Joh. 3:20–21. Ja apostoli Johannes sanoo seuraavasti: Joka sanoo tuntevansa Jumalan ja vaeltavansa vilpittömässä rakkaudessa, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä 1. Joh. 2:4. Toisessa kohdassa sama apostoli sanoo, että ne, jotka vaeltavat pimeässä, siis elävät jumalattomasti, eivät seuraa totuutta7 1. Joh. 1:6, ja hän kehottaakin uskoviaan: Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa 1. Joh. 3:18. Kirjeessään rakkaalle veljelleen Gaiukselle hän vakuuttaa, että mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa 3. Joh. jae 4. Tämän Jumalan yleisen totuuskäskyn pohja on Jumalan omassa, ikuisessa ja muuttumattomassa totuudellisuudessa. Kuten Daavid sanoo: Kaikki Herran tiet ovat hyvyys ja totuus8 Ps. 25:10. Sama sanoma oli myös Mooseksen ja Karitsan laulussa, jota Johannes kuuli pyhien laulavan, sillä siinä sanotaan: Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä pyhien kuningas!9 Ilm. 15:3. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa? 4. Moos. 23:19. Koska laki ei ole mitään muuta kuin Jumalan pyhyyden jäljennös, jonka hän on jättänyt ihmisille ja jota noudattamalla menetetty Jumalan kaltaisuus voidaan saavuttaa, niin ei totuuden Jumala myöskään voi muuta kuin vaatia meiltä tässä totuutta, eikä tämä vaatimus voi olla muuta kuin samalla tavalla ikuinen ja muuttumaton kuin Jumala itse, ja tämän johdosta se myös on täysin välttämätön meidän tavoittelemamme autuuden kannalta, joka on Jumalan kaltaisuudessa.
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 12
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 14
paikat:
Henkilöt: Daavid Gaius Jeesus Sirak Johannes Mooses Paavali Salomo
Raamatunkohdat:
Aiheet: