Toinen katekismussaarna, § 5

§. 5.

För det tredje anmärke vi huru eviga lifvet består i denna kännedom. Jesu ord äro tydeliga: Thetta är evinnerligit lif. Han säger icke at denna kunskapen gifver evinnerligit lif, hvilket ock väl kunde sägas; utan med synnerligit eftertryck, at den i sin egen natur är evinnerligit lif, det är, med denna kännedomen börjar lifvet, med des fortsättning fortsättes det, och med des förvarande bibehålles lifvet i alla evighet. Gud är sjelf det aldra lycksaligaste väsende, som i fullkomligaste måtto således besitter evinnerligit lif. I tron blifve vi icke allenast delaktige af all den förlossning och salighet, som Guds Son Jesus Christus förvärfvat oss, utan vi blifve ock inympade i honom det sanna vinträdet, så at han blifver uti oss och vi uti honom. Så at en trogen själ, som rätt känner sin Gud och den han sänt hafver Jesum Christum, kan säga med Apostelen Paulo: Jag lefver, dock icke nu jag, utan Christus lefver i mig, ty thet jag nu lefver i köttet, thet lefver jag i Guds Sons tro, then mig älskat hafver, och gifvit sig sjelf ut för mig. Gal. 2:20. En öfver alla måttan238 salig kunskap måtte detta vara, som utgör en så nådefull förening emellan Gud och oss, och igenom den vår aldrahögsta lycksalighet eller det eviga lifvet. En i stammen ympad vinqvist äger sitt växande lif af trädet, som det sitter uti. En själ som rätt känner sin Frälsare lefver icke mera sitt eget utan Jesu lif genom trona, ty han säger sjelf til dem: Jag lefver, i skolen ock lefva, Joh. 14:19. Välsignade Åhörare! Vi älske ju alla lifvet och hela naturen fasar för döden; det är evigt lif, det medförer välsignelse och salighet at rätt känna Jesum Christum, den Gud sänt hafver. Ach lät oss då på denna välsignade kunskapen, som i nytta öfverträffar så högt all verldslig visdom, använda all vår eftertanka och hela vår själs krafter; i synnerhet vare denna stunden, då den andra vår Tros-Artikel om Guds Son och återlösningen förer oss på detta i hela vår Christeliga lära aldravigtigaste ämne af mig och eder därtil hel och hållen använd; dock ingalunda i förlitan på oss sjelfva, utan anropom Välsignelsens Gud om nåd och bistånd, med et andägtigt Fader vår som äst i himlom &c.

§ 5

Kolmanneksi huomautamme, että ikuinen elämä perustuu tähän tietämykseen. Jeesuksen sanat ovat selvät: sitä on ikuinen elämä. Hän ei sano, että tämä tieto antaa ikuisen elämän, kuten myös kai voitaisiin sanoa, vaan erityisesti korostaen, että se omasta luonnostaan on ikuinen elämä, siis että elämä alkaa tämän tiedon myötä ja jatkuu sen jatkuessa, ja sen säilyttäminen säilyttää elämän ikuisuudessa. Jumala itse on kaikkein onnellisin olento, joka tällä tavoin kaikkein täydellisimmin omistaa ikuisen elämän. Uskossa me emme vain tule osallisiksi koko siihen lunastukseen ja autuuteen, jonka Jumalan Poika Jeesus Kristus on meille hankkinut, vaan meidät myös vartetaan häneen, todelliseen viinipuuhun, niin että hän on meissä ja me hänessä. Uskova sielu, joka oikein tuntee Jumalansa ja tämän lähettämän Jeesuksen Kristuksen, voi sanoa apostoli Paavalin tavoin: Minä elän, en enää minä vaan Kristus elää minussa; ja minkä minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni21938 Gal. 2:20. Yli kaikkien mittojen238 autuasta täytyy olla se tieto, joka muodostaa näin armollisen yhteyden Jumalan ja meidän välillemme ja sitä kautta muodostaa meidän suurimman onnemme, ikuisen elämän. Runkoon vartettu viinipuun oksa saa kasvuvoimansa puusta, johon se on liitetty. Sielu, joka oikein tuntee Vapahtajansa, ei enää elää omaansa vaan uskon kautta Jeesukseen elämää, sillä hän itse sanoo heille: koska minä elän, tekin saatte elää Joh. 14:19. Siunatut kuulijat! Mehän kaikki rakastamme elämää, ja koko luonto kammoksuu kuolemaa. Ikuinen elämä on sitä, että tunnemme oikein Jeesuksen Kristuksen, jonka Jumala on lähettänyt. Se tuo siunauksen ja autuuden. Oi, suunnatkaamme siis kaikki ajatuksemme ja koko sielumme voimat tähän siunattuun tietoon, jonka hyöty niin suuresti ylittää kaiken maallisen viisauden. Käyttäkäämme, sekä minä että te, nyt erityisesti tämä hetki, jolloin tämä toinen uskonkappaleemme Jumalan Pojasta ja lunastuksesta johdattaa meidät koko kristinoppimme tärkeimpään asiaan, kokonaan siihen; ei kuitenkaan niin, että luotamme itseemme, vaan anokaamme siunaavalta Jumalalta armoa ja apua hartaasti rukoilemalla: Isä meidän, joka olet taivaassa jne.

1. 1938

Unfortunately this content isn't available in English