Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 28
Seuraava jakso:
§ 29
Mutta Luther päättää myös tämän uskontunnustuksemme kappaleen näillä painavilla sanoilla: tämä on varmasti totta. Näin hän todistaa harrasta vakaumustaan tässä esitetyistä jumalallisista totuuksista. Ne kaikki on saatu ilmestyksestä, sillä liha ja veri eivät voineet ilmoittaa niitä meille, mutta ne koskevat kaikkein lähimmin meitä ja meidän onneamme. Edellä en ole pyrkinyt vain selvittämään näitä totuuksia teille vaan myös Jumalan Pyhän sanan avulla todistamaan ne antaakseni teille täydellisen varmuuden näistä taivaallisista totuuksista. Mitä sanotte nyt kaikkeen tähän? Suostutteko niihin ja hyväksyttekö ne vapaaehtoisesti ja vapaasta sydämestänne? Toivon, ettei teidän joukossanne ole montaa, jotka haluavat kieltää ne, etenkin kun olette jo lapsuudestanne tottuneet sanomaan: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen. Mutta kuinka tärkeinä te olette niitä pitäneet? Miten liikuttuneina olette ne lukeneet? Miten olette soveltaneet niitä itseenne? Millaista vaikutusta ja muutosta tämä uskonkappale on saanut aikaan sydämissänne ja miten se on parantanut koko teidän käytöstänne? Uskotteko, että Välittäjämme, joka on nimeltään Jeesus, on vapahtanut ja lunastanut meidät kurjat ja tuomitut syntiset? Voitteko syvimmästä kunnioituksesta liikuttuneina vakuuttaa: kyllä, se on varmasti totta, sillä minä, joka olin kuoleman vanki ja Saatanan orja, olen tuntenut sen voiman omassa sielussani ja koko sydämelläni. Hänen nimensä onkin Kristus, se on hänen virkansa nimi. Se, mitä hänestä tänäänkin on sanottu, on sanottu, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden Joh. 20:31. Mitä sanotte siihen? Voitteko vakuuttaa sydämet tarkastavalle Jumalalle: kyllä, se on varmasti totta, sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, olemme löytäneet, Jeesus Nasaretilaisen1 Joh. 1:45, kalliin Herran voidellun. Voi, kunpa teistä Filippuksen tavoin tänään tulisi hänen uskollisia opetuslapsiaan ja hänen kallisarvoisen armonvaltakuntansa eläviä alamaisia! Te olette kuulleet, että Jumalan Poika, jumaluuden toinen persoona on sen tähden laskeutunut alas jumalallisen kunniansa valtaistuimelta, ottanut meidän inhimillisen luontomme ja tehnyt sen osalliseksi jumalallisista ominaisuuksista, että hän ihmiseksi tulleena kuolemallaan lunastaisi meidät kuoleman vankeudesta. Mitä sanotte tähän suureen näkyyn, tähän jumaluuden suureen salaisuuteen, että Jumala on ilmestynyt lihassa? Vahvistakaa tämä tänään sydämessänne kunnioittavalla aamenella, ah! Se on varmasti totta. Mutta mitä sanotte erityisesti hänen hyvistä teoistaan? Ovat ne jättäneet jonkin vaikutuksen sydämiinne? Hänhän on meidän ylipappimme, joka on uhrannut elämänsä sovittaakseen kaikki meidän syntimme, ja hän on meidän puolustajamme taivaassa Isänsä luona. Mitä sydämemme sanoo siitä? Eikö meidän tule puhjeta huokaamaan: tuhannen tuhannet kiitokset sinulle kaikkein hellin Herra Jeesus Kristus kaikesta sinun tuskastasi, vaivastasi, kärsimyksestäsi ja kuolemastasi, jotka meidän tähtemme kestit. Me olimme kadotetut, mutta sinä Herra Jeesus olet meitä auttanut: meidät on pelastettu, meidät on kalliisti ostettu. Tämän kalliin totuuden, meille vieläpä kaikkein kalleimman totuuden koko maailmassa, on Saatana koko voimallaan koettanut mitätöidä, ja kun hän ei siihen ole kyennyt, hän on kuitenkin pyrkinyt pimittämään sen meiltä, ja usein yrittänyt saada sydämemme kyseenalaistamaan sen. Mutta Jumalan olkoon kiitos! meidän Vapahtajamme huusi lopuksi, kun hän oli kärsinyt ja kestänyt kaiken meidän vuoksemme ristillä, se on täytetty eikä mitään ole enää jäljellä, ja silloin kaikki tämä mitä hänen sovituksestaan on sanottu, on varmasti totta. Hän on itse meidän profeettanamme avannut meille armon järjestyksen ja sen myötä tien taivaaseen. Hänen uskolliset todistajansa ovat kirjanneet sen ylös ja julistaneet meille, sen ovat sekä hän itse että hänen todistajansa verellään sinetöineet. Jumalahan ei voi valehdella ja hänen ikuinen rakkautensa meitä kohtaan sulkee pois kaiken pelon petoksesta; siksi uskommekin, että kaikki tämä on varmasti totta. Meidän sankarimme Jeesus Kristus on voittanut kuolemallaan, polkenut rikki käärmeen pään, noussut ylös kolmantena päivänä, astunut taivaaseen ja istuu nyt voiman oikealla puolella. Ah, kiitos olkoon Jumalan ikuisesti, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta2 1. Kor. 15:57. Mutta viimeisimpänä ja kaikkein lohdullisimpana kaiken muun joukossa on se, että hän on viimeisenä päivänä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tämä hänen tulemisensa on varma, sillä hän on itse vakuuttanut meitä siitä; silloin hän lunastaa meidät täydellisesti kaikesta pahasta ja johtaa meidät valtakuntansa kirkkauteen tehdäkseen siellä pelastamansa ikuisesti onnellisiksi. Tätä hänen tulemistaan me joka päivä odotamme ja pyrimme siihen, että voisimme häntä miellyttää. Se tulee usein mieleemme ja herättää meidät horroksestamme, emmekä voi kohottaa silmiämme taivaaseen, ilman että pyhä vavistus sydämessämme ilmoittaa meille taivaallisen ylkämme viimeisestä paluusta, jota me toivossa iloisina odotamme. Ah! Tämä on varmasti totta.
Aamen!
Suom. Eero Ojanen
Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 28
Seuraava jakso:
paikat:
Henkilöt: Filippus Luther, Martti Mooses
Raamatunkohdat:
Aiheet: