Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 7
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 9
§ 8
Järki ratkaisee siis täysin selkeästi sen asian, että täytyy olla olemassa yksi Jumala. Mutta sen ei ole yhtä helppo osoittaa, kuka tämä kaiken Isä on, vaikka voimmekin varsin varmasti päätellä, että hän on kunniansa kohottamiseksi halunnut tehdä itsensä tunnetuksi niille, jotka ovat häneltä saaneet käsityskyvyn ja ymmärryksen, jonka avulla voivat oppia lähemmin tuntemaan korkean alkuperänsä. Synnynnäinen järki ja sitä käyttämällä saavutetut totuudet eivät tässä riitä kovinkaan pitkälle, ne eivät tästä asiasta tarjoa kuin aavistuksen. Siksi useimmat kansat ovatkin yksimielisesti uskoneet jonkinlaiseen ilmoitukseen. Kunnioitus, jota meidän tulee osoittaa tätä meidän ja koko maailman ensimmäistä alkuunpanijaa kohtaan, ja meidän itsessämme tuntema velvollisuus osoittaa häntä kohtaan jumalallista palvontaa velvoittavat meitä terveen harkintamme avulla etsimään monien uskoteltujen ilmoitusten joukosta se, joka on oikea. Luokaamme siis, vaikkapa ikään kuin ohimennen, silmäys yleisimmin esitettyihin ilmoituksiin. Mitä muuta pakanallisten epäjumalien vastaukset ovatkaan kuin kaikkein järjettömintä hulluutta? Yksikään niistä ei ole kyennyt antamaan1 Käsinkosketeltavaa viekkautta ja ilmeistä petosta, kaikista uskonnoista yhteen koottua, Korkeimman Olemuksen ja terveen järjen kannalta niin arvotonta, ettei se voi kiehtoa ja pitää ihmiskuntaa kahleissaan muuten kuin pimeyden ja sokeuden turvin. Se alkaa haluja imartelevasta vilpistä, sitä todistetaan ja levitetään tulella ja miekalla. Ei, näin alhaisia ja ihmiskuntaa alentavia eivät voi olla sellaiset ilmoitukset, jotka kumpuavat viisaudesta itsestään. Mutta kuinka arvokas sitävastoin onkaan Pyhä kirja? Kuinka korkeana ja majesteettisena se Jumalan meille esittääkään! Ja kuka voi tarkastella sen sisältämää mitä jalointa moraalioppia kunnioittamatta sen taivaallista alkuperää. Tämä on totta puhuen se lähde, josta myös sen pilkkaajat ovat ammentaneet parhaat oppinsa, joita he sitten haluavat kehuskella oman älynsä tuotteina. Sen alkuperän täytyy olla jumalallinen, sillä siitä opimme tuntemaan Luojamme ja oman itsemme. Siitä löydämme autuuden tien suorempana ja selkeämpänä kuin mistään muualta maailmasta. Tunnustamme siten syvästi kunnioittaen ja täydellisen tyytyväisinä omaksemme tämän johdattajan ja kartutamme vähäisiä luonnollisia tietojamme tästä viisauden siunatusta tietolähteestä. Siinä meidän ei tarvitse kauaa kysellä, kuka Jumala on, sillä hän seisoo siinä majesteettisuudessaan tuhansien ihmisten nähtävänä ja huutaa jylisevällä äänellä koko Israelille: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Tämä tarkoittaa: Katso tarkkaan, kuuntele Israel, ja todista sen jälkeen koko maailmalle, että olet nähnyt minun majesteettisuuteni ja kirkkauteni ja kuullut ääneni. Sinun täytyy nyt täynnä kunnioitusta ja vakuuttuneena tietää ja uskoa, että on olemassa Kaikkivaltias ja kaikkea hallitseva Jumala, ja että minä, joka tässä ilmoitan itseni, minä yksin olen juuri se ja ainoa oikea. Minä olen juuri se, joka niin väkevästi ja monia ihmeitä tehden johdatti sinut pois Egyptin orjuudesta, minä yksin ohjaan kaikkia sinun teitäsi, eikä sinun ole lainkaan vaikea tunnistaa minua, sillä minä olen ja tulen olemaan ainoa Jumala koko maailmassa. Ennen minua ei ollut Jumalaa eikä tule minun jälkeeni, myöskään minun lisäkseni ei ole ketään. Sillä minä en koskaan anna kunniaani kenellekään toiselle. Maailmoilla, kansoilla ja mailla ei ole mitään muuta alkuperää kuin minä. Minä olen olemukseltani ihmisille näkymätön Jumala, mutta tänään olen halunnut osoittaa majesteettisuuteni sinulle herättääkseni sinussa pelon minua kohtaan, niin ettet enää tekisi syntiä 2. Moos. 20:20. Tämä ikuinen olemus on juuri se, joka siitä ajasta lähtien ja jo aikaisemmin on ollut tekemisissä ihmislasten kanssa ja ilmoittanut heille pyhän tahtonsa, osin välittömästi, Jumalan Pojan alentamisen kautta, osin välillisesti lähettiläidensä kautta ja usein vahvistanut sen suurilla ihmeteoillaan.
meille mitään kelvollista tietoa Jumalasta tai mitään arvokasta tapaa palvoa häntä, jonkinlaisesta järjen kanssa yhteensopivasta moraaliopista puhumattakaan. Ja se, mitä heidän viisaansa ovat tässä asiassa luonnon valon avulla tuottaneet, ei ole mitään ilmoitusta vaan heidän omia ajatuskokeitaan, jotka ovat keskenään kuitenkin täysin erilaisia. Toisten mielestä onnellisuus oli nautinnoissa, toisten mielestä taas tunteettomuudessa ja niin edelleen. Ja minkälaisen käsityksen voimmekaan muodostaa muhamettilaisesta ilmoituksesta?Siunatut kuulijat! Pakanat tehkööt itselleen jumaliaan, palvokoot omien kättensä töitä ja uhratkoon taivaan joukoille. Villit olkoot sokeudessaan ilman Jumalaa ja monet jumalattomat kristikunnan keskuudessa saakoot, niin kuin yleensä, tukahduttaa omatunnon useimmiten kolkuttavan äänen, kun se puhuu heille kaikennäkevästä Tuomarista. Ylistetty olkoon Herra, me olemme löytäneet hänet ja heittäydymme tomuun hämmentyneen Israelin tavoin ja huudamme: Herra on Jumala! Herra on Jumala! 1. Kun. 18:39.
Edellinen jakso: Toinen saarna käskyistä, § 7
Seuraava jakso: Toinen saarna käskyistä, § 9
paikat: Egypti
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: