Yhdeksäs saarna käskyistä, § 10

§. 10.

För det tredje förbjuder Gud i detta budet i synnerhet at förråda nästan; ty säger den sal. Lutherus: vi skole så frukta och älska Gud efter det åttonde budet, at vi icke förråde vår nästa;10vi skole så frukta och älska Gud efter det åttonde budet, at vi icke förråde vår nästa: I Olof Svebilius katekesförklararing, Enfaldig förklaring öfwer Lutheri lilla catechismum, stält genom spörsmåål och swar, är åttonde budet förklarat ”Wi skole frukta och älska Gud, så at wi icke falskligen beljuge, förråde, baktale wår nästa, och komme honom ondt rykte uppå, utan skole ursaka honom, tänka, och tala godt om honom, och wända all ting til det bästa”. det är, intet af lättsinnighet, högmod, girighet eller hat uptäcka11yppa något sådant, hvarigenom nästan, som förtrodt oss något, kunde tilflyta någon skada, där Guds ära och220 våra medmänniskors väl icke sådant af oss utkräfja. Hit höra flera vederstyggeliga företaganden, såsom at genom list och en förstäld redlighet stjäla sig til sin nästas förtroende, at genom eder och försäkringar göra honom än mera försäkrad derom, och at sedan missbruka det samma til en annans fördärf; hvilket intet annat är, än at genom list låcka sin broder at lemna sitt vapen i sin fiendes hand, som sedan sårar den obeväpnade med sitt eget svärd. Förtroendet är högst oumgängeligt til en lycklig sammanlefnad med människor, och vi finna huru upmuntrande det är för oss sjelfva, at hafva någon den vi kunne öpna vårt innersta före; missbruket af detta vårt förtroende heter således förräderi; och sker först då nästan den vi förtrodt oss åt, tilfogar oss någon skada genom det han röjer våra anslag, hemliga göromål, fel eller anläggningar. Derom säger Salomo: Uppenbara icke ens annars hemlighet. Ordspr. B. 25:9. Och en baktalare röjer hvad han hemligen vet, men then et trofast hjerta hafver han döljer thet. Cap. 11:13. Och det är högst beklageligt, at en Rodocus12en Rodocus: Förrädare; Rodokos var en judisk man som förrådde hemligheter för fienden, se 2 Mack 13:21. än bland vår tids Christna hafver många bröder. 2 Macc. B. 13:21. För det andra förrådas ägodelar, riken, städer och fästningar, at antingen förvärfva sig ära och221 rikedomar, eller at hämnas förmenta enskilta oförrätter; hvarpå tideböckerna upgifva de bedröfveligaste vedermälen. För det tredje förrådas vi til våra egna personer, då förrädaren med list antingen lemnar oss i våra fienders händer, eller ock sjelf genom sina illgrep skadar oss. Hvaröfver Herren klagar genom Propheten, och kallar sådana en arg hop, ther then ena brodren undertrycker then andra, och en vän förråder then andra, Jer. 9:2,4. så at en Simson måste blifva et rof för the Philisteer genom Delila; Dom. B. 16:18. och Jesus sjelf för öfversta Presternas blodtörst, genom Judæ Ischariots grufveliga förräderi. Luc. 22:47. För det fjerde sker ock förräderi med andras bref, då de olofligen upbrytas och nyttjas at fälla någon med, eller ock at utsprida de hemligheter, som uti dem blifvit oss förtrodda. Denna förräderis lasten är så vederstyggelig, at hedningarna hafva ryst för den samma och kallat den aldeles omänsklig, och räknar Syrac den samma ibland de tre förskräckeliga tingen som äro värre än sjelfva döden, Cap. 26:5,6,7. hvarföre han ock säger, at falske och arge munnar äro förbannade. Cap. 28:15. Och alla tiders Historier bära mångfalliga vitnesbörder derom, huru denna förbannelsen fölgt förrädare tätt på hä222larna; hvarunder likväl en ordentelig angifvelse af grofva laster, eller uptäckande af de ogudaktigas råd at göra någon skada, ingalunda bör begripas.

1. vi skole så frukta och älska Gud efter det åttonde budet, at vi icke förråde vår nästa: I Olof Svebilius katekesförklararing, Enfaldig förklaring öfwer Lutheri lilla catechismum, stält genom spörsmåål och swar, är åttonde budet förklarat ”Wi skole frukta och älska Gud, så at wi icke falskligen beljuge, förråde, baktale wår nästa, och komme honom ondt rykte uppå, utan skole ursaka honom, tänka, och tala godt om honom, och wända all ting til det bästa”.
2. yppa
3. en Rodocus: Förrädare; Rodokos var en judisk man som förrådde hemligheter för fienden, se 2 Mack 13:21.

§ 10

Kolmanneksi Jumala tässä käskyssä erityisesti kieltää lähimmäisen kavaltamisen, sillä autuas Luther sanoo: meidän tulee kahdeksannen käskyn mukaan pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, että emme petä lähimmäisemme luottamusta.13emme petä lähimmäisemme luottamusta: lainaus Lutherin Vähästä katekismuksesta, muokattu vuoden 1999 suomennoksen pohjalta Se tarkoittaa, ettemme kevytmielisyyttämme, ylpeyttämme, ahneuttamme tai vihasta paljasta mitään, mikä voisi vahingoittaa lähimmäistämme, joka on uskonut meille jotain, ellei Jumalan kunnia ja220 toisten ihmisten etu sellaista meiltä vaadi. Tähän kuuluu monenlaisia vastenmielisiä tekoja, kuten se että viekkauden ja luulotellun rehellisyyden avulla hankkii lähimmäisen luottamuksen, vakuuttaa hänet siitä valojen ja vakuuttelujen avulla vielä varmemmin, ja sitten käyttää tuota luottamusta väärin lähimmäisen turmioksi. Tämä ei ole muuta kuin sitä, että viekkauden avulla houkuttelee veljensä antamaan aseensa vihollisen käteen, joka sitten haavoittaa aseetonta tämän omalla miekalla. Luottamus on aivan välttämätöntä ihmisten onnellisen yhteiselämän kannalta, ja tiedämme kuinka rohkaisevaa on itsellemme, jos meillä on joku, jolle voimme avoimesti avata sisintämme. Tämän luottamuksen väärin käyttäminen onkin siksi petosta, ja se tapahtuu vasta silloin kun se, jolle olemme uskoutuneet, aiheuttaa meille vahinkoa sillä, että hän paljastaa meidän suunnitelmiamme, salaisia tekojamme, virheitämme ja hankkeitamme. Tästä kaikesta Salomo sanoo: Muiden asioita älä mene kertomaan Sananl. 25:9, ja Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa Sananl. 11:13. Onkin hyvin valitettavaa, että jollakin Rodokoksella on monia veljiä meidän aikamme kristittyjen joukossa 2. Makk. 13:21. Toiseksi kavalletaan omaisuuksia, valtakuntia, kaupunkeja ja linnoituksia joko siksi, että saataisiin itselle kunniaa ja221 rikkauksia tai jotta kostettaisiin luultuja yksityisiä vääryyksiä. Aikakirjat kertovat tästä hirvittäviä esimerkkejä. Kolmanneksi meidän oma persoonamme kavalletaan silloin kun kavaltaja joko viekkaudella jättää meidät vihollistemme käsiin tai kun hän itse juonillaan vahingoittaa meitä. Herra valittaa tällaista profeetan suulla ja sanoo: pettureita koko joukko, kun veli pettää veljeään viekkaasti, ystävä parjaa ystäväänsä takanapäin Jer. 9:1,3,14alkutekstissä Jer. 9:2,4 niin että Simsonin kohtalona oli joutua filistealaisten saaliiksi Delilan välityksellä Tuom. 16:18. Jeesus itse jäi ylimpien pappien verenhimon uhriksi Juudas Iskariotin hirvittävän kavalluksen vuoksi Luuk. 22:47. Neljänneksi kavallus tapahtuu toisten kirjeiden kautta, kun niitä luvattomasti avataan ja käytetään jonkun nujertamiseen, tai jos levitetään salaisuuksia, joita niissä on meille uskottu. Tämän petoksen pahe on niin iljettävä, että pakanatkin ovat sitä kavahtaneet ja kutsuvat sitä täysin epäinhimilliseksi. Sirak lukee sen niiden kolmen kauhistuttavan asian joukkoon, jotka ovat pahempia kuin kuolema Sir. 26:5–7, ja sanookin: Kirottu se, joka juoruaa ja panettelee! Sir. 28:13.15alkutekstissä Sir. 28:15 Kaikkien aikakausien historioissa on moninaisia todisteita siitä, miten tämä kirous on seurannut kavaltajan kintereillä.222 Tähän yhteyteen ei kuitenkaan ole syytä lukea karkeiden paheiden asianmukaista ilmituomista tai sitä, että paljastetaan jumalattomien suunnitelmat jonkin vahingon tuottamiseksi.

1. emme petä lähimmäisemme luottamusta: lainaus Lutherin Vähästä katekismuksesta, muokattu vuoden 1999 suomennoksen pohjalta
2. alkutekstissä Jer. 9:2,4
3. alkutekstissä Sir. 28:15

Unfortunately this content isn't available in English