Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Toinen saarna

Toinen katekismussaarna, § 27

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 27

Tähän Kristuksen ylentämisen tilaan laskee apostolinen uskontunnustuksemme viisi kohtaa, joissa sanotaan: astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja mitä nyt tulee ensimmäiseen kohtaan, siis Kristuksen helvettiin laskeutumiseen, niin tässä eteemme nousee erityisesti kaksi kysymystä, nimittäin ensinnäkin: onko Kristus todellakin laskeutunut alas helvettiin vai ei? Onko hän laskeutunut alas tuomittujen henkien tilaan ja siellä osoittanut olevansa Herra niiden yläpuolella? Vai tarkoitetaanko tällä Jeesuksen laskeutumista alas hautaan? Myönnetään kernaasti, ettei tämä asia oikeastaan koske uskomme ja autuutemme perusteita. Siksi myös pyhä tohtori Luther ottaa siihen kantaa hyvin varovasti, kun hän sanoo uskovansa, että Kristus rikkoi paholaisen vallan ja että hän ei halua sanoa tai tietää siitä enempää. Monet366 tätä asiaa koskevat Raamatun kohdat ovat sen laatuisia, että ne eivät selkeästi todista siitä mitä tässä haetaan, ja siksi sivuutan ne tässä. Selvin kohta tässä suhteessa on epäilemättä 1. Piet. 3:18–19, jossa apostoli Pietari ensin sanoo Kristuksesta, että hengessä hänet tehtiin eläväksi ja heti sen jälkeen: Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille. Mitä henkiä hän tässä tarkoittaa, selviää jatkossa, nimittäin niitä, jotka Nooan arkin aikana eivät uskoneet, ja koska he eivät voineet olla muualla kuin manalassa, niin tästä seuraa, kun ilmaus otetaan yksinkertaisesti sananmukaisessa merkityksessään, että meidän Vapahtajamme sen jälkeen, kun hän oli tullut eläväksi oltuaan kuolleitten luona, itse asiassa oli laskeutunut helvettiin. Toinen tästä nouseva kysymys on, kuuluko tämä alasastuminen hänen korottamiseensa vai hänen alentamiseensa? Se näyttäisi itsestäänselvästi kuuluvan pikemminkin hänen ylentämiseensä kuin alentamiseensa, koska se tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus oli tehty eläväksi kuolemansa jälkeen, silloinhan ei enää ollut sijaa alentamiselle. Tämä ei kuitenkaan paina kovin paljoa, kunhan muut kohdat, jotka tässä luetaan kuuluviksi hänen ylentämiseensä, ovat täysin varmalla pohjalla, ja ne ovat, Jumalan kiitos, niin vahvoja, etteivät tuonelan portit niitä voita.367

Tähän kuuluu siis toiseksi Kristuksen nouseminen kuolleista. Lyhyesti sanottuna tämä on koko kristillisen uskontunnustuksemme suurin uskonkappale, sillä jos se pätee, niin koko meidän uskomme perusta on vuorenvarma ja järkkymätön, mutta jos se taas pettää, niin koko meidän autuutemme rakennelma romahtaa perustuksia myöten, niin kuin apostoli Paavali on selvästi osoittanut 1. Kor. 15:17: Mutta jos Kristusta ei ole herätetty niin meidän uskomme on turha, ja me olemme vielä synneissämme. Mutta Jumalan kiitos, se on täysin järkkymätön. Sillä ensinnäkin kaikki neljä evankelistaa ovat tarkkaan ja selvästi sen kuvanneet. Totuus, josta luultavasti kaikki, mutta ainakin Matteus ja Johannes olivat itse paikalla todistamassa, mistä syystä Johannes lopettaakin kertomuksensa näin: Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava Joh. 21:24. Toisessa kohdassa vähän aiemmin hän sanoo: Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava Joh. 19:35. Tämä kertomus on sitäkin uskottavampi, koska oppi ja totuus, josta he todistavat, ei tuonut tunnustajilleen kunniaa, rikkautta tai hyviä päiviä, vaan päinvastoin suurimman halveksunnan, piinallisimmat kärsimykset ja lopulta aivan liian monille pilkallisen ja tuskallisen kuoleman368 Joh. 16:2–4. Mikä olisi silloin voinut saada heidät valehtelemaan, jos se tuottaisi heille niin vakavia seurauksia? Tai miten epätosi tarina saman ajan tapahtumista olisi voinut menestyä, kun taas oppi Jeesuksen ylösnousemuksesta kuitenkin levisi nopeasti. Millainen varmuus täytyikään Sauluksen saada tästä totuudesta, kun hän luopui fariseuksen asemasta, suurista onnellisen tulevaisuuden toiveista ja vaihtoi ne vainoon ja halveksuntaan kristittynä. Hän vetoaa tässä asiassa Jeesuksen moniin ilmestymisiin ylösnousemuksensa jälkeen, ja niiden joukossa hän kuvaa erityisesti yhtä erittäin merkillepantavaa tapausta, kun yli viisisataa veljeä yhdellä kertaa näki hänet elävänä hänen kuolemansa jälkeen, ja monet heistä elivät vielä silloin, kun Paavali tämän kirjoitti 1. Kor. 15:6. Kuinka sellainen totuus voitaisiin kätkeä tai saattaa epäiltäväksi?

Vaellettuaan neljäkymmentä päivää maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen, jona aikana hän ei enää tuntenut mitään heikkoutta tai ollut ruumiiltaan sidottu liikkeen lakeihin, jotka kehoja muuten määräävät, evankelista Markus kertoo, että hänet otettiin ylös taivaaseen Mark. 16:19, ja Luukas kertoo tarkemmin, että se tapahtui opetuslasten nähden tai näkyvässä muodossa, sen jälkeen kun hän oli ennakolta määrännyt oppilailleen kaiken369 mitä kuului hänen seurakuntansa hoitamiseen ja levittämiseen. Hän kuvaa myös kuinka hänen opetuslapsensa seisoivat ja näkivät tämän hänen voittokulkueensa, joka tapahtui vähitellen, siihen asti kunnes pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Silloin kaksi enkeliä vakuutti heille: Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän Ap. t. 1:9–11. Ja tämä oli kolmas hänen ylösnousemukseensa kuuluva kohta. Siinä meidän on tosin huomattava, että se ei ollut suinkaan mikään ruumiillinen, aineellinen tai näkyvä taivas mihin hän kohosi, vaikka hän opetuslastensa silmissä nousi ylöspäin. Sillä kuningas Salomo vakuuttaa: Eiväthän taivasten taivaatkaan ole hänelle kyllin avarat! 2. Aik. 2:5,1 ja apostoli Paavali sanoo Kristuksesta, että hän oli taivaitakin korkeampi Hepr. 7:26. Sen sijaan Jeesuksen täytyi nousta autuaiden ikuisiin asuinsijoihin, joissa hän oli luvannut olla yhdessä valittujensa kanssa Joh. 14:3, ja apostoli Johannes vakuuttaa meidät siitä, että saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on 1. Joh. 3:2. Paavali lupaa, että me saamme olla aina Herran kanssa 1. Tess. 4:17. Mutta yhtä varmaa on, että hänen täytyy siellä olla kohotettuna jumalalliseen kunniaan ja majesteettisuuteen, joka on kaiken sen yläpuolella, mitä autuaat siellä nauttivat, sillä370 hänestä sanotaan, että hän nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden Ef. 4:10 ja että hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä 1. Tim. 6:16. Mutta me myönnämme kernaasti, että me emme tiedä missä tai millainen tämä sija on, sillä nyt katselemme kaikkea kuin arvoitusta,2 mutta vielä kerran me Vapahtajamme armosta näemme hänet kasvoista kasvoihin 1. Kor. 13:12. Kaikki mitä tiedämme on, että veljemme, ylipappimme ja kuninkaamme molemmilta luonnoiltaan nauttii korkeinta jumalallista onnea, ja tämä riittäköön meille toistaiseksi.

Neljänneksi tunnustamme Vapahtajastamme, että hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella,3 mitä sanoja emme kuitenkaan ota niiden varsinaisessa merkityksessä, sillä Jumalalla henkenä ei ole mitään ruumiillista kättä tai jäseniä, eikä myöskään Jeesus kaikkialla läsnäolevana Jumalana voi jäädä istumaan mihinkään tiettyyn paikkaan. Jumalan oikealla kädellä tarkoitetaan hänen jumalallista kaikkivaltiuttaan, jolla hän ohjaa ja hallitsee koko maailmaa. Juuri tässä merkityksessä tämä sana otetaan kaikkialla Pyhässä kirjassa, kun sitä käytetään Jumalasta. Kuningas Daavid käyttää sitä psalmeissa 25 eri kertaa tässä merkityksessä. Jumalan oikealla puolella istuminen ei tarkoita mitään muuta kuin osallisuutta samasta371 mahdista, kunniasta ja majesteettisuudesta kuin Isä ja myös sen täydellistä harjoittamista. Tässä merkityksessä se esiintyy esimerkiksi Ps. 132:11: Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi,4 mikä tarkoittaa, että Daavidin ruumiin hedelmä eli joku hänen jälkeläisistään tulee hallitsemaan hänen jälkeensä. Kun siis sanotaan Kristuksesta, että hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella, se tarkoittaa, että Kristus ei ainoastaan jumalalliselta vaan myös inhimilliseltä luonnoltaan omaa ja käyttää kaikkea jumalallista valtaa ja hallitsee täysin Isän tavoin, minkä monet Raamatun kohdat selkeästi vahvistavat. Mainitsen vain muutamia. Kuningas Daavid puhuu hengessä ja sanoo: Herra sanoo minun herralleni: ”Istu oikealle puolelleni”, ja hän selittää tämän tarkoituksen seuraavassa jakeessa, jossa sanotaan: Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli5 Ps. 110:1–2. Apostoli Paavali puhuu tästä näin: ihmiseksitullut Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla, mikä tarkoittaa, että hän hallitsee kaikkivaltiaana ja istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa6 Hepr. 1:3. Kirkkauden isä, sanoo sama apostoli, herätti Kristuksen kuolleista ja372 asetti hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa7 Ef. 1:20–21.

Lopuksi, viidenneksi, Kristuksen ylentämiseen kuulukin se, että hän on palaava taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tässä me panemme ensiksikin merkille varmuuden tästä meille ihmisille tärkeästä maailman viimeisestä tapahtumasta. Järki ei tunne tätä totuutta, mutta sen täytyy tunnustaa sen oikeudenmukaisuus. Mutta ilmoitus antaa meille tämän kaikkia jumalattomia kauhistuttavan, mutta uskovaisia lohduttavan tiedon, ja koska Jumalan sanat ovat yhtä muuttumattomat kuin Jumala itse Matt. 24:35, ei tämän päivän koittamisesta voi olla mitään epäilystä, ellemme sitten samalla halua kieltää koko meille puhuvan Herran ikuista totuutta ja olemusta. Henok, seitsemäs Aadamista, on jo maailman alussa julistanut tätä Jumalan pojan tulemista tuomitsemaan ja hän sanoo: Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jne. Juud. jakeet 14–15. Viisas kuningas Salomo saarnasi aikoinaan, että Jumala tuo kaikki teot tuomiolle8 jne. Saarn. 12:14, ja apostoli Paavali vakuuttaa373 ateenalaisille, että hän on määrännyt päivän, jona hän tuomitsee koko maailman9 Ap. t. 17:31. Mutta Vapahtaja itse antaa kaikkein lujimman vakuutuksen tulemisestaan tuomitsemaan Matt. 25:31: Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, ja kuvailee sitten koko tuomitsemisprosessin. Persoona, joka tulee tuomitsemaan, on Vapahtajan itse äsken käyttämien sanojen mukaan Ihmisen Poika, siis Kristuksen jumalallinen persoona, joka on Jumalan ja Marian poika eli sekä Jumala että ihminen. Siksi apostoli Paavali kutsuu tätä tuomiota Kristuksen tuomioistuimeksi10 Room. 14:10 ja 2. Kor. 5:10. Henkilöt, jotka tullaan tuomitsemaan, taas ovat kaikki ihmiset, niin hyvät kuin pahat, sillä Vapahtaja sanoo äsken esitetyssä kohdassa, että kaikki kansat kootaan hänen eteensä Matt. 25:32. Paavali taas sanoo useasti, että meidän kaikkien on kokoonnuttava Kristuksen tuomioistuimen eteen, niin ettei kukaan, iän, säädyn tai minkään muunkaan tekijän perusteella voi välttyä olemasta siellä elävänä tai kuolleena, sillä kaikki kuolleet nousevat ylös sitä ennen. Mutta milloin tämä maailman yleinen tuomio koittaa, niin Jeesuksen omista sanoista selviää, että siitä me kaikki, niin enkelit kuin ihmiset, olemme täysin374 tietämättömiä, ja tämä salaisuus on niin suuri, ettei edes Vapahtajallamme alennuksensa tilassa ollut siitä pienintäkään tietoa Matt. 24:36, vaan se tulee kuin varas yöllä 1. Tess. 5:2, tai joka niin kuin ansa on saavuttava kaikki maan päällä asuvat11 Luuk. 21:35. Voi, hyvä sille, jonka Herra saapuessaan tapaa valveilla! Mutta muistakaamme silloin, mitä apostoli Pietari ei halunnut salata kuulijoiltaan, nimittäin että Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät 2. Piet. 3:8–9. Itse tuomio tullaan antamaan taivaassa, jossa kaikki ovat vastaamassa teoistaan, hurskaat tuomarin oikealla, jumalattomat hänen vasemmalla puolellaan, ja jokainen saa tuomion tekojensa mukaan. Ne jotka uskon kautta ovat ottaneet vastaan Välittäjän Jeesuksen puhdistuksen, kuulevat siunatun kutsun heitä varten valmiiksi tehtyyn valtakuntaan nauttimaan ikuista autuutta, mutta toiset saavat kauhistuttavan käskyn mennä pois ikuiseen tuleen Matt. 25:31 ja seur. Eikä tämä tuomio jää vaille toimeenpanoa, sillä samalla kun tuomio langetetaan375 ihmissuvun ylle, Jumalan kaikkivaltius siirtää itse kunkin omaan paikkaansa. Silloin myös me, siunatut kuulijat, miljoonien joukossa saamme itse kukin oman osamme, mutta voi ikuista surkeuttamme, jos meidän on otettava vastaan kiroustuomio ja meidät heitetään ikuiseen pimeyteen, sillä siellä Jumalan vihan liekit palavat taukoamatta ja iäti. Nyt on vielä aikaa välttää se ja uskon kautta hankkia meille osuus hurskaiden ylösnousemuksessa. Mutta voi! silloin se on liian myöhäistä.


  1. alkutekstissä 2. Aik. 2:6 (vuoden 1703 ruotsinnos)
  2. 1992/muokattu
  3. Isän Jumalan oikealla puolella: alkutekstissä på Guds Faders högra hand, sananmukaisesti ”Isän Jumalan oikealla kädellä”
  4. 1938
  5. 1933
  6. 1938/muokattu
  7. 1992/muokattu
  8. 1938
  9. 1992/muokattu
  10. 1776/muokattu
  11. 1938/1992/muokattu
Alkukieli

§. 27.

Til detta Christi uphöjelses stånd räknar åter vår Apostoliska Tro i synnerhet fem stycken: då det heter: nederstigen til helfvetet; på tredje dagen igen upstånden ifrån the döda: upstigen til himla, sittande på Alsmägtig Guds Faders högra hand: dädan12 igen kommande til at dömma lefvande och döda. Och hvad nu det första af dem beträffar nemligen Christi nedstigande til helfvetet, så möta därvid i synnerhet tvänne frågor, nemligen först om Christus verkeligen nedstigit til helvetet eller icke? om han nedstigit i de fördömda andars rum och där visat sig en Herre öfver dem? eller om därmed förstås Jesu nedstigande i grafven? och man vidgår gerna, at denna sak icke egenteligen rörer vår tros och salighets grund: hvarföre ock salig Doct. Luther yttrar sig härom mycket varsamt, då han säger sig tro, at Christus sönderbrutit djäfvulens välde13 och at han hvarken vil säga eller veta mera härom. Flera366 Skriftenes språk som härom anföras äro af den beskaffenhet, at de ej nog tydeligen bevisa det som uti dem sökes, hvarföre jag ock går dem förbi. Det klaraste i denna delen är utan all tvifvel. 1 Petr. 3:18,19. hvarest Apostelen Petrus först säger om Christo at han är lefvande gjord efter andan och straxt derpå heter det: I them samma gick han bort och predikade för andarna i fängelset. Hvad andar han här förstår förklarar han tydeligen i det följande, nemligen deras som icke trodde i Noachs tid, och emedan de icke kunna annorstädes vara än i afgrunden, synes däraf, då meningen tages enfaldigt efter orden, at vår Frälsare sedan han blef lefvande ifrån de döda, i sjelfva verket nederstigit til helvetet. Den andra frågan, som härvid upkommer är den, om då detta nederstigandet hörer til hans uphöjelse eller förnedring? det synes falla af sig sjelf at den hällre måtte räknas til hans uphöjelse än förnedring, emedan den skedt sedan Jesus blifvit lefvande gjord efter sin död; ty då hade mera ingen förnedring rum. Dock härpå ligger föga magt, allenast de öfriga stycken som här upräknas af hans uphöjelse, äga sin fulla säkerhet och grund, och den äga de Gudi låf! så stark, at alla helvetes portar ej kunna blifva dem öfvermägtige.367

Hit hörer således för det andra Christi upståndelse ifrån de döda. Snart sagdt den största artikel i hela vår Christeliga Tros bekännelse; ty står den, så står hela vår tros grund bergfast och orörlig, men faller åter den, så ramlar hela vår salighets byggnad öfver ända, såsom Apostelen Paulus tydeligen visar det i 1 Cor. 15:17. då han säger: är Christus icke upstånden, så är vår tro fåfäng och så äre vi uti våra synder. Men Gudi låf! den står ock helt oryggelig. Ty först hafva alla fyra Evangelisterne noga och tydeligen beskrifvit den. En sanning, som de förmodeligen alla, men åtmindstone Mattheus och Johannes sjelfve, varit åsyna vitnen til, hvarföre ock Johannes slutar sin berättelse härom således: Thenne är then, som vitnar härom och then thetta skrifvit hafver, och vi vete at hans vitnesbörd är sant, Cap. 21:24. Och på et annat ställe näst förut säger han: Then thetta såg hafver thet vitnat, och hans vitnesbörd är sant - - på thet i tro skolen, Cap. 19:35. Denna berättelse blifver så mycket trovärdigare, som läran och sanningen, den de vitnade om, icke tilskyndade sina bekännare hvarken ära, rikedomar eller goda dagar, utan tvert om det största föragt, de pinsammaste plågor och ändteligen åt alt för många en hånlig och smärtande död,368 Cap. 16:2,3,4. Hvad kunde då hafva förmått dem at frambringa en osanning af så svåra följder för dem sjelfva? eller hvad framgång hade väl en osann berättelse om samtida händelser kunnat hafva, då läran om Jesu upståndelse likväl i en hast utbredde sig. Hvad visshet måste icke Saulus fått i denna sanning, då han gick öfver, ifrån en Pharisee och et stort hopp om en lyckelig framtid, til en förföljd och föraktad Christen. Han åberopar sig i denna sak många Jesu uppenbarelser efter sin upståndelse, bland hvilka han beskrifver i synnerhet en såsom ganska märkelig, då mera än femhundrade bröder sågo honom lefvande efter sin död på en gång, af hvilka ännu månge lefde då Paulus skref detta, 1 Cor. 15:6. Huru kunde då en sådan sanning döljas eller dragas i tvifvelsmål?

Efter fyratio dagars vandring här på jorden efter sin upståndelse, under hvilken tid han ej mera kände några svagheter eller var til sin lekamen bunden vid de rörelse-lagar, som annars åtfölja kropparna, berättar Evangelisten Marcus at han vardt uptagen i himmelen, Cap. 16:19. och Lucas gifver närmare vid handen, at detta skedde i lärjungarnas åsyn, eller i synlig måtto, sedan han alt förut anstaltat med sina lärjungar hvad369 som hörde til hans församlings vård och utvidgande. Han förtäljer ock huru hans lärjungar stått och sedt på denna hans segerfärd, som således skedt småningom, til des at et moln tog honom bort utur deras syn. Hvarvid tvänne änglar försäkrade dem därom, at thenne Jesus som nu uptagen vardt ifrån them i himmelen, han skulle än en gång så komma därifrån, som de nu hade sedt honom upfara, Ap. Gern. 1:9–11.14 Och detta var det tredje som hörer til hans uphöjelse. Men härvid må vi väl märka, at det ingalunda var någon lekamlig, elementarisk15 eller synlig himmel dit han upfor, fast han i lärjungarnas åsyn for upåt. Ty Konung Salomo betygar at alla himlars himlar kunna icke begripa honom, 2 Crön. 2:6. och Apostelen Paulus säger om Christo at han var högre än himmelen; Ebr. 7:26. utan måste vår Jesus vara upfaren til de sällas eviga boningar, hvarest han lofvat vara tilsammans med sina utkorade, Joh. 14:3. och Apostelen Johannes försäkrar oss därom, at vi där skole få se honom såsom han är, 1 Ep. 3:2. Och Paulus lofvar at vi skole blifva när Herranom altid, 1 Thessal. 4:17. Men det blir ock tillika vist, at han där måste vara uphöjd til en Guddomelig ära och majestät, som vida öfverträffar alt hvad de salige där åtnjuta, emedan det370 står om honom, at han upfor öfver alla himlar på thet han skulle alt ting upfylla, Eph. 4:10. och at han bor uti et ljus ther ingen tilkomma kan, 1 Tim. 6:16. Men vi vidgå gerna, at vi hvarken vete hvarest eller hurudant detta rum är, ty vi se allenast nu uti et mörkt tal, men skole en gång genom vår Frälsares nåd få se honom ansigte mot ansigte, 1 Cor. 13:12. Alt hvad vi vete härom är at vår broder, vår Öfverste Prest och vår Konung til sina båda naturer åtnjuter högsta Guddomeliga lycksalighet, och detta kan emedlertid vara nog för oss.

För det fjerde bekänne vi om vår Frälsare at han sitter på Guds Faders högra hand, hvilka ord ingalunda kunna tagas efter sin egenteliga lydelse, emedan Gud såsom en Ande icke äger någon lekamlig hand eller lemmar, ej eller kan Jesus såsom en allestädes närvarande Gud blifva på något vist ställe sittandes, utan beteknas med Guds högra hand hans Guddomeliga allmagt, med hvilken han styrer och regerar hela verlden. Aldeles uti en sådan mening tages detta ordet i hela den heliga Skrift, när det nyttjas om Gud, och Konung David brukar det i sina Psalmer tjugufem serskildta gånger i samma bemärkelse. At sitta åter på Guds högra hand är icke annat än at blifva delagtig af sam371ma magt, ära och majestät som Fadren och fullkomligen utöfva den samma. Så förekommer det til exempel: Ps. 132:11. Herren hafver svorit David sannan ed, ther skal han intet ifrån träda. Jag skal sätta tig tins lifs frukt uppå tin stol, hvilket vil så mycket säga at Davids lifsfrukt eller någon af hans efterkommande skulle regera efter honom. När det därföre säges om Christo, at han sitter på Guds Faders högra hand, beteknar det, at Christus icke allenast til sin Guddomeliga, utan ock til den människliga naturen äger och utöfvar all Guddomelig magt och styrelse aldeles lika med Fadrenom, hvilket nog tydeligen bestyrkes af ganska många Skriftenes rum. Jag vil allenast nämna några få. Konung David talar i andanom och säger: Herren sade til min Herra: sätt tig på min högra hand, och han förklarar hvad detta hade at innebära i den följande versen, där det heter: var rådandes ibland tina fiender, Ps. 110:1,2. Apostelen Paulus talar härom sålunda: Sonen i sin antagna mandom är Guds härlighets sken och hans väsendes rätta beläte, och bär alt ting med sit kraftiga ord. Det är, regerar med sin allmagt och sitter på Majestätsens högra sido i högdene, Ebr. 1:3. Härlighetens Fader, säger samme Apostel upväckte Christum ifrån the döda och372 satte honom på sin högra hand i himmelen: öfver all Förstadöme, välde, makt, Herradöme och alt thet som nämnas kan, icke allenast i thenna verldene, utan ock i then tilkommande, Eph. 1:20,21.

Ändteligen hörer ock til Christi uphöjelse för det femte, at han är igenkommandes ifrån himmelen til at dömma lefvande och döda. Hvarvid vi först märke vissheten af denna märkvärdiga sidsta händelse i verlden för oss människor. Förnuftet känner ej denna sanning, men måste erkänna des billighet. Men uppenbarelsen är den, som lämnat denna för alla ogudaktiga fasande, men för de trogna tröstefulla underrättelsen, och emedan Guds ord blifva lika oföränderliga som Gud sjelf, Matth. 24:35. kan om denna dagens visshet intet tvifvelsmål äga rum, om vi ej på en gång vilje förneka hela den talande Herrens eviga sanning och varelse. Enoch den sjunde ifrån Adam16 hafver redan i verldenes begynnelse förkunnat om denna Guds Sons tilkommelse til doms och sagt: Si Herren kommer med mång tusende helgon til at sitta dom öfver alla och straffa alla them som ogudaktige äro, m. m. Jud. v. 14,15. Den vise Konung Salomo predikade i sin tid, at Gud skall hafva fram alla gärningar för domen m. m. Pred. B. 12:14. Och Apostelen Paulus försä373krar de Athenienser,17 at Gud hafver satt en dag före, på hvilken han skall dömma jordenes krets, Ap. G. 17:31. Men Frälsaren gifver sjelf den aldrastarkaste försäkran om sin tilkommelse til doms, Matth. 25:31. då han säger, at Människones Son skall komma i sit majestät och alle helige änglar med honom, då skall han sitta på sin härlighets stol, och beskrifver sedan hela doms-processen. Personen, som här skal dömma utmärker Frälsaren sjelf i nyss anförda orden nemligen Människones Son, det är Christi Guddomeliga person, som är Guds och Mariæ son eller tillika Gud och människa. Därföre kallar Apostelen Paulus denna domstol en Christi domstol, Rom. 14:10. och 2 Cor. 5:10. Personerne åter, som skola dömmas äro alla människor både onda och goda, ty Frälsaren säger på nyss anförda ställe, at för honom skola församlas all folk, Matth. 25:32. Paulus säger åter flera gånger, at vi måste alle, alle församlas för Christi domstol, så at icke en enda af hvad ålder, stånd eller vilkor han ock må vara, kan undgå at där infinna sig lefvande eller död, emedan alla döda skola förut upstå. Men hvad tiden beträffar när denna verldenes allmänna dom skal infalla, är det af Jesu egna ord klart, at därom äro alla, både änglar och människor i fullkomlig374 okunnighet, och är denna hemlighet så stor, at sjelfve vår Frälsare i sit förnedrings tilstånd ej ägde därom den aldraminsta vetskap, Matth. 24:36. utan varder den kommandes såsom en tjuf om natten, 1 Thessal. 5:2. och som en snara öfver alla, som bo på jordene, Luc. 21:35. Ack! väl den, som Herren finner vakande när han kommer! men härvid må vi äfven erindra oss, hvad Apostelen Petrus ej ville dölja för sina Åhörare, nemligen at en dag för Herranom är såsom tusende år, och tusende år såsom en dag, och at Herren intet fördröjer sitt löfte, såsom somlige mena thet vara fördröjelse, men han hafver tålamod med oss och vil icke at någre skola förgås, utan at hvar och en vänder sig til bättring, 2 Ep. 3:8,9. Sjelfva domen skal hållas i himmelens sky, där skola alle stå til svars för sina gärningar, de fromme på domarens högra, de ogudaktige på den vänstra sidan, och hvardera undfå en dom efter sina gärningar, nemligen de som genom trona anammat Medlarens Jesu rening skola afhöra en välsignad kallelse til et för dem tilredt rike, at åtnjuta evig sällhet, men de andre en förskräckelig befallning at gå bort uti en evig eld, Matth. 25:31. m.m. Ej eller skal denna domen sakna värkställighet, ty i det samma domen är afsagd öfver375 människoslägtet, skal Guds allmagt flytta hvardera til sina rum. Där skole vi ock då, välsignade Åhörare, bland millioner, hvar och en få vår del, men ve oss i evighet, om vi då måste emottaga förbannelsens dom, och vräkas i et evigt mörker, där Guds vredes lågor bränna utan uppehåll i alla evighet. Nu är än tid at undfly detta, och genom trona förvärfva oss del i de rättfärdigas upståndelse; men ack! då är försent.


  1. därifrån
  2. at Christus sönderbrutit djäfvulens välde: hänvisar sannolikt till Luthers förklaring till den andra trosartikeln i Lilla katekesen under punkten Hwad är thet?: ”Jag troor at Jesus Christus sanner Gud / födder af Fadrenom i Ewighet / och thesslijkes sanner Menniskia / född af Jungfru Maria / är min Herre / hwilken mig förtappade och fördömde Menniskia / förlossat / förwärfwat och wunnit hafwer / ifrån alla Synder / ifrån Döden och Diefwulens Wåld /...”
  3. Själva citatet är ur Apg 1:11 och lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Thenne Jesus som uptagen är ifrån eder i himmelen / han skal så komma / som I honom sedt hafwen upfara i himmelen”.
  4. materiell, fysisk
  5. Enoch den sjunde ifrån Adam: Henok i den sjunde generationen efter Adam
  6. atenare

Suomi

§ 27

Tähän Kristuksen ylentämisen tilaan laskee apostolinen uskontunnustuksemme viisi kohtaa, joissa sanotaan: astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja mitä nyt tulee ensimmäiseen kohtaan, siis Kristuksen helvettiin laskeutumiseen, niin tässä eteemme nousee erityisesti kaksi kysymystä, nimittäin ensinnäkin: onko Kristus todellakin laskeutunut alas helvettiin vai ei? Onko hän laskeutunut alas tuomittujen henkien tilaan ja siellä osoittanut olevansa Herra niiden yläpuolella? Vai tarkoitetaanko tällä Jeesuksen laskeutumista alas hautaan? Myönnetään kernaasti, ettei tämä asia oikeastaan koske uskomme ja autuutemme perusteita. Siksi myös pyhä tohtori Luther ottaa siihen kantaa hyvin varovasti, kun hän sanoo uskovansa, että Kristus rikkoi paholaisen vallan ja että hän ei halua sanoa tai tietää siitä enempää. Monet366 tätä asiaa koskevat Raamatun kohdat ovat sen laatuisia, että ne eivät selkeästi todista siitä mitä tässä haetaan, ja siksi sivuutan ne tässä. Selvin kohta tässä suhteessa on epäilemättä 1. Piet. 3:18–19, jossa apostoli Pietari ensin sanoo Kristuksesta, että hengessä hänet tehtiin eläväksi ja heti sen jälkeen: Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille. Mitä henkiä hän tässä tarkoittaa, selviää jatkossa, nimittäin niitä, jotka Nooan arkin aikana eivät uskoneet, ja koska he eivät voineet olla muualla kuin manalassa, niin tästä seuraa, kun ilmaus otetaan yksinkertaisesti sananmukaisessa merkityksessään, että meidän Vapahtajamme sen jälkeen, kun hän oli tullut eläväksi oltuaan kuolleitten luona, itse asiassa oli laskeutunut helvettiin. Toinen tästä nouseva kysymys on, kuuluko tämä alasastuminen hänen korottamiseensa vai hänen alentamiseensa? Se näyttäisi itsestäänselvästi kuuluvan pikemminkin hänen ylentämiseensä kuin alentamiseensa, koska se tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus oli tehty eläväksi kuolemansa jälkeen, silloinhan ei enää ollut sijaa alentamiselle. Tämä ei kuitenkaan paina kovin paljoa, kunhan muut kohdat, jotka tässä luetaan kuuluviksi hänen ylentämiseensä, ovat täysin varmalla pohjalla, ja ne ovat, Jumalan kiitos, niin vahvoja, etteivät tuonelan portit niitä voita.367

Tähän kuuluu siis toiseksi Kristuksen nouseminen kuolleista. Lyhyesti sanottuna tämä on koko kristillisen uskontunnustuksemme suurin uskonkappale, sillä jos se pätee, niin koko meidän uskomme perusta on vuorenvarma ja järkkymätön, mutta jos se taas pettää, niin koko meidän autuutemme rakennelma romahtaa perustuksia myöten, niin kuin apostoli Paavali on selvästi osoittanut 1. Kor. 15:17: Mutta jos Kristusta ei ole herätetty niin meidän uskomme on turha, ja me olemme vielä synneissämme. Mutta Jumalan kiitos, se on täysin järkkymätön. Sillä ensinnäkin kaikki neljä evankelistaa ovat tarkkaan ja selvästi sen kuvanneet. Totuus, josta luultavasti kaikki, mutta ainakin Matteus ja Johannes olivat itse paikalla todistamassa, mistä syystä Johannes lopettaakin kertomuksensa näin: Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava Joh. 21:24. Toisessa kohdassa vähän aiemmin hän sanoo: Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava Joh. 19:35. Tämä kertomus on sitäkin uskottavampi, koska oppi ja totuus, josta he todistavat, ei tuonut tunnustajilleen kunniaa, rikkautta tai hyviä päiviä, vaan päinvastoin suurimman halveksunnan, piinallisimmat kärsimykset ja lopulta aivan liian monille pilkallisen ja tuskallisen kuoleman368 Joh. 16:2–4. Mikä olisi silloin voinut saada heidät valehtelemaan, jos se tuottaisi heille niin vakavia seurauksia? Tai miten epätosi tarina saman ajan tapahtumista olisi voinut menestyä, kun taas oppi Jeesuksen ylösnousemuksesta kuitenkin levisi nopeasti. Millainen varmuus täytyikään Sauluksen saada tästä totuudesta, kun hän luopui fariseuksen asemasta, suurista onnellisen tulevaisuuden toiveista ja vaihtoi ne vainoon ja halveksuntaan kristittynä. Hän vetoaa tässä asiassa Jeesuksen moniin ilmestymisiin ylösnousemuksensa jälkeen, ja niiden joukossa hän kuvaa erityisesti yhtä erittäin merkillepantavaa tapausta, kun yli viisisataa veljeä yhdellä kertaa näki hänet elävänä hänen kuolemansa jälkeen, ja monet heistä elivät vielä silloin, kun Paavali tämän kirjoitti 1. Kor. 15:6. Kuinka sellainen totuus voitaisiin kätkeä tai saattaa epäiltäväksi?

Vaellettuaan neljäkymmentä päivää maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen, jona aikana hän ei enää tuntenut mitään heikkoutta tai ollut ruumiiltaan sidottu liikkeen lakeihin, jotka kehoja muuten määräävät, evankelista Markus kertoo, että hänet otettiin ylös taivaaseen Mark. 16:19, ja Luukas kertoo tarkemmin, että se tapahtui opetuslasten nähden tai näkyvässä muodossa, sen jälkeen kun hän oli ennakolta määrännyt oppilailleen kaiken369 mitä kuului hänen seurakuntansa hoitamiseen ja levittämiseen. Hän kuvaa myös kuinka hänen opetuslapsensa seisoivat ja näkivät tämän hänen voittokulkueensa, joka tapahtui vähitellen, siihen asti kunnes pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Silloin kaksi enkeliä vakuutti heille: Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän Ap. t. 1:9–11. Ja tämä oli kolmas hänen ylösnousemukseensa kuuluva kohta. Siinä meidän on tosin huomattava, että se ei ollut suinkaan mikään ruumiillinen, aineellinen tai näkyvä taivas mihin hän kohosi, vaikka hän opetuslastensa silmissä nousi ylöspäin. Sillä kuningas Salomo vakuuttaa: Eiväthän taivasten taivaatkaan ole hänelle kyllin avarat! 2. Aik. 2:5,18 ja apostoli Paavali sanoo Kristuksesta, että hän oli taivaitakin korkeampi Hepr. 7:26. Sen sijaan Jeesuksen täytyi nousta autuaiden ikuisiin asuinsijoihin, joissa hän oli luvannut olla yhdessä valittujensa kanssa Joh. 14:3, ja apostoli Johannes vakuuttaa meidät siitä, että saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on 1. Joh. 3:2. Paavali lupaa, että me saamme olla aina Herran kanssa 1. Tess. 4:17. Mutta yhtä varmaa on, että hänen täytyy siellä olla kohotettuna jumalalliseen kunniaan ja majesteettisuuteen, joka on kaiken sen yläpuolella, mitä autuaat siellä nauttivat, sillä370 hänestä sanotaan, että hän nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden Ef. 4:10 ja että hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä 1. Tim. 6:16. Mutta me myönnämme kernaasti, että me emme tiedä missä tai millainen tämä sija on, sillä nyt katselemme kaikkea kuin arvoitusta,19 mutta vielä kerran me Vapahtajamme armosta näemme hänet kasvoista kasvoihin 1. Kor. 13:12. Kaikki mitä tiedämme on, että veljemme, ylipappimme ja kuninkaamme molemmilta luonnoiltaan nauttii korkeinta jumalallista onnea, ja tämä riittäköön meille toistaiseksi.

Neljänneksi tunnustamme Vapahtajastamme, että hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella,20 mitä sanoja emme kuitenkaan ota niiden varsinaisessa merkityksessä, sillä Jumalalla henkenä ei ole mitään ruumiillista kättä tai jäseniä, eikä myöskään Jeesus kaikkialla läsnäolevana Jumalana voi jäädä istumaan mihinkään tiettyyn paikkaan. Jumalan oikealla kädellä tarkoitetaan hänen jumalallista kaikkivaltiuttaan, jolla hän ohjaa ja hallitsee koko maailmaa. Juuri tässä merkityksessä tämä sana otetaan kaikkialla Pyhässä kirjassa, kun sitä käytetään Jumalasta. Kuningas Daavid käyttää sitä psalmeissa 25 eri kertaa tässä merkityksessä. Jumalan oikealla puolella istuminen ei tarkoita mitään muuta kuin osallisuutta samasta371 mahdista, kunniasta ja majesteettisuudesta kuin Isä ja myös sen täydellistä harjoittamista. Tässä merkityksessä se esiintyy esimerkiksi Ps. 132:11: Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi,21 mikä tarkoittaa, että Daavidin ruumiin hedelmä eli joku hänen jälkeläisistään tulee hallitsemaan hänen jälkeensä. Kun siis sanotaan Kristuksesta, että hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella, se tarkoittaa, että Kristus ei ainoastaan jumalalliselta vaan myös inhimilliseltä luonnoltaan omaa ja käyttää kaikkea jumalallista valtaa ja hallitsee täysin Isän tavoin, minkä monet Raamatun kohdat selkeästi vahvistavat. Mainitsen vain muutamia. Kuningas Daavid puhuu hengessä ja sanoo: Herra sanoo minun herralleni: ”Istu oikealle puolelleni”, ja hän selittää tämän tarkoituksen seuraavassa jakeessa, jossa sanotaan: Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli22 Ps. 110:1–2. Apostoli Paavali puhuu tästä näin: ihmiseksitullut Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla, mikä tarkoittaa, että hän hallitsee kaikkivaltiaana ja istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa23 Hepr. 1:3. Kirkkauden isä, sanoo sama apostoli, herätti Kristuksen kuolleista ja372 asetti hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa24 Ef. 1:20–21.

Lopuksi, viidenneksi, Kristuksen ylentämiseen kuulukin se, että hän on palaava taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tässä me panemme ensiksikin merkille varmuuden tästä meille ihmisille tärkeästä maailman viimeisestä tapahtumasta. Järki ei tunne tätä totuutta, mutta sen täytyy tunnustaa sen oikeudenmukaisuus. Mutta ilmoitus antaa meille tämän kaikkia jumalattomia kauhistuttavan, mutta uskovaisia lohduttavan tiedon, ja koska Jumalan sanat ovat yhtä muuttumattomat kuin Jumala itse Matt. 24:35, ei tämän päivän koittamisesta voi olla mitään epäilystä, ellemme sitten samalla halua kieltää koko meille puhuvan Herran ikuista totuutta ja olemusta. Henok, seitsemäs Aadamista, on jo maailman alussa julistanut tätä Jumalan pojan tulemista tuomitsemaan ja hän sanoo: Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jne. Juud. jakeet 14–15. Viisas kuningas Salomo saarnasi aikoinaan, että Jumala tuo kaikki teot tuomiolle25 jne. Saarn. 12:14, ja apostoli Paavali vakuuttaa373 ateenalaisille, että hän on määrännyt päivän, jona hän tuomitsee koko maailman26 Ap. t. 17:31. Mutta Vapahtaja itse antaa kaikkein lujimman vakuutuksen tulemisestaan tuomitsemaan Matt. 25:31: Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, ja kuvailee sitten koko tuomitsemisprosessin. Persoona, joka tulee tuomitsemaan, on Vapahtajan itse äsken käyttämien sanojen mukaan Ihmisen Poika, siis Kristuksen jumalallinen persoona, joka on Jumalan ja Marian poika eli sekä Jumala että ihminen. Siksi apostoli Paavali kutsuu tätä tuomiota Kristuksen tuomioistuimeksi27 Room. 14:10 ja 2. Kor. 5:10. Henkilöt, jotka tullaan tuomitsemaan, taas ovat kaikki ihmiset, niin hyvät kuin pahat, sillä Vapahtaja sanoo äsken esitetyssä kohdassa, että kaikki kansat kootaan hänen eteensä Matt. 25:32. Paavali taas sanoo useasti, että meidän kaikkien on kokoonnuttava Kristuksen tuomioistuimen eteen, niin ettei kukaan, iän, säädyn tai minkään muunkaan tekijän perusteella voi välttyä olemasta siellä elävänä tai kuolleena, sillä kaikki kuolleet nousevat ylös sitä ennen. Mutta milloin tämä maailman yleinen tuomio koittaa, niin Jeesuksen omista sanoista selviää, että siitä me kaikki, niin enkelit kuin ihmiset, olemme täysin374 tietämättömiä, ja tämä salaisuus on niin suuri, ettei edes Vapahtajallamme alennuksensa tilassa ollut siitä pienintäkään tietoa Matt. 24:36, vaan se tulee kuin varas yöllä 1. Tess. 5:2, tai joka niin kuin ansa on saavuttava kaikki maan päällä asuvat28 Luuk. 21:35. Voi, hyvä sille, jonka Herra saapuessaan tapaa valveilla! Mutta muistakaamme silloin, mitä apostoli Pietari ei halunnut salata kuulijoiltaan, nimittäin että Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät 2. Piet. 3:8–9. Itse tuomio tullaan antamaan taivaassa, jossa kaikki ovat vastaamassa teoistaan, hurskaat tuomarin oikealla, jumalattomat hänen vasemmalla puolellaan, ja jokainen saa tuomion tekojensa mukaan. Ne jotka uskon kautta ovat ottaneet vastaan Välittäjän Jeesuksen puhdistuksen, kuulevat siunatun kutsun heitä varten valmiiksi tehtyyn valtakuntaan nauttimaan ikuista autuutta, mutta toiset saavat kauhistuttavan käskyn mennä pois ikuiseen tuleen Matt. 25:31 ja seur. Eikä tämä tuomio jää vaille toimeenpanoa, sillä samalla kun tuomio langetetaan375 ihmissuvun ylle, Jumalan kaikkivaltius siirtää itse kunkin omaan paikkaansa. Silloin myös me, siunatut kuulijat, miljoonien joukossa saamme itse kukin oman osamme, mutta voi ikuista surkeuttamme, jos meidän on otettava vastaan kiroustuomio ja meidät heitetään ikuiseen pimeyteen, sillä siellä Jumalan vihan liekit palavat taukoamatta ja iäti. Nyt on vielä aikaa välttää se ja uskon kautta hankkia meille osuus hurskaiden ylösnousemuksessa. Mutta voi! silloin se on liian myöhäistä.


  1. alkutekstissä 2. Aik. 2:6 (vuoden 1703 ruotsinnos)
  2. 1992/muokattu
  3. Isän Jumalan oikealla puolella: alkutekstissä på Guds Faders högra hand, sananmukaisesti ”Isän Jumalan oikealla kädellä”
  4. 1938
  5. 1933
  6. 1938/muokattu
  7. 1992/muokattu
  8. 1938
  9. 1992/muokattu
  10. 1776/muokattu
  11. 1938/1992/muokattu

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: