Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 17
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 19
§ 18
Toinen Kristuksen ylipapin virkaan kuuluva tehtävä on se, että hän on myös täyttänyt lain meidän puolestamme. Jumalan viha ja ikuinen kosto meitä ihmisiä kohtaan syntien vuoksi tuli toki tämän meidän Välittäjämme täydellisen sovitusuhrin kautta tyynnytettyä, minkä avulla ihmiset saattoivat välttää ikuisen kirouksen, mutta tämä ei ollut vielä peruste meidän autuutemme saavuttamiseksi. Se ei voinut kuulua kenellekään muulle kuin sille, joka on täyttänyt Jumalan pyhät vaatimukset, eikä meille syntisille annettu siihen minkäänlaisia kykyjä. Siksi meidän suuri ylipappimme otti itselleen tämänkin meidän asiamme, nimittäin että hän on meidän puolestamme ja meidän sijastamme täyttänyt lain eli täydellisesti noudattanut sitä. Tähän tehtävään havaitsemme täydellisen perusteen hänen pyhyydessään, siinä että hän oli aivan ilman syntiä1 Hepr. 4:15, vieläpä niin, että hän ei kerta kaikkiaan synnistä tiennyt2 2. Kor. 5:21. Näin hän oli kykenevä pilkulleen noudattamaan Jumalan lakia. Toinen peruste tähän löytyy hänen ylitsevuotavasta rakkaudestaan meitä kohtaan, mikä tulee selvästi ilmi edellisestä, sillä suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta Joh. 15:13. Miten hänen hellä sydämensä olisi voinut kestää sen, että hän olisi nähnyt kuolemasta ostettujen lastensa jäävän ilman siunausta ja autuutta? Mutta siitä, että Jeesus todella teki sen ja täytti lain, todistaa kallis apostolimme hyvin selvästi Room. 5:19, jossa sanotaan: niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.3 Tässä Paavali suorittaa vertailun ensimmäisen ja toisen Aadamin4 välillä ja tahtoo sanoa, että niin kuin koko maailma tuli syntiseksi sen kautta että ensimmäiset esivanhempamme rikkoivat Jumalan käskyn, niin on myös Jeesuksen täydellinen kuuliaisuus hankkinut autuuden kaikille, ja tämä perustuu lain täydelliseen noudattamiseen meidän edestämme tai meidän sijastamme. Ja mikä olisi selvempää kuin mitä sama apostoli sanoo tästä Gal. 4:4–5 Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi, mikä tarkoittaa lain täydellistä noudattamista. Mutta missä tarkoituksessa? Aivan, lunastaakseen lain alaisina elävät täyttämällä lain heidän sijastaan, että me pääsisimme lapsen asemaan, siis että me tämän meille omistetun Kristuksen pyhyyden tai lain täyttymisen kautta olisimme oikeutetut kaikkinaiseen siunaukseen ja autuuteen, perintöön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna meille taivaissa5 1. Piet. 1:4. Sitähän lapsen asema varsinaisesti on, koska me sen kautta saimme perintöoikeuden, että saamme kerran seurata Vapahtajaamme hänen kanssaperillisinään tähän sanomattomaan kirkkauteen Room. 8:17. Mutta kalliin Vapahtajamme Jeesuksen omat sanat ratkaiskoot lopuksi asian ja häivyttäkööt kaikki epäilyt, kun hän sanoo: minä en ole tullut lakia kumoamaan ja julistamaan ihmisiä vapaaksi sen sitoumuksista vaan heidän puolestaan ja sijastaan täyttämään sen6 Matt. 5:17. Näin on Jeesus ylimmän papin virassaan suorittanut kaksi suurta asiaa, nimittäin ensiksi, ettemme joutuisi kadotukseen, ja toiseksi, että me todella saisimme iankaikkisen elämän Joh. 3:16.
Mutta tähän tulee vielä kolmas meidän Vapahtajamme ylipapin tehtävä, nimittäin esirukous. Se oli selkeästi kuvattu Vanhan testamentin ylipapin toimissa, kun tämä suitsukkeen kera menisi kaikkein pyhimpään 3. Moos. 16:13. Sillä niin kuin kallisarvoinen suitsuke täyttää koko huoneen miellyttävällä ja suloisella tuoksulla, niin ovat myös kaikkien oikeamielisten rukoilijoiden huudot ja huokaukset Herralle suloinen tuoksu, jonka he uskollisesti tuovat hänen eteensä, ja siksi rukouksia yleisesti kutsutaankin uhrisavuksi useammassa kuin yhdessä Pyhän kirjan kohdassa. Esimerkiksi kuningas Daavid sanoo: Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri Ps. 141:2. Ja Ilmestyskirjan kohdasta 5:8 luemme kahdestakymmenestäneljästä vanhimmasta, miten heillä kullakin oli kultamalja täynnä uhrisavua, mistä Johannes sanoo, että ne ovat tai merkitsevät pyhien rukouksia. Kun nyt siis ylipappi Vanhassa testamentissa, joka ennakoi meidän suurta ylipappiamme, meni kaikkein pyhimpään suitsutusastian ja suitsukkeen kera, oli selvä, että tämä tarkoittaisi meidän Vapahtajamme Jeesuksen esirukouksia meidän syntisten puolesta meidän sovitukseksemme. Näitä on kuitenkin, jotta ymmärtäisimme tämän asian selvästi, kahdenlaisia, nimittäin ne jotka Jeesuksemme jo uhrasi meidän puolestamme eläessään täällä maan päällä, ja sitten niitä, joita hän ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen yhä päivittäin esittää lastensa puolesta. Ja koska nämä kaksi eroavat suuresti toisistaan, meidän tulee tarkastella kumpaakin erikseen. Yksi ja sama jumalallinen Kristuksen persoona suorittaa toki ne molemmat, ja aihekin on yleisesti molemmissa sama, nimittäin koko ihmissuvun pelastaminen, mutta hänen uhrisavunsa täällä oli kuitenkin monessa suhteessa erilainen kuin se, joka tapahtuu taivaassa. Kristuksen persoona, joka rukoili syntisten puolesta täällä maan päällä, oli kaikkein syvimmässä alennuksessaan, hän seisoi syntisen paikalla Jumalan palvelijana. Hän esittikin siksi esirukouksensa kaikkein nöyrimmin, silmät kohotettuina taivaaseen Joh. 11:41, langeten polvilleen Luuk. 22:41 ja vieläpä kasvoilleen Matt. 26:39, syvään huokaillen Mark. 7:34 ja syvästi murheellisena Matt. 26:38. Ja apostoli Paavali kertoo, miten lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä huusi rukouksia ja anomuksia7 Hepr. 5:7. Asia, jota hän tässä tilanteessa pyysi, oli se, että hänen taivaallinen Isänsä ottaisi vastaan ja hyväksyisi uhrin, jonka hän kuolemallaan tulisi suorittamaan ja että Jumala armon antaisi niille, joiden vuoksi hän nyt antoi itsensä kuolemaan, jotta he uskossa voisivat hyötyä hänen kärsimyksestään Joh. 17:1–2 ym. Hänen esirukouksensa taivaassa sitä vastoin ovat aivan toisenlaisia, ensinnäkin suhteessa persoonaan, koska hänet nyt on korotettu ja myös hänen ihmisluontonsa istuu jumalallisessa majesteettisuudessaan, kunniassaan ja ihanuudessaan taivaallisen Isänsä oikealla puolella, tai niin kuin Johannes Hänen persoonansa järjestyksen mukaisesti näki, seisoo valtaistuimen edessä Ilm. 5:6. Myös aihe on erilainen. Hänen ei tarvitse enää rukoilla sovituksen hyväksymistä, sillä Jumala on sen jo hyväksynyt ja se on kaikilta osin täysin pätevä. Hän rukoilee nyt vain sitä, että tätä sovitusta sovellettaisiin syntisiin, niin että he näin saisivat armon ja tulisivat pelastetuiksi. Etenkin itse rukoilemisen tavan täyty taivaassa olla täysin erilainen kuin maan päällä tapahtuneet esirukoukset. Hän rukoili silloin nöyrimpänä palvelijana. Sellaisille rukouksille ei nyt ole sijaa, vaan se on eräänlainen rakastava vaatimus hänen taivaalliselle Isälleen, jonka kanssa hän jakaa saman kirkkauden ja esittää, että hänen täydellinen maksunsa syntisten puolesta tuottaisi näille vapautuksen heidän täysin ansaitusta rangaistuksestaan ja hänen täydellinen kuuliaisuutensa toisi heille ikuisen autuuden. Tästä sanoo apostoli Paavali: Kristus istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme Room. 8:34. Apostoli Johannes sanoo tästä kuulijoilleen näin: Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus 1. Joh. 2:1. Evankelista käyttää tässä huomionarvoista ilmaisua: hän kutsuu Jeesusta Kristusta meidän puolustajaksemme. Tässä yhteydessä kreikan kielessä käytettävää sanaa kreikkalaiset käyttävät arvostetuista ja suurista miehistä, joita rikollisilla ja syytetyillä oli mukanaan tuomioistuimissa, eikä vain siksi, että he edusmiehinä voisivat julistaa näiden syyttömyyttä vaan että he myös maineellaan, ystävyydellään tuomarin kanssa ja pätevillä puoltolauseillaan koettaisivat auttaa rikollista saamaan armahduksen tai ainakin lievemmän rangaistuksen. Tällaisen korkean ja vaikuttavan puolustajan Johannes vakuuttaa uskovilla olevan Herrassa Jeesuksessa hänen taivaallisen Isänsä luona. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan, kuten apostoli Paavali sanoo Hepr. 7:25 ja lisää: Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle Hepr. 7:26. Vielä hän sanoo: hän, siis Kristus on mennyt itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme8 Hepr. 9:24. Se tarkoittaa, että hän on siellä meidän puolustajanamme. No niin, siunatut kuulijat! Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme Hepr. 4:14–16.
Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 17
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 19
paikat:
Henkilöt: Daavid Johannes Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: