Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Toinen saarna

Toinen katekismussaarna, § 27

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 27

Tähän Kristuksen ylentämisen tilaan laskee apostolinen uskontunnustuksemme viisi kohtaa, joissa sanotaan: astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja mitä nyt tulee ensimmäiseen kohtaan, siis Kristuksen helvettiin laskeutumiseen, niin tässä eteemme nousee erityisesti kaksi kysymystä, nimittäin ensinnäkin: onko Kristus todellakin laskeutunut alas helvettiin vai ei? Onko hän laskeutunut alas tuomittujen henkien tilaan ja siellä osoittanut olevansa Herra niiden yläpuolella? Vai tarkoitetaanko tällä Jeesuksen laskeutumista alas hautaan? Myönnetään kernaasti, ettei tämä asia oikeastaan koske uskomme ja autuutemme perusteita. Siksi myös pyhä tohtori Luther ottaa siihen kantaa hyvin varovasti, kun hän sanoo uskovansa, että Kristus rikkoi paholaisen vallan ja että hän ei halua sanoa tai tietää siitä enempää. Monet tätä asiaa koskevat Raamatun kohdat ovat sen laatuisia, että ne eivät selkeästi todista siitä mitä tässä haetaan, ja siksi sivuutan ne tässä. Selvin kohta tässä suhteessa on epäilemättä 1. Piet. 3:18–19, jossa apostoli Pietari ensin sanoo Kristuksesta, että hengessä hänet tehtiin eläväksi ja heti sen jälkeen: Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille. Mitä henkiä hän tässä tarkoittaa, selviää jatkossa, nimittäin niitä, jotka Nooan arkin aikana eivät uskoneet, ja koska he eivät voineet olla muualla kuin manalassa, niin tästä seuraa, kun ilmaus otetaan yksinkertaisesti sananmukaisessa merkityksessään, että meidän Vapahtajamme sen jälkeen, kun hän oli tullut eläväksi oltuaan kuolleitten luona, itse asiassa oli laskeutunut helvettiin. Toinen tästä nouseva kysymys on, kuuluko tämä alasastuminen hänen korottamiseensa vai hänen alentamiseensa? Se näyttäisi itsestäänselvästi kuuluvan pikemminkin hänen ylentämiseensä kuin alentamiseensa, koska se tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus oli tehty eläväksi kuolemansa jälkeen, silloinhan ei enää ollut sijaa alentamiselle. Tämä ei kuitenkaan paina kovin paljoa, kunhan muut kohdat, jotka tässä luetaan kuuluviksi hänen ylentämiseensä, ovat täysin varmalla pohjalla, ja ne ovat, Jumalan kiitos, niin vahvoja, etteivät tuonelan portit niitä voita.

Tähän kuuluu siis toiseksi Kristuksen nouseminen kuolleista. Lyhyesti sanottuna tämä on koko kristillisen uskontunnustuksemme suurin uskonkappale, sillä jos se pätee, niin koko meidän uskomme perusta on vuorenvarma ja järkkymätön, mutta jos se taas pettää, niin koko meidän autuutemme rakennelma romahtaa perustuksia myöten, niin kuin apostoli Paavali on selvästi osoittanut 1. Kor. 15:17: Mutta jos Kristusta ei ole herätetty niin meidän uskomme on turha, ja me olemme vielä synneissämme. Mutta Jumalan kiitos, se on täysin järkkymätön. Sillä ensinnäkin kaikki neljä evankelistaa ovat tarkkaan ja selvästi sen kuvanneet. Totuus, josta luultavasti kaikki, mutta ainakin Matteus ja Johannes olivat itse paikalla todistamassa, mistä syystä Johannes lopettaakin kertomuksensa näin: Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava Joh. 21:24. Toisessa kohdassa vähän aiemmin hän sanoo: Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava Joh. 19:35. Tämä kertomus on sitäkin uskottavampi, koska oppi ja totuus, josta he todistavat, ei tuonut tunnustajilleen kunniaa, rikkautta tai hyviä päiviä, vaan päinvastoin suurimman halveksunnan, piinallisimmat kärsimykset ja lopulta aivan liian monille pilkallisen ja tuskallisen kuoleman Joh. 16:2–4. Mikä olisi silloin voinut saada heidät valehtelemaan, jos se tuottaisi heille niin vakavia seurauksia? Tai miten epätosi tarina saman ajan tapahtumista olisi voinut menestyä, kun taas oppi Jeesuksen ylösnousemuksesta kuitenkin levisi nopeasti. Millainen varmuus täytyikään Sauluksen saada tästä totuudesta, kun hän luopui fariseuksen asemasta, suurista onnellisen tulevaisuuden toiveista ja vaihtoi ne vainoon ja halveksuntaan kristittynä. Hän vetoaa tässä asiassa Jeesuksen moniin ilmestymisiin ylösnousemuksensa jälkeen, ja niiden joukossa hän kuvaa erityisesti yhtä erittäin merkillepantavaa tapausta, kun yli viisisataa veljeä yhdellä kertaa näki hänet elävänä hänen kuolemansa jälkeen, ja monet heistä elivät vielä silloin, kun Paavali tämän kirjoitti 1. Kor. 15:6. Kuinka sellainen totuus voitaisiin kätkeä tai saattaa epäiltäväksi?

Vaellettuaan neljäkymmentä päivää maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen, jona aikana hän ei enää tuntenut mitään heikkoutta tai ollut ruumiiltaan sidottu liikkeen lakeihin, jotka kehoja muuten määräävät, evankelista Markus kertoo, että hänet otettiin ylös taivaaseen Mark. 16:19, ja Luukas kertoo tarkemmin, että se tapahtui opetuslasten nähden tai näkyvässä muodossa, sen jälkeen kun hän oli ennakolta määrännyt oppilailleen kaiken mitä kuului hänen seurakuntansa hoitamiseen ja levittämiseen. Hän kuvaa myös kuinka hänen opetuslapsensa seisoivat ja näkivät tämän hänen voittokulkueensa, joka tapahtui vähitellen, siihen asti kunnes pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Silloin kaksi enkeliä vakuutti heille: Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän Ap. t. 1:9–11. Ja tämä oli kolmas hänen ylösnousemukseensa kuuluva kohta. Siinä meidän on tosin huomattava, että se ei ollut suinkaan mikään ruumiillinen, aineellinen tai näkyvä taivas mihin hän kohosi, vaikka hän opetuslastensa silmissä nousi ylöspäin. Sillä kuningas Salomo vakuuttaa: Eiväthän taivasten taivaatkaan ole hänelle kyllin avarat! 2. Aik. 2:5,1 ja apostoli Paavali sanoo Kristuksesta, että hän oli taivaitakin korkeampi Hepr. 7:26. Sen sijaan Jeesuksen täytyi nousta autuaiden ikuisiin asuinsijoihin, joissa hän oli luvannut olla yhdessä valittujensa kanssa Joh. 14:3, ja apostoli Johannes vakuuttaa meidät siitä, että saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on 1. Joh. 3:2. Paavali lupaa, että me saamme olla aina Herran kanssa 1. Tess. 4:17. Mutta yhtä varmaa on, että hänen täytyy siellä olla kohotettuna jumalalliseen kunniaan ja majesteettisuuteen, joka on kaiken sen yläpuolella, mitä autuaat siellä nauttivat, sillä hänestä sanotaan, että hän nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden Ef. 4:10 ja että hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä 1. Tim. 6:16. Mutta me myönnämme kernaasti, että me emme tiedä missä tai millainen tämä sija on, sillä nyt katselemme kaikkea kuin arvoitusta,2 mutta vielä kerran me Vapahtajamme armosta näemme hänet kasvoista kasvoihin 1. Kor. 13:12. Kaikki mitä tiedämme on, että veljemme, ylipappimme ja kuninkaamme molemmilta luonnoiltaan nauttii korkeinta jumalallista onnea, ja tämä riittäköön meille toistaiseksi.

Neljänneksi tunnustamme Vapahtajastamme, että hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella,3 mitä sanoja emme kuitenkaan ota niiden varsinaisessa merkityksessä, sillä Jumalalla henkenä ei ole mitään ruumiillista kättä tai jäseniä, eikä myöskään Jeesus kaikkialla läsnäolevana Jumalana voi jäädä istumaan mihinkään tiettyyn paikkaan. Jumalan oikealla kädellä tarkoitetaan hänen jumalallista kaikkivaltiuttaan, jolla hän ohjaa ja hallitsee koko maailmaa. Juuri tässä merkityksessä tämä sana otetaan kaikkialla Pyhässä kirjassa, kun sitä käytetään Jumalasta. Kuningas Daavid käyttää sitä psalmeissa 25 eri kertaa tässä merkityksessä. Jumalan oikealla puolella istuminen ei tarkoita mitään muuta kuin osallisuutta samasta mahdista, kunniasta ja majesteettisuudesta kuin Isä ja myös sen täydellistä harjoittamista. Tässä merkityksessä se esiintyy esimerkiksi Ps. 132:11: Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi,4 mikä tarkoittaa, että Daavidin ruumiin hedelmä eli joku hänen jälkeläisistään tulee hallitsemaan hänen jälkeensä. Kun siis sanotaan Kristuksesta, että hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella, se tarkoittaa, että Kristus ei ainoastaan jumalalliselta vaan myös inhimilliseltä luonnoltaan omaa ja käyttää kaikkea jumalallista valtaa ja hallitsee täysin Isän tavoin, minkä monet Raamatun kohdat selkeästi vahvistavat. Mainitsen vain muutamia. Kuningas Daavid puhuu hengessä ja sanoo: Herra sanoo minun herralleni: ”Istu oikealle puolelleni”, ja hän selittää tämän tarkoituksen seuraavassa jakeessa, jossa sanotaan: Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli5 Ps. 110:1–2. Apostoli Paavali puhuu tästä näin: ihmiseksitullut Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla, mikä tarkoittaa, että hän hallitsee kaikkivaltiaana ja istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa6 Hepr. 1:3. Kirkkauden isä, sanoo sama apostoli, herätti Kristuksen kuolleista ja asetti hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa7 Ef. 1:20–21.

Lopuksi, viidenneksi, Kristuksen ylentämiseen kuulukin se, että hän on palaava taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tässä me panemme ensiksikin merkille varmuuden tästä meille ihmisille tärkeästä maailman viimeisestä tapahtumasta. Järki ei tunne tätä totuutta, mutta sen täytyy tunnustaa sen oikeudenmukaisuus. Mutta ilmoitus antaa meille tämän kaikkia jumalattomia kauhistuttavan, mutta uskovaisia lohduttavan tiedon, ja koska Jumalan sanat ovat yhtä muuttumattomat kuin Jumala itse Matt. 24:35, ei tämän päivän koittamisesta voi olla mitään epäilystä, ellemme sitten samalla halua kieltää koko meille puhuvan Herran ikuista totuutta ja olemusta. Henok, seitsemäs Aadamista, on jo maailman alussa julistanut tätä Jumalan pojan tulemista tuomitsemaan ja hän sanoo: Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jne. Juud. jakeet 14–15. Viisas kuningas Salomo saarnasi aikoinaan, että Jumala tuo kaikki teot tuomiolle8 jne. Saarn. 12:14, ja apostoli Paavali vakuuttaa ateenalaisille, että hän on määrännyt päivän, jona hän tuomitsee koko maailman9 Ap. t. 17:31. Mutta Vapahtaja itse antaa kaikkein lujimman vakuutuksen tulemisestaan tuomitsemaan Matt. 25:31: Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, ja kuvailee sitten koko tuomitsemisprosessin. Persoona, joka tulee tuomitsemaan, on Vapahtajan itse äsken käyttämien sanojen mukaan Ihmisen Poika, siis Kristuksen jumalallinen persoona, joka on Jumalan ja Marian poika eli sekä Jumala että ihminen. Siksi apostoli Paavali kutsuu tätä tuomiota Kristuksen tuomioistuimeksi10 Room. 14:10 ja 2. Kor. 5:10. Henkilöt, jotka tullaan tuomitsemaan, taas ovat kaikki ihmiset, niin hyvät kuin pahat, sillä Vapahtaja sanoo äsken esitetyssä kohdassa, että kaikki kansat kootaan hänen eteensä Matt. 25:32. Paavali taas sanoo useasti, että meidän kaikkien on kokoonnuttava Kristuksen tuomioistuimen eteen, niin ettei kukaan, iän, säädyn tai minkään muunkaan tekijän perusteella voi välttyä olemasta siellä elävänä tai kuolleena, sillä kaikki kuolleet nousevat ylös sitä ennen. Mutta milloin tämä maailman yleinen tuomio koittaa, niin Jeesuksen omista sanoista selviää, että siitä me kaikki, niin enkelit kuin ihmiset, olemme täysin tietämättömiä, ja tämä salaisuus on niin suuri, ettei edes Vapahtajallamme alennuksensa tilassa ollut siitä pienintäkään tietoa Matt. 24:36, vaan se tulee kuin varas yöllä 1. Tess. 5:2, tai joka niin kuin ansa on saavuttava kaikki maan päällä asuvat11 Luuk. 21:35. Voi, hyvä sille, jonka Herra saapuessaan tapaa valveilla! Mutta muistakaamme silloin, mitä apostoli Pietari ei halunnut salata kuulijoiltaan, nimittäin että Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät 2. Piet. 3:8–9. Itse tuomio tullaan antamaan taivaassa, jossa kaikki ovat vastaamassa teoistaan, hurskaat tuomarin oikealla, jumalattomat hänen vasemmalla puolellaan, ja jokainen saa tuomion tekojensa mukaan. Ne jotka uskon kautta ovat ottaneet vastaan Välittäjän Jeesuksen puhdistuksen, kuulevat siunatun kutsun heitä varten valmiiksi tehtyyn valtakuntaan nauttimaan ikuista autuutta, mutta toiset saavat kauhistuttavan käskyn mennä pois ikuiseen tuleen Matt. 25:31 ja seur. Eikä tämä tuomio jää vaille toimeenpanoa, sillä samalla kun tuomio langetetaan ihmissuvun ylle, Jumalan kaikkivaltius siirtää itse kunkin omaan paikkaansa. Silloin myös me, siunatut kuulijat, miljoonien joukossa saamme itse kukin oman osamme, mutta voi ikuista surkeuttamme, jos meidän on otettava vastaan kiroustuomio ja meidät heitetään ikuiseen pimeyteen, sillä siellä Jumalan vihan liekit palavat taukoamatta ja iäti. Nyt on vielä aikaa välttää se ja uskon kautta hankkia meille osuus hurskaiden ylösnousemuksessa. Mutta voi! silloin se on liian myöhäistä.

  1. alkutekstissä 2. Aik. 2:6 (vuoden 1703 ruotsinnos)
  2. 1992/muokattu
  3. Isän Jumalan oikealla puolella: alkutekstissä på Guds Faders högra hand, sananmukaisesti ”Isän Jumalan oikealla kädellä”
  4. 1938
  5. 1933
  6. 1938/muokattu
  7. 1992/muokattu
  8. 1938
  9. 1992/muokattu
  10. 1776/muokattu
  11. 1938/1992/muokattu

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: