Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, § 1
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 3
§ 2
Kun nyt on suoritettavana tutkimus siitä, miksi niityille kasvaa sammalta, luonnollisinta on kohdistaa katse ja ajatukset näihin kasveihin ja seurata kiirehtimättä luonnon toiminnan jälkiä ja tehdä tarkkoja havaintoja siitä, missä määrin kukin noista perustekijöistä voi vaikuttaa samaisen kasvin viihtymiseen ja kasvuun. Mitkään tavat sammalen hävittämiseen eivät voi tuottaa varmemmin tuloksia kuin sellaiset, jotka perustuvat tähän tutkimukseen, etenkin kun kokemuksen havaitaan selvästi vahvistaneen samojen seikkojen merkityksen.
Etenkin kaksi sammallajia on vuosi vuodelta yhä enemmän työntynyt Ruotsin niittylaitumille.
Toinen on karhunsammal, Polytrichum caule simplici1. Sen näkee kasvavan kaikkialla vesiperäisillä ja alavilla mailla, joiden maaperä ei ole syvää liejua, vaan sekoittunutta hiekka- tai hietamaata ja pysyy kosteana, mutta ei kuitenkaan aivan likomärkänä, paikoissa, joista pääosa vedestä pääsee esteittä valumaan pois, mutta joista puuttuu maan täydellisen kuivumisen mahdollistavia lasku-uria. Niinpä saattaa nähdä sangen suuriakin ojittamattomia alueita, jotka ovat tämän sammalen peitossa, ja aina myös havaitaan sen kasvavan rehevämmin mäen juurella, jonne kertyy jonkin verran vettä maaperän kautta, kuin tasaisessa maastossa. Jos lähellä on metsää suojaamassa sitä varjollaan, se kasvaa vieläkin korkeammaksi. Mutta jos tämän kasvin haluaa nähdä kasvavan täyteen mittaansa, sitä pitää45 etsiä rinteiden juurelta ja notkelmista, paikoista, jossa kasvaa rehevää kuusimetsää ja vain harvoja lehtipuita tai näitä ei ole lainkaan. Nämä paikat ovat syvässä varjossa, viettävät hiukan eivätkä peity pitkäksi aikaa veden alle keväisin. Sellaisissa paikoissa voi todeta sen peittävän maapohjaa 12–18 tuuman mittaisena taljan tavoin, ja sen päällä käveleminen on hankalaa. Tällainen maasto on kiistattomasti tämän sammalen locus natalis2, vaikka se tulee toki toimeen huonommissakin ympäristöissä.
Se voi levitä niityille sekä kylväytymällä että kasvavien osien kulkeutumisen välityksellä. Sen pienessä siemenkotasessa3 on hienojakoista keltaista ja hyvin kevyttä pölyä. Kun mainittu kotanen on täysin tuleentunut, se avautuu ja päästää ilmoille pienimmänkin tuulenhenkäyksen myötä hyvin runsaasti siemeniään, jotka voivat kulkeutua uskomattoman kauas ja kylväytyä sinne tänne, alkavat keväällä nopeasti kasvaa ja tuottavat siementä jo kolmantena kesänä.
Tämän sammalen kasvullinen leviäminen tapahtuu aivan yhtä helposti. Niittomies leikkaa heinän mukana myös tämän sammalen latvat, joita haravoitsija levittää heinien mukana. Ne latvat, jotka putoavat heinän juureen, juurtuvat4 nopeasti osaksi maan oman kosteuden, osaksi vähäisenkin sateen ansiosta. Myös karja, jota syksyisin yleisesti laidunnetaan niityillä, repii maasta jonkin verran tätä sammalta ruohon mukana; koska se ei kuitenkaan maistu elikoille, ne seulovat sen eroon muusta ja sylkevät maahan, jossa joko ne itse tai muut eläimet tallaavat sen maahan. Kukapa ei tästä havaitsisi, miten helposti tämä kaiken lisäksi monivuotinen kasvi voi levitä?
Jos nyt tämän sammalen siemenet tai elinvoimaiset osat osuvat otolliseen maaperään, sellaiseen, jossa sen tiedetään kokemuksen mukaan kasvaneen, se valtaa46 laajoja alueita muutamassa vuodessa. Mutta jos maaperä on toisenlaista, nimittäin kuivaa, kaikkia reunoja kohti viettävää, ahkerasti muokattua ja tuuletettua, tämä sammal ei viihdy sillä lainkaan tai kasvaa ainakin niin heiveröiseksi, että muut kasvit, joiden locus natalis sellainen maaperä on, työntävät sen tieltään syrjään.
Vaikka tällä sammalella ei ole suuria vaatimuksia sääolojen suhteen, sen nähdään kuitenkin kasvavan voimakkaammin kylmillä kuin lämpimän ilmaston alueilla; se on rehevämpää Lapissa kuin viljelysseuduilla.
§. 2.
När nu undersökningen skal anställas, om orsaken til Mossa på ängar, är ju ingen ting naturligare, än fästa sina ögon och tankar på dessa växter, och utan öfverilning följa Naturen på spår, noga märkandes hvad hvar och en af dessa orsaker kan bidraga til samma växts trefnad och tilväxt. Inga sätt til dess utrotande kunna vara vissare, än de, som byggas på denna undersökning, hälst då de samma finnas af en klar ärfarenhet vara tillika bestyrkta.
Det är i synnerhet tvänne slags Mossa, som år ifrån år mer och mer gör inkräktningar på Svenska ängsvallen.
Den ena är Björn-mossan, Polytrichum caule simplici5. Den ser man växa på all sidländt och låg jord, som icke består af djup gyttja, utan hafver en sand- eller mo-blandad grund, där jorden håller sig fuktig, dock intet aldeles dränkt i vatten, där mästa vattnet får obehindradt fara af, men tjenliga aflopp saknas at göra jorden rätt torr. Man ser således stora fält öfvertäkte af denna Mossa, som ej äro omgräfna6; men man märker ock altid den växa frodigare straxt nedan för en backe, där något vatten sätter sig genom jorden, än på fältet. Gynnar någon närastående skog hänne med skugga, växer den än högre. Men vil man se denna växt uti sin högd, bör den45 sökas nedföre sluttande backar och dälder, hvarest växer frodig gran-skog, men få eller inga löfträd: som hafva stark skugga, liten sluttning, och ej öfversköljas af någon hälst långvarig vattuflod om Våren. Här kan hon träffas til 12 à 18 tum hög, öfverskyla hela marken som en fäll, och är besvärlig at gå uppå. Detta är altså onekeligen denna Mossans locus natalis7, fast den icke mindre håller til godo sämre belägenheter.
Hon kan fortplantas på ängar, dels genom såning, dels plantering. Hyser uti sin lilla frö-knop8 et helt fint til färgen gult, och i vigten altför lätt dam. När samma knopp fullkomligen mognat, öpnar den sig och släpper med minsta väderpust sitt frö til stor myckenhet, som af vädret kan föras otroligen långt, och här och där nedsås, kommer snart up om Våren och skjuter tredje Sommaren redan til frö.
Planteringen med denna Mossa sker intet mindre lätt. Slotterkarlen afhugger tillika med höet äfven topparna af denna Mossa, dem räfsaren tillika med höet utbreder. Det som faller ned i gräsroten, fäster då, dels af jordens vätska, dels af något rägn, straxt rot9. Boskapen, som om Hösten gemenligen10 betas på ängarna, rycker äfven up något af denna Mossa tillika med gräset; men som den icke smakar dem, skräda de den ut och släppa på marken, der han sedan antingen af dem sjelfva eller andra kreatur trampas til jorden. Hvem ser då icke häraf; huru lätt denna växt kan fortplantas, hvilken utomdess är perennis11?
Träffa nu dess frö eller qvicka delar12 af samma Mossa en tjänlig jordmon, det är sådan, som man af förfarenheten vet den hafva vuxit uppå, inta46ger den stora fälten inom få år. Men är jorden af en annan beskaffenhet, näml. torr, afhäld åt alla kanter, flitigt uprörd och vädrad, hafver denna Mossa där antingen alsingen trefnad, eller växer åtminstone så späd, at andra växter, hvars locus natalis det är, tränga densamma utur vägen för sig.
Ehuru denna Mossa ej är granlaga13 med väderlek, ser man dock densamma växa starkare i kalla, än varma luft strek14: mera frodig i Lappmarken, än uti upodlade landsbygder.
§ 2
Kun nyt on suoritettavana tutkimus siitä, miksi niityille kasvaa sammalta, luonnollisinta on kohdistaa katse ja ajatukset näihin kasveihin ja seurata kiirehtimättä luonnon toiminnan jälkiä ja tehdä tarkkoja havaintoja siitä, missä määrin kukin noista perustekijöistä voi vaikuttaa samaisen kasvin viihtymiseen ja kasvuun. Mitkään tavat sammalen hävittämiseen eivät voi tuottaa varmemmin tuloksia kuin sellaiset, jotka perustuvat tähän tutkimukseen, etenkin kun kokemuksen havaitaan selvästi vahvistaneen samojen seikkojen merkityksen.
Etenkin kaksi sammallajia on vuosi vuodelta yhä enemmän työntynyt Ruotsin niittylaitumille.
Toinen on karhunsammal, Polytrichum caule simplici15. Sen näkee kasvavan kaikkialla vesiperäisillä ja alavilla mailla, joiden maaperä ei ole syvää liejua, vaan sekoittunutta hiekka- tai hietamaata ja pysyy kosteana, mutta ei kuitenkaan aivan likomärkänä, paikoissa, joista pääosa vedestä pääsee esteittä valumaan pois, mutta joista puuttuu maan täydellisen kuivumisen mahdollistavia lasku-uria. Niinpä saattaa nähdä sangen suuriakin ojittamattomia alueita, jotka ovat tämän sammalen peitossa, ja aina myös havaitaan sen kasvavan rehevämmin mäen juurella, jonne kertyy jonkin verran vettä maaperän kautta, kuin tasaisessa maastossa. Jos lähellä on metsää suojaamassa sitä varjollaan, se kasvaa vieläkin korkeammaksi. Mutta jos tämän kasvin haluaa nähdä kasvavan täyteen mittaansa, sitä pitää45 etsiä rinteiden juurelta ja notkelmista, paikoista, jossa kasvaa rehevää kuusimetsää ja vain harvoja lehtipuita tai näitä ei ole lainkaan. Nämä paikat ovat syvässä varjossa, viettävät hiukan eivätkä peity pitkäksi aikaa veden alle keväisin. Sellaisissa paikoissa voi todeta sen peittävän maapohjaa 12–18 tuuman mittaisena taljan tavoin, ja sen päällä käveleminen on hankalaa. Tällainen maasto on kiistattomasti tämän sammalen locus natalis16, vaikka se tulee toki toimeen huonommissakin ympäristöissä.
Se voi levitä niityille sekä kylväytymällä että kasvavien osien kulkeutumisen välityksellä. Sen pienessä siemenkotasessa17 on hienojakoista keltaista ja hyvin kevyttä pölyä. Kun mainittu kotanen on täysin tuleentunut, se avautuu ja päästää ilmoille pienimmänkin tuulenhenkäyksen myötä hyvin runsaasti siemeniään, jotka voivat kulkeutua uskomattoman kauas ja kylväytyä sinne tänne, alkavat keväällä nopeasti kasvaa ja tuottavat siementä jo kolmantena kesänä.
Tämän sammalen kasvullinen leviäminen tapahtuu aivan yhtä helposti. Niittomies leikkaa heinän mukana myös tämän sammalen latvat, joita haravoitsija levittää heinien mukana. Ne latvat, jotka putoavat heinän juureen, juurtuvat18 nopeasti osaksi maan oman kosteuden, osaksi vähäisenkin sateen ansiosta. Myös karja, jota syksyisin yleisesti laidunnetaan niityillä, repii maasta jonkin verran tätä sammalta ruohon mukana; koska se ei kuitenkaan maistu elikoille, ne seulovat sen eroon muusta ja sylkevät maahan, jossa joko ne itse tai muut eläimet tallaavat sen maahan. Kukapa ei tästä havaitsisi, miten helposti tämä kaiken lisäksi monivuotinen kasvi voi levitä?
Jos nyt tämän sammalen siemenet tai elinvoimaiset osat osuvat otolliseen maaperään, sellaiseen, jossa sen tiedetään kokemuksen mukaan kasvaneen, se valtaa46 laajoja alueita muutamassa vuodessa. Mutta jos maaperä on toisenlaista, nimittäin kuivaa, kaikkia reunoja kohti viettävää, ahkerasti muokattua ja tuuletettua, tämä sammal ei viihdy sillä lainkaan tai kasvaa ainakin niin heiveröiseksi, että muut kasvit, joiden locus natalis sellainen maaperä on, työntävät sen tieltään syrjään.
Vaikka tällä sammalella ei ole suuria vaatimuksia sääolojen suhteen, sen nähdään kuitenkin kasvavan voimakkaammin kylmillä kuin lämpimän ilmaston alueilla; se on rehevämpää Lapissa kuin viljelysseuduilla.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Sammaloituneet niityt, § 1
Seuraava jakso: Sammaloituneet niityt, § 3
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: