Edellinen jakso: Kärryjen parantaminen, § 6
Seuraava jakso: Kärryjen parantaminen, § 8
15
§ 7
Kun olemme tällä tavalla saaneet selville kärryjen akselia määrittävät luvut kaikissa yksityistapauksissa, selvittäkäämme lupauksemme mukaisesti, mitä sekä kuorman paino että kitka ovat osaltaan vaikuttaneet siihen voiman määrään, joka on kuvan Fig. 1 kohdassa I tarvittu tavallisten kärryjen vetämiseen. Ja koska niissä AF oli samanpituinen kuin FB kuvassa Fig. 2, edellä esitetystä seuraa, että niiden akselin halkaisijan mittaluku = 3 3/16 tuumaa.
Todetaan sitten, että pyörän halkaisija on pitempi vipuvarsi = 2 kyynärää 4 tuumaa = a ja vivun lyhempi varsi (vectis lingua) on akselin halkaisija = 3 3/16 tuumaa = b. Olkoon tämän vivun varassa vedettävä 40 leiviskän kuorma = c. Sanottakoon etsittyä voiman määrää, joka tarvitaan kärryjen vetämiseen eteenpäin, ellei kitkaa olisi, eli painoa, joka tarvitaan vivun nostamiseen pitemmän vipuvarren päästä, x:ksi. Tällöin
, mutta 4 leiviskää – on kärryjen kitka,
mistä kuitenkin pieni osuus on väkipyörän kitkalla.
Jos kärryihin kuitenkin kuormataan 70 leiviskän lasti, on edellä mainitun vivun lyhyemmän varren ääripäätä pidettävä tuon kuorman kantajana. Sanotaan siis, että 70 leiviskää = d, mutta kaikki muu on samoin määritelty kuin edellä. Tällöin
Havaintotuloksen mukaan painon liikuttamiseen ja kitkan voittamiseen tarvittiin 6 leiviskän paino kohdassa I. Kärryjen oma paino tyhjänä oli siis ja niiden luontainen kitka 6 leiviskää – .
Ja koska = 2 47/104, mutta = 4 121/416, on selvää
että 4 leiviskää – = 1 57/104, mutta 6 leiviskää – = 1 295/416,
mikä on kummassakin tapauksessa kitkan määrä,16 ja lukujen vertaaminen osoittaa, että 70 leiviskän vetämisessä kitka on 67/416 suurempi kuin kuorman ollessa 40 leiviskää.
Samalla tavalla voidaan todeta, miten merkittävästi kitkaa vähennettiin, kun kärryt rasvattiin, ja miten merkittävä osa siitä jäi jäljelle kärryjen oman painon tuottaman kitkan lisäksi. Näin voidaan kaikkien muidenkin kärryjen painon vaikutus helposti selvittää, mutta kitkan määrittäminen a priori on uuvuttava työtehtävä. Maailmamme suuret nerot Desaguliers1, Leibniz2, Sturm3, Bilfinger4 ja monet muut ovat väsyttäneet itsensä saadakseen sen tehdyksi. Paras apukeino on kokemus samantapaisista tilanteista.
15
§. 7.
Sedan vi på detta sättet funnit på hvar och en kärra det tal, som determinerar dess axel, lät oss nu efter lofven5 taga i akt, hvad så väl tyngden, som friction för sin del bidragit, til den uti I Fig. 1 åtgångna kraften, på den vanliga kärran. Och emedan uti den samma AF var jämlik med FB Fig. 2, så blef i följe af det föregående, dess axels diameters determinerade tal = 3 3/16 tum.
Lät då hjulets diameter vara en häf-stång = 2 alnar 4 tum = a; häf-stångens tunga (vectis lingva)6 axelens diameter = 3 3/16 tum = b; lät 40 lisspund, som därmed skola framsläpas = c; den eftersökta kraften, som fordras, at draga kärran fram, om ingen friction vore, det är, den åtgående tyngden, at lyfta häf-stången utur den längre ändan, kallas x, så är
7, men 4 lisspund – är dess friction, hvaraf likväl blåckets friction tilkommer någon liten del.
Men lastas kärran med 70 lisspund, bör ofvannämde häf-stångs tunga, i sin yttersta ända anses lastad därmed. Lät då 70 lisspund vara = d, men alt annat, som tilförene, så är 8.
Efter observation, åtgick in alles til tyngd och friction 6 lisspund uti I, at röra kärran med 70 lisspund. var altså dess egen naturliga tyngd men 6 lisspund – = dess friction. Och emedan = 2 47/104, men = 4 121/416; är klart, at 4 lisspund – = 1 57/104, men 6 lisspund – = 1 295/416, hvilket är i hvardera fallet deras friction,16 af hvilkas jämförande ses 67/416 friction vara större för 70 lisspund, än för 40.
På samma sätt kan ses, huru märkeligen friction minskats, då kärran blifvit smord, och huru betydande del icke desto mindre däraf återstått, utom dess naturliga tyngd. Äfven så kan alla andra kärrors tyngd lätteligen uplösas; men at, a priori, determinera frictionen, är et tröttsamt företagande. Vår verlds stora snillen Desagulier9, Leibnitz10, Sturmius11, Bulfinger12 och flere hafva arbetat sig trötta därpå: förfarenheten vid lika händelser gifver bästa hjelpredan.
15
§ 7
Kun olemme tällä tavalla saaneet selville kärryjen akselia määrittävät luvut kaikissa yksityistapauksissa, selvittäkäämme lupauksemme mukaisesti, mitä sekä kuorman paino että kitka ovat osaltaan vaikuttaneet siihen voiman määrään, joka on kuvan Fig. 1 kohdassa I tarvittu tavallisten kärryjen vetämiseen. Ja koska niissä AF oli samanpituinen kuin FB kuvassa Fig. 2, edellä esitetystä seuraa, että niiden akselin halkaisijan mittaluku = 3 3/16 tuumaa.
Todetaan sitten, että pyörän halkaisija on pitempi vipuvarsi = 2 kyynärää 4 tuumaa = a ja vivun lyhempi varsi (vectis lingua) on akselin halkaisija = 3 3/16 tuumaa = b. Olkoon tämän vivun varassa vedettävä 40 leiviskän kuorma = c. Sanottakoon etsittyä voiman määrää, joka tarvitaan kärryjen vetämiseen eteenpäin, ellei kitkaa olisi, eli painoa, joka tarvitaan vivun nostamiseen pitemmän vipuvarren päästä, x:ksi. Tällöin
, mutta 4 leiviskää – on kärryjen kitka,
mistä kuitenkin pieni osuus on väkipyörän kitkalla.
Jos kärryihin kuitenkin kuormataan 70 leiviskän lasti, on edellä mainitun vivun lyhyemmän varren ääripäätä pidettävä tuon kuorman kantajana. Sanotaan siis, että 70 leiviskää = d, mutta kaikki muu on samoin määritelty kuin edellä. Tällöin
Havaintotuloksen mukaan painon liikuttamiseen ja kitkan voittamiseen tarvittiin 6 leiviskän paino kohdassa I. Kärryjen oma paino tyhjänä oli siis ja niiden luontainen kitka 6 leiviskää – .
Ja koska = 2 47/104, mutta = 4 121/416, on selvää
että 4 leiviskää – = 1 57/104, mutta 6 leiviskää – = 1 295/416,
mikä on kummassakin tapauksessa kitkan määrä,16 ja lukujen vertaaminen osoittaa, että 70 leiviskän vetämisessä kitka on 67/416 suurempi kuin kuorman ollessa 40 leiviskää.
Samalla tavalla voidaan todeta, miten merkittävästi kitkaa vähennettiin, kun kärryt rasvattiin, ja miten merkittävä osa siitä jäi jäljelle kärryjen oman painon tuottaman kitkan lisäksi. Näin voidaan kaikkien muidenkin kärryjen painon vaikutus helposti selvittää, mutta kitkan määrittäminen a priori on uuvuttava työtehtävä. Maailmamme suuret nerot Desaguliers13, Leibniz14, Sturm15, Bilfinger16 ja monet muut ovat väsyttäneet itsensä saadakseen sen tehdyksi. Paras apukeino on kokemus samantapaisista tilanteista.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kärryjen parantaminen, § 6
Seuraava jakso: Kärryjen parantaminen, § 8
paikat: Altdorf Englanti Ruotsi Tübingen
Henkilöt: Bilfinger (Bülfinger) Georg Bernhard Desaguliers, John Theophilus Leibniz, Gottfried Wilhelm von Sturm (Sturmius), Johann Christoph Wolff, Christian von
Raamatunkohdat:
Aiheet: