Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Yhdeksäs saarna Jumalan kymmenestä käskystä

 

§ 1

Siunatut kuulijat! Kunnia, josta niin paljon puhutaan, mutta jota harvoin määritellään riittävän tarkasti, ei ole mitään muuta kuin toisten ihmisten suotuisa arvio meidän hyvistä ominaisuuksistamme, ja koska niitä voi olla sangen monenlaisia, niin myös kunnia-sana voidaan ymmärtää hyvinkin monessa merkityksessä. Kunnioitetaan jonkun korkeaa säätyä tai jonkun toisen laajaa valtaa; ylistetään jonkun ihania kasvoja ja jonkun hyvin kehittynyttä vartaloa. Ylistetään jonkun ymmärrystä, jonkun toisen älykkyyttä ja jonkun kolmannen muistia. Jotakuta arvostetaan hänen omaisuutensa vuoksi, toista hänen loisteliaan elämänsä ja kolmatta hänen hankkimiensa tietojen vuoksi, ja niin edelleen. Mutta koska mikään asia maailmassa ei korista järjellistä olentoa enempää kuin hyve, eikä mikään myöskään enempää hyödytä ihmiskuntaa tai edistä ihmisen omaa ja toisten onnea, niin kaikkien ihmisen mahdollisten hyvien ominaisuuksien joukossa hyveelle kuuluu ilman muuta ensimmäinen sija, ja hyveen kautta saamamme kunnia on tästä syystä verrattomasti suurempi kuin millään muulla tavalla saavutettu. Ja koska hyveemme arvioimisen tulee perustua hyveelliseen sydämeemme ja käytökseemme, niin siitä syntyy kahdenlaista kunniaa, ensinnäkin sisäistä ja todenmukaista, joka perustuu sisäisten ja ulkoisten tekojemme yhdenmukaisuuteen lain kanssa, sekä ulkoista, joka perustuu toisten käsitykseen siitä, että olemme sellaisia. Sitä vastoin se, joka sydämessään, sanoissaan tai teoissaan ylittää hyveen rajat ja taipuu paheeseen, menettää samalla todellisen kunniansa ja kun toiset ihmiset arvioivat häntä sillä tavoin, häntä kutsutaan paheelliseksi ja tietyssä mielessä kunniattomaksi ihmiseksi.

 

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: