[1]
Opastus vastaukseksi maisteri Chydeniukselle esitettyihin 14 kysymykseen koskien teosta Valtakunnan heikkouden lähde.
Painettu Tukholmassa johtaja Lars Salviuksen kirjapainossa 1766.[2]
Painoluvan antanut N. v. Oelreich.[3]
Syystä kutsuttakoon tätä opastukseksi, sillä herra kriitikon esittämät kysymykset1 eivät todellakaan kaipaa mitään vastausta. Ajatteleva lukija havaitsee, että kritisoiduissa kirjoituksissa hälvennetään ja kumotaan kaikki esitetyt epäilyt, kun ne puolueettomasti luetaan omassa asiayhteydessään.
Luettuani nämä kysymykset päätin mielessäni ensin, että en edes vastaa niihin. Mutta kun suosijani ja ystäväni olivat moneen kertaan muistuttaneet minua, että en totuuden vuoksi jättäisi mitään huomioimatta, on minun täytynyt muuttaa aikomustani. En myöskään voi hyvällä syyllä kieltää herra kriitikolta sitä lohtua, että hän saa vastauksen kysymyksiinsä. Olisin tosin mielelläni toivonut, että ne olisivat voineet antaa enemmän aihetta uusiin löydöksiin, joita niin uudessa ja tärkeässä aiheessa on runsaasti tarjolla.
Opastus vastaukseksi on myös vastaus.
On tarpeetonta toistaa kritisoiduista kirjoituksista sitä, mikä voisi valaista asiaa. Vaikka täten opastuksilla tavallaan lisään totuutta etsivän lukijan vaivaa, kun hän joutuu katsomaan asiat aiemmista kirjoituksista, niin toisaalta säästän jonkin verran hänen kustannuksiaan, mikä näinä köyhinä aikoinamme näyttää olevan suuri päämäärä.
Ensimmäistä kysymystä valaistaan melko hyvin kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus2 viidennen pykälän alussa ja 14. pykälässä, mutta siihen vastataan4 selvästi omistuskirjoituksessa valtakunnan korkea-arvoisille säädyille, jonka voi lukea kirjotukseni Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta3 alusta.
Jos pappi on Ruotsin alamainen ja vapaa kansalainen, saako hän omaatuntoaan ja valtiopäivämiehen velvollisuuttaan loukkaamatta peittää mitään, minkä hän luulee auttavan pelastamaan köyhtyneen isänmaansa?
Niin rakas velvollisuus kuin papille onkin oikean jumalisuuden pohjalta työskennellä kuulijoidensa tapojen parantamiseksi, niin paljon esteitä hän kohtaa valtion auttamisen suhteen, ellei korkein valta samalla raivaa pois niitä asetuksia, jotka kasvattavat vapaan kansan keskelle kansakunnan päällepäsmäreitä.
On täysin platoninen4 ajatus, että Ruotsi ei voisi vaurastua ja tulla ajallisessa elämässä onnelliseksi, ennen kuin kaikki sen asukkaat ovat muuttuneet oikeamielisen jumalanpelon kautta niin hyveellisiksi, että aittoihin ja arkkuihin ei enää tarvita lukkoja, ja että yksikään niistä monista henkilöistä, jotka asetusten nojalla ovat saaneet yksityisten kassojen avaimet, ei käyttäisi niitä.
Jos tämä käsitys saa jalansijaa kansakunnan piirissä, on Ruotsin tuho kovin lähellä. Mahdottomuudet työllistävät enemmistöä ja sellaisen intohimon vallitessa kansakunnassa juonittelijat saavat hyvää aikaa kaikessa rauhassa takoa sille kahleita.
Jos hyvä kriitikkomme tuntee jonkin luotettavan tavan, jolla hänen ehdottamansa yleinen tapojen parannus saadaan aikaan, olkoon hyvä ja ilmoittakoon sen. Mutta mikäli ehdotusten edessä aina lukee välttämätön jos, niin niille ei ole paljoakaan käyttöä. Esimerkiksi: Jos lasten kasvatus olisi parempaa. Jos professorit ahkeroisivat opinahjoissa. Jos papit ensiksi itse pelkäisivät Jumalaa ja pitäisivät muutkin siinä pelossa. Jos parempi väki näyttäisi vähäisemmälle hyvää esimerkkiä. Jos paheista rangaistaisiin esimerkin vuoksi, henkilöistä riippumatta. Jos virkamiesten antamat selvitykset aina olisivat luotettavia, ynnä muuta sellaista. Kuitenkin vähän näitä ajatellaan ja vielä vähemmän voidaan tehdä niiden suhteen. Optandum, sed non sperandum.55
Hyvä herra kriitikko! Kilpailkaamme keskenämme jumalanpelossa, taidossa ja hyveessä. Mutta älkäämme koskaan pyytäkö, että yhteisön tulisi luottaa niihin ja meidän kunnollisuutemme varaan rakentaa suuria suunnitelmia. On epävarmaa jaksaako selkämme kannattaa niin raskasta taakkaa. On yleisesti ottaen kovin uhkarohkeaa perustaa poliittinen toimi jonkun hyveellisyyden varaan, eikä kukaan laskumestari osaa sanoa miten monen miljoonan vahingot tämä yksi ainoa harhakäsitys on Ruotsille aiheuttanut.
Toinen kysymys on kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus pykälissä 6 ja 29 selvästi selitetty.
Ne säädyt, jotka ovat sitoneet ulkomaalaisen, ovat olleet yhtä valistuneita ja puolueettomia, kuin ne, jotka ovat tehneet pääsyn kruunun ja kansalaisten omaisuuteen helpoksi. Ja vaikka tehdään miten paljon eroa käytön ja väärinkäytön välillä, on vapaan kansalaisen velvollisuus aina tutkia ne asetukset, jotka ovat tasoittaneet tietä väärinkäytöksille. Hänen tulee myös tutkia, että ulkomaalaisten estämisen varjolla ei ole loukattu kansalaisten luontoon perustuvia oikeuksia.
Kolmanteen kysymykseen on vastattu pykälissä 9 ja 19. Herra kriitikko on tässä kysymyksessä tuntematta ruukkitoimintaa perusteellisesti takertunut ulkokuoreen, kun hän pelkästään valmistusmäärien perusteella haluaa tehdä johtopäätöksiä kankiraudan hyvästä menekistä.
Kukaan tuskin voi kieltää, etteikö 260 000 kippuntaa kankirautaa vuoden 1724 korkeimman hinnan mukaan, nimittäin 7 riikintaaleria kippunnalta, tuottaisi valtakunnalle vuosittain 153 500 riikintaaleria suuremman voiton kuin 333 300 kippuntaa à 5 riikintaaleria kippunta, joka on ollut raudan korkein hinta vuosina 1739, 1740 ja 1741.
Etuoikeuksien avulla on kai mahdollista kasvattaa tätä valmistusmäärää vielä moninkertaisesti ja muuttaa suurin osa valtakunnasta vuorikunnaksi. Tästä ei kuitenkaan saa päätellä, että ruukkitoiminta on vapaata tai että alijäämämme siten pienenisi. Tästä voi lukea enemmän kirjoitusteni Maastamuutto 16. pykälässä ja Kansallinen voitto pykälissä 5 ja 6.
Väite, jonka mukaan ulkomaalaiset asiamiehet tekisivät Bergslagenissa kauppaa takkiraudalla eikä kankiraudalla, on kriitikon oman ajattelun tuote. Siksi vastatkoon hän itse kaikesta mitä siitä on esittänyt.6
On omituinen kysymys, olisiko kuningas Kaarle XI tai painetun muistion kirjoittaja ollut parempi taloudenpitäjä. Tässä eivät päde auktoriteettiperiaatteet, vaan totuudet ja puhtaat johtopäätökset. Et nos homines, et vos homines.6
Neljänneksi herra kriitikko kysyy: Eikö ole perusteeton olettamus, että ulkomaisilla paikkakunnilla on maannut paljon rautaa varastossa ruotsalaisten laskuun?
Minä arvelen, että hän mielellään uskoo sen, mitä muutkin uskovat. Vuonna 1747 salainen valiokunta rakensi koko rautakonttorin perustamisen sen varaan, että rautavarastot saataisiin vedettyä ulkomaisilta paikkakunnilta omien tapulikaupunkiemme vaaoille. Herra kriitikon on siten mahdoton kieltää tämä asia. Mutta jos vuoden 1747 salainen valiokunta on rakentanut niin suuren laitoksen väärällä perusteella, älköön kukaan harmistuko, jos saan nauttia samaa kunniaa toistaiseksi pienestä yrityksestäni.
Kiertävätkö sitten ulkomaalaiset tuoteplakaattia, kuten herra kriitikko myöntää? Ruotsalaisista kauppiaista, joiden yhteenliittymä oli vahvempi kuin se mitä ulkomaalaisten asiamiehet saivat aikaan, on tullut heidän asioitsijoitaan, ja samalla kansakunnan lähes ainoat kauppaväylät kulkevat heidän käsiensä kautta. Eiköhän jo ole korkea aika luopua kaikista keinotekoisista toimenpiteistä ja antaa luonnon itsensä pyörittää sitä tärkeää laitosta, jossa ihmiskunnan suurimmat mestarit ovat pelkkiä nurkkamestareita. Lue tästä 28. pykälässä sivuilla 78, 79 jne. kirjoituksessa Maastamuutto.
Viides kysymys on erikoinen: Ikään kuin olisin ryhtynyt herra kriitikolle koulumestariksi. Yksi --- kysyy enemmän kuin mihin kymmenen --- ehtii vastata.
Kun herra kriitikko kieltää sen minkä olen tuonut esille, on minulla kyllä aikaa, mutta silloin kehotan häntä jättämään sadut sikseen ja esittämään perusteluja ja selviä totuuksia.
Kuudes kysymys on itse asiassa sama kuin ensimmäinen, mutta toisin sanoin esitetty, ja siksi se ei kaipaa mitään lisävastausta.
Herra kriitikon on täytynyt joko pitää tätä kardinaalikysymyksenä tai luulla, että hän kysymysten lukumäärällä voisi pelottaa kirjoittajaa.7
Seitsemäs kysymys kuulostaa aluksi hieman oudolta, mutta lukijani, katso asiaa tarkoin, ja huomannet, että se on vain lumetta.
Minua syytetään siitä, että olen pykälässä 15 ollut kansallisen voiton vihaaja, koska se sekoitetaan harvojen kansalaisten voittoon. Herra kriitikko on tässä kohdassa syyllistynyt valheeseen. Sillä minä väitän ainoastaan, että sellainen voitto, jota käytetään kanssa-alamaisten sortamiseksi, on vahingollista. Tai kun eräät asetusten avulla johtavat veden toisten kansalaisten myllyistä omiinsa.
Kaikki muu tässä kysymyksessä on rakennettu yksinomaan auktoriteettiperiaatteen varaan. Kun kriitikko ei uskalla koskea perusteisiin, ei kannata myöskään nähdä vastaamisen vaivaa.
Ajattelevien nerojen ei tule antaa muiden vetää itseään nenästä. Perusteet ja totuudet pätevät vapaan kansan parissa, mutta jotkut ovat niin heikkoja, että heitä ei saada vakuuttuneiksi ennen kuin joku Suuri Mies on lausunut ne. Ja jos sen jälkeen vielä epäilee jotakin, kutsutaan sitä kerettiläisyydeksi.
Syyt, joiden takia olen asettunut eri kannalle kuin suuret ja hyvin ajattelevat miehemme, käyvät selvästi ilmi pykälistä 18, 19, 20 ja 52.
Kahdeksas kysymys on turhan helppo vastattavaksi: Siteeratussa kohdassa esitetään kyllä jotakin teoksesta nimeltä Betydande Frågor om Handelen,7 mutta siitä ei oteta esille mitään syitä purjehdusplakaatin hylkäämisen puolesta. Mikäli kaikki omassa yhteydessään tarkasteltuna johtaa siihen, niin tämä on totuuden syytä. Se hallitsee ihmisen sydäntä, ellei se lakkaa olemasta järkevä. Mutta tämä kaikki ei mitenkään voi olla sen enempää näiden kysymysten kuin minunkaan vikani.
Voikohan ihmiskunnan yhden hallitsevan osan8 otaksua olevan niin järkevä, että pelkästään siitä syystä pitää uskoa sen omaksumia asetuksia järkeviksi, vaikka muita syitä ei ole?
Eiköhän pääsyy vekselipuolueen9 huonontuneille tavoille ole ensisijaisesti löydettävissä Englannin papiston laiminlyönneistä, kun se ei tosissaan ole ajanut tapojen parannusta? Ja eikö syy pikemminkin löydy puolueen kansakunnan kustannuksella hankkimissa suurissa omaisuuksissa, jotka ovat avanneet ovet sellaiselle omavaltaisuudelle? Edellisessä tapauksessa täytyy Englannissa olla parempia ja tunnollisempia pappeja maalla kuin kaupungeissa, koska huomaa, että maapuolue10 kohtuullisuudessa ja isänmaanrakkaudessa8 selvästi ylittää toisen puolueen. Tästä puolueesta herra kriitikko itse sanoo, että se oli häilyväinen ja mielenlaadultaan turmeltunut.
Ei ole niin helppoa päästä käsiksi hallitsevaan puolueeseen, joka on ehtinyt hankkia omaisuuden. Whig-puolue11 oli kai jonkin aikaa syrjäytettynä hallituksesta, mutta ei koskaan vallasta suhteessa kansakuntaan. Sillä heillä itsellään oli hallituksen suuri vaikutin, nimittäin rahat käsissään. Sellaisissa olosuhteissa englantilaisen vapauden pitää hengissä ainoastaan yksi ainoa suoni. Nimittäin se, että yleisöllä on täysi tieto parlamentin tekemisistä. Mikäli tämä tukahdutetaan, on vapaus samalla menetetty.
Tämän kysymyksen kolmas kappale ei kaipaa edes vastausta, se löytyy pykälästä 27, josta kriitikko todennäköisesti on poiminut epäilyksensä.
On vaikea ymmärtää, mistä herra kriitikko on saanut aiheen kysyä, mitä mieltä minä olen asiasta, josta en ole lausunut mitään, eli: Saako ulkomaalainen purkaa laivojensa lastin kaikissa Ruotsin satamissa ennen kuin niihin on perustettu tullikamarit? En ole maininnut muita kaupunkeja kuin ne missä täällä todennäköisesti on tullikamarit, enkä myöskään ole halunnut asettaa esteitä uusien perustamiselle.
Kruunun tullin kavaltaminen, salakuljetus ja maakauppa ovat ne kääreet, joihin oman edun tavoittelu usein kiedotaan, jotta se ei pistäisi turhan kovasti kansakunnan silmiin.
Kruunun oikeuden puolustaminen siten, että tukahdutetaan kansalaisen oikeus, on sama kuin lehmän teurastaminen hyvän ydinluun takia. Kruunuhan on alamaisia varten, ei alamaiset kruunua varten.
Kruunu itsessään ei ole mitään eikä tarvitse mitään. Mutta kaikissa valtioissa on enemmän tai vähemmän välttämätön ryhmä ihmisiä, joiden tämän nimikkeen alla on nautittava kansalaistensa elatusta. Mitä suurempi tämä ryhmä on, sitä laajemmat ovat kruunun tarpeet. Ja mitä runsaammat ja mitä helpommin saatavissa kruunun rahavarat ovat, sitä suuremmaksi kasvaa vapaissa valtioissa niiden määrä, jotka haluavat elää niistä. Mutta mitä harvempi kansakunnassa tekee työtä, ja mitä enemmän työtä tekeviä verotetaan tai tarkastuksilla ja oikeudenkäynneillä viivytetään9 ja painostetaan, sitä vähäisemmiksi, kalliimmiksi ja heikommin myytäviksi kansakunnan valmisteet vääjäämättä muuttuvat. Tästä voi lukea lisää Seikkaperäisen vastaukseni 83. pykälässä.
Minulla ei myöskään ole mitään tekemistä yhdeksännen kysymyksen kanssa, koska en ole väittänyt mitään mastojen, raakapuiden ja laivarakennukseen tarvittavan puutavaran maasta viennistä. Olen 17. pykälässä ainoastaan esittänyt kappaleen kauppa- ja vuorideputaatioiden mietinnöistä.
Herra kriitikon päähänpisto teinien ja ylioppilaiden maastamuutosta on melko terävä. Hän pitää heitä valtakunnan raaka-aineina. Jos opiskeleva nuorisomme saisi ulkomaalaisissa akatemioissa parempaa opetusta halvemmalla kuin kotona, ja kriitikon puhetapaa seuraten jalostuisivat ulkomailla enemmän, niin tälle en löydä mitään kieltoa asetuksistamme.
Mutta kun herra kriitikko pitää teinejä ja ylioppilaita raaka-aineina, niin sivistymättömät renkimme kuuluvat epäilemättä paljon suuremmalla syyllä tähän herra kriitikon raaka-aineluokkaan. Toivon siksi suuresti, että herra kriitikko kantaisi huolta siitä, että tämä mielestäni kallisarvoisin raaka-aine voitaisiin pitää valtakunnassa, koska se on lähes ainoa perusta kaikelle muulle viljelykselle. Koska jos sitä hoidetaan huonosti ja se tuhotaan, ei muiden raaka-aineiden jalostaminen yllä kovin paljon pidemmälle kuin silmänkääntäjien aivoihin. Lisää tästä kirjoitukseni Maastamuutto pykälissä 20 ja 28 sekä Seikkaperäisen vastauksen sivulla 134 jne.
Mitä kymmenenteen kysymykseen tulee, voidaan sitä vastoin jälleen kysyä: Kuka voi mitään sille, että herra kriitikko ei voi ymmärtää Värmlannin vuorikunnan hyvinvointia vuonna 1723? Riittää, että asia kuitenkin on todellisuudessa ollut niin, kuten Seikkaperäisen vastauksen 13. pykälästä voi nähdä. Se joka lukee asian oikeassa yhteydessään, ei voi olla tietämätön tämän taustalla olevista syistä.
Ellei lisäksi tiedä miten rahan määrän vaihtelu, horjuva laskenta-arvo,12 setelien määrä sekä liiketoiminnan vapauden vaihtelu vaikuttavat tavaroiden hintaan, ei ole ihme, ettei ymmärrä valtakunnan finanssioloja.
Yhdenteentoista kysymykseen vastataan, että kauppias, joka huomattavia väen ja kustannusten säästöjä tehden voi sekä viedä että tuoda suurilla aluksilla enemmän tavaraa kuin pienillä, ja jolla sen lisäksi on varaa ottaa luottoa, mutta joka silti käyttää pieniä aluksia tällaisiin tarpeisiin, ei minun kaiken10 käsitykseni mukaan voi olla täysin viisas. Miten herra kriitikko voi odottaa sellaista tapulikauppialtamme?
Jos varakas kauppias saa suurilla aluksilla jonkin edun, niin hänen tavaroittensa rahti muuttuu heti kohtuullisemmaksi ja hän kykenee siten myymään edullisemmin kuin muut, jotka kuljettavat samoja tavaroita pienemmillä aluksilla eivätkä pysty lentämään korkeammalle kuin siivet kantavat. Jos tähän sitten lisätään kokovapaus13 suuremmille aluksille, niin on selvää, että jos köyhemmän on pidettävä sama hintataso kuin suuria aluksia varustavan, niin hän uupuu yhä enemmän. Kauppa hakeutuu siten pakosta varakkaimpien käsiin ja valtion muut kansalaiset joutuvat uusien maksujen muodossa korvaamaan sen osan tullista, jonka kauppias saa nauttia hyödykseen. Viimeksi mainitun Vastauksen14 25. ja 31. pykälissä asiaa valaistaan vielä enemmän.
Kahdennentoista kysymyksen myötä kriitikko paljastaa, että hän ei ole edes ymmärtänyt todisteluani pykälissä 35, 36 ja 37. Siksi tähän ei voida antaa muuta vastausta kuin että herra kriitikko lukekoon sen uudelleen ja muistakoon, että siinä mainitut summat ovat hypoteettisia ja esitetty vain siksi, että asia olisi helpommin ymmärrettävissä. Todistelu on yhtä pitävä vaikka sanottaisiin, että mainitut 248 alusta todellisuudessa maksoivat 1 tai 24 miljoonaa, koska se ei perustu lukuihin vaan tukkukauppiaiden seuran15 omaan väitteeseen, jonka mukaan kauppiaat kärsisivät tappiota monista laivoistaan ellei tuoteplakaattia säädetä. Tämä on esitetty 35. pykälän lopussa. En kuitenkaan voi jättää mainitsematta, että herra kriitikko on ollut kovin aulis ja korottanut näiden alusten arvoa laskiessaan jokaisen arvoksi 100 000 taaleria. Kuitenkin 248 aluksesta ainoastaan 41 oli yli 100 lästin vetoisia. Nämä suuremmat alukset olivat sen aikaisen matalan laskenta-arvon mukaan tuskin yli 100 000 taalerin arvoisia ylipäänsä. Siten kaikki muut alukset olivat paljon sen alle, koska niitä ei minun tietääkseni ollut pankin toimesta arvioitu tai niitä vastaan ei ollut myönnetty mitään pankkilainaa.
Kolmannestatoista kysymyksestä voi todeta, että kun kriitikkojeni korvissa kaikuu huuto, että Ruotsin koko merenkulku ollaan tukahduttamassa, niin sen täytyy olla metsien huminaa. Tässä yhteydessä viimeisin kriitikkoni kuulee vielä toisenkin huudon, että kaikki ruukkimme yritetään tuhota ja annetaan ulkomaisten asiamiesten laivata takkirautamme maasta.11
Herrat kriitikot voisivat siksi pyytää metsien kaiulta vastauksen tähän kysymykseen, koska minulle se ei kuulu.
Olen yksinkertaisesti pyrkinyt noudattamaan tervettä järkeä ja kansakunnan todellista etua. Jos se jossain määrin on loukannut joidenkin yksityistä etua, en kuitenkaan hyvällä omallatunnolla ole voinut poiketa totuudesta. Olen tänä aikana puhunut, kirjoittanut ja työskennellyt Ruotsin merenkulun helpottamisen ja laajentamisen puolesta yhtä paljon kuin muutkin.
Siitä mitä ajattelen ruukkiemme hoitamisesta, voi lukija saada tarkat tiedot niin kirjoitukseni Maastamuutto 16. pykälästä kuin kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus pykälistä 10–14.
Mutta minun on rehellisesti myönnettävä virheekseni se, että en ole osannut olla tarpeeksi juonikas, jotta olisin aikamme maun mukaisesti ja hyvän tavoitteen saavuttamiseksi sokeasti uskoen hyväksynyt tarjolla olevien keinojen joukosta sen, mitä muut ovat pitäneet hyvänä. En ole myöskään saanut mahtumaan päähäni, että valtiosta voi tulla mahtava ja väkirikas, niin kauan kuin asetukset antavat toisille etuoikeuden imeä itsensä kylläisiksi kansalaisten hiestä.
Neljännestätoista kysymyksestä pääsen helpoiten, kun kysymysten kautta käytän enimmäkseen herra kriitikon omia sanoja muutamilla pienillä tiedoilla täydennettyinä.
Raudantuotanto on tuoteplakaatin antamisen (vuonna 1724) jälkeen noussut 260 000 kippunnasta 333 300 kippuntaa takorautaa vuodessa, ja siten se työllistää useampia työläisiä vähemmillä ansioilla, kuten kolmanteen kysymykseen annetussa vastauksessa on todistettu. Jos Ruotsi on aikaisempina vuosina menettänyt reippaimman miehistönsä maastamuuttojen kautta samassa suhteessa kuin taulustojen tietojen tultua esille;16 jos niin monet, ja vielä paljon useammat tuhannet tynnyrinalat, joita maaherrojen kertomuksissa sanotaan viljellyiksi, ovat jääneet rappiolle tai pantu kesannolle uudelleen viljelykseen otettujen tilalle; niin miksi sitten pidetään loukkaavana, että tutkitaan onko syy kaikkeen sellaiseen tuoteplakaatissa tai joissain muissa asetuksissa?
Lopuksi sulkeudun lukijan suosioon ja haluan kannustaa häntä tarkkaan tutkimaan kiistaa aiheuttaneet aiheet. Älä usko,12 että kyse on pelkästään tuoteplakaatista. Tämä koskee taloudellista asemaamme kokonaisuudessaan, eikä kenenkään tule olla siitä tietämätön, paitsi sen joka ei tiedä tai halua tietää, että hän on vapaa Ruotsin alamainen.
Tukholmassa, 29. maaliskuuta 1766.
Anders Chydenius.
Suom. Veli-Matti Pussinen
[1]
Anwisning Til Swar, På de Magist. Chydenius förestäldte 14 Frågor, Rörande Källan til Rikets Wanmagt.
Stockholm, Tryckt hos Direct. Lars Salvius 1766.[2]
Imprimatur N. v. Oelreich.[3]
Med skäl må detta heta en Anwisning; ty de af Herr Criticus förestäldta Frågor17 behöfwa i sanning intet Swar. En eftertänksam Läsare af de criticerade Skrifter, skal i dem finna alla anförda twifwelsmål uplösta och wederlagda,18 då de med owäldughet19 läsas i sitt sammanhang.
Då jag först fick del af dessa Frågor, beslöt jag i mitt sinne, at icke ens beswara dem. Men flera gånger påmint af mina Gynnare och Wänner, at icke försumma något för sanningens skul har jag måst ändra min föresats. Jag kan ej eller wägra med skäl Herr Criticus det Soulagement,20 at få Swar på sina Frågor; Ehuru jag gärna önskat, at de kunnat gifwa mera anledning til nya Decouverter,21 som i et så nytt och wigtigt ämne ärbjuda sig hopetals.
Anwisning til Swar är ock Swar.
At af de criticerade Skrifter å nyo uprepa det som kunde tjena til uplysning i saken, är ju öfwerflödigt. Ty ehuru jag genom Anwisningar på wisst sätt ökar en sannings-fiken22 Läsares möda, at se efter sakerna i de förra Skrifter, så spar jag dock därigenom någon del af dess kostnad, som i wåra penninge-lösa tider tycks wara et stort ändamål.
Den första Frågan finnes i början af 5:te och i 14:de §§. af mitt Omständeliga Swar23 tämeligen uplyst; men beswarad ty4deligen i Dedication til Riksens Höglofliga Ständer, som läses framman för mitt Swar på Kongl. Wetenskaps Academiens Fråga: Om orsaken til Swenska Folkets utflyttning.24
Är en Präst Swensk undersåte och fri Medborgare, mon han, utan at kränka sitt samwete och sin Riksdags-manna plikt, får dölja något, som han tror bidraga til räddning af et utarmat Fädernesland?
Så öm skyldighet som det är för en Präst, at på en rätt gudaktighets grund arbeta på sedernas förbättring hos sina åhörare, så mycket hinder möter honom i anseende til Statens hjelp, om ej högsta Magten tillika undanrödjer de Författningar, som ibland et fritt folk upamma25 öfwersittare i Nation.
Det är helt och hållit en Platonisk26 Ideé, at Swerige ej förr kan wäxa til och i timmelig måtto blifwa lyckeligt, än alla dess Inbyggare, genom en rättskaffans Gudsfruktan blifwit så dygdiga, at bodar och kistor ej mera behöfwa Lås, och at af flera Personer, som genom författningar fått Nycklarna til Privatorum27 Cassor, aldrig en enda wille nyttja dem.
Winner denna satsen burskap i Nation, så är Sweriges undergång hart28 nära: Pluraliteten syslosättes med omöjeligheter, och konstmakare29 få, under en sådan rådande Passion hos Nation god tid, at i bästa roo smida dess bojor.
Wet wår goda Criticus något påliteligt medel, til den af honom föreslagna allmänna sedernas förbättring, täcktes han wara god och upgifwa det samma. Men stå några, Om, altid för förslagen, som ej kunna umbäras, så är föga bewändt med dem. Til Exempel: Om Barna-upfostran wore bättre: Om Professorer wid Läro-husen gjorde sin flit: Om Prästerna fruktade först sjelfwa Gud, och hölle äfwen andra därtil: Om de förnämare ginge de ringare före med godt Exempel: Om odygder skulle exemplariter,30 utan afseende til personer, straffas: Om redogörelsen hos Ämbetsmän wore altid jämn.31 Med flera sådana. Då det likwäl föga tänkes, och än mindre kan uträttas wid någondera. Optandum, sed non sperandum.325
Min Herr Criticus! Lätt oss täfla med hwarandra i Gudsfruktan, skickelighet och dygd; Men begärom aldrig, at Samfundet bör lita därpå, och uppå wår redlighet bygga stora förslager: det är owisst, om wår rygg tål så tung börda. Det är i gemen högst äfwentyrligt, at inrätta en politisk författning, på någons dygd, och ingen Räkne-mästare kan säga, huru många Millioner denna enda fördom skadat Swerige.
Andra Frågan är i 6:te och 29:de §. §. af mitt Omständeliga Swar tydeligen förklarad.
Lika uplyste och opartiske Ständer, som lagt band på utlänningen hafwa äfwen de warit, som gjordt åtkomsten lätt til Kronans och Medborgares egendomar. Man må i öfrigt göra skilnad, emellan Bruket och Missbruket, så mycket man wil, så blifwer dock altid en fri Medborgares skyldighet, at granska de författningar, som banat wägen til Missbruken, och undersöka, om man icke under sken, at hindra utlänningar, kränkt Medborgares i Naturen grundade rättigheter.
Tredje Frågan finnes i 9:de och 19:de §. §. beswarad. Herr Criticus har i denna Fråga hakat sig fast wid skalet, utan at känna Bruks-rörelserna i grund, då han blott af tilwerkningens myckenhet wil sluta til Stång-järnets fördelaktiga afsättning.
Ingen lärer kunna neka, at 260 000 Skeppund Stång-järn, efter 1724 års högsta pris, nämligen 7 Riksdaler per Skepp. gör Riket årligen 153 500 Riksdalers större winst, än 333 300 Skepp. à 5 Riksdal. per Skepp., som Järnet högst galt33 åren 1739, 40 och 41.
Det går wäl an, at genom förmåns rätter34 öka ännu mångdubbelt denna Tilwerknings-summa, och göra större delen af Riket til en Bärgslag, utan at däraf få sluta, det Bruks-handteringen är fri, eller, at wår Under-Balance35 därigenom minskas. Läs mera härom i mitt Swar: Om orsaken til Swenska folkets utflytning §. 16:de och Nationnale-Winsten §. §. 5:te och 6:te.
At utländska Expediter36 skulle handla med Tack- och icke Stång-järn i Bärgslagen, är Critici eget tanke-foster;37 därföre må ock alt hwad han därom anfördt, af honom sjelf beswaras.6
Men antingen Konung Carl den XI:te eller Auctoren til det tryckta Memorialet warit bättre hushållare, är en underlig Fråga. Här gälla inga Auctoritets Principer, utan sanningar och rena slutsatser. Et nos homines, & vos homines.38
Herr Criticus frågar för det Fjerde: Om det icke är en ogrundad Supposition,39 at mycket Järn legat för Swensk räkning i Stapel40 på utrikes orter?
Jag finner, at han gärna tror det, som andra tro. År 1747 bygde Secreta-Utskottet hela Järn-Contoirs inrättningen därpå: At Stapeln af Järnet skulle dragas från utländska orter til wåra egna Stapelstads wågar. Det blifwer således för Herr Criticus omöjeligt at neka sådant. Men har 1747 års Secreta-Utskott bygt et så stort werk på en falsk grund, må ingen förtryta, om jag får njuta lika heder tils widare, för mitt lilla försök.
Är nu Product-Placatet, som Herr Criticus medgifwer, eluderat41 af Utlänningar: Swenska Köpmän, genom starkare sammansättning, än Utlänningens Expediter kunde åstadkomma, blifwit hans Commissionairer, och tillika nästan de endaste Nations Handels-Canaler gå genom deras händer, mon då icke redan wara hög tid, at slå alt konstlande wid örat,42 och låta Naturen sjelf drifwa det angelägna werk, hwarwid de största Mästare ibland människor ej annat äro än bönhasare?43 Läs härom §. 28 pag. 78, 79 etc. i Swaret, om Orsaken til Folkets utflyttning.
Femte Frågan är besynnerlig: Lika som hade jag åtagit mig, at för Herr Criticus agera Scholæ-mästare. En - - - kan mera fråga, än tio - - - hinna swara.
När Herr Criticus nekar til det jag anfördt, blifwer för mig tids nog; men då råder jag honom, at ej komma fram med sagor, utan skäl och klara sanningar.
Sjette Frågan är i sjelfwa werket den samma, som första, utförd med andra ord, och behöfwer således ej något ytterligare Swar.
Herr Criticus måste antingen hållit detta för en Cardinal-fråga, eller trodt sig, genom Frågornas antal kunna injaga någon skrämsel hos Auctoren.7
Den Sjunde låter litet konstig i början; men se min Läsare noga på saken, så lärer du finna, at det är bara glitter.
Jag beskylles i den 15 §. hafwa warit hatare af den Nationnale-winsten, därföre, at han blandas med få Medborgares winst. Herr Criticus har här på stället råkat i skada för en osanning.44 Ty jag påstår allenast, at den winst är skadelig, som nyttjas til med-undersåtares förtryck, eller då några genom författningar draga wattnet från sina Medborgares til egen qwarn.
Det öfriga i denna Fråga bygges blott på en Auctoritets Principe. Då Criticus ej wågar röra wid skälen, lönar det ej eller mödan at swara.
Tänkande Snillen må ej af andra låta leda sig utur näsan.45 Skäl och sanningar gälla hos fritt folk; men en del äro så swaga, at de ej förr få någon öfwertygelse, än en stor Man sagt sådant, och at då längre twifla om något, förklaras för kätterie.
Orsaken, hwarföre jag skildt mig från wåra stora och wältänkande männer, fås tydeligen igen uti §. §. 18, 19, 20 och 52.
Den 8:de Frågan är alt för lätt beswarad: Ty på det citerade stället anföres wäl något utur Piecen,46 kallad: Betydande Frågor om Handelen;47 men utan at däraf taga någon anledning, at förkasta Navigations Acten. Om alt i sitt sammanhang tagit, leder därhän, så är det sanningens skuld, som bemästrar sig människo-hjertat, så länge det ej återwänder, at wara förnuftigt; men sådant kan omöjeligen wara, hwarken dessa Frågors eller min skuld.
Mon et rådande Parti i människligheten kan supponeras så förnuftigt, at man blott på den grunden bör tro dess tagna författningar wara förnuftiga, då andra skäl tryta?
Mon hufwud-felet til Wäxel-partiets48 förwärrade seder, bör förnämligast sökas i försummelse hos det Ängelska Clericiet,49 at det ej med alfware drifwit på sedernas förbättring? eller mon den icke snarare fås igen i Partiets, på Nations kostnad förwärfwade stora Ägodelar, som öpnat dören til et sådant sjelfswåld? I den förra händelsen måste man i Ängland hafwa bättre och mera nitiska Präster på Landet, än i Städerna, emedan man märker Landt-Partiet50 i måttelighet och kärlek för Fäderneslandet,8 wida öfwerträffa det andra, om hwilket Herr Criticus sjelf säger, at det war ombytt och til sinnelag fördärfwat?
Det är icke så lätt, at komma åt et rådande Parti, som hunnit til förmögenhet. Whighs51 woro wäl en tid stötte utur Ministern,52 men aldrig utur wäldet öfwer Nation; emedan de suto sjelfwe med den stora Regiments Driffjädern, nämligen pengarna uti sina händer. Och är det föga mera än en enda ådra, som i så fatta53 omständigheter håller Ängelska friheten wid lif, nämligen: at menigheten äger fullt ljus om Parlementets göromål; qwäfwes det, så är friheten med det samma förlorad.
Tredje stycket i denna Fråga behöfwer icke ens Swar; det fås igen i §. 27:de, hwarifrån Criticus förmodeligen uphämtat sin Scrupel.54
Men hwarifrån Herr Criticus tagit sig anledning, at fråga, hwad jag tror i en sak, den jag ingen ting utlåtit mig uti, är swårt at begripa, nämligen: Om Utlänningen skal få låssa sina Fartyg i alla Swenska Hamnar, förr än där inrättas Tull-kamrar. Jag har ej nämt flera, än här förmodeligen finnas med Tull-kamrar försedde, eller welat lägga några hinder i wägen för fleras inrättande.
Försnillandet af Kronans Tull, Lurendrägerier,55 och Lands-köp,56 äro de wepor,57 som ofta swepas om egennyttan, at den ej må sticka Nation för hårdt uti ögonen.
At förswara Kronans rätt och därigenom qwäfwa Medborgares, är det samma, som at slagta Kon för et godt sug-bens skul. Kronan är ju för undersåtarenas, men ingalunda undersåtare för Kronans skul.
Kronan i och för sig sjelf, är och behöfwer ingen ting; men det gifwes i alla Stater en mer eller mindre omistelig Corps58 människor, som under denna Titel måste njuta underhåll af sina Medborgare. Ju större den är, ju widsträktare blifwa Kronans behof, och ju ömnogare och lättare tilgångar Kronan kan hafwa på penningar, ju mera tilwäxer i fria Stater antalet på dem, som wilja lefwa däraf. Men ju färre i en Nation arbeta, och ju mera arbetare beskattas, eller genom Visitationer59 och Rättegångar uppehållas,9 och prässas, ju mindre, dyrare och osälgbarare måste Nations tilwerkningar blifwa. Läs mera härom §. 83 i mitt Omständeliga Swar.
Äfwen så hafwer jag med 9:de Frågan intet at göra; ty af mig är ingen ting statuerat,60 om Masters, Spirors och Skepps-timmers utförsel. Jag har i 17:de §. blott anfört et stycke af Commerce- och Bärgs-Deputationernes betänkande.
Herr Critici infall om Djeknars61 och Studenters utflyttning är rätt qwikt. Han håller dem för Rikets Rudimaterier.62 Om wår studerande ungdom, skulle wid utländska Academierna winna bättre underwisning för mindre kostnad än hemma, och efter Critici sätt at tala, utomlands undergå större förädling, finner jag i wåra författningar intet förbud där emot.
Men emedan Herr Criticus anser Djeknar och Studenter för Rudimaterier, så torde wåra ohyfsade Drängar ofelbart, med fast större fog63 höra til denna Herr Critici Rå-ämnes-Class. Jag önskar därföre högeligen, at Herr Criticus wille wara omtänkt, at kunna behålla denna, i min tanka dyrbaraste Rudimaterie, som är nästan enda grunden til all annan upodling i Riket, hwilken om den misswårdas och förspilles, hinner andra Rudimateriers förädling föga längre än til Konstmakarens hjerna. Se mera härom §. §. 20 och 28 af mitt Swar: Om Folkets utflyttning och pag. 134 etc. i Omständeliga Swaret.
Hwad Tionde Frågan anbelangar, så kan däremot åter frågas: Hwem rår för det, at Herr Criticus ej kan begripa Wermlands Bärgslags wälmåga år 1723? Nog af, at saken likwäl werkeligen så förhållit sig, som kan ses af början på 13:de §. i mitt Omständeliga Swar. Den som läser saken i sitt sammanhang, kan ej sakna ljus om orsakerna därtil.
Känner man ännu icke, hwad en olika Penninge-ståck,64 et waklande räkne-wärde,65 mängden af repræsentanter,66 samt mer och mindre fri rörelse werka på Warornas pris; så är det ej underligt, om man finner obegripeligheter i Rikets Finance-ställningar.
På Ellofte67 Frågan swaras, at den Handlande, som med ansenlig besparing af folk och kostnad kan ut- och införa flera Waror på stora, än små Fartyg, och tillika äger förmögenhet, at stå i förlag; men nyttjar icke desto mindre små, til slika behof, måste efter10 alt mitt begrep ej wara full klok. Huru kan wäl Herr Criticus supponera sådant hos wåra Stapel-Handlande?
Winner en förmögen Köpman någon fördel, genom stora Fartyg, så blifwer straxt Frakten på hans Waror drägeligare och han därigenom i stånd satt, at undersälja68 andra, som transportera samma Waror med mindre Fartyg och icke äro i stånd, at flyga högre än wingarna bära. Lägges nu hel-friheten69 til, för större Skepp, så blifwer klart, at om den fattigare skal hålla köp70 med den, som reder i stora Fartyg, utmattas han än mera, och handelen måste draga sig til de förmögnare, och andra Medborgare i Staten få ärsätta den del af Tullen, genom nya ingälder, som Köpmannen njuter til godo. 25:te och 31 §. §. i sist omrörda Swar, uplysa saken ännu mera.
Med Tolfte Frågan röjer Criticus, at han icke ens begripit mitt bewis i 35, 36 och 37 §. §. Annat Swar kan således därpå ej gifwas, än at Herr Criticus läser det å nyo, och kommer ihog, at de där utnämde Summor äro allenast hypothetice71 insatte, at göra saken mera begripelig, och står bewiset lika fast, om man säger, at de 248 Fartyg werkeligen kostade 1 eller 24 Millioner; ty det grundar sig icke på Zifrorne, utan Gross-Handlare-Societetens72 egit påstående, at Handlande förlorade på sina många Skepp, om ej Product Placatet skulle utfärdas, som i slutet af 35:te §. är infört. Ehuru jag ej kan undgå, at nämna det Herr Criticus warit nog frikostig, at uphöja wärdet på dessa Fartyg, i det han räknar dem hwardera til 100 000 Dal. då likwäl af alla 248 ej woro flera än 41 öfwer 100 Lästers drägt, hwilka större Fartyg, efter den tidsens låga räkne-wärde, öfwer hufwud tagna, näppeligen kunde gå öfwer 100 000 Dal. hwardera: och således alle de andre långt därunder; emedan de, så mycket mig kan wara witterligt, för Banquens räkning ej kommit at undergå någon wärdering, eller några Banco lån på dem blifwit bewiljade.
Wid Trettonde Frågan anmärkes, at det måste wara et skogs-rop, som gäller73 mina Critici uti öronen, at man wil förqwäfwja all Sjö-fart i Swerige, hwarwid min sista Criticus hör äfwen et annat: at man söker förstöra Bruk, och låta utländska Expediter utskeppa wårt Tackjärn.11
Herrar Critici kunde därföre af skogarnas genljud begära Swar på denna Fråga; ty mig tilkommer det icke.
Jag har på det enfaldigaste sökt följa et sundt förnuft, och Nations sanna Interesse. Om det i någor måtto stött några enskildtas, har jag med godt samwete därföre ej kunnat göra afsteg från sanningen. Jag har denna tiden talt, skrifwit och arbetat på Swenska Sjöfartens lättande och utwidgande så mycket, som någon annan.
Hwad tanka jag hyser om wåra Bruks-handteringars drift, kan Läsaren nogsamt inhämta, så wäl af mitt Swar: om Folkutflyttningen §. 16:de, som mitt Omständeliga Swar ifrån 10:de til och med 14:de §. §.
Men jag måste upriktigt bekänna mitt fel, at jag uti medlen til et godt ändamål ej kunnat, efter wår tids smak, wara nog konstig,74 at antaga med en fides Carbonaria75 hwad andra hållit för godt, eller få det i mitt hufwud, at Staten kan blifwa mägtig och folkrik, så länge författningarne priviligera en del, at få suga sig stinna utaf Medborgares swett.
Den Fjortonde Frågan slipper jag lättast, då jag fråge-wis nyttjar i det mästa Herr Critici egna ord, med några små uplysningar.
När Järn-tilwerkningen, sedan Product-Placatet 1724 utkom, tiltagit från 260 000 til 333 300 skeppunds årligt Smide, förmedelst syslosättande af flere Arbetare, för en mindre förtjenst, som i Swaret på Tredje Frågan är bewist: om Swerige de förra åren mistat sitt raskaste Manskap genom utflyttningar, i samma proportion, som sedan Tabell-werket utkommit:76 om så många, och långt flera tusende Tunneland blifwit wanhäfdade,77 eller i stället för de å nyo uptagne i linda lagde, som Lands-Höfdinge-Relationerna78 säga wara upodlade; hwarföre wil man då hålla för anstöteligt, at undersöka, om skulden til alt sådant ligger uti Product-Placatet, eller några andra författningar?
Sist, innesluter jag mig i Läsarens ynnest och wil upmuntra Honom, at noga granska de i twist råkade ämnen. Tro icke,12 at det är blotta Product-Placatet, som kommit i fråga: det angår hela wår Oeconomiska ställning, om hwilken ingen annan bör wara okunnog, än den, som hwarken wet eller wil lära, at han är fri Swensk undersåte.
Stockholm, den 29 Martii 1766.
And. Chydenius.
[1]
Opastus vastaukseksi maisteri Chydeniukselle esitettyihin 14 kysymykseen koskien teosta Valtakunnan heikkouden lähde.
Painettu Tukholmassa johtaja Lars Salviuksen kirjapainossa 1766.[2]
Painoluvan antanut N. v. Oelreich.[3]
Syystä kutsuttakoon tätä opastukseksi, sillä herra kriitikon esittämät kysymykset79 eivät todellakaan kaipaa mitään vastausta. Ajatteleva lukija havaitsee, että kritisoiduissa kirjoituksissa hälvennetään ja kumotaan kaikki esitetyt epäilyt, kun ne puolueettomasti luetaan omassa asiayhteydessään.
Luettuani nämä kysymykset päätin mielessäni ensin, että en edes vastaa niihin. Mutta kun suosijani ja ystäväni olivat moneen kertaan muistuttaneet minua, että en totuuden vuoksi jättäisi mitään huomioimatta, on minun täytynyt muuttaa aikomustani. En myöskään voi hyvällä syyllä kieltää herra kriitikolta sitä lohtua, että hän saa vastauksen kysymyksiinsä. Olisin tosin mielelläni toivonut, että ne olisivat voineet antaa enemmän aihetta uusiin löydöksiin, joita niin uudessa ja tärkeässä aiheessa on runsaasti tarjolla.
Opastus vastaukseksi on myös vastaus.
On tarpeetonta toistaa kritisoiduista kirjoituksista sitä, mikä voisi valaista asiaa. Vaikka täten opastuksilla tavallaan lisään totuutta etsivän lukijan vaivaa, kun hän joutuu katsomaan asiat aiemmista kirjoituksista, niin toisaalta säästän jonkin verran hänen kustannuksiaan, mikä näinä köyhinä aikoinamme näyttää olevan suuri päämäärä.
Ensimmäistä kysymystä valaistaan melko hyvin kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus80 viidennen pykälän alussa ja 14. pykälässä, mutta siihen vastataan4 selvästi omistuskirjoituksessa valtakunnan korkea-arvoisille säädyille, jonka voi lukea kirjotukseni Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta81 alusta.
Jos pappi on Ruotsin alamainen ja vapaa kansalainen, saako hän omaatuntoaan ja valtiopäivämiehen velvollisuuttaan loukkaamatta peittää mitään, minkä hän luulee auttavan pelastamaan köyhtyneen isänmaansa?
Niin rakas velvollisuus kuin papille onkin oikean jumalisuuden pohjalta työskennellä kuulijoidensa tapojen parantamiseksi, niin paljon esteitä hän kohtaa valtion auttamisen suhteen, ellei korkein valta samalla raivaa pois niitä asetuksia, jotka kasvattavat vapaan kansan keskelle kansakunnan päällepäsmäreitä.
On täysin platoninen82 ajatus, että Ruotsi ei voisi vaurastua ja tulla ajallisessa elämässä onnelliseksi, ennen kuin kaikki sen asukkaat ovat muuttuneet oikeamielisen jumalanpelon kautta niin hyveellisiksi, että aittoihin ja arkkuihin ei enää tarvita lukkoja, ja että yksikään niistä monista henkilöistä, jotka asetusten nojalla ovat saaneet yksityisten kassojen avaimet, ei käyttäisi niitä.
Jos tämä käsitys saa jalansijaa kansakunnan piirissä, on Ruotsin tuho kovin lähellä. Mahdottomuudet työllistävät enemmistöä ja sellaisen intohimon vallitessa kansakunnassa juonittelijat saavat hyvää aikaa kaikessa rauhassa takoa sille kahleita.
Jos hyvä kriitikkomme tuntee jonkin luotettavan tavan, jolla hänen ehdottamansa yleinen tapojen parannus saadaan aikaan, olkoon hyvä ja ilmoittakoon sen. Mutta mikäli ehdotusten edessä aina lukee välttämätön jos, niin niille ei ole paljoakaan käyttöä. Esimerkiksi: Jos lasten kasvatus olisi parempaa. Jos professorit ahkeroisivat opinahjoissa. Jos papit ensiksi itse pelkäisivät Jumalaa ja pitäisivät muutkin siinä pelossa. Jos parempi väki näyttäisi vähäisemmälle hyvää esimerkkiä. Jos paheista rangaistaisiin esimerkin vuoksi, henkilöistä riippumatta. Jos virkamiesten antamat selvitykset aina olisivat luotettavia, ynnä muuta sellaista. Kuitenkin vähän näitä ajatellaan ja vielä vähemmän voidaan tehdä niiden suhteen. Optandum, sed non sperandum.835
Hyvä herra kriitikko! Kilpailkaamme keskenämme jumalanpelossa, taidossa ja hyveessä. Mutta älkäämme koskaan pyytäkö, että yhteisön tulisi luottaa niihin ja meidän kunnollisuutemme varaan rakentaa suuria suunnitelmia. On epävarmaa jaksaako selkämme kannattaa niin raskasta taakkaa. On yleisesti ottaen kovin uhkarohkeaa perustaa poliittinen toimi jonkun hyveellisyyden varaan, eikä kukaan laskumestari osaa sanoa miten monen miljoonan vahingot tämä yksi ainoa harhakäsitys on Ruotsille aiheuttanut.
Toinen kysymys on kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus pykälissä 6 ja 29 selvästi selitetty.
Ne säädyt, jotka ovat sitoneet ulkomaalaisen, ovat olleet yhtä valistuneita ja puolueettomia, kuin ne, jotka ovat tehneet pääsyn kruunun ja kansalaisten omaisuuteen helpoksi. Ja vaikka tehdään miten paljon eroa käytön ja väärinkäytön välillä, on vapaan kansalaisen velvollisuus aina tutkia ne asetukset, jotka ovat tasoittaneet tietä väärinkäytöksille. Hänen tulee myös tutkia, että ulkomaalaisten estämisen varjolla ei ole loukattu kansalaisten luontoon perustuvia oikeuksia.
Kolmanteen kysymykseen on vastattu pykälissä 9 ja 19. Herra kriitikko on tässä kysymyksessä tuntematta ruukkitoimintaa perusteellisesti takertunut ulkokuoreen, kun hän pelkästään valmistusmäärien perusteella haluaa tehdä johtopäätöksiä kankiraudan hyvästä menekistä.
Kukaan tuskin voi kieltää, etteikö 260 000 kippuntaa kankirautaa vuoden 1724 korkeimman hinnan mukaan, nimittäin 7 riikintaaleria kippunnalta, tuottaisi valtakunnalle vuosittain 153 500 riikintaaleria suuremman voiton kuin 333 300 kippuntaa à 5 riikintaaleria kippunta, joka on ollut raudan korkein hinta vuosina 1739, 1740 ja 1741.
Etuoikeuksien avulla on kai mahdollista kasvattaa tätä valmistusmäärää vielä moninkertaisesti ja muuttaa suurin osa valtakunnasta vuorikunnaksi. Tästä ei kuitenkaan saa päätellä, että ruukkitoiminta on vapaata tai että alijäämämme siten pienenisi. Tästä voi lukea enemmän kirjoitusteni Maastamuutto 16. pykälässä ja Kansallinen voitto pykälissä 5 ja 6.
Väite, jonka mukaan ulkomaalaiset asiamiehet tekisivät Bergslagenissa kauppaa takkiraudalla eikä kankiraudalla, on kriitikon oman ajattelun tuote. Siksi vastatkoon hän itse kaikesta mitä siitä on esittänyt.6
On omituinen kysymys, olisiko kuningas Kaarle XI tai painetun muistion kirjoittaja ollut parempi taloudenpitäjä. Tässä eivät päde auktoriteettiperiaatteet, vaan totuudet ja puhtaat johtopäätökset. Et nos homines, et vos homines.84
Neljänneksi herra kriitikko kysyy: Eikö ole perusteeton olettamus, että ulkomaisilla paikkakunnilla on maannut paljon rautaa varastossa ruotsalaisten laskuun?
Minä arvelen, että hän mielellään uskoo sen, mitä muutkin uskovat. Vuonna 1747 salainen valiokunta rakensi koko rautakonttorin perustamisen sen varaan, että rautavarastot saataisiin vedettyä ulkomaisilta paikkakunnilta omien tapulikaupunkiemme vaaoille. Herra kriitikon on siten mahdoton kieltää tämä asia. Mutta jos vuoden 1747 salainen valiokunta on rakentanut niin suuren laitoksen väärällä perusteella, älköön kukaan harmistuko, jos saan nauttia samaa kunniaa toistaiseksi pienestä yrityksestäni.
Kiertävätkö sitten ulkomaalaiset tuoteplakaattia, kuten herra kriitikko myöntää? Ruotsalaisista kauppiaista, joiden yhteenliittymä oli vahvempi kuin se mitä ulkomaalaisten asiamiehet saivat aikaan, on tullut heidän asioitsijoitaan, ja samalla kansakunnan lähes ainoat kauppaväylät kulkevat heidän käsiensä kautta. Eiköhän jo ole korkea aika luopua kaikista keinotekoisista toimenpiteistä ja antaa luonnon itsensä pyörittää sitä tärkeää laitosta, jossa ihmiskunnan suurimmat mestarit ovat pelkkiä nurkkamestareita. Lue tästä 28. pykälässä sivuilla 78, 79 jne. kirjoituksessa Maastamuutto.
Viides kysymys on erikoinen: Ikään kuin olisin ryhtynyt herra kriitikolle koulumestariksi. Yksi --- kysyy enemmän kuin mihin kymmenen --- ehtii vastata.
Kun herra kriitikko kieltää sen minkä olen tuonut esille, on minulla kyllä aikaa, mutta silloin kehotan häntä jättämään sadut sikseen ja esittämään perusteluja ja selviä totuuksia.
Kuudes kysymys on itse asiassa sama kuin ensimmäinen, mutta toisin sanoin esitetty, ja siksi se ei kaipaa mitään lisävastausta.
Herra kriitikon on täytynyt joko pitää tätä kardinaalikysymyksenä tai luulla, että hän kysymysten lukumäärällä voisi pelottaa kirjoittajaa.7
Seitsemäs kysymys kuulostaa aluksi hieman oudolta, mutta lukijani, katso asiaa tarkoin, ja huomannet, että se on vain lumetta.
Minua syytetään siitä, että olen pykälässä 15 ollut kansallisen voiton vihaaja, koska se sekoitetaan harvojen kansalaisten voittoon. Herra kriitikko on tässä kohdassa syyllistynyt valheeseen. Sillä minä väitän ainoastaan, että sellainen voitto, jota käytetään kanssa-alamaisten sortamiseksi, on vahingollista. Tai kun eräät asetusten avulla johtavat veden toisten kansalaisten myllyistä omiinsa.
Kaikki muu tässä kysymyksessä on rakennettu yksinomaan auktoriteettiperiaatteen varaan. Kun kriitikko ei uskalla koskea perusteisiin, ei kannata myöskään nähdä vastaamisen vaivaa.
Ajattelevien nerojen ei tule antaa muiden vetää itseään nenästä. Perusteet ja totuudet pätevät vapaan kansan parissa, mutta jotkut ovat niin heikkoja, että heitä ei saada vakuuttuneiksi ennen kuin joku Suuri Mies on lausunut ne. Ja jos sen jälkeen vielä epäilee jotakin, kutsutaan sitä kerettiläisyydeksi.
Syyt, joiden takia olen asettunut eri kannalle kuin suuret ja hyvin ajattelevat miehemme, käyvät selvästi ilmi pykälistä 18, 19, 20 ja 52.
Kahdeksas kysymys on turhan helppo vastattavaksi: Siteeratussa kohdassa esitetään kyllä jotakin teoksesta nimeltä Betydande Frågor om Handelen,85 mutta siitä ei oteta esille mitään syitä purjehdusplakaatin hylkäämisen puolesta. Mikäli kaikki omassa yhteydessään tarkasteltuna johtaa siihen, niin tämä on totuuden syytä. Se hallitsee ihmisen sydäntä, ellei se lakkaa olemasta järkevä. Mutta tämä kaikki ei mitenkään voi olla sen enempää näiden kysymysten kuin minunkaan vikani.
Voikohan ihmiskunnan yhden hallitsevan osan86 otaksua olevan niin järkevä, että pelkästään siitä syystä pitää uskoa sen omaksumia asetuksia järkeviksi, vaikka muita syitä ei ole?
Eiköhän pääsyy vekselipuolueen87 huonontuneille tavoille ole ensisijaisesti löydettävissä Englannin papiston laiminlyönneistä, kun se ei tosissaan ole ajanut tapojen parannusta? Ja eikö syy pikemminkin löydy puolueen kansakunnan kustannuksella hankkimissa suurissa omaisuuksissa, jotka ovat avanneet ovet sellaiselle omavaltaisuudelle? Edellisessä tapauksessa täytyy Englannissa olla parempia ja tunnollisempia pappeja maalla kuin kaupungeissa, koska huomaa, että maapuolue88 kohtuullisuudessa ja isänmaanrakkaudessa8 selvästi ylittää toisen puolueen. Tästä puolueesta herra kriitikko itse sanoo, että se oli häilyväinen ja mielenlaadultaan turmeltunut.
Ei ole niin helppoa päästä käsiksi hallitsevaan puolueeseen, joka on ehtinyt hankkia omaisuuden. Whig-puolue89 oli kai jonkin aikaa syrjäytettynä hallituksesta, mutta ei koskaan vallasta suhteessa kansakuntaan. Sillä heillä itsellään oli hallituksen suuri vaikutin, nimittäin rahat käsissään. Sellaisissa olosuhteissa englantilaisen vapauden pitää hengissä ainoastaan yksi ainoa suoni. Nimittäin se, että yleisöllä on täysi tieto parlamentin tekemisistä. Mikäli tämä tukahdutetaan, on vapaus samalla menetetty.
Tämän kysymyksen kolmas kappale ei kaipaa edes vastausta, se löytyy pykälästä 27, josta kriitikko todennäköisesti on poiminut epäilyksensä.
On vaikea ymmärtää, mistä herra kriitikko on saanut aiheen kysyä, mitä mieltä minä olen asiasta, josta en ole lausunut mitään, eli: Saako ulkomaalainen purkaa laivojensa lastin kaikissa Ruotsin satamissa ennen kuin niihin on perustettu tullikamarit? En ole maininnut muita kaupunkeja kuin ne missä täällä todennäköisesti on tullikamarit, enkä myöskään ole halunnut asettaa esteitä uusien perustamiselle.
Kruunun tullin kavaltaminen, salakuljetus ja maakauppa ovat ne kääreet, joihin oman edun tavoittelu usein kiedotaan, jotta se ei pistäisi turhan kovasti kansakunnan silmiin.
Kruunun oikeuden puolustaminen siten, että tukahdutetaan kansalaisen oikeus, on sama kuin lehmän teurastaminen hyvän ydinluun takia. Kruunuhan on alamaisia varten, ei alamaiset kruunua varten.
Kruunu itsessään ei ole mitään eikä tarvitse mitään. Mutta kaikissa valtioissa on enemmän tai vähemmän välttämätön ryhmä ihmisiä, joiden tämän nimikkeen alla on nautittava kansalaistensa elatusta. Mitä suurempi tämä ryhmä on, sitä laajemmat ovat kruunun tarpeet. Ja mitä runsaammat ja mitä helpommin saatavissa kruunun rahavarat ovat, sitä suuremmaksi kasvaa vapaissa valtioissa niiden määrä, jotka haluavat elää niistä. Mutta mitä harvempi kansakunnassa tekee työtä, ja mitä enemmän työtä tekeviä verotetaan tai tarkastuksilla ja oikeudenkäynneillä viivytetään9 ja painostetaan, sitä vähäisemmiksi, kalliimmiksi ja heikommin myytäviksi kansakunnan valmisteet vääjäämättä muuttuvat. Tästä voi lukea lisää Seikkaperäisen vastaukseni 83. pykälässä.
Minulla ei myöskään ole mitään tekemistä yhdeksännen kysymyksen kanssa, koska en ole väittänyt mitään mastojen, raakapuiden ja laivarakennukseen tarvittavan puutavaran maasta viennistä. Olen 17. pykälässä ainoastaan esittänyt kappaleen kauppa- ja vuorideputaatioiden mietinnöistä.
Herra kriitikon päähänpisto teinien ja ylioppilaiden maastamuutosta on melko terävä. Hän pitää heitä valtakunnan raaka-aineina. Jos opiskeleva nuorisomme saisi ulkomaalaisissa akatemioissa parempaa opetusta halvemmalla kuin kotona, ja kriitikon puhetapaa seuraten jalostuisivat ulkomailla enemmän, niin tälle en löydä mitään kieltoa asetuksistamme.
Mutta kun herra kriitikko pitää teinejä ja ylioppilaita raaka-aineina, niin sivistymättömät renkimme kuuluvat epäilemättä paljon suuremmalla syyllä tähän herra kriitikon raaka-aineluokkaan. Toivon siksi suuresti, että herra kriitikko kantaisi huolta siitä, että tämä mielestäni kallisarvoisin raaka-aine voitaisiin pitää valtakunnassa, koska se on lähes ainoa perusta kaikelle muulle viljelykselle. Koska jos sitä hoidetaan huonosti ja se tuhotaan, ei muiden raaka-aineiden jalostaminen yllä kovin paljon pidemmälle kuin silmänkääntäjien aivoihin. Lisää tästä kirjoitukseni Maastamuutto pykälissä 20 ja 28 sekä Seikkaperäisen vastauksen sivulla 134 jne.
Mitä kymmenenteen kysymykseen tulee, voidaan sitä vastoin jälleen kysyä: Kuka voi mitään sille, että herra kriitikko ei voi ymmärtää Värmlannin vuorikunnan hyvinvointia vuonna 1723? Riittää, että asia kuitenkin on todellisuudessa ollut niin, kuten Seikkaperäisen vastauksen 13. pykälästä voi nähdä. Se joka lukee asian oikeassa yhteydessään, ei voi olla tietämätön tämän taustalla olevista syistä.
Ellei lisäksi tiedä miten rahan määrän vaihtelu, horjuva laskenta-arvo,90 setelien määrä sekä liiketoiminnan vapauden vaihtelu vaikuttavat tavaroiden hintaan, ei ole ihme, ettei ymmärrä valtakunnan finanssioloja.
Yhdenteentoista kysymykseen vastataan, että kauppias, joka huomattavia väen ja kustannusten säästöjä tehden voi sekä viedä että tuoda suurilla aluksilla enemmän tavaraa kuin pienillä, ja jolla sen lisäksi on varaa ottaa luottoa, mutta joka silti käyttää pieniä aluksia tällaisiin tarpeisiin, ei minun kaiken10 käsitykseni mukaan voi olla täysin viisas. Miten herra kriitikko voi odottaa sellaista tapulikauppialtamme?
Jos varakas kauppias saa suurilla aluksilla jonkin edun, niin hänen tavaroittensa rahti muuttuu heti kohtuullisemmaksi ja hän kykenee siten myymään edullisemmin kuin muut, jotka kuljettavat samoja tavaroita pienemmillä aluksilla eivätkä pysty lentämään korkeammalle kuin siivet kantavat. Jos tähän sitten lisätään kokovapaus91 suuremmille aluksille, niin on selvää, että jos köyhemmän on pidettävä sama hintataso kuin suuria aluksia varustavan, niin hän uupuu yhä enemmän. Kauppa hakeutuu siten pakosta varakkaimpien käsiin ja valtion muut kansalaiset joutuvat uusien maksujen muodossa korvaamaan sen osan tullista, jonka kauppias saa nauttia hyödykseen. Viimeksi mainitun Vastauksen92 25. ja 31. pykälissä asiaa valaistaan vielä enemmän.
Kahdennentoista kysymyksen myötä kriitikko paljastaa, että hän ei ole edes ymmärtänyt todisteluani pykälissä 35, 36 ja 37. Siksi tähän ei voida antaa muuta vastausta kuin että herra kriitikko lukekoon sen uudelleen ja muistakoon, että siinä mainitut summat ovat hypoteettisia ja esitetty vain siksi, että asia olisi helpommin ymmärrettävissä. Todistelu on yhtä pitävä vaikka sanottaisiin, että mainitut 248 alusta todellisuudessa maksoivat 1 tai 24 miljoonaa, koska se ei perustu lukuihin vaan tukkukauppiaiden seuran93 omaan väitteeseen, jonka mukaan kauppiaat kärsisivät tappiota monista laivoistaan ellei tuoteplakaattia säädetä. Tämä on esitetty 35. pykälän lopussa. En kuitenkaan voi jättää mainitsematta, että herra kriitikko on ollut kovin aulis ja korottanut näiden alusten arvoa laskiessaan jokaisen arvoksi 100 000 taaleria. Kuitenkin 248 aluksesta ainoastaan 41 oli yli 100 lästin vetoisia. Nämä suuremmat alukset olivat sen aikaisen matalan laskenta-arvon mukaan tuskin yli 100 000 taalerin arvoisia ylipäänsä. Siten kaikki muut alukset olivat paljon sen alle, koska niitä ei minun tietääkseni ollut pankin toimesta arvioitu tai niitä vastaan ei ollut myönnetty mitään pankkilainaa.
Kolmannestatoista kysymyksestä voi todeta, että kun kriitikkojeni korvissa kaikuu huuto, että Ruotsin koko merenkulku ollaan tukahduttamassa, niin sen täytyy olla metsien huminaa. Tässä yhteydessä viimeisin kriitikkoni kuulee vielä toisenkin huudon, että kaikki ruukkimme yritetään tuhota ja annetaan ulkomaisten asiamiesten laivata takkirautamme maasta.11
Herrat kriitikot voisivat siksi pyytää metsien kaiulta vastauksen tähän kysymykseen, koska minulle se ei kuulu.
Olen yksinkertaisesti pyrkinyt noudattamaan tervettä järkeä ja kansakunnan todellista etua. Jos se jossain määrin on loukannut joidenkin yksityistä etua, en kuitenkaan hyvällä omallatunnolla ole voinut poiketa totuudesta. Olen tänä aikana puhunut, kirjoittanut ja työskennellyt Ruotsin merenkulun helpottamisen ja laajentamisen puolesta yhtä paljon kuin muutkin.
Siitä mitä ajattelen ruukkiemme hoitamisesta, voi lukija saada tarkat tiedot niin kirjoitukseni Maastamuutto 16. pykälästä kuin kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus pykälistä 10–14.
Mutta minun on rehellisesti myönnettävä virheekseni se, että en ole osannut olla tarpeeksi juonikas, jotta olisin aikamme maun mukaisesti ja hyvän tavoitteen saavuttamiseksi sokeasti uskoen hyväksynyt tarjolla olevien keinojen joukosta sen, mitä muut ovat pitäneet hyvänä. En ole myöskään saanut mahtumaan päähäni, että valtiosta voi tulla mahtava ja väkirikas, niin kauan kuin asetukset antavat toisille etuoikeuden imeä itsensä kylläisiksi kansalaisten hiestä.
Neljännestätoista kysymyksestä pääsen helpoiten, kun kysymysten kautta käytän enimmäkseen herra kriitikon omia sanoja muutamilla pienillä tiedoilla täydennettyinä.
Raudantuotanto on tuoteplakaatin antamisen (vuonna 1724) jälkeen noussut 260 000 kippunnasta 333 300 kippuntaa takorautaa vuodessa, ja siten se työllistää useampia työläisiä vähemmillä ansioilla, kuten kolmanteen kysymykseen annetussa vastauksessa on todistettu. Jos Ruotsi on aikaisempina vuosina menettänyt reippaimman miehistönsä maastamuuttojen kautta samassa suhteessa kuin taulustojen tietojen tultua esille;94 jos niin monet, ja vielä paljon useammat tuhannet tynnyrinalat, joita maaherrojen kertomuksissa sanotaan viljellyiksi, ovat jääneet rappiolle tai pantu kesannolle uudelleen viljelykseen otettujen tilalle; niin miksi sitten pidetään loukkaavana, että tutkitaan onko syy kaikkeen sellaiseen tuoteplakaatissa tai joissain muissa asetuksissa?
Lopuksi sulkeudun lukijan suosioon ja haluan kannustaa häntä tarkkaan tutkimaan kiistaa aiheuttaneet aiheet. Älä usko,12 että kyse on pelkästään tuoteplakaatista. Tämä koskee taloudellista asemaamme kokonaisuudessaan, eikä kenenkään tule olla siitä tietämätön, paitsi sen joka ei tiedä tai halua tietää, että hän on vapaa Ruotsin alamainen.
Tukholmassa, 29. maaliskuuta 1766.
Anders Chydenius.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Anwisning Til Swar, På de Magist. Chydenius förestäldte 14 Frågor, Rörande Källan til Rikets Wanmagt.
Stockholm, Tryckt hos Direct. Lars Salvius 1766.[2]
Imprimatur N. v. Oelreich.[3]
Med skäl må detta heta en Anwisning; ty de af Herr Criticus förestäldta Frågor95 behöfwa i sanning intet Swar. En eftertänksam Läsare af de criticerade Skrifter, skal i dem finna alla anförda twifwelsmål uplösta och wederlagda,96 då de med owäldughet97 läsas i sitt sammanhang.
Då jag först fick del af dessa Frågor, beslöt jag i mitt sinne, at icke ens beswara dem. Men flera gånger påmint af mina Gynnare och Wänner, at icke försumma något för sanningens skul har jag måst ändra min föresats. Jag kan ej eller wägra med skäl Herr Criticus det Soulagement,98 at få Swar på sina Frågor; Ehuru jag gärna önskat, at de kunnat gifwa mera anledning til nya Decouverter,99 som i et så nytt och wigtigt ämne ärbjuda sig hopetals.
Anwisning til Swar är ock Swar.
At af de criticerade Skrifter å nyo uprepa det som kunde tjena til uplysning i saken, är ju öfwerflödigt. Ty ehuru jag genom Anwisningar på wisst sätt ökar en sannings-fiken100 Läsares möda, at se efter sakerna i de förra Skrifter, så spar jag dock därigenom någon del af dess kostnad, som i wåra penninge-lösa tider tycks wara et stort ändamål.
Den första Frågan finnes i början af 5:te och i 14:de §§. af mitt Omständeliga Swar101 tämeligen uplyst; men beswarad ty4deligen i Dedication til Riksens Höglofliga Ständer, som läses framman för mitt Swar på Kongl. Wetenskaps Academiens Fråga: Om orsaken til Swenska Folkets utflyttning.102
Är en Präst Swensk undersåte och fri Medborgare, mon han, utan at kränka sitt samwete och sin Riksdags-manna plikt, får dölja något, som han tror bidraga til räddning af et utarmat Fädernesland?
Så öm skyldighet som det är för en Präst, at på en rätt gudaktighets grund arbeta på sedernas förbättring hos sina åhörare, så mycket hinder möter honom i anseende til Statens hjelp, om ej högsta Magten tillika undanrödjer de Författningar, som ibland et fritt folk upamma103 öfwersittare i Nation.
Det är helt och hållit en Platonisk104 Ideé, at Swerige ej förr kan wäxa til och i timmelig måtto blifwa lyckeligt, än alla dess Inbyggare, genom en rättskaffans Gudsfruktan blifwit så dygdiga, at bodar och kistor ej mera behöfwa Lås, och at af flera Personer, som genom författningar fått Nycklarna til Privatorum105 Cassor, aldrig en enda wille nyttja dem.
Winner denna satsen burskap i Nation, så är Sweriges undergång hart106 nära: Pluraliteten syslosättes med omöjeligheter, och konstmakare107 få, under en sådan rådande Passion hos Nation god tid, at i bästa roo smida dess bojor.
Wet wår goda Criticus något påliteligt medel, til den af honom föreslagna allmänna sedernas förbättring, täcktes han wara god och upgifwa det samma. Men stå några, Om, altid för förslagen, som ej kunna umbäras, så är föga bewändt med dem. Til Exempel: Om Barna-upfostran wore bättre: Om Professorer wid Läro-husen gjorde sin flit: Om Prästerna fruktade först sjelfwa Gud, och hölle äfwen andra därtil: Om de förnämare ginge de ringare före med godt Exempel: Om odygder skulle exemplariter,108 utan afseende til personer, straffas: Om redogörelsen hos Ämbetsmän wore altid jämn.109 Med flera sådana. Då det likwäl föga tänkes, och än mindre kan uträttas wid någondera. Optandum, sed non sperandum.1105
Min Herr Criticus! Lätt oss täfla med hwarandra i Gudsfruktan, skickelighet och dygd; Men begärom aldrig, at Samfundet bör lita därpå, och uppå wår redlighet bygga stora förslager: det är owisst, om wår rygg tål så tung börda. Det är i gemen högst äfwentyrligt, at inrätta en politisk författning, på någons dygd, och ingen Räkne-mästare kan säga, huru många Millioner denna enda fördom skadat Swerige.
Andra Frågan är i 6:te och 29:de §. §. af mitt Omständeliga Swar tydeligen förklarad.
Lika uplyste och opartiske Ständer, som lagt band på utlänningen hafwa äfwen de warit, som gjordt åtkomsten lätt til Kronans och Medborgares egendomar. Man må i öfrigt göra skilnad, emellan Bruket och Missbruket, så mycket man wil, så blifwer dock altid en fri Medborgares skyldighet, at granska de författningar, som banat wägen til Missbruken, och undersöka, om man icke under sken, at hindra utlänningar, kränkt Medborgares i Naturen grundade rättigheter.
Tredje Frågan finnes i 9:de och 19:de §. §. beswarad. Herr Criticus har i denna Fråga hakat sig fast wid skalet, utan at känna Bruks-rörelserna i grund, då han blott af tilwerkningens myckenhet wil sluta til Stång-järnets fördelaktiga afsättning.
Ingen lärer kunna neka, at 260 000 Skeppund Stång-järn, efter 1724 års högsta pris, nämligen 7 Riksdaler per Skepp. gör Riket årligen 153 500 Riksdalers större winst, än 333 300 Skepp. à 5 Riksdal. per Skepp., som Järnet högst galt111 åren 1739, 40 och 41.
Det går wäl an, at genom förmåns rätter112 öka ännu mångdubbelt denna Tilwerknings-summa, och göra större delen af Riket til en Bärgslag, utan at däraf få sluta, det Bruks-handteringen är fri, eller, at wår Under-Balance113 därigenom minskas. Läs mera härom i mitt Swar: Om orsaken til Swenska folkets utflytning §. 16:de och Nationnale-Winsten §. §. 5:te och 6:te.
At utländska Expediter114 skulle handla med Tack- och icke Stång-järn i Bärgslagen, är Critici eget tanke-foster;115 därföre må ock alt hwad han därom anfördt, af honom sjelf beswaras.6
Men antingen Konung Carl den XI:te eller Auctoren til det tryckta Memorialet warit bättre hushållare, är en underlig Fråga. Här gälla inga Auctoritets Principer, utan sanningar och rena slutsatser. Et nos homines, & vos homines.116
Herr Criticus frågar för det Fjerde: Om det icke är en ogrundad Supposition,117 at mycket Järn legat för Swensk räkning i Stapel118 på utrikes orter?
Jag finner, at han gärna tror det, som andra tro. År 1747 bygde Secreta-Utskottet hela Järn-Contoirs inrättningen därpå: At Stapeln af Järnet skulle dragas från utländska orter til wåra egna Stapelstads wågar. Det blifwer således för Herr Criticus omöjeligt at neka sådant. Men har 1747 års Secreta-Utskott bygt et så stort werk på en falsk grund, må ingen förtryta, om jag får njuta lika heder tils widare, för mitt lilla försök.
Är nu Product-Placatet, som Herr Criticus medgifwer, eluderat119 af Utlänningar: Swenska Köpmän, genom starkare sammansättning, än Utlänningens Expediter kunde åstadkomma, blifwit hans Commissionairer, och tillika nästan de endaste Nations Handels-Canaler gå genom deras händer, mon då icke redan wara hög tid, at slå alt konstlande wid örat,120 och låta Naturen sjelf drifwa det angelägna werk, hwarwid de största Mästare ibland människor ej annat äro än bönhasare?121 Läs härom §. 28 pag. 78, 79 etc. i Swaret, om Orsaken til Folkets utflyttning.
Femte Frågan är besynnerlig: Lika som hade jag åtagit mig, at för Herr Criticus agera Scholæ-mästare. En - - - kan mera fråga, än tio - - - hinna swara.
När Herr Criticus nekar til det jag anfördt, blifwer för mig tids nog; men då råder jag honom, at ej komma fram med sagor, utan skäl och klara sanningar.
Sjette Frågan är i sjelfwa werket den samma, som första, utförd med andra ord, och behöfwer således ej något ytterligare Swar.
Herr Criticus måste antingen hållit detta för en Cardinal-fråga, eller trodt sig, genom Frågornas antal kunna injaga någon skrämsel hos Auctoren.7
Den Sjunde låter litet konstig i början; men se min Läsare noga på saken, så lärer du finna, at det är bara glitter.
Jag beskylles i den 15 §. hafwa warit hatare af den Nationnale-winsten, därföre, at han blandas med få Medborgares winst. Herr Criticus har här på stället råkat i skada för en osanning.122 Ty jag påstår allenast, at den winst är skadelig, som nyttjas til med-undersåtares förtryck, eller då några genom författningar draga wattnet från sina Medborgares til egen qwarn.
Det öfriga i denna Fråga bygges blott på en Auctoritets Principe. Då Criticus ej wågar röra wid skälen, lönar det ej eller mödan at swara.
Tänkande Snillen må ej af andra låta leda sig utur näsan.123 Skäl och sanningar gälla hos fritt folk; men en del äro så swaga, at de ej förr få någon öfwertygelse, än en stor Man sagt sådant, och at då längre twifla om något, förklaras för kätterie.
Orsaken, hwarföre jag skildt mig från wåra stora och wältänkande männer, fås tydeligen igen uti §. §. 18, 19, 20 och 52.
Den 8:de Frågan är alt för lätt beswarad: Ty på det citerade stället anföres wäl något utur Piecen,124 kallad: Betydande Frågor om Handelen;125 men utan at däraf taga någon anledning, at förkasta Navigations Acten. Om alt i sitt sammanhang tagit, leder därhän, så är det sanningens skuld, som bemästrar sig människo-hjertat, så länge det ej återwänder, at wara förnuftigt; men sådant kan omöjeligen wara, hwarken dessa Frågors eller min skuld.
Mon et rådande Parti i människligheten kan supponeras så förnuftigt, at man blott på den grunden bör tro dess tagna författningar wara förnuftiga, då andra skäl tryta?
Mon hufwud-felet til Wäxel-partiets126 förwärrade seder, bör förnämligast sökas i försummelse hos det Ängelska Clericiet,127 at det ej med alfware drifwit på sedernas förbättring? eller mon den icke snarare fås igen i Partiets, på Nations kostnad förwärfwade stora Ägodelar, som öpnat dören til et sådant sjelfswåld? I den förra händelsen måste man i Ängland hafwa bättre och mera nitiska Präster på Landet, än i Städerna, emedan man märker Landt-Partiet128 i måttelighet och kärlek för Fäderneslandet,8 wida öfwerträffa det andra, om hwilket Herr Criticus sjelf säger, at det war ombytt och til sinnelag fördärfwat?
Det är icke så lätt, at komma åt et rådande Parti, som hunnit til förmögenhet. Whighs129 woro wäl en tid stötte utur Ministern,130 men aldrig utur wäldet öfwer Nation; emedan de suto sjelfwe med den stora Regiments Driffjädern, nämligen pengarna uti sina händer. Och är det föga mera än en enda ådra, som i så fatta131 omständigheter håller Ängelska friheten wid lif, nämligen: at menigheten äger fullt ljus om Parlementets göromål; qwäfwes det, så är friheten med det samma förlorad.
Tredje stycket i denna Fråga behöfwer icke ens Swar; det fås igen i §. 27:de, hwarifrån Criticus förmodeligen uphämtat sin Scrupel.132
Men hwarifrån Herr Criticus tagit sig anledning, at fråga, hwad jag tror i en sak, den jag ingen ting utlåtit mig uti, är swårt at begripa, nämligen: Om Utlänningen skal få låssa sina Fartyg i alla Swenska Hamnar, förr än där inrättas Tull-kamrar. Jag har ej nämt flera, än här förmodeligen finnas med Tull-kamrar försedde, eller welat lägga några hinder i wägen för fleras inrättande.
Försnillandet af Kronans Tull, Lurendrägerier,133 och Lands-köp,134 äro de wepor,135 som ofta swepas om egennyttan, at den ej må sticka Nation för hårdt uti ögonen.
At förswara Kronans rätt och därigenom qwäfwa Medborgares, är det samma, som at slagta Kon för et godt sug-bens skul. Kronan är ju för undersåtarenas, men ingalunda undersåtare för Kronans skul.
Kronan i och för sig sjelf, är och behöfwer ingen ting; men det gifwes i alla Stater en mer eller mindre omistelig Corps136 människor, som under denna Titel måste njuta underhåll af sina Medborgare. Ju större den är, ju widsträktare blifwa Kronans behof, och ju ömnogare och lättare tilgångar Kronan kan hafwa på penningar, ju mera tilwäxer i fria Stater antalet på dem, som wilja lefwa däraf. Men ju färre i en Nation arbeta, och ju mera arbetare beskattas, eller genom Visitationer137 och Rättegångar uppehållas,9 och prässas, ju mindre, dyrare och osälgbarare måste Nations tilwerkningar blifwa. Läs mera härom §. 83 i mitt Omständeliga Swar.
Äfwen så hafwer jag med 9:de Frågan intet at göra; ty af mig är ingen ting statuerat,138 om Masters, Spirors och Skepps-timmers utförsel. Jag har i 17:de §. blott anfört et stycke af Commerce- och Bärgs-Deputationernes betänkande.
Herr Critici infall om Djeknars139 och Studenters utflyttning är rätt qwikt. Han håller dem för Rikets Rudimaterier.140 Om wår studerande ungdom, skulle wid utländska Academierna winna bättre underwisning för mindre kostnad än hemma, och efter Critici sätt at tala, utomlands undergå större förädling, finner jag i wåra författningar intet förbud där emot.
Men emedan Herr Criticus anser Djeknar och Studenter för Rudimaterier, så torde wåra ohyfsade Drängar ofelbart, med fast större fog141 höra til denna Herr Critici Rå-ämnes-Class. Jag önskar därföre högeligen, at Herr Criticus wille wara omtänkt, at kunna behålla denna, i min tanka dyrbaraste Rudimaterie, som är nästan enda grunden til all annan upodling i Riket, hwilken om den misswårdas och förspilles, hinner andra Rudimateriers förädling föga längre än til Konstmakarens hjerna. Se mera härom §. §. 20 och 28 af mitt Swar: Om Folkets utflyttning och pag. 134 etc. i Omständeliga Swaret.
Hwad Tionde Frågan anbelangar, så kan däremot åter frågas: Hwem rår för det, at Herr Criticus ej kan begripa Wermlands Bärgslags wälmåga år 1723? Nog af, at saken likwäl werkeligen så förhållit sig, som kan ses af början på 13:de §. i mitt Omständeliga Swar. Den som läser saken i sitt sammanhang, kan ej sakna ljus om orsakerna därtil.
Känner man ännu icke, hwad en olika Penninge-ståck,142 et waklande räkne-wärde,143 mängden af repræsentanter,144 samt mer och mindre fri rörelse werka på Warornas pris; så är det ej underligt, om man finner obegripeligheter i Rikets Finance-ställningar.
På Ellofte145 Frågan swaras, at den Handlande, som med ansenlig besparing af folk och kostnad kan ut- och införa flera Waror på stora, än små Fartyg, och tillika äger förmögenhet, at stå i förlag; men nyttjar icke desto mindre små, til slika behof, måste efter10 alt mitt begrep ej wara full klok. Huru kan wäl Herr Criticus supponera sådant hos wåra Stapel-Handlande?
Winner en förmögen Köpman någon fördel, genom stora Fartyg, så blifwer straxt Frakten på hans Waror drägeligare och han därigenom i stånd satt, at undersälja146 andra, som transportera samma Waror med mindre Fartyg och icke äro i stånd, at flyga högre än wingarna bära. Lägges nu hel-friheten147 til, för större Skepp, så blifwer klart, at om den fattigare skal hålla köp148 med den, som reder i stora Fartyg, utmattas han än mera, och handelen måste draga sig til de förmögnare, och andra Medborgare i Staten få ärsätta den del af Tullen, genom nya ingälder, som Köpmannen njuter til godo. 25:te och 31 §. §. i sist omrörda Swar, uplysa saken ännu mera.
Med Tolfte Frågan röjer Criticus, at han icke ens begripit mitt bewis i 35, 36 och 37 §. §. Annat Swar kan således därpå ej gifwas, än at Herr Criticus läser det å nyo, och kommer ihog, at de där utnämde Summor äro allenast hypothetice149 insatte, at göra saken mera begripelig, och står bewiset lika fast, om man säger, at de 248 Fartyg werkeligen kostade 1 eller 24 Millioner; ty det grundar sig icke på Zifrorne, utan Gross-Handlare-Societetens150 egit påstående, at Handlande förlorade på sina många Skepp, om ej Product Placatet skulle utfärdas, som i slutet af 35:te §. är infört. Ehuru jag ej kan undgå, at nämna det Herr Criticus warit nog frikostig, at uphöja wärdet på dessa Fartyg, i det han räknar dem hwardera til 100 000 Dal. då likwäl af alla 248 ej woro flera än 41 öfwer 100 Lästers drägt, hwilka större Fartyg, efter den tidsens låga räkne-wärde, öfwer hufwud tagna, näppeligen kunde gå öfwer 100 000 Dal. hwardera: och således alle de andre långt därunder; emedan de, så mycket mig kan wara witterligt, för Banquens räkning ej kommit at undergå någon wärdering, eller några Banco lån på dem blifwit bewiljade.
Wid Trettonde Frågan anmärkes, at det måste wara et skogs-rop, som gäller151 mina Critici uti öronen, at man wil förqwäfwja all Sjö-fart i Swerige, hwarwid min sista Criticus hör äfwen et annat: at man söker förstöra Bruk, och låta utländska Expediter utskeppa wårt Tackjärn.11
Herrar Critici kunde därföre af skogarnas genljud begära Swar på denna Fråga; ty mig tilkommer det icke.
Jag har på det enfaldigaste sökt följa et sundt förnuft, och Nations sanna Interesse. Om det i någor måtto stött några enskildtas, har jag med godt samwete därföre ej kunnat göra afsteg från sanningen. Jag har denna tiden talt, skrifwit och arbetat på Swenska Sjöfartens lättande och utwidgande så mycket, som någon annan.
Hwad tanka jag hyser om wåra Bruks-handteringars drift, kan Läsaren nogsamt inhämta, så wäl af mitt Swar: om Folkutflyttningen §. 16:de, som mitt Omständeliga Swar ifrån 10:de til och med 14:de §. §.
Men jag måste upriktigt bekänna mitt fel, at jag uti medlen til et godt ändamål ej kunnat, efter wår tids smak, wara nog konstig,152 at antaga med en fides Carbonaria153 hwad andra hållit för godt, eller få det i mitt hufwud, at Staten kan blifwa mägtig och folkrik, så länge författningarne priviligera en del, at få suga sig stinna utaf Medborgares swett.
Den Fjortonde Frågan slipper jag lättast, då jag fråge-wis nyttjar i det mästa Herr Critici egna ord, med några små uplysningar.
När Järn-tilwerkningen, sedan Product-Placatet 1724 utkom, tiltagit från 260 000 til 333 300 skeppunds årligt Smide, förmedelst syslosättande af flere Arbetare, för en mindre förtjenst, som i Swaret på Tredje Frågan är bewist: om Swerige de förra åren mistat sitt raskaste Manskap genom utflyttningar, i samma proportion, som sedan Tabell-werket utkommit:154 om så många, och långt flera tusende Tunneland blifwit wanhäfdade,155 eller i stället för de å nyo uptagne i linda lagde, som Lands-Höfdinge-Relationerna156 säga wara upodlade; hwarföre wil man då hålla för anstöteligt, at undersöka, om skulden til alt sådant ligger uti Product-Placatet, eller några andra författningar?
Sist, innesluter jag mig i Läsarens ynnest och wil upmuntra Honom, at noga granska de i twist råkade ämnen. Tro icke,12 at det är blotta Product-Placatet, som kommit i fråga: det angår hela wår Oeconomiska ställning, om hwilken ingen annan bör wara okunnog, än den, som hwarken wet eller wil lära, at han är fri Swensk undersåte.
Stockholm, den 29 Martii 1766.
And. Chydenius.
[1]
Opastus vastaukseksi maisteri Chydeniukselle esitettyihin 14 kysymykseen koskien teosta Valtakunnan heikkouden lähde.
Painettu Tukholmassa johtaja Lars Salviuksen kirjapainossa 1766.[2]
Painoluvan antanut N. v. Oelreich.[3]
Syystä kutsuttakoon tätä opastukseksi, sillä herra kriitikon esittämät kysymykset157 eivät todellakaan kaipaa mitään vastausta. Ajatteleva lukija havaitsee, että kritisoiduissa kirjoituksissa hälvennetään ja kumotaan kaikki esitetyt epäilyt, kun ne puolueettomasti luetaan omassa asiayhteydessään.
Luettuani nämä kysymykset päätin mielessäni ensin, että en edes vastaa niihin. Mutta kun suosijani ja ystäväni olivat moneen kertaan muistuttaneet minua, että en totuuden vuoksi jättäisi mitään huomioimatta, on minun täytynyt muuttaa aikomustani. En myöskään voi hyvällä syyllä kieltää herra kriitikolta sitä lohtua, että hän saa vastauksen kysymyksiinsä. Olisin tosin mielelläni toivonut, että ne olisivat voineet antaa enemmän aihetta uusiin löydöksiin, joita niin uudessa ja tärkeässä aiheessa on runsaasti tarjolla.
Opastus vastaukseksi on myös vastaus.
On tarpeetonta toistaa kritisoiduista kirjoituksista sitä, mikä voisi valaista asiaa. Vaikka täten opastuksilla tavallaan lisään totuutta etsivän lukijan vaivaa, kun hän joutuu katsomaan asiat aiemmista kirjoituksista, niin toisaalta säästän jonkin verran hänen kustannuksiaan, mikä näinä köyhinä aikoinamme näyttää olevan suuri päämäärä.
Ensimmäistä kysymystä valaistaan melko hyvin kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus158 viidennen pykälän alussa ja 14. pykälässä, mutta siihen vastataan4 selvästi omistuskirjoituksessa valtakunnan korkea-arvoisille säädyille, jonka voi lukea kirjotukseni Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta159 alusta.
Jos pappi on Ruotsin alamainen ja vapaa kansalainen, saako hän omaatuntoaan ja valtiopäivämiehen velvollisuuttaan loukkaamatta peittää mitään, minkä hän luulee auttavan pelastamaan köyhtyneen isänmaansa?
Niin rakas velvollisuus kuin papille onkin oikean jumalisuuden pohjalta työskennellä kuulijoidensa tapojen parantamiseksi, niin paljon esteitä hän kohtaa valtion auttamisen suhteen, ellei korkein valta samalla raivaa pois niitä asetuksia, jotka kasvattavat vapaan kansan keskelle kansakunnan päällepäsmäreitä.
On täysin platoninen160 ajatus, että Ruotsi ei voisi vaurastua ja tulla ajallisessa elämässä onnelliseksi, ennen kuin kaikki sen asukkaat ovat muuttuneet oikeamielisen jumalanpelon kautta niin hyveellisiksi, että aittoihin ja arkkuihin ei enää tarvita lukkoja, ja että yksikään niistä monista henkilöistä, jotka asetusten nojalla ovat saaneet yksityisten kassojen avaimet, ei käyttäisi niitä.
Jos tämä käsitys saa jalansijaa kansakunnan piirissä, on Ruotsin tuho kovin lähellä. Mahdottomuudet työllistävät enemmistöä ja sellaisen intohimon vallitessa kansakunnassa juonittelijat saavat hyvää aikaa kaikessa rauhassa takoa sille kahleita.
Jos hyvä kriitikkomme tuntee jonkin luotettavan tavan, jolla hänen ehdottamansa yleinen tapojen parannus saadaan aikaan, olkoon hyvä ja ilmoittakoon sen. Mutta mikäli ehdotusten edessä aina lukee välttämätön jos, niin niille ei ole paljoakaan käyttöä. Esimerkiksi: Jos lasten kasvatus olisi parempaa. Jos professorit ahkeroisivat opinahjoissa. Jos papit ensiksi itse pelkäisivät Jumalaa ja pitäisivät muutkin siinä pelossa. Jos parempi väki näyttäisi vähäisemmälle hyvää esimerkkiä. Jos paheista rangaistaisiin esimerkin vuoksi, henkilöistä riippumatta. Jos virkamiesten antamat selvitykset aina olisivat luotettavia, ynnä muuta sellaista. Kuitenkin vähän näitä ajatellaan ja vielä vähemmän voidaan tehdä niiden suhteen. Optandum, sed non sperandum.1615
Hyvä herra kriitikko! Kilpailkaamme keskenämme jumalanpelossa, taidossa ja hyveessä. Mutta älkäämme koskaan pyytäkö, että yhteisön tulisi luottaa niihin ja meidän kunnollisuutemme varaan rakentaa suuria suunnitelmia. On epävarmaa jaksaako selkämme kannattaa niin raskasta taakkaa. On yleisesti ottaen kovin uhkarohkeaa perustaa poliittinen toimi jonkun hyveellisyyden varaan, eikä kukaan laskumestari osaa sanoa miten monen miljoonan vahingot tämä yksi ainoa harhakäsitys on Ruotsille aiheuttanut.
Toinen kysymys on kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus pykälissä 6 ja 29 selvästi selitetty.
Ne säädyt, jotka ovat sitoneet ulkomaalaisen, ovat olleet yhtä valistuneita ja puolueettomia, kuin ne, jotka ovat tehneet pääsyn kruunun ja kansalaisten omaisuuteen helpoksi. Ja vaikka tehdään miten paljon eroa käytön ja väärinkäytön välillä, on vapaan kansalaisen velvollisuus aina tutkia ne asetukset, jotka ovat tasoittaneet tietä väärinkäytöksille. Hänen tulee myös tutkia, että ulkomaalaisten estämisen varjolla ei ole loukattu kansalaisten luontoon perustuvia oikeuksia.
Kolmanteen kysymykseen on vastattu pykälissä 9 ja 19. Herra kriitikko on tässä kysymyksessä tuntematta ruukkitoimintaa perusteellisesti takertunut ulkokuoreen, kun hän pelkästään valmistusmäärien perusteella haluaa tehdä johtopäätöksiä kankiraudan hyvästä menekistä.
Kukaan tuskin voi kieltää, etteikö 260 000 kippuntaa kankirautaa vuoden 1724 korkeimman hinnan mukaan, nimittäin 7 riikintaaleria kippunnalta, tuottaisi valtakunnalle vuosittain 153 500 riikintaaleria suuremman voiton kuin 333 300 kippuntaa à 5 riikintaaleria kippunta, joka on ollut raudan korkein hinta vuosina 1739, 1740 ja 1741.
Etuoikeuksien avulla on kai mahdollista kasvattaa tätä valmistusmäärää vielä moninkertaisesti ja muuttaa suurin osa valtakunnasta vuorikunnaksi. Tästä ei kuitenkaan saa päätellä, että ruukkitoiminta on vapaata tai että alijäämämme siten pienenisi. Tästä voi lukea enemmän kirjoitusteni Maastamuutto 16. pykälässä ja Kansallinen voitto pykälissä 5 ja 6.
Väite, jonka mukaan ulkomaalaiset asiamiehet tekisivät Bergslagenissa kauppaa takkiraudalla eikä kankiraudalla, on kriitikon oman ajattelun tuote. Siksi vastatkoon hän itse kaikesta mitä siitä on esittänyt.6
On omituinen kysymys, olisiko kuningas Kaarle XI tai painetun muistion kirjoittaja ollut parempi taloudenpitäjä. Tässä eivät päde auktoriteettiperiaatteet, vaan totuudet ja puhtaat johtopäätökset. Et nos homines, et vos homines.162
Neljänneksi herra kriitikko kysyy: Eikö ole perusteeton olettamus, että ulkomaisilla paikkakunnilla on maannut paljon rautaa varastossa ruotsalaisten laskuun?
Minä arvelen, että hän mielellään uskoo sen, mitä muutkin uskovat. Vuonna 1747 salainen valiokunta rakensi koko rautakonttorin perustamisen sen varaan, että rautavarastot saataisiin vedettyä ulkomaisilta paikkakunnilta omien tapulikaupunkiemme vaaoille. Herra kriitikon on siten mahdoton kieltää tämä asia. Mutta jos vuoden 1747 salainen valiokunta on rakentanut niin suuren laitoksen väärällä perusteella, älköön kukaan harmistuko, jos saan nauttia samaa kunniaa toistaiseksi pienestä yrityksestäni.
Kiertävätkö sitten ulkomaalaiset tuoteplakaattia, kuten herra kriitikko myöntää? Ruotsalaisista kauppiaista, joiden yhteenliittymä oli vahvempi kuin se mitä ulkomaalaisten asiamiehet saivat aikaan, on tullut heidän asioitsijoitaan, ja samalla kansakunnan lähes ainoat kauppaväylät kulkevat heidän käsiensä kautta. Eiköhän jo ole korkea aika luopua kaikista keinotekoisista toimenpiteistä ja antaa luonnon itsensä pyörittää sitä tärkeää laitosta, jossa ihmiskunnan suurimmat mestarit ovat pelkkiä nurkkamestareita. Lue tästä 28. pykälässä sivuilla 78, 79 jne. kirjoituksessa Maastamuutto.
Viides kysymys on erikoinen: Ikään kuin olisin ryhtynyt herra kriitikolle koulumestariksi. Yksi --- kysyy enemmän kuin mihin kymmenen --- ehtii vastata.
Kun herra kriitikko kieltää sen minkä olen tuonut esille, on minulla kyllä aikaa, mutta silloin kehotan häntä jättämään sadut sikseen ja esittämään perusteluja ja selviä totuuksia.
Kuudes kysymys on itse asiassa sama kuin ensimmäinen, mutta toisin sanoin esitetty, ja siksi se ei kaipaa mitään lisävastausta.
Herra kriitikon on täytynyt joko pitää tätä kardinaalikysymyksenä tai luulla, että hän kysymysten lukumäärällä voisi pelottaa kirjoittajaa.7
Seitsemäs kysymys kuulostaa aluksi hieman oudolta, mutta lukijani, katso asiaa tarkoin, ja huomannet, että se on vain lumetta.
Minua syytetään siitä, että olen pykälässä 15 ollut kansallisen voiton vihaaja, koska se sekoitetaan harvojen kansalaisten voittoon. Herra kriitikko on tässä kohdassa syyllistynyt valheeseen. Sillä minä väitän ainoastaan, että sellainen voitto, jota käytetään kanssa-alamaisten sortamiseksi, on vahingollista. Tai kun eräät asetusten avulla johtavat veden toisten kansalaisten myllyistä omiinsa.
Kaikki muu tässä kysymyksessä on rakennettu yksinomaan auktoriteettiperiaatteen varaan. Kun kriitikko ei uskalla koskea perusteisiin, ei kannata myöskään nähdä vastaamisen vaivaa.
Ajattelevien nerojen ei tule antaa muiden vetää itseään nenästä. Perusteet ja totuudet pätevät vapaan kansan parissa, mutta jotkut ovat niin heikkoja, että heitä ei saada vakuuttuneiksi ennen kuin joku Suuri Mies on lausunut ne. Ja jos sen jälkeen vielä epäilee jotakin, kutsutaan sitä kerettiläisyydeksi.
Syyt, joiden takia olen asettunut eri kannalle kuin suuret ja hyvin ajattelevat miehemme, käyvät selvästi ilmi pykälistä 18, 19, 20 ja 52.
Kahdeksas kysymys on turhan helppo vastattavaksi: Siteeratussa kohdassa esitetään kyllä jotakin teoksesta nimeltä Betydande Frågor om Handelen,163 mutta siitä ei oteta esille mitään syitä purjehdusplakaatin hylkäämisen puolesta. Mikäli kaikki omassa yhteydessään tarkasteltuna johtaa siihen, niin tämä on totuuden syytä. Se hallitsee ihmisen sydäntä, ellei se lakkaa olemasta järkevä. Mutta tämä kaikki ei mitenkään voi olla sen enempää näiden kysymysten kuin minunkaan vikani.
Voikohan ihmiskunnan yhden hallitsevan osan164 otaksua olevan niin järkevä, että pelkästään siitä syystä pitää uskoa sen omaksumia asetuksia järkeviksi, vaikka muita syitä ei ole?
Eiköhän pääsyy vekselipuolueen165 huonontuneille tavoille ole ensisijaisesti löydettävissä Englannin papiston laiminlyönneistä, kun se ei tosissaan ole ajanut tapojen parannusta? Ja eikö syy pikemminkin löydy puolueen kansakunnan kustannuksella hankkimissa suurissa omaisuuksissa, jotka ovat avanneet ovet sellaiselle omavaltaisuudelle? Edellisessä tapauksessa täytyy Englannissa olla parempia ja tunnollisempia pappeja maalla kuin kaupungeissa, koska huomaa, että maapuolue166 kohtuullisuudessa ja isänmaanrakkaudessa8 selvästi ylittää toisen puolueen. Tästä puolueesta herra kriitikko itse sanoo, että se oli häilyväinen ja mielenlaadultaan turmeltunut.
Ei ole niin helppoa päästä käsiksi hallitsevaan puolueeseen, joka on ehtinyt hankkia omaisuuden. Whig-puolue167 oli kai jonkin aikaa syrjäytettynä hallituksesta, mutta ei koskaan vallasta suhteessa kansakuntaan. Sillä heillä itsellään oli hallituksen suuri vaikutin, nimittäin rahat käsissään. Sellaisissa olosuhteissa englantilaisen vapauden pitää hengissä ainoastaan yksi ainoa suoni. Nimittäin se, että yleisöllä on täysi tieto parlamentin tekemisistä. Mikäli tämä tukahdutetaan, on vapaus samalla menetetty.
Tämän kysymyksen kolmas kappale ei kaipaa edes vastausta, se löytyy pykälästä 27, josta kriitikko todennäköisesti on poiminut epäilyksensä.
On vaikea ymmärtää, mistä herra kriitikko on saanut aiheen kysyä, mitä mieltä minä olen asiasta, josta en ole lausunut mitään, eli: Saako ulkomaalainen purkaa laivojensa lastin kaikissa Ruotsin satamissa ennen kuin niihin on perustettu tullikamarit? En ole maininnut muita kaupunkeja kuin ne missä täällä todennäköisesti on tullikamarit, enkä myöskään ole halunnut asettaa esteitä uusien perustamiselle.
Kruunun tullin kavaltaminen, salakuljetus ja maakauppa ovat ne kääreet, joihin oman edun tavoittelu usein kiedotaan, jotta se ei pistäisi turhan kovasti kansakunnan silmiin.
Kruunun oikeuden puolustaminen siten, että tukahdutetaan kansalaisen oikeus, on sama kuin lehmän teurastaminen hyvän ydinluun takia. Kruunuhan on alamaisia varten, ei alamaiset kruunua varten.
Kruunu itsessään ei ole mitään eikä tarvitse mitään. Mutta kaikissa valtioissa on enemmän tai vähemmän välttämätön ryhmä ihmisiä, joiden tämän nimikkeen alla on nautittava kansalaistensa elatusta. Mitä suurempi tämä ryhmä on, sitä laajemmat ovat kruunun tarpeet. Ja mitä runsaammat ja mitä helpommin saatavissa kruunun rahavarat ovat, sitä suuremmaksi kasvaa vapaissa valtioissa niiden määrä, jotka haluavat elää niistä. Mutta mitä harvempi kansakunnassa tekee työtä, ja mitä enemmän työtä tekeviä verotetaan tai tarkastuksilla ja oikeudenkäynneillä viivytetään9 ja painostetaan, sitä vähäisemmiksi, kalliimmiksi ja heikommin myytäviksi kansakunnan valmisteet vääjäämättä muuttuvat. Tästä voi lukea lisää Seikkaperäisen vastaukseni 83. pykälässä.
Minulla ei myöskään ole mitään tekemistä yhdeksännen kysymyksen kanssa, koska en ole väittänyt mitään mastojen, raakapuiden ja laivarakennukseen tarvittavan puutavaran maasta viennistä. Olen 17. pykälässä ainoastaan esittänyt kappaleen kauppa- ja vuorideputaatioiden mietinnöistä.
Herra kriitikon päähänpisto teinien ja ylioppilaiden maastamuutosta on melko terävä. Hän pitää heitä valtakunnan raaka-aineina. Jos opiskeleva nuorisomme saisi ulkomaalaisissa akatemioissa parempaa opetusta halvemmalla kuin kotona, ja kriitikon puhetapaa seuraten jalostuisivat ulkomailla enemmän, niin tälle en löydä mitään kieltoa asetuksistamme.
Mutta kun herra kriitikko pitää teinejä ja ylioppilaita raaka-aineina, niin sivistymättömät renkimme kuuluvat epäilemättä paljon suuremmalla syyllä tähän herra kriitikon raaka-aineluokkaan. Toivon siksi suuresti, että herra kriitikko kantaisi huolta siitä, että tämä mielestäni kallisarvoisin raaka-aine voitaisiin pitää valtakunnassa, koska se on lähes ainoa perusta kaikelle muulle viljelykselle. Koska jos sitä hoidetaan huonosti ja se tuhotaan, ei muiden raaka-aineiden jalostaminen yllä kovin paljon pidemmälle kuin silmänkääntäjien aivoihin. Lisää tästä kirjoitukseni Maastamuutto pykälissä 20 ja 28 sekä Seikkaperäisen vastauksen sivulla 134 jne.
Mitä kymmenenteen kysymykseen tulee, voidaan sitä vastoin jälleen kysyä: Kuka voi mitään sille, että herra kriitikko ei voi ymmärtää Värmlannin vuorikunnan hyvinvointia vuonna 1723? Riittää, että asia kuitenkin on todellisuudessa ollut niin, kuten Seikkaperäisen vastauksen 13. pykälästä voi nähdä. Se joka lukee asian oikeassa yhteydessään, ei voi olla tietämätön tämän taustalla olevista syistä.
Ellei lisäksi tiedä miten rahan määrän vaihtelu, horjuva laskenta-arvo,168 setelien määrä sekä liiketoiminnan vapauden vaihtelu vaikuttavat tavaroiden hintaan, ei ole ihme, ettei ymmärrä valtakunnan finanssioloja.
Yhdenteentoista kysymykseen vastataan, että kauppias, joka huomattavia väen ja kustannusten säästöjä tehden voi sekä viedä että tuoda suurilla aluksilla enemmän tavaraa kuin pienillä, ja jolla sen lisäksi on varaa ottaa luottoa, mutta joka silti käyttää pieniä aluksia tällaisiin tarpeisiin, ei minun kaiken10 käsitykseni mukaan voi olla täysin viisas. Miten herra kriitikko voi odottaa sellaista tapulikauppialtamme?
Jos varakas kauppias saa suurilla aluksilla jonkin edun, niin hänen tavaroittensa rahti muuttuu heti kohtuullisemmaksi ja hän kykenee siten myymään edullisemmin kuin muut, jotka kuljettavat samoja tavaroita pienemmillä aluksilla eivätkä pysty lentämään korkeammalle kuin siivet kantavat. Jos tähän sitten lisätään kokovapaus169 suuremmille aluksille, niin on selvää, että jos köyhemmän on pidettävä sama hintataso kuin suuria aluksia varustavan, niin hän uupuu yhä enemmän. Kauppa hakeutuu siten pakosta varakkaimpien käsiin ja valtion muut kansalaiset joutuvat uusien maksujen muodossa korvaamaan sen osan tullista, jonka kauppias saa nauttia hyödykseen. Viimeksi mainitun Vastauksen170 25. ja 31. pykälissä asiaa valaistaan vielä enemmän.
Kahdennentoista kysymyksen myötä kriitikko paljastaa, että hän ei ole edes ymmärtänyt todisteluani pykälissä 35, 36 ja 37. Siksi tähän ei voida antaa muuta vastausta kuin että herra kriitikko lukekoon sen uudelleen ja muistakoon, että siinä mainitut summat ovat hypoteettisia ja esitetty vain siksi, että asia olisi helpommin ymmärrettävissä. Todistelu on yhtä pitävä vaikka sanottaisiin, että mainitut 248 alusta todellisuudessa maksoivat 1 tai 24 miljoonaa, koska se ei perustu lukuihin vaan tukkukauppiaiden seuran171 omaan väitteeseen, jonka mukaan kauppiaat kärsisivät tappiota monista laivoistaan ellei tuoteplakaattia säädetä. Tämä on esitetty 35. pykälän lopussa. En kuitenkaan voi jättää mainitsematta, että herra kriitikko on ollut kovin aulis ja korottanut näiden alusten arvoa laskiessaan jokaisen arvoksi 100 000 taaleria. Kuitenkin 248 aluksesta ainoastaan 41 oli yli 100 lästin vetoisia. Nämä suuremmat alukset olivat sen aikaisen matalan laskenta-arvon mukaan tuskin yli 100 000 taalerin arvoisia ylipäänsä. Siten kaikki muut alukset olivat paljon sen alle, koska niitä ei minun tietääkseni ollut pankin toimesta arvioitu tai niitä vastaan ei ollut myönnetty mitään pankkilainaa.
Kolmannestatoista kysymyksestä voi todeta, että kun kriitikkojeni korvissa kaikuu huuto, että Ruotsin koko merenkulku ollaan tukahduttamassa, niin sen täytyy olla metsien huminaa. Tässä yhteydessä viimeisin kriitikkoni kuulee vielä toisenkin huudon, että kaikki ruukkimme yritetään tuhota ja annetaan ulkomaisten asiamiesten laivata takkirautamme maasta.11
Herrat kriitikot voisivat siksi pyytää metsien kaiulta vastauksen tähän kysymykseen, koska minulle se ei kuulu.
Olen yksinkertaisesti pyrkinyt noudattamaan tervettä järkeä ja kansakunnan todellista etua. Jos se jossain määrin on loukannut joidenkin yksityistä etua, en kuitenkaan hyvällä omallatunnolla ole voinut poiketa totuudesta. Olen tänä aikana puhunut, kirjoittanut ja työskennellyt Ruotsin merenkulun helpottamisen ja laajentamisen puolesta yhtä paljon kuin muutkin.
Siitä mitä ajattelen ruukkiemme hoitamisesta, voi lukija saada tarkat tiedot niin kirjoitukseni Maastamuutto 16. pykälästä kuin kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus pykälistä 10–14.
Mutta minun on rehellisesti myönnettävä virheekseni se, että en ole osannut olla tarpeeksi juonikas, jotta olisin aikamme maun mukaisesti ja hyvän tavoitteen saavuttamiseksi sokeasti uskoen hyväksynyt tarjolla olevien keinojen joukosta sen, mitä muut ovat pitäneet hyvänä. En ole myöskään saanut mahtumaan päähäni, että valtiosta voi tulla mahtava ja väkirikas, niin kauan kuin asetukset antavat toisille etuoikeuden imeä itsensä kylläisiksi kansalaisten hiestä.
Neljännestätoista kysymyksestä pääsen helpoiten, kun kysymysten kautta käytän enimmäkseen herra kriitikon omia sanoja muutamilla pienillä tiedoilla täydennettyinä.
Raudantuotanto on tuoteplakaatin antamisen (vuonna 1724) jälkeen noussut 260 000 kippunnasta 333 300 kippuntaa takorautaa vuodessa, ja siten se työllistää useampia työläisiä vähemmillä ansioilla, kuten kolmanteen kysymykseen annetussa vastauksessa on todistettu. Jos Ruotsi on aikaisempina vuosina menettänyt reippaimman miehistönsä maastamuuttojen kautta samassa suhteessa kuin taulustojen tietojen tultua esille;172 jos niin monet, ja vielä paljon useammat tuhannet tynnyrinalat, joita maaherrojen kertomuksissa sanotaan viljellyiksi, ovat jääneet rappiolle tai pantu kesannolle uudelleen viljelykseen otettujen tilalle; niin miksi sitten pidetään loukkaavana, että tutkitaan onko syy kaikkeen sellaiseen tuoteplakaatissa tai joissain muissa asetuksissa?
Lopuksi sulkeudun lukijan suosioon ja haluan kannustaa häntä tarkkaan tutkimaan kiistaa aiheuttaneet aiheet. Älä usko,12 että kyse on pelkästään tuoteplakaatista. Tämä koskee taloudellista asemaamme kokonaisuudessaan, eikä kenenkään tule olla siitä tietämätön, paitsi sen joka ei tiedä tai halua tietää, että hän on vapaa Ruotsin alamainen.
Tukholmassa, 29. maaliskuuta 1766.
Anders Chydenius.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Englanti Ruotsi Tukholma Värmlanti
Henkilöt: Kaarle XI Lewenhaupt, Charles Emil Tucker, Josiah
Raamatunkohdat:
Aiheet: