Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 16
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 18
§ 17
Siunatut Herrassa! Mitä mieltä olette tästä kuvauksesta? Eikö tällainen musta taulu muistutakin aivan liian hyvin useimpien meidän aikojemme ihmisten luonnetta? Tiedän varmaksi, että yleisesti ottaen saan tässä teidän hyväksyntänne, sillä tuskin on ketään, joka ei joskus olisi joutunut parjauksen kohteeksi ja saanut kärsiä paljon toisten valheiden ja uskottomuuden vuoksi. Mutta sallikaa minun heti selittää, että en ole kovinkaan tyytyväinen siihen, jos tämä puhe on antanut teille uutta aihetta rakkaudettomaan lähimmäisten moittimiseen, jonka estäminen kuitenkin oli tämän käskyn ja koko saarnamme pääasia. Toivoisin mieluummin jotain muuta, nimittäin että monet teistä tunnistaisivat tästä itsensä. Mutta siitä ei ole paljoa toivoa, sillä itserakkaus on joka puolelta linnoittautunut vahvasti, ja paha sydän on täynnä taidokkaita vastaväitteitä, joilla se puolustaa itseään. Miksi241 meidän pitäisi ruveta muiden tuomareiksi, kun kukaan ei voi sanoa olevansa vapaa tämän käskyn rikkomuksista? Joka on syytön, se heittäköön lähimmäistään ensimmäisellä kivellä. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Tarkastelkaamme mieluummin niin moninkertaisen väärän todistuksen seurauksia. Totuuden Jumalahan ei voi sietää valhetta. Kaikille hänen käskyjensä rikkojille langetettu kirous 5. Moos. 27 on kauhistuttava ja tavoittaa varmasti syntisen ajassa ja ikuisuudessa. Valheen isää ja alkuunpanijaa pidetään jo nyt ikuisissa kahleissa Jumalan oikeamielisen vihan alla suureen tuomion päivään saakka Judit 6. Turhaan toivovat hänen lapsensa silloin parempaa kohtaloa. Kavaltaja, joka sanoo sydämessään, ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan, kai uskoo, ettei kosto häntä tavoita, mutta jokapäiväinen kokemus osoittaa, miten hänen omat pahat tekonsa kavaltavat hänet. Hän on kiusaksi toisille ihmisille, hänen teeskentelynsä on rehelliselle ansa, hänen kielensä on partaveitsi, jolla hän leikkaa pois toisten kunnian. Kuningas Daavid kysyykin: Mitä petollinen kieli voi sinulle tehdä, mitä se voi saada aikaan?, ja vastaa heti: Teräviä nuolia soturin jousesta, niinkuin tuli katajapensaassa. Siksi hän valittaa, että hänen täytyy asua sellaisten keskellä ja sanoo: Voi minua! Olen muukalaisena242 Mesekissä, minun täytyy asua Kedarin leireissä.1 Liian kauan olen jo asunut täällä, missä kaikki vihaavat rauhaa. Minä tahdon rauhaa, mutta jos sanankin sanon, he ryhtyvät sotaan. Siksi hän rukoilee hartaasti Jumalaansa sanoen: Herra, pelasta minut valehtelijoiden käsistä, varjele heidän petollisilta puheiltaan Ps. 120:2. Voi, kunpa nämä pilkkakirveet ajattelisivat, kuinka paljon he valheillaan vahingoittavat itseään. He suututtavat niillä pyhän ja vanhurskaan Jumalan ja vetävät päälleen hänen kostonsa ajassa ja ikuisuudessa. Ja kerran heidän täytyy totuuden Jumalasta erotettuina mennä äärimmäiseen pimeyteen ja loputtomaan tuskaan yhdessä valheen hengen kanssa, jota he niin häpeällisesti seurasivat armon aikana. Mutta heitä ei seuraa vain tämä ikuinen kosto, sillä pahe tuo nimittäin aina mukanaan rangaistuksensa, mutta tuskin mikään pahe tuottaa sen paheelliselle niin kukkuramitalla kuin valhe. Valehtelija joutuu itse varmasti toisten panettelijoiden kohteeksi. Hän riistää toisten kunnian ja toiset ehkä ansaitustikin hänen kunniansa. Hän loukkaa toisten hyvää nimeä ja mainetta, mutta loukkaa kaikkien hyveellisten ja järkevien mielissä samalla myös omaa nimeään ja mainettaan. Hän tekee toisista valehtelijoita mutta saa samalla itse saman petollisuuden mustan leiman. Hän haluaa valheiden ja herjojen avulla päästä toisten243 ihmisten yläpuolelle, mutta juuri siksi kaikki häntä halveksivat ja polkevat. Kun tämän lisäksi tulevat huonon omantunnon soimaukset, jotka seuraavat pahetta ja antavat usein esimakua itse helvetin tuskista, niin näette hyvät kuulijat, kuinka onnettomia tämän käskyn rikkojien täytyykään olla.
§. 17.
Välsignade i Herranom! hvad synes Eder om denna målning? Månne denna svarta tafla icke liknar alt för mycket lynnet hos de flästa vår tids människor? Jag vet visst, at jag nog allmänt vinner bifall af Eder härutinnan; ty knapt finnes någon, som ej någon tid blifvit et mål för belackare, och genom andras lögn och trolöshet måst uthärda mycket. Men tillåten mig at straxt förklara mig, det jag föga är därmed belåten, at I af detta tal tagen Eder ny anledning til et kärlekslöst nästans dömande, hvilket at hämma, likväl varit hufvudafsigten med detta budet och hela vår predikan. Något annat önskade jag häldre, nemligen at månge af Eder hälst igenkände härunder sig sjelfve. Men dertil gifves föga förhoppning, då egenkärleken på alla sidor förskansat sig starkt, och det onda hjertat är så fullt med konstiga invänningar til sin enskyllan.2 Dock hvarföre241 skulle vi uphäfva oss til domare öfver andra, då ingen kan säga sig fri från detta budets öfverträdelse? Den som oskyldig är kaste fritt första stenen på sin nästa. Men ho är, som dömmer en annars tjenare? Betraktom häldre fölgderna af et så mångfalligt falskt vitnesbörd. Sanningenes Gud kan ju omöjeligen fördraga lögnen: förbannelsen öfver alla hans buds öfverträdare 5 Mos. B. 27. är ju förskräckelig, och drabbar syndaren ofelbart i tid och evighet: lögnens fader och uphofsman förvaras redan under Guds rättfärdiga vrede med eviga bojor intil den stora dagsens dom. Jud. 6. Fåfängt må då hans barn hoppas et bättre öde: förrädaren, som säger i sitt hjerta, det är ingen Gud til,3 tror väl icke at hämden skal drabba; men en dagelig förfarenhet visar oss huru hans egna onda gerningar förråda honom: han är plågad för sina medmänniskor: hans förställning är en snara för den redeliga, och hans tunga en rakoknif, hvarmed han afskär andras ära. Konung David säger väl: Hvad kan then falska tungan göra tig? Och hvad kan hon uträtta? Men han svarar straxt: Hon är såsom en väldigs skarpa pilar, såsom eld i enebärsträ. Han jämrar sig derföre deröfver, at han måste bo ibland sådana, och säger: Ve mig at jag en främling är242 ibland Mesek, och måste bo ibland Kedars hyddor;4 thet varder mine själ långt at bo när them som friden hata. Jag håller frid, men när jag talar, så taga the til at örliga. Derföre beder han ock innerligen sin Gud och säger: Herre, fräls mina själ ifrån lögnaktiga munnar och ifrå falska tungo. Ps. 120. Men ack! at dessa smädemunnar hälst eftersinnade huru mycket de genom lögnen skada sig sjelfva: de förtörna därmed en helig och rättfärdig Gud, och ådraga sig hans hämd i tid och evighet, och måste en gång, skiljda ifrån sanningens Gud, gå bort i det yttersta mörkret, at uti et oändeligit qval göra sälskap med lögnenes anda, den de så skamligen fölgt i nådetiden. Dock är det inte allenast denna eviga hämden som förföljer dem; lasten har gemenligen altid sitt straff med sig, men näppeligen någon, som med så rågat mått lönar den odygdiga, som lögnen. Lögnaren blir sjelf ofelbart et mål för andra belackare. Han afskär andras heder, och andra kanske mera välförtjänt hans: han sårar andras goda namn och rykte, men han sårar hos alla dygdiga och förnuftiga med det samma sitt eget: han gör andra til ljugare, men ådrager sig sjelf med det samma trolöshetens svarta stämpel. Han vil arbeta sig up genom lögn och försmädelser öfver sina243 medbröder, men just derföre föraktas och förkrossas han af alla. När nu härtil kommer et ondt samvetes förebråelser, som åtfölja lasten, och ofta gå til en försmak af sjelfva afgrundsplågorna, så se mine Åhörare, huru högst olyckeliga detta budets öfverträdare måste vara.
§ 17
Siunatut Herrassa! Mitä mieltä olette tästä kuvauksesta? Eikö tällainen musta taulu muistutakin aivan liian hyvin useimpien meidän aikojemme ihmisten luonnetta? Tiedän varmaksi, että yleisesti ottaen saan tässä teidän hyväksyntänne, sillä tuskin on ketään, joka ei joskus olisi joutunut parjauksen kohteeksi ja saanut kärsiä paljon toisten valheiden ja uskottomuuden vuoksi. Mutta sallikaa minun heti selittää, että en ole kovinkaan tyytyväinen siihen, jos tämä puhe on antanut teille uutta aihetta rakkaudettomaan lähimmäisten moittimiseen, jonka estäminen kuitenkin oli tämän käskyn ja koko saarnamme pääasia. Toivoisin mieluummin jotain muuta, nimittäin että monet teistä tunnistaisivat tästä itsensä. Mutta siitä ei ole paljoa toivoa, sillä itserakkaus on joka puolelta linnoittautunut vahvasti, ja paha sydän on täynnä taidokkaita vastaväitteitä, joilla se puolustaa itseään. Miksi241 meidän pitäisi ruveta muiden tuomareiksi, kun kukaan ei voi sanoa olevansa vapaa tämän käskyn rikkomuksista? Joka on syytön, se heittäköön lähimmäistään ensimmäisellä kivellä. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Tarkastelkaamme mieluummin niin moninkertaisen väärän todistuksen seurauksia. Totuuden Jumalahan ei voi sietää valhetta. Kaikille hänen käskyjensä rikkojille langetettu kirous 5. Moos. 27 on kauhistuttava ja tavoittaa varmasti syntisen ajassa ja ikuisuudessa. Valheen isää ja alkuunpanijaa pidetään jo nyt ikuisissa kahleissa Jumalan oikeamielisen vihan alla suureen tuomion päivään saakka Judit 6. Turhaan toivovat hänen lapsensa silloin parempaa kohtaloa. Kavaltaja, joka sanoo sydämessään, ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan, kai uskoo, ettei kosto häntä tavoita, mutta jokapäiväinen kokemus osoittaa, miten hänen omat pahat tekonsa kavaltavat hänet. Hän on kiusaksi toisille ihmisille, hänen teeskentelynsä on rehelliselle ansa, hänen kielensä on partaveitsi, jolla hän leikkaa pois toisten kunnian. Kuningas Daavid kysyykin: Mitä petollinen kieli voi sinulle tehdä, mitä se voi saada aikaan?, ja vastaa heti: Teräviä nuolia soturin jousesta, niinkuin tuli katajapensaassa. Siksi hän valittaa, että hänen täytyy asua sellaisten keskellä ja sanoo: Voi minua! Olen muukalaisena242 Mesekissä, minun täytyy asua Kedarin leireissä.5 Liian kauan olen jo asunut täällä, missä kaikki vihaavat rauhaa. Minä tahdon rauhaa, mutta jos sanankin sanon, he ryhtyvät sotaan. Siksi hän rukoilee hartaasti Jumalaansa sanoen: Herra, pelasta minut valehtelijoiden käsistä, varjele heidän petollisilta puheiltaan Ps. 120:2. Voi, kunpa nämä pilkkakirveet ajattelisivat, kuinka paljon he valheillaan vahingoittavat itseään. He suututtavat niillä pyhän ja vanhurskaan Jumalan ja vetävät päälleen hänen kostonsa ajassa ja ikuisuudessa. Ja kerran heidän täytyy totuuden Jumalasta erotettuina mennä äärimmäiseen pimeyteen ja loputtomaan tuskaan yhdessä valheen hengen kanssa, jota he niin häpeällisesti seurasivat armon aikana. Mutta heitä ei seuraa vain tämä ikuinen kosto, sillä pahe tuo nimittäin aina mukanaan rangaistuksensa, mutta tuskin mikään pahe tuottaa sen paheelliselle niin kukkuramitalla kuin valhe. Valehtelija joutuu itse varmasti toisten panettelijoiden kohteeksi. Hän riistää toisten kunnian ja toiset ehkä ansaitustikin hänen kunniansa. Hän loukkaa toisten hyvää nimeä ja mainetta, mutta loukkaa kaikkien hyveellisten ja järkevien mielissä samalla myös omaa nimeään ja mainettaan. Hän tekee toisista valehtelijoita mutta saa samalla itse saman petollisuuden mustan leiman. Hän haluaa valheiden ja herjojen avulla päästä toisten243 ihmisten yläpuolelle, mutta juuri siksi kaikki häntä halveksivat ja polkevat. Kun tämän lisäksi tulevat huonon omantunnon soimaukset, jotka seuraavat pahetta ja antavat usein esimakua itse helvetin tuskista, niin näette hyvät kuulijat, kuinka onnettomia tämän käskyn rikkojien täytyykään olla.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 17.
Välsignade i Herranom! hvad synes Eder om denna målning? Månne denna svarta tafla icke liknar alt för mycket lynnet hos de flästa vår tids människor? Jag vet visst, at jag nog allmänt vinner bifall af Eder härutinnan; ty knapt finnes någon, som ej någon tid blifvit et mål för belackare, och genom andras lögn och trolöshet måst uthärda mycket. Men tillåten mig at straxt förklara mig, det jag föga är därmed belåten, at I af detta tal tagen Eder ny anledning til et kärlekslöst nästans dömande, hvilket at hämma, likväl varit hufvudafsigten med detta budet och hela vår predikan. Något annat önskade jag häldre, nemligen at månge af Eder hälst igenkände härunder sig sjelfve. Men dertil gifves föga förhoppning, då egenkärleken på alla sidor förskansat sig starkt, och det onda hjertat är så fullt med konstiga invänningar til sin enskyllan.6 Dock hvarföre241 skulle vi uphäfva oss til domare öfver andra, då ingen kan säga sig fri från detta budets öfverträdelse? Den som oskyldig är kaste fritt första stenen på sin nästa. Men ho är, som dömmer en annars tjenare? Betraktom häldre fölgderna af et så mångfalligt falskt vitnesbörd. Sanningenes Gud kan ju omöjeligen fördraga lögnen: förbannelsen öfver alla hans buds öfverträdare 5 Mos. B. 27. är ju förskräckelig, och drabbar syndaren ofelbart i tid och evighet: lögnens fader och uphofsman förvaras redan under Guds rättfärdiga vrede med eviga bojor intil den stora dagsens dom. Jud. 6. Fåfängt må då hans barn hoppas et bättre öde: förrädaren, som säger i sitt hjerta, det är ingen Gud til,7 tror väl icke at hämden skal drabba; men en dagelig förfarenhet visar oss huru hans egna onda gerningar förråda honom: han är plågad för sina medmänniskor: hans förställning är en snara för den redeliga, och hans tunga en rakoknif, hvarmed han afskär andras ära. Konung David säger väl: Hvad kan then falska tungan göra tig? Och hvad kan hon uträtta? Men han svarar straxt: Hon är såsom en väldigs skarpa pilar, såsom eld i enebärsträ. Han jämrar sig derföre deröfver, at han måste bo ibland sådana, och säger: Ve mig at jag en främling är242 ibland Mesek, och måste bo ibland Kedars hyddor;8 thet varder mine själ långt at bo när them som friden hata. Jag håller frid, men när jag talar, så taga the til at örliga. Derföre beder han ock innerligen sin Gud och säger: Herre, fräls mina själ ifrån lögnaktiga munnar och ifrå falska tungo. Ps. 120. Men ack! at dessa smädemunnar hälst eftersinnade huru mycket de genom lögnen skada sig sjelfva: de förtörna därmed en helig och rättfärdig Gud, och ådraga sig hans hämd i tid och evighet, och måste en gång, skiljda ifrån sanningens Gud, gå bort i det yttersta mörkret, at uti et oändeligit qval göra sälskap med lögnenes anda, den de så skamligen fölgt i nådetiden. Dock är det inte allenast denna eviga hämden som förföljer dem; lasten har gemenligen altid sitt straff med sig, men näppeligen någon, som med så rågat mått lönar den odygdiga, som lögnen. Lögnaren blir sjelf ofelbart et mål för andra belackare. Han afskär andras heder, och andra kanske mera välförtjänt hans: han sårar andras goda namn och rykte, men han sårar hos alla dygdiga och förnuftiga med det samma sitt eget: han gör andra til ljugare, men ådrager sig sjelf med det samma trolöshetens svarta stämpel. Han vil arbeta sig up genom lögn och försmädelser öfver sina243 medbröder, men just derföre föraktas och förkrossas han af alla. När nu härtil kommer et ondt samvetes förebråelser, som åtfölja lasten, och ofta gå til en försmak af sjelfva afgrundsplågorna, så se mine Åhörare, huru högst olyckeliga detta budets öfverträdare måste vara.
§ 17
Siunatut Herrassa! Mitä mieltä olette tästä kuvauksesta? Eikö tällainen musta taulu muistutakin aivan liian hyvin useimpien meidän aikojemme ihmisten luonnetta? Tiedän varmaksi, että yleisesti ottaen saan tässä teidän hyväksyntänne, sillä tuskin on ketään, joka ei joskus olisi joutunut parjauksen kohteeksi ja saanut kärsiä paljon toisten valheiden ja uskottomuuden vuoksi. Mutta sallikaa minun heti selittää, että en ole kovinkaan tyytyväinen siihen, jos tämä puhe on antanut teille uutta aihetta rakkaudettomaan lähimmäisten moittimiseen, jonka estäminen kuitenkin oli tämän käskyn ja koko saarnamme pääasia. Toivoisin mieluummin jotain muuta, nimittäin että monet teistä tunnistaisivat tästä itsensä. Mutta siitä ei ole paljoa toivoa, sillä itserakkaus on joka puolelta linnoittautunut vahvasti, ja paha sydän on täynnä taidokkaita vastaväitteitä, joilla se puolustaa itseään. Miksi241 meidän pitäisi ruveta muiden tuomareiksi, kun kukaan ei voi sanoa olevansa vapaa tämän käskyn rikkomuksista? Joka on syytön, se heittäköön lähimmäistään ensimmäisellä kivellä. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Tarkastelkaamme mieluummin niin moninkertaisen väärän todistuksen seurauksia. Totuuden Jumalahan ei voi sietää valhetta. Kaikille hänen käskyjensä rikkojille langetettu kirous 5. Moos. 27 on kauhistuttava ja tavoittaa varmasti syntisen ajassa ja ikuisuudessa. Valheen isää ja alkuunpanijaa pidetään jo nyt ikuisissa kahleissa Jumalan oikeamielisen vihan alla suureen tuomion päivään saakka Judit 6. Turhaan toivovat hänen lapsensa silloin parempaa kohtaloa. Kavaltaja, joka sanoo sydämessään, ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan, kai uskoo, ettei kosto häntä tavoita, mutta jokapäiväinen kokemus osoittaa, miten hänen omat pahat tekonsa kavaltavat hänet. Hän on kiusaksi toisille ihmisille, hänen teeskentelynsä on rehelliselle ansa, hänen kielensä on partaveitsi, jolla hän leikkaa pois toisten kunnian. Kuningas Daavid kysyykin: Mitä petollinen kieli voi sinulle tehdä, mitä se voi saada aikaan?, ja vastaa heti: Teräviä nuolia soturin jousesta, niinkuin tuli katajapensaassa. Siksi hän valittaa, että hänen täytyy asua sellaisten keskellä ja sanoo: Voi minua! Olen muukalaisena242 Mesekissä, minun täytyy asua Kedarin leireissä.9 Liian kauan olen jo asunut täällä, missä kaikki vihaavat rauhaa. Minä tahdon rauhaa, mutta jos sanankin sanon, he ryhtyvät sotaan. Siksi hän rukoilee hartaasti Jumalaansa sanoen: Herra, pelasta minut valehtelijoiden käsistä, varjele heidän petollisilta puheiltaan Ps. 120:2. Voi, kunpa nämä pilkkakirveet ajattelisivat, kuinka paljon he valheillaan vahingoittavat itseään. He suututtavat niillä pyhän ja vanhurskaan Jumalan ja vetävät päälleen hänen kostonsa ajassa ja ikuisuudessa. Ja kerran heidän täytyy totuuden Jumalasta erotettuina mennä äärimmäiseen pimeyteen ja loputtomaan tuskaan yhdessä valheen hengen kanssa, jota he niin häpeällisesti seurasivat armon aikana. Mutta heitä ei seuraa vain tämä ikuinen kosto, sillä pahe tuo nimittäin aina mukanaan rangaistuksensa, mutta tuskin mikään pahe tuottaa sen paheelliselle niin kukkuramitalla kuin valhe. Valehtelija joutuu itse varmasti toisten panettelijoiden kohteeksi. Hän riistää toisten kunnian ja toiset ehkä ansaitustikin hänen kunniansa. Hän loukkaa toisten hyvää nimeä ja mainetta, mutta loukkaa kaikkien hyveellisten ja järkevien mielissä samalla myös omaa nimeään ja mainettaan. Hän tekee toisista valehtelijoita mutta saa samalla itse saman petollisuuden mustan leiman. Hän haluaa valheiden ja herjojen avulla päästä toisten243 ihmisten yläpuolelle, mutta juuri siksi kaikki häntä halveksivat ja polkevat. Kun tämän lisäksi tulevat huonon omantunnon soimaukset, jotka seuraavat pahetta ja antavat usein esimakua itse helvetin tuskista, niin näette hyvät kuulijat, kuinka onnettomia tämän käskyn rikkojien täytyykään olla.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 16
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 18
paikat: Israel Vähä-Aasia
Henkilöt: Daavid
Raamatunkohdat:
Aiheet: