Maakauppa, § 21

71

§ 21

Edellä on osoitettu, millaisia haittoja näissä asioissa välittömästi seuraa pakosta ja rajoittavasta lainsäädännöstä. Niiden lisäksi ilmenee muitakin, joita lukija ei varmaankaan huomaa ensi kerran asiaa tarkastellessaan, mutta jotka ovat silti yhtä väistämättömiä kuin edellä mainitutkin ja ovat tuskin vähemmän merkityksellisiä kuin ne ja joita siis ei saa suinkaan jättää huomiota vaille.

Elinkeinolait ja rajoitukset, etenkin sellaiset, jotka puuttuvat luonnon antamiin tärkeimpiin ja kallisarvoisimpiin oikeuksiin, voivat johtaa ainoastaan lukemattoman moniin lainrikkomuksiin, jotka kuormittavat uskomattoman raskaasti valtakunnan tuomioistuimia, luovat elintilan asianajajien laumoille, kuluttavat hukkaan työtätekevän väen ja virkamiesten kallista aikaa, yllyttävät kansalaiset tukkanuottasille ja panevat heidät maksamaan oikeusjuttujensa läpiviemisestä72 sietämättömän kalliita kustannuksia joka taholle.

Sanomalehdissämme julkaistiin äskettäin Pariisista viime huhtikuun 22. päivänä lähetetty tätä asiaa koskeva oivallinen miete. ”Kerrotaan, että tässä kaupungissa oli ennen 118 erilaista käsityöläisammattikuntien mestarin arvoa. Kaikki elinkeinot oli alistettu ammattikuntajärjestelmän puitteisiin, jopa kukkakimppujen myyjätkin, ja kukkakaupalla oli omat sääntönsä. Kokit jakautuivat moniin ammattikuntiin, paistimestareihin, viillokintekijöihin jne., ja pieninkin naapurin oikeuksiin puuttuminen johti tuomioistuimissa ratkaistaviin riitajuttuihin. Kuorma-ajurin piiskasta saattoi sukeutua kolmen ammattikunnan välinen oikeusjuttu. Toiset ammattikunnat kiistelivät kinkusta, jonka muuan paistimestari oli keittänyt, ja tällaiset oikeudenkäynnit vaativat osapuolilta paljon rahaa ja ajan hukkaamista.”73

Kun hiukankin tähän asiaan huomiota kiinnittäen lukee alioikeuksiemme pöytäkirjoja, kuninkaallisen kauppakollegion asiakirjoja ja kuninkaallisen valtaneuvoston pöytäkirjoja, kun on ollut läsnä muutamilla menneillä valtiopäivillä ja nähnyt kengäntekijäsuutareiden ja kengänkorjaajasuutareiden, kummankin ryhmän omasta puolestaan, keräävän kokoon suuria rahasummia voittaakseen valtakunnan säätyjen käsittelyssä oikeusriitansa, joka koski sitä, saavatko kengänkorjaajat tehdä kengän kantapäävahvikkeeseen kaarevan viillon vai ei ja saavatko he tehdä kenkiä, joiden välipohja on nahkaa, vai pitääkö sen välttämättä olla tuohta.1Tässä ammattikuntien välisessä kiistassa oli kyse mm. siitä, saivatko kengänkorjaajat valmistaa tietyn tyyppisiä jalkineita, kuten pikisaumakenkiä ja saappaita. Ja kun on nähnyt vielä toisen tuskin vähemmän merkillisen oikeusriidan kultalangan tekijöiden ja nyörinpunojien välillä2Tässä oli kysymys siitä, kummalla ammattikunnalla oli oikeus valmistaa univormuissa ja livreissä käytetyt, kulta- tai hopeapäällysteiset koristenauhat. sekä muita, joista lopulta väistämättä tuli puolueiden välisiä asioita, on toisaalta pakko nauraa ihmisen hulluudelle ja toisaalta itkeä sitä kaiken kohtuuden ylittävää elinkeinojen rahavarojen rasittamista, joka tästä kaikesta aiheutuu.74

Maakauppa, yleinen vapaus käydä kauppaa maaseudulla, ei liene koskaan tohtinut kohottaa päätään tuomioistuinten tai säätyjen edessä, vaan yrittänyt vaivihkaa auttaa ihmisiä ja sitten kiemurrella rangaistuksen ulottuvilta parhaansa mukaan, vaikka kustannukset ovat toisinaan olleet melkoiset. Mutta Länsi-Götanmaan kulkukauppa, ainoa maaseudulla tapahtuva kaupankäynnin muoto, jota voidaan perustellusti sanoa lain suojaamaksi, on melkeinpä kaikilla valtiopäivillä joutunut järjestyksemme vaalijoiden hyökkäyksen kohteeksi ja oli vuonna 1766 joutua lopetetuksi. Jos niin olisi käynyt, seurauksena olisi aivan varmasti ollut Länsi-Götanmaan väestön ja tavaramäärän jonkinasteinen, puolikkaan tai [?]/3:n suuruinen väheneminen. Tämän vapauden säilyttämisestä sai Boråsin kaupunki kuitenkin maksaa suuret rahasummat.3oli vuonna 1766 ... suuret rahasummat.: Kulkukaupan kannattajien ja arvostelijoiden vastakkainasettelu nousi esiin valtiopäivien keskusteluissa 1760-luvulla. Valtiopäivillä 1765–1766 talonpoikaissäädyn puhemies Josef Hansson johti kamppailua rahvaan kauppaoikeuksien puolesta. Älvsborgin tuolloinen maaherra Adolf Mörner ajoi porvarien etuja yhdessä Boråsin valtiopäiväedustaja Philip Langletin kanssa. Paljon oli pelissä, ja tiedossa on, että Borås lahjoi avainhenkilöitä etujensa turvaamiseksi. Ks. Pia Lundqvist, Marknad på väg: den västgötska gårdfarihandeln 1790–1864 (2008).

Näethän, arvoisa lukijani, näin raskaita ja näin sortavia ovat pakon kahleet75 kantajalleen, mutta niitä ei koskaan irroteta millään muulla keinolla kuin vapauden myöntämisellä. Sen vallitessa raukeavat kaikki kiistat erioikeuksista, lukemattomat oikeudenkäynnit, kalliit virantoimituspalkkiot ja tarpeettomat uhraukset. Tuomarit ennättävät hoitaa paremmin todelliset tehtävänsä, rangaista pahoihin tekoihin syyllistyneitä ihmisiä ja suojella niitä, jotka haluavat elää kurinalaista ja lainkuuliaista elämää, ja elinkeinonharjoittajat saavat pitää itseään ja lapsiaan varten sen, minkä ovat otsa hiessä ansainneet.

Saanen tässä esittää vapautta rakastavan miehen4vapautta rakastavan miehen: Chydenius tarkoittaa tässä itseään. sanoja vuoden 1766 valtiopäivillä paljon arvostelua osakseen saaneesta teoksesta Valtakunnan heikkouden lähde. Hän sanoo 5. sivulla: ”Missä olisivat (siis vapauden vallitessa) ne monet kiistat, joita on käyty kaupunkien erioikeuksista ja maakaupasta? Mihin joutaisivat siinä tapauksessa lukuisat tullimääräykset ja hankalat tulliaidat, kalliit tapulikaupunkikiistat, ammattikuntajärjestykset,76 tuoteplakaatit ja vastaplakaatit,5tuoteplakaatit ja vastaplakaatit: Vuonna 1724 säädetty tuoteplakaatti kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tai siirtomaansa tuotteita. Alankomaat oli 1729 ottanut käyttöön tuoteplakaattia vastaavan asetuksen, joka kohdistui puolestaan ruotsalaisiin aluksiin (ks. Valtakunnan heikkouden lähde ja Kommentti: Lähteen luonnos ja Valtakunnan heikkouden lähde. raha-asetukset, rahalaitokset, vaihtokurssit ja sadat muut seikat? Missä olisivat silloin kaikki niistä käydyt oikeusjutut, kaikki niitä nostaneet syyttäjät, kaikki niitä käsitelleet asianajajat, kaikki niistä tuomioita jakaneet tuomarit ja vihdoin kaikki palkat, ruuat ja paperit, joita kaikki kyseiset henkilöt ovat näissä yhteyksissä kuluttaneet, mikä kaikki on pois elinkeinoista?”6lainaus kirjoituksesta Valtakunnan heikkouden lähde

1. Tässä ammattikuntien välisessä kiistassa oli kyse mm. siitä, saivatko kengänkorjaajat valmistaa tietyn tyyppisiä jalkineita, kuten pikisaumakenkiä ja saappaita.
2. Tässä oli kysymys siitä, kummalla ammattikunnalla oli oikeus valmistaa univormuissa ja livreissä käytetyt, kulta- tai hopeapäällysteiset koristenauhat.
3. oli vuonna 1766 ... suuret rahasummat.: Kulkukaupan kannattajien ja arvostelijoiden vastakkainasettelu nousi esiin valtiopäivien keskusteluissa 1760-luvulla. Valtiopäivillä 1765–1766 talonpoikaissäädyn puhemies Josef Hansson johti kamppailua rahvaan kauppaoikeuksien puolesta. Älvsborgin tuolloinen maaherra Adolf Mörner ajoi porvarien etuja yhdessä Boråsin valtiopäiväedustaja Philip Langletin kanssa. Paljon oli pelissä, ja tiedossa on, että Borås lahjoi avainhenkilöitä etujensa turvaamiseksi. Ks. Pia Lundqvist, Marknad på väg: den västgötska gårdfarihandeln 1790–1864 (2008).
4. vapautta rakastavan miehen: Chydenius tarkoittaa tässä itseään.
5. tuoteplakaatit ja vastaplakaatit: Vuonna 1724 säädetty tuoteplakaatti kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tai siirtomaansa tuotteita. Alankomaat oli 1729 ottanut käyttöön tuoteplakaattia vastaavan asetuksen, joka kohdistui puolestaan ruotsalaisiin aluksiin (ks. Valtakunnan heikkouden lähde ja Kommentti: Lähteen luonnos ja Valtakunnan heikkouden lähde.
6. lainaus kirjoituksesta Valtakunnan heikkouden lähde