Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 6
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 8
§ 7
Mutta rakkaat kuulijani! Tässä ei suinkaan riitä, että puhumme valheesta yleisesti; kuinkahan moni haluaa tai osaa soveltaa tätä riittävän tarkasti kuhunkin esille tulevaan erityiseen tapaukseen? Ehkä jonkun toisen kohdalla, mutta kovin harvoin omalla kohdalla. Siihen vaaditaan asian tarkempaa selvittelyä, ja miten voisimmekaan siinä olla aivan ensimmäiseksi tarkastelematta sitä epäpuhdasta lähdettä, josta paha kumpuaa, ilkeää ja turmeltunutta sydäntä, jonka Herra heti syntiinlankeemuksen jälkeen sanoi olleen taipuvainen pahuuteen lapsuudesta saakka1 1. Moos. 8:21. Kallis Vapahtajamme sanoo samasta asiasta: Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset sekä muun muassa väärät todistukset ja herjaukset2 Matt. 15:19, ja jatkaa seuraavassa jakeessa: Nämä ne ihmisen saastuttavat. Juuri esittämästämme valheen kuvauksesta huomataan helposti, että syypää voi olla sekä ymmärrys että tahto. Ymmärrys silloin, jos ei oteta kyllin tarkoin selvää arvioitavasta asiasta, ja tahto taas silloin, jos ennakkoluulot ja itserakkaus209 sumentavat järjen, ja ajatuksen voima joutuu sydämen pahojen tarkoitusten vuoksi harhateille. Samoin silloin, kun syntisten päämäärien saavuttamiseksi tarkoituksellisesti ja oman vakaumuksen vastaisesti puhutaan toisin kuin miten asian ja totuuden tiedetään olevan. Sellainen väärämielisyys, josta valhe kumpuaa kuin lähteen silmästä ja jota voidaan aiheellisesti kutsua leväperäiseksi tietämättömyydeksi, pahantahtoisuudeksi, epäoikeudenmukaisuudeksi ja vilpillisyydeksi lähimmäistä kohtaan, täytyy siten aivan ensimmäisenä tässä jyrkästi kieltää. Salomo sanoo: Herra vihaa sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia3 Sananl. 6:16,18. Valheenpuhujat sinä tuhoat, sanoo puolestaan kuningas Daavid, murhamiehet ja petturit sinä kiroat Ps. 5:7, ja heidän päälleen koituva ajallinen kirous kuuluu näin: Murhamiehet ja petturit eivät elä puoleenkaan ikäänsä4 Ps. 55:24. He ovatkin iljetys kaikille hyville ja kunniallisille ihmisille, jotka Daavidin tavoin sanovat: Minun luonani ei ole sijaa sille, joka toista pettää. Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni Ps. 101:7 ja Sirakin tavoin ajattelevat: Monia asioita minä vihaan, mutta eniten valheellista ihmistä, jota hän edellisessä jakeessa kuvaa, ja tuollaista ihmistä Herrakin vihaa Sir. 27:24.5
§. 7.
Men, mine Älskelige! det gör här ingalunda tilfyllest at vi tale om lögn i gemen; huru många äro väl de, som vilja eller kunna göra deraf en noga tillämpning vid hvarje förefallande särskilta tilfälle? kanske väl på någon annan, men alt för sällan på sig sjelfva; här fordras nödvändigt en närmare utredning af saken; och huru kunne vi väl dervid undgå at först och främst betrakta sjelfva den orena källa, hvarifrån det onda upväller, det arga och förderfvade hjertat, som Gud straxt efter fallet såg vara benäget til det onda alt ifrån barndomen.6 1 Mos. 8:21. Om det samma säger vår dyre Frälsare: Af hjertat utgå onda tankar, och bland annat äfven falsk vitne och hädelse, Matth. 15:19. och säger om dem i den följande versen: The äro the stycke, som besmitta människona.7 Af den beskrifning vi nyligen gåfvo på lögnen kan man lätt finna, at den kan vara både förståndets och viljans fel; nemligen förståndets, då man utur agt låter en noga undersökning af de saker, som man dömmer uti, men viljans, då man antingen genom fördomar och egen209kärlek leder förnuftet i en tökna,8 til at förvilla tankekraften efter sitt hjertas onda afsigter, eller ock upsåteligen och emot egen öfvertygelse, för at vinna sina syndiga afsigter, talar tvert emot det man vet saken och sanningen vara. En sådan väld,9 hvarifrån lögnen såsom utur en springekälla upväller, och kännes rätteligen igen under namn af vårdslös okunnoghet, afvoghet, orättfärdighet och falskhet emot nästan, måste således här aldraförst i synnerhet vara förbuden; ty så säger Salomo: at Herren hafver en styggelse til det hjertat, som med arga list umgår. Ordsp. B. 6:16,18. Tu förgör, säger åter Konung David, the lögnaktiga, och Herren hafver en styggelse til the blodgiruga10 och falska, Ps. 5:7. och den timmeliga förbannelsen11 öfver dem lyder så: The blodgiruge och falske skola icke komma til sin halfva ålder. Ps. 55:24. De äro ock en styggelse för alla goda och ärbara människor, hvilka säja med David: Falskt folk håller jag icke i mitt hus, och ljugare trifvas icke när mig, Ps. 101:7. och tänka som Syrac: Jag kan ingen ting så illa lida, som en falsk människa, den han beskrifver i den föregående versen, och Herren lider honom ej heller. Cap. 27:27.
§ 7
Mutta rakkaat kuulijani! Tässä ei suinkaan riitä, että puhumme valheesta yleisesti; kuinkahan moni haluaa tai osaa soveltaa tätä riittävän tarkasti kuhunkin esille tulevaan erityiseen tapaukseen? Ehkä jonkun toisen kohdalla, mutta kovin harvoin omalla kohdalla. Siihen vaaditaan asian tarkempaa selvittelyä, ja miten voisimmekaan siinä olla aivan ensimmäiseksi tarkastelematta sitä epäpuhdasta lähdettä, josta paha kumpuaa, ilkeää ja turmeltunutta sydäntä, jonka Herra heti syntiinlankeemuksen jälkeen sanoi olleen taipuvainen pahuuteen lapsuudesta saakka12 1. Moos. 8:21. Kallis Vapahtajamme sanoo samasta asiasta: Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset sekä muun muassa väärät todistukset ja herjaukset13 Matt. 15:19, ja jatkaa seuraavassa jakeessa: Nämä ne ihmisen saastuttavat. Juuri esittämästämme valheen kuvauksesta huomataan helposti, että syypää voi olla sekä ymmärrys että tahto. Ymmärrys silloin, jos ei oteta kyllin tarkoin selvää arvioitavasta asiasta, ja tahto taas silloin, jos ennakkoluulot ja itserakkaus209 sumentavat järjen, ja ajatuksen voima joutuu sydämen pahojen tarkoitusten vuoksi harhateille. Samoin silloin, kun syntisten päämäärien saavuttamiseksi tarkoituksellisesti ja oman vakaumuksen vastaisesti puhutaan toisin kuin miten asian ja totuuden tiedetään olevan. Sellainen väärämielisyys, josta valhe kumpuaa kuin lähteen silmästä ja jota voidaan aiheellisesti kutsua leväperäiseksi tietämättömyydeksi, pahantahtoisuudeksi, epäoikeudenmukaisuudeksi ja vilpillisyydeksi lähimmäistä kohtaan, täytyy siten aivan ensimmäisenä tässä jyrkästi kieltää. Salomo sanoo: Herra vihaa sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia14 Sananl. 6:16,18. Valheenpuhujat sinä tuhoat, sanoo puolestaan kuningas Daavid, murhamiehet ja petturit sinä kiroat Ps. 5:7, ja heidän päälleen koituva ajallinen kirous kuuluu näin: Murhamiehet ja petturit eivät elä puoleenkaan ikäänsä15 Ps. 55:24. He ovatkin iljetys kaikille hyville ja kunniallisille ihmisille, jotka Daavidin tavoin sanovat: Minun luonani ei ole sijaa sille, joka toista pettää. Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni Ps. 101:7 ja Sirakin tavoin ajattelevat: Monia asioita minä vihaan, mutta eniten valheellista ihmistä, jota hän edellisessä jakeessa kuvaa, ja tuollaista ihmistä Herrakin vihaa Sir. 27:24.16
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 6
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 8
paikat:
Henkilöt: Daavid Jeesus Sirak Salomo
Raamatunkohdat:
Aiheet: