Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 25
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 27
§ 26
Lopuksi meidän on vielä, siunatut kuulijat, sanottava jokunen sana kallisarvoisen Vapahtajamme ylentämisen tilasta. Tämä ylentäminen oli välttämätöntä kahdessa suhteessa. Kuulimme, että alentaminen merkitsi ainoastaan luopumista joidenkin jumalallisten ominaisuuksien täydellisestä käyttämisestä ja palvelijan hahmon omaksumisesta. Kristuksen persoona säilyi siten syvimmässäkin alennuksessa jumalallisena persoonana. Sen jumalallisuus ei siten voinut koskaan lakata eikä sitä myöskään ikipäiviksi voitu kätkeä. Hän oli ikuinen, siksi hänen täytyi myös pysyä sellaisena. Hänellä oli kunnia, mahti ja majesteettisuus, siksi niiden täytyi myös kerran paljastua. Toiseksi ylentäminen oli välttämätöntä myös suhteessa itse lunastuksen työhön. Sovittajanamme hänen täytyi syvässä alennuksessaan ostaa meidät kalliisti verellään omaisuudekseen. Profeettanamme hänen täytyi seurustella ihmisten kanssa ihmisenä ja opettaa meitä. Mutta kuninkaanamme ja paimenenamme hänen täytyi myös johdattaa meidät osallisuuteen sovituksestaan ja voimallaan suojella ja varjella meitä sekä lopulta johtaa meidät hankkimaansa ikuiseen valtakuntaan. Kaikkeen tähän katsoen Kristus täytyi ylentää ja hänen täytyi päästä täydellisesti nauttimaan jumalallista mahtiaan ja taivaallista ihanuuttaan.
Sen, että meidän Vapahtajamme näin on todella ylennetty, todistaa Pyhä kirja hyvin monissa kohdissa. Koko 110. psalmi puhuu sangen selvästi tästä ylentämisestä: hänet kuvataan istumassa Jumalan oikealla puolen jumalallisessa kunniassa ja majesteettisuudessa, niin kuin kuningas ja voittoisa valtias kaikkien vihollistensa yläpuolella. Jeesus julisti tätä samaa vihollisilleen arastelematta, juuri sinä hetkenä kun hän näki tuskallisen kuoleman silmiensä edessä ja sanoi: te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä Matt. 26:64. Apostoli Paavali puhuu erityisesti tästä näin: Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla. Panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, panit kaiken hänen valtansa alle. Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta.1 Hepr. 2:7–8. Ja Paavali sanoo Fil. 2:9–11, sen jälkeen kun hän on kuvannut Kristuksen alentamista: Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra”. Meidän ei tarvitse esittää tästä enempiä todisteita, nämä osoittavat niin selvästi, että hänen ylentämistään ei ainoastaan voida kiistatta todistaa, vaan voidaan myös ymmärtää sen oikea luonne, niin että Kristuksen ylentäminen ei suinkaan merkitse jumalallisen luonnon takaisinottamista, koska sitä ei koskaan ollut erotettu inhimillisestä, sen jälkeen kun ne siittämisessä toisiinsa yhdistettiin. Eikä ylentäminen myöskään tarkoita kaiken jumalallisen kunnian takaisinottamista, koska ihmiseksi tullut Kristus myös alentamisensa aikana omasi ja käytti monia jumalallisia ominaisuuksia eikä hänen siten tarvinnut ottaa niitä kaikkia takaisin. Siksi ylentäminen tarkoittaakin kaikkien jumalallisten ominaisuuksien ja etujen täydellistä käyttämistä sekä täydellistä luopumista kaikista inhimillisistä heikkouksista, niin että hän ei enää ole lain alla vaan lain Herra. Hän ei enää ole palvelija vaan itse Herra ja Jumala, ei enää köyhä vaan hän omistaa kaiken, ei halveksittu vaan kunnioitettu, enkelien ja ihmisten palvoma, ei heikko vaan kaikkivaltias, ei enää koditon vaan istumassa Jumalan oikealla puolella ikuisesti.
Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 25
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 27
paikat:
Henkilöt: Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: