Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 3
§ 2
Sisäisen ja ulkoisen kunnian välillä on varsin suuri ja oleellinen ero, vaikka ne voivat myös yhdistyä. Hyveellinen ihminen, jonka omassatunnossa on aito kunnian tunnusmerkki, voi pilkkaavien vihamiesten keskellä saada kaikista paheellisimman leiman, ja alhainen sielu taas voi joskus kantaa rehellisen miehen mainetta. Tällaisiin erehdyksiin on lähinnä kolme syytä: ensimmäisen löydämme luonnollisesta199 kyvyttömyydestämme nähdä ja tarkoin tuntea toisten ihmisten todellista sisäistä luonnetta. Sen johdosta käy niin, että me muutamien hätäisten todisteiden tai ennakkokäsitysten ja niihin nojautuvien virheellisten johtopäätösten perusteella ylennämme paheellisen ja alhaisen sekä tuomitsemme aiheettomasti hyveellisen kansalaisen. Toinen syy on ihmisen synnynnäinen tarve koettaa mahdollisimman pitkälle näyttää toisille parempaa puoltaan, minkä vuoksi itse kukin mitä ahkerimmin peittelee paheitaan, jotka muutoin alentaisivat häntä. Tällä tavoin paheiden hirvittävä sisin kätketään vilpittömän hyveen kauneimpien piirteiden taakse. Kolmas syy taas on se, että kanssaihmisemme tarkoituksellisesti ylittävät totuuden rajat peitelläkseen pahetta tai tahratakseen todellista kunniaa, tarkoituksenaan yhden auttaminen ja toisen vahingoittaminen, tai sitten oman itsen ylentäminen.
§. 2.
Emellan den inre och yttre äran är skillnaden ganska stor och hufvudsaklig, ehuru de äfven ofta kunna vara förenade. En dygdig människa, som på sitt samvete äger ärans rätta stempel, kan, omgifven af bespottande fiender, blifva afmålad för den lastfullaste, hvaremot en nedrig själ ibland kan bära namn af en ärlig man. Orsakerna til sådana misstag äro i synnerhet trenne: den första igenfinne vi uti vår egen na199turliga oförmögenhet, at se och noga känna andra människors sannskyldiga inre beskaffenhet; deraf händer, at vi af några förhastade prof eller fördomar och derpå bygda oriktiga slutsatser uphöja den låga och lastfulla samt döma oförskylt den dygdiga medborgaren. Andra orsaken igenfinne vi uti människans medfödda begär, at så långt som möjeligit är visa sig för andra på den bättre sidan, hvaraf händer, at hvar och en med högsta flit döljer sina laster, hvilka annars förnedra honom: hvarigenom et ohyggeligit lasternas innandöme bortgömmes under de vackraste drag af den osminkade dygden. Den tredje orsaken ligger åter uti våra medmänniskors upsåteliga öfverträdande af sanningens gränsor, til at öfverskyla lasten eller befläcka den sanna äran, i afsigt, at hjelpa den ena och skada den andra, eller ock at uphöja sig sjelf.
§ 2
Sisäisen ja ulkoisen kunnian välillä on varsin suuri ja oleellinen ero, vaikka ne voivat myös yhdistyä. Hyveellinen ihminen, jonka omassatunnossa on aito kunnian tunnusmerkki, voi pilkkaavien vihamiesten keskellä saada kaikista paheellisimman leiman, ja alhainen sielu taas voi joskus kantaa rehellisen miehen mainetta. Tällaisiin erehdyksiin on lähinnä kolme syytä: ensimmäisen löydämme luonnollisesta199 kyvyttömyydestämme nähdä ja tarkoin tuntea toisten ihmisten todellista sisäistä luonnetta. Sen johdosta käy niin, että me muutamien hätäisten todisteiden tai ennakkokäsitysten ja niihin nojautuvien virheellisten johtopäätösten perusteella ylennämme paheellisen ja alhaisen sekä tuomitsemme aiheettomasti hyveellisen kansalaisen. Toinen syy on ihmisen synnynnäinen tarve koettaa mahdollisimman pitkälle näyttää toisille parempaa puoltaan, minkä vuoksi itse kukin mitä ahkerimmin peittelee paheitaan, jotka muutoin alentaisivat häntä. Tällä tavoin paheiden hirvittävä sisin kätketään vilpittömän hyveen kauneimpien piirteiden taakse. Kolmas syy taas on se, että kanssaihmisemme tarkoituksellisesti ylittävät totuuden rajat peitelläkseen pahetta tai tahratakseen todellista kunniaa, tarkoituksenaan yhden auttaminen ja toisen vahingoittaminen, tai sitten oman itsen ylentäminen.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 2.
Emellan den inre och yttre äran är skillnaden ganska stor och hufvudsaklig, ehuru de äfven ofta kunna vara förenade. En dygdig människa, som på sitt samvete äger ärans rätta stempel, kan, omgifven af bespottande fiender, blifva afmålad för den lastfullaste, hvaremot en nedrig själ ibland kan bära namn af en ärlig man. Orsakerna til sådana misstag äro i synnerhet trenne: den första igenfinne vi uti vår egen na199turliga oförmögenhet, at se och noga känna andra människors sannskyldiga inre beskaffenhet; deraf händer, at vi af några förhastade prof eller fördomar och derpå bygda oriktiga slutsatser uphöja den låga och lastfulla samt döma oförskylt den dygdiga medborgaren. Andra orsaken igenfinne vi uti människans medfödda begär, at så långt som möjeligit är visa sig för andra på den bättre sidan, hvaraf händer, at hvar och en med högsta flit döljer sina laster, hvilka annars förnedra honom: hvarigenom et ohyggeligit lasternas innandöme bortgömmes under de vackraste drag af den osminkade dygden. Den tredje orsaken ligger åter uti våra medmänniskors upsåteliga öfverträdande af sanningens gränsor, til at öfverskyla lasten eller befläcka den sanna äran, i afsigt, at hjelpa den ena och skada den andra, eller ock at uphöja sig sjelf.
§ 2
Sisäisen ja ulkoisen kunnian välillä on varsin suuri ja oleellinen ero, vaikka ne voivat myös yhdistyä. Hyveellinen ihminen, jonka omassatunnossa on aito kunnian tunnusmerkki, voi pilkkaavien vihamiesten keskellä saada kaikista paheellisimman leiman, ja alhainen sielu taas voi joskus kantaa rehellisen miehen mainetta. Tällaisiin erehdyksiin on lähinnä kolme syytä: ensimmäisen löydämme luonnollisesta199 kyvyttömyydestämme nähdä ja tarkoin tuntea toisten ihmisten todellista sisäistä luonnetta. Sen johdosta käy niin, että me muutamien hätäisten todisteiden tai ennakkokäsitysten ja niihin nojautuvien virheellisten johtopäätösten perusteella ylennämme paheellisen ja alhaisen sekä tuomitsemme aiheettomasti hyveellisen kansalaisen. Toinen syy on ihmisen synnynnäinen tarve koettaa mahdollisimman pitkälle näyttää toisille parempaa puoltaan, minkä vuoksi itse kukin mitä ahkerimmin peittelee paheitaan, jotka muutoin alentaisivat häntä. Tällä tavoin paheiden hirvittävä sisin kätketään vilpittömän hyveen kauneimpien piirteiden taakse. Kolmas syy taas on se, että kanssaihmisemme tarkoituksellisesti ylittävät totuuden rajat peitelläkseen pahetta tai tahratakseen todellista kunniaa, tarkoituksenaan yhden auttaminen ja toisen vahingoittaminen, tai sitten oman itsen ylentäminen.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 3
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: