Edellinen jakso: Kuudes saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Kuudes saarna käskyistä, § 10
§ 9
Kaikella tällä, mitä Jumala tässä on säätänyt henkemme turvaamiseksi, ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, ettei ihmisten maailmassa saisi olla lainkaan kuolemanrangaistusta. Sillä Jumala itse sanoo: Olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista 2. Moos. 20:5. Tämä kosto- tai rankaisuoikeus kuuluu kuitenkin yksin hänelle, ei yhdellekään ihmiselle, sillä näin sanoo pyhä apostoli Paavali: Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat1 Room. 13:4. Samoin Jumala on antanut vanhemmille määräyksen, että he eivät saa säästää vitsaa lastensa suhteen, mutta sitä on kuitenkin käytettävä kohtuullisesti ja aina vain parannukseksi, niin kuin neljännen käskyn kohdalla tarkemmin selviteltiin. Ja tämä rangaistusoikeus on niin välttämätön, että ilman sitä ei meillä ihmisten yhteiselämässä olisi juurikaan hengen, kunnian tai omaisuuden turvaa. Vihan, koston tai rahanhimon villitsemä sydän tuskin malttaisi ajatella sen mielestä vielä kaukana edessä olevaa suurta tuomion päivää. Siksi Jumala onkin asettanut rangaistuksen miekan esivallan käteen, ankarasti velvoittaen käyttämään sitä oikein, rankaisemaan pahantekijöitä ja palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää 1. Piet. 2:14, sekä silloin kun miekkaa käyttää esivalta itse, kuten Samuel, joka löi Amalekin kuninkaan Agagin, 1. Sam. 15:33, tai sitten käskyläistensä kautta, niin kuin kuningas Daavid, joka käski yhden nuorista miehistään tappamaan sen amalekilaisen, joka oli kohottanut kätensä surmatakseen Herran voidellun ja tappanut Saulin 2. Sam. 1:15. Tämä tapahtui viidennen käskyn ja jo silloin tuhansia vuosia vanhan, kansan yleisen lain perusteella: Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava 1. Moos. 9:6. Myös kaikkien niiden, jotka ovat valvomassa toisten elämää, erityisesti pappien, tulee vihastua ja rangaista paheita ja lisääntyvää jumalattomuutta, jos he haluavat välttää Eelin kirouksen, kun hän tiesi poikiensa harjoittaneen paheita eikä silti pitänyt heitä kurissa2 1. Sam. 3:13. Tällaisia rangaistuksia tulee kuitenkin aina käytellä hyvin viisaasti ja varovasti, niin että ne eivät ilmennä vihaa tai nouse äkkipikaisuudesta ja suuttumuksesta, lihallisesta ja järjettömästä innosta, vaan että niiden näkyvänä perustana on rakkaus. Ne eivät saa myöskään ilmentää katkeruutta ihmisiä vaan heidän paheitaan kohtaan.
ystävät – – – onhan kirjoitettu: Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan – – – näin sanoo Herra Room. 12:19. Tätä ihmisten pahuutta ohjaavaa kostoa hän ei kuitenkaan aina käytä suoraan, vaan jotta rangaistus olisi heti käsillä itse rikoksen yhteydessä, hän on antanut tämän oikeuden vanhemmille heidän lastensa suhteen, silloin kun nämä ovat lapsuusiässä, samoin esivallalle alamaisten hallitsemiseksi ja tietyissä tapauksissa isännille heidän palvelijoidensa pienempien rikkomusten suhteen. Siksi juuri mainittu apostoli sanookin, että hallitsija on Jumalan palvelija ja kostaja, joka panee – Jumalan puolesta nimittäin – täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen
Edellinen jakso: Kuudes saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Kuudes saarna käskyistä, § 10
paikat:
Henkilöt: Agag Daavid Paavali Samuel Saul
Raamatunkohdat:
Aiheet: