Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 94
Seuraava jakso:
§ 95
Koko 29. kohdan hyväksyn mielelläni: nimittäin, että merenkulkumme on tuoteplakaatin vaikutuksesta noussut tasolle, jossa se ei ole koskaan aiemmin ollut, mitä laivojen ja meriväen lukumäärään tulee. Haluan lisäksi esittää hyvää tarkoittavan ehdotuksen, kuinka se voitaisiin edelleen muutamassa vuodessa kolminkertaistaa, nimittäin: Säädyt hyväksyisivät merenkulun avun nimissä vuotuisen muutamien miljoonien suostuntaveron ja maksaisivat siitä vuosittain neljästä viiteen tai kuuteen tuhanteen taaleria jokaiselle alukselle, joita rakennettaisiin seuraavien kuuden vuoden aikana. Jotta varustamojamme tuettaisiin vielä voimakkaammin, säädyt kieltäisivät täysin ulkomaalaisia purjehtimasta Ruotsiin, mitä ei voitaisi153 pitää minään pakkona, vaan ainoastaan ehtona ja rajoituksena, koska heillä olisi tästä huolimatta kuitenkin vapaus purjehtia koko maapallon ympäri, ja he voisivat meidän aluksillamme toimittaa yhtä hyvin tavaroitaan Ruotsiin. Samaa päämäärää palvelisi myös varsin paljon kaikkien ulos ja sisään kulkevien tavaroiden tekeminen täysin tullivapaiksi ja varustajien ilahduttaminen tämän lisäksi joillakin merkittävillä vientitukiaisilla. Hehän panevat elämänsä ja omaisuutensa alttiiksi merillä kuljettaakseen tuotteitamme, joiden kanssa muuten joutuisimme vaikeuksiin, ja hankkivat meidän käsiimme kaiken tarvitsemamme. Uskon, ettei tämä jäisi vaille hyötyä, vaikka se maksaisi toki jotain.
Ja jos sovitaan, että valtakunnan voima kasvaa aina samassa mitassa kuin sen merenkulku, niin minusta vaikuttaa vastaansanomattomalta, ettei ole helpompaa tapaa muutamien vuosien aikana kolminkertaistaa koko valtakunnan voimaa, jonka kaksinkertaistamista me muuten tuskin näemme mitenkään mahdolliseksi ihmisiän aikana. Silloin paljon useammat miljoonat riikintaalerit virtaisivat valtakuntaan rahtimaksuina ja niin edelleen. Ja siinä tapauksessa, että saan kriitikon hyväksynnän tälle uudelle ehdotukselleni valtakunnan auttamiseksi, olen lopulta mielelläni kriitikon kanssa samaa mieltä tämän 30. momentista. Näin riippumatta siitä, miten harvalukuisia olisivat ne ruotsalaiset laivat, jotka kallispalkkaisesta väestä ja varustamisen kalleudesta huolimatta pystyisivät osallistumaan ulkomaiseen rahtikauppaan, jotka edesauttaisivat näinä vaikeina aikoina ja käteisen rahan painostavassa puutteessa merenkulkumme jatkuvaa vahvistamista, joiden valtakunnalle hankkima merkittävä summa olisi paljain silmin nähtävissä ja jotka saattaisivat meidät ikuisiksi ajoiksi sellaiseen asemaan, että olisimme liiketoimissamme oman itsemme varassa.
Toisin ajatteleminen olisi kriitikon mukaan niin tylyä maata ja valtakuntaa kohtaan, että Ruotsin historia tuskin voi antaa sellaisesta monia esimerkkejä.
Suom. Jouko Nurmiainen
§. 95.
Hela den 29 Puncten medgifwer jag gärna: nämligen, at wår Sjö-fart genom Product-Placatets åtgärd, hunnit til den högd, som den tilförene, hwad Skeppens och Sjö-folkets antal beträffar, aldrig ägt. Och wil tillika upgifwa et wälment förslag, huru den ännu inom få år kunde tripleras,1 nämligen: Om Ständerne skulle under namn af Sjö farts hjelp, åtaga sig en årlig Bewilning af några millioner, och däraf betala årligen 4, 5 à 6 000 daler för hwarje Fartyg, som nu inom 6 års tid bygges, och til at så mycket kraftigare uphjelpa wåra Rederier, aldeles förbjuda utlänningen at fara til Swerige, som ej kunde153 anses för något twång, utan allenast wilkor och förbehåll, emedan han utom dess hade ändock frihet, at segla omkring hela Jord-klotet, och genom wåre egne Fartyg kunde lika wäl föryttra i Swerige sina Waror. Til samma ändamål tjente ej eller litet, at göra alla ut- och ingående Waror aldeles Tull-frie, och hugna Redarena utom dess med några betydande Export-Præmier, för det de wåga lif och ägendom på sjön, at afföra wåra tilwerkningar, dem wi annars blefwe förlägne med,2 och skaffa oss alla wåra behof i händerna. Jag tror detta skulle icke utan nytta aflöpa, ehuru det kostade något.
Och om det blifwer afgjordt, at Rikets styrka stiger altid i samma mån, som dess Sjö-fart, så tyckes mig oförgripeligen, at intet lättare medel gåfwes, at inom få år triplera hela Rikets styrka, som wi annars knapt se någon möjelighet, at inom en Mans ålder, få fördublad. Då skulle långt flere millioner Riksdalrar flyta in i Riket för Frakter etc. Och i fall jag winner Critici bifall i detta mitt nya förslag, at hjelpa Riket, instämmer jag gärna med Criticus sluteligen i dess 30:de Moment, ehuru få Swenska Skepp det ock må wara, som i anseende til dyr-legt folk, och kostsama utredningar, nu kunna deltaga i utländska Frakt-handelen, at i närwarande swåra tider, och tryckande brist på redbart Mynt, styrka til wår Sjö-farts än widare förstärkning, som så ögonskenligen skulle förwärfwa Riket en så betydande Summa, och för ewärdeliga tider sätta oss i stånd, at i wår rörelse bestå af oss sjelfwa.3
At tänka annat, wore, efter Critici mening, emot Land och Rike så omildt handladt, at Swenska Historien lärer knapt därpå kunna upte många exempel.
§ 95
Koko 29. kohdan hyväksyn mielelläni: nimittäin, että merenkulkumme on tuoteplakaatin vaikutuksesta noussut tasolle, jossa se ei ole koskaan aiemmin ollut, mitä laivojen ja meriväen lukumäärään tulee. Haluan lisäksi esittää hyvää tarkoittavan ehdotuksen, kuinka se voitaisiin edelleen muutamassa vuodessa kolminkertaistaa, nimittäin: Säädyt hyväksyisivät merenkulun avun nimissä vuotuisen muutamien miljoonien suostuntaveron ja maksaisivat siitä vuosittain neljästä viiteen tai kuuteen tuhanteen taaleria jokaiselle alukselle, joita rakennettaisiin seuraavien kuuden vuoden aikana. Jotta varustamojamme tuettaisiin vielä voimakkaammin, säädyt kieltäisivät täysin ulkomaalaisia purjehtimasta Ruotsiin, mitä ei voitaisi153 pitää minään pakkona, vaan ainoastaan ehtona ja rajoituksena, koska heillä olisi tästä huolimatta kuitenkin vapaus purjehtia koko maapallon ympäri, ja he voisivat meidän aluksillamme toimittaa yhtä hyvin tavaroitaan Ruotsiin. Samaa päämäärää palvelisi myös varsin paljon kaikkien ulos ja sisään kulkevien tavaroiden tekeminen täysin tullivapaiksi ja varustajien ilahduttaminen tämän lisäksi joillakin merkittävillä vientitukiaisilla. Hehän panevat elämänsä ja omaisuutensa alttiiksi merillä kuljettaakseen tuotteitamme, joiden kanssa muuten joutuisimme vaikeuksiin, ja hankkivat meidän käsiimme kaiken tarvitsemamme. Uskon, ettei tämä jäisi vaille hyötyä, vaikka se maksaisi toki jotain.
Ja jos sovitaan, että valtakunnan voima kasvaa aina samassa mitassa kuin sen merenkulku, niin minusta vaikuttaa vastaansanomattomalta, ettei ole helpompaa tapaa muutamien vuosien aikana kolminkertaistaa koko valtakunnan voimaa, jonka kaksinkertaistamista me muuten tuskin näemme mitenkään mahdolliseksi ihmisiän aikana. Silloin paljon useammat miljoonat riikintaalerit virtaisivat valtakuntaan rahtimaksuina ja niin edelleen. Ja siinä tapauksessa, että saan kriitikon hyväksynnän tälle uudelle ehdotukselleni valtakunnan auttamiseksi, olen lopulta mielelläni kriitikon kanssa samaa mieltä tämän 30. momentista. Näin riippumatta siitä, miten harvalukuisia olisivat ne ruotsalaiset laivat, jotka kallispalkkaisesta väestä ja varustamisen kalleudesta huolimatta pystyisivät osallistumaan ulkomaiseen rahtikauppaan, jotka edesauttaisivat näinä vaikeina aikoina ja käteisen rahan painostavassa puutteessa merenkulkumme jatkuvaa vahvistamista, joiden valtakunnalle hankkima merkittävä summa olisi paljain silmin nähtävissä ja jotka saattaisivat meidät ikuisiksi ajoiksi sellaiseen asemaan, että olisimme liiketoimissamme oman itsemme varassa.
Toisin ajatteleminen olisi kriitikon mukaan niin tylyä maata ja valtakuntaa kohtaan, että Ruotsin historia tuskin voi antaa sellaisesta monia esimerkkejä.
Suom. Jouko Nurmiainen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 94
Seuraava jakso:
paikat: Ruotsi
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: