Edellinen jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 12
§ 11
Toinen tämän käskyn kieltämä asia on Herran nimen väärä käyttäminen. Mutta kukapa voisi luetella ne lähes lukemattomat tavat, joilla Jumalan nimeä käytetään väärin? Niin tapahtuu ensiksikin silloin, kun tätä kallista nimeä eli toisin sanoen kaikkea, mitä sillä ymmärretään ja mikä on pyhää, käytetään kevytmielisesti ja uhmakkaasti, kun Raamatun puhetapaa käytetään turhaan, nurinkurisesti ja usein Jumalaa pilkkaavassa merkityksessä. Mikäpä valitettavasti olisi sen yleisempää kuin jokapäiväisessä puheessa ja turhanaikaisessa seurustelussa, äkkinäisen ihmettelevästi ja kevytmielisesti vannoen, ilman hartautta ja kunnioitusta mainita Herran meidän Jumalamme ja kalliin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kallis nimi? Hyödyttömistä vannomisista puhuu eritoten Sirak painokkaasti: Älä totuta suutasi vannomiseen, älä tavan takaa lausu Pyhän nimeä. Niin kuin renki, jota lyödään usein vitsalla, ei selviä naarmuitta, niin ei sekään, joka yhtenään vannoo Herran nimeen, pysy puhtaana synnistä Sir. 23:9–10.1 Jumalan suurista ja mainioista teoista sekä hänen ihmeellisestä maailmanhallinnastaan ei useinkaan puhuta vain väheksyvästi vaan jopa pilkallisesti ja toisinaan jopa Korkeinta herjaten Jer. 23:27. Jumalan pyhä ja autuaaksitekevä sana on vasara, jolla Jumala murskaa syntisen kivikovan sydämen, se on Jumalan voima, joka tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat Room. 1:16. Tätä sanaa luetaan usein ilman hartautta, muissa ajatuksissa ja täysin ummistetuin sydämin. Jollei opetusta ja saarnaa lyödä kokonaan laimin, niin ainakin niitä kuunnellaan usein ilman ajatusta, ilman liikutusta ja toisinaan sanansaattajan viranhoidon lahjoja ja ilmaisutapaa täysin rakkaudettomasti arvioiden. Kristuksen kalliin opin yksinkertaisuuteen tyytymättöminä he etsivät vain sellaista joka hivelee heidän korviaan, niin että se aika näyttäisi olevan käsillä, jonka apostoli Paavali selvästikin näki jo etukäteen sanoessaan: Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja 2. Tim. 4:3–4. Mutta mikä vielä pahempaa, näitä huomautuksia ei useinkaan kohdisteta vain sanan palvelijoihin vaan laukauksilla tähdätään toisinaan jopa itse heidän korkeaan Herraansa, silloin kun he mielessään pilkkaavat ja myös toisille nauravat taivaallisia totuuksia ja meidän kristinoppimme Sanassa ilmoitettuja salaisuuksia tai ainakin yrittävät omilla julkeilla arvosteluillaan mustamaalata niitä sekä omassa että toisten keskuudessa. Tämäntyyppiseen Jumalan nimen väärinkäyttöön tulee myös lukea se päivittäin voimistuva suuri halveksunta, jota kristityt itsekin kohdistavat pyhiin sakramentteihin. Kastettuja lapsia muistutetaan harvoin heidän liitostaan ja Jumalan lapsena olostaan, ja vielä vähemmän puhutaan siitä, miten heidän tulisi säilyttää perintöosansa taivaaseen, sillä vanhemmat itse antavat niin vähän arvoa tälle toimitukselle, että tunnustakoon heidän suunsa tästä toimituksesta mitä tahansa, niin mielessään he pitävät sitä kuitenkin pelkkänä sovinnaistapana. Pyhää ehtoollista, meidän kalliin Vapahtajamme rakkaudenateriaa, eivät monet vain halveksu, vaan meidän aikamme kristityt myös käyttävät sitä häpeällisellä tavalla väärin. Se on osin pelkkä omantunnon laastari, niin että he pelkästään siihen osallistumalla lääkitsevät monien tahallisten syntien haavoittamaa sydäntään saadakseen vapauden uusien syntien tekemiseen. Osin se on pelkkä ulkoinen tapa tai tunnusmerkki, ja mikä tässä suhteessa kauheinta, niin meidän aikamme jumalattomat ihmiset käyttävät juuri kallista armoateriaa kompastuskivenä, jota vasten he iskevät. Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa pilkataan usein terveen järjen vastaisena järjettömyytenä, mihin taitamattomat papit antavatkin runsain mitoin aihetta käyttäessään näin suuresta salaisuudesta niin varomattomia ja aisteihin vetoavia ilmauksia. Tässä kohden pilkkaajat nauravat erästä meidän kristinoppiimme väkisin istutettua käsitystä sakramentissa käytettävien näkyvien asioiden muuttumisesta, jota kaikkea käytetään synkän varjon langettamiseen koko ilmoitetun autuudenoppimme päälle. He olisivat varustautuneita ryntäämään koko kristinuskon kimppuun, jollei kristillinen esivalta heitä pidättelisi. He eivät kuitenkaan koskaan unohda jopa julkisissa kirjoituksissa sylkeä tätä vaarallista myrkkyään viattomiin piloihin, tulkinnanvaraisuuksiin ja vertauksiin kätkettynä niin paljon kuin ikinä uskaltavat joutumatta kantamaan ankaraa vastuutaan. Katsokaa, oi rakkaat kuulijani!, kuinka monin tavoin Herran suurta nimeä käytetään kevytmielisesti ja uhmakkaasti väärin.
Itse käskyn sanat Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä kieltävät nimenomaisesti tällaisen, sillä väärinkäyttämistä tarkoittava heprean sana tarkoittaa juuri sitä, että käytetään ja tuodaan esille turhaan, kevytmielisesti ja halveksivasti. Elihu, eräs Jobin ystävistä, sanoikin oikein: Turha heidän on huutaa, Jumala ei kuule rukousta tai jumalanpalvelusta, joka tapahtuu ilman kunnioitusta ja ajatusta. Kaikkivaltias ei heihin katso Job 35:13, vaan jumalattomalle Jumala sanoo: ”Miten sinä voit kertoa käskyistäni, kuinka uskallat puhua minun liitostani, sinä, joka et ota vastaan ojennusta vaan heität käskyni selkäsi taakse?” Ps. 50:16–17, niin kuin kuningas Daavid sen vahvistaa 50. psalmissaan. Siksi Herra olikin erään jumalanpilkkaajan vuoksi jo erämaassa säätänyt tästä asiasta erityisen lain kun hän sanoi Moosekselle: Sano israelilaisille: Jokaisen, joka herjaa jumalaansa, siis joka ivallisesti moittii tai pilkkaa Jumalaa tai sitä, mikä hänen kauttaan on kallista ja pyhää, on kannettava vastuu synnistään, siis sovitettava rikoksensa, ja se, joka Herran nimen mainitsee, tai pilkkaa kallista Herran nimeä, hänet surmattakoon2 3. Moos. 24:15–16.
Edellinen jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Kolmas saarna käskyistä, § 12
paikat:
Henkilöt: Daavid Elihu Mooses Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: