Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 87
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 89
§ 88
Kahdennessatoista momentissa kriitikko asettaa elinkeinot poliittiseen paremmuusjärjestykseen sen mukaan, voivatko ne työllistää useampia vai harvempia työläisiä. Minusta tämä olisi perusteltua ainoastaan, jos meillä olisi kansaa kuin hyttysiä täyttämään kaikki elinkeinot yhdellä kertaa. Mutta siinä tapauksessa, että meillä olisi sitä erittäin vähän, seuraa toinen kysymys: Miten osaisin päätellä, mikä elinkeino tulisi sijoittaa arvoltaan ensimmäiseen luokkaan, mikä seuraavaan ja niin edelleen? Saataisiinkohan matalimpaan luokkaan asettaa lainkaan työläisiä ennen kuin ensimmäiset ovat tulleet täytetyiksi? Vai pitäisikö kaikki täyttää kerralla? Ja mistä kriitikko aikoo ottaa heidät?
Minulle vastataan: kaikki tällainen selviää taulustolaitoksesta, kun saadaan tietää, mikä elinkeino on elättänyt suurimmat väkimäärät. Mutta ajattele, jos taulustolaitos olisi perustettu Ruotsiin jo vuonna 1720, silloin kun merenkulku oli käytännössä täysin lamautuneena, ja jos silloin olisi seurattu poliittista arvoluokitusta, niin merenkulun elvyttäminen lienee ollut yksi viimeisistä elinkeinoista, joille tuolloin olisi uhrattu ajatuksia. Tai jos sattumalta joku siten ajatteleva, jollainen kirjoittajan syytetään olevan, olisi pitänyt ohjia silloin, kun tuoteplakaatti säädettiin, olisikohan merenkulkumme silloin saanut saman etusijan ja aseman, joka sillä nyt on? Enpä usko.
Göteborgin ja Bohusin läänin sillinpyynti oli 20 vuotta sitten tämän arvojärjestyksen matalimmilla sijoilla, mutta nyt tilanne on täysin toinen. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka onkaan nostanut tämän elinkeinon aiemmasta sijoituksestaan. Vastataan, että sillinpyynti voi nyt ruokkia suurempia väkimääriä kuin aiemmin, mutta kysyn poliittisten144 arvojärjestystemme tekijöiltä, mistä he tietävät sen, elleivät kokemuksesta, että niin todellakin tapahtui? Näin ollen tämä elinkeino on ottanut paikkansa arvojärjestyksessä itse, ja silloin on käsitykseni mukaan yhdentekevää, millaisen sijoituksen arvojärjestyksessä kriitikko tälle kalastukselle antaa.
Hän sanoo tosin, että kun arvojärjestys rakennetaan tälle perustalle, mitkään ilmaantuvat tapahtumat, millaiset tahansa, eivät voi sen hyödyllisyyttä muuttaa eivätkä kumota. Mutta jos silli ei enää nousisi tähän saaristoon, mitä on jo usein tapahtunut, niin että kaikki suolaamot seisoisivat 20–30 vuotta täysin autioina, niin pelkään, että kriitikko saisi kirjoittaa poliittisen arvojärjestyksensä uudelleen ja asettaa tämän elinkeinon kaikkein alimmaksi. Siihen ei tarvita enempää kuin kaksi säädöstä, nimittäin: suolaamojen omistajien asettaminen epävarmuuteen omistuksestaan ja tavaran myynnin estäminen, niin sama päämäärä toteutuu, vaikka Jumala olisi siunauksessaan miten antelias.
Kriitikko vastannee minulle, että sellaisessa tapauksessa sama elinkeino ruokkii pienemmän väkimäärän eikä siten voi saada muuta kuin alhaisemman sijoituksen, ja siinä hän on oikeassa. Mutta kysyn nyt puolestani häneltä, onko hänen arvojärjestyksensä tuottanut tämän elinkeinon tilan, vai johtuuko se Jumalan oikullisesta siunauksesta ja siitä, millä vapaudella ja varmuudella kukin voi tätä elinkeinoa hyödyntää? Ja eikö kriitikko ole arvojärjestyksineen vain pelkkä kirjuri, joka merkitsee ylös luonnon ja säädösten vaikutukset elinkeinoihin, eikä hän voi ottaa askeltakaan eteenpäin ja sanoa, minkä sijan jokin elinkeino voi saada, ilman että on vaarassa tehdä mitä vakavimman virheen?
§. 88.
I 12:te Momentet anser Criticus näringarne i den politiska Rang, som de kunna syslosätta flera eller färre arbetare. Jag finner skäl däruti, allenast wi nu hade folk såsom mygg, at fylla alla Näringar på en gång; men i den händelsen, at wi hade i minsta laget, så blifwer då en annan Fråga: Hwaraf skal jag wara i stånd, at sluta hwilkendera Näringen, som på denne Rang-ordning bör stå främst? Hwem därnäst? etc. Mon några Arbetare få sättas i den nedersta, förrän den främsta fått sin fyllnad? Eller skola alla fyllas på en gång? Och hwarifrån Criticus wil taga dem?
Man swarar mig: sådant alt bör igenfinnas af Tabell-werket,1 när man får inhämta hwilkendera näringen födt de största Folk-hopar. Men tänk, om Tabell-werket redan 1720 blifwit inrättat i Swerige, då Sjö-farten låg så godt som aldeles under, om man då fölgt den politiska Rang-ordningen, så torde Sjöfartens uphjelpande warit et af de sista Näringarne, som då hade blifwit påtänkte. Eller i händelse någon af dylikt tankesätt, som Auctor skylles wara, hållit då med uti styret, när Product-Placatet utfärdades, mon wår Sjö-fart då fått samma Tour2 och Rang, som han nu hafwer? Jag tror knapt.
Sillfisket i Götheborg och Bohus-län war för 20 år tilbaka på de lägsta Numrer af denna Rang-ordning, men nu icke aldeles så. Det wore artigt3 at weta, hwem som nu högt up denna Näring öfwer sin förra Numer: man swarade, at han nu kan föda större hopar med folk än tilförene; men jag frågar wår poli144tiska Rang-Makare, hwaraf han wet det, om icke af erfarenheten, at så werkeligen händt? således har denna Näring tagit sin Rang sjelf, och då är det efter mitt begrep lika mycket, hwad Rang detta fiske står uti hos Criticus.
Han säger wäl, at denna ordning, bygd på en sådan grund, kan til sin gagnelighet aldrig af ehwad infallande händelser det ock wara måtte, förändras eller onyttig göras. Men om Sillen i denna Skär-gård ej skulle gå up4 mera, såsom det tilförene ofta händt, så at alla Salterier i 20 à 30 år skulle stå aldeles öde, så är jag rädd, at Criticus finge skrifwa om sin politiska Rang-ordning, och sätta denna Näring lägst neder. Därtil behöfwes ej eller mera, än allenast twenne författningar, nämligen: at sätta Salteri-ägarena i osäkerhet om besittningen af sine Salterier, och hindra afsättningen på Waran, så skal samma ändamål winnas, oaktadt den ömnogaste Guds wälsignelse.
Criticus swarar mig wäl: I en sådan händelse föder ju samma Näring mindre folk-hopar, och kan således ej annat få än en lägre Nummer på Rang-ordningen, och däruti har han rätt; Men nu frågar jag honom tilbaka: om det är hans Rang-ordning, som gifwit denna Näring sitt skick? eller om icke det beror på en ombytelig Guds wälsignelse, och hwad fri- och säkerhet hwar och en äger, at nyttja den samma? och Criticus med hela sin Rang-ordning, blifwer en simpel copist af Naturens och författningarnes werkningar på Näringarne, utan at kunna gå et enda steg förut och säga, hwad Rang någon Näring kan få, utan at hazardera det grofwaste misstag?
§ 88
Kahdennessatoista momentissa kriitikko asettaa elinkeinot poliittiseen paremmuusjärjestykseen sen mukaan, voivatko ne työllistää useampia vai harvempia työläisiä. Minusta tämä olisi perusteltua ainoastaan, jos meillä olisi kansaa kuin hyttysiä täyttämään kaikki elinkeinot yhdellä kertaa. Mutta siinä tapauksessa, että meillä olisi sitä erittäin vähän, seuraa toinen kysymys: Miten osaisin päätellä, mikä elinkeino tulisi sijoittaa arvoltaan ensimmäiseen luokkaan, mikä seuraavaan ja niin edelleen? Saataisiinkohan matalimpaan luokkaan asettaa lainkaan työläisiä ennen kuin ensimmäiset ovat tulleet täytetyiksi? Vai pitäisikö kaikki täyttää kerralla? Ja mistä kriitikko aikoo ottaa heidät?
Minulle vastataan: kaikki tällainen selviää taulustolaitoksesta, kun saadaan tietää, mikä elinkeino on elättänyt suurimmat väkimäärät. Mutta ajattele, jos taulustolaitos olisi perustettu Ruotsiin jo vuonna 1720, silloin kun merenkulku oli käytännössä täysin lamautuneena, ja jos silloin olisi seurattu poliittista arvoluokitusta, niin merenkulun elvyttäminen lienee ollut yksi viimeisistä elinkeinoista, joille tuolloin olisi uhrattu ajatuksia. Tai jos sattumalta joku siten ajatteleva, jollainen kirjoittajan syytetään olevan, olisi pitänyt ohjia silloin, kun tuoteplakaatti säädettiin, olisikohan merenkulkumme silloin saanut saman etusijan ja aseman, joka sillä nyt on? Enpä usko.
Göteborgin ja Bohusin läänin sillinpyynti oli 20 vuotta sitten tämän arvojärjestyksen matalimmilla sijoilla, mutta nyt tilanne on täysin toinen. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka onkaan nostanut tämän elinkeinon aiemmasta sijoituksestaan. Vastataan, että sillinpyynti voi nyt ruokkia suurempia väkimääriä kuin aiemmin, mutta kysyn poliittisten144 arvojärjestystemme tekijöiltä, mistä he tietävät sen, elleivät kokemuksesta, että niin todellakin tapahtui? Näin ollen tämä elinkeino on ottanut paikkansa arvojärjestyksessä itse, ja silloin on käsitykseni mukaan yhdentekevää, millaisen sijoituksen arvojärjestyksessä kriitikko tälle kalastukselle antaa.
Hän sanoo tosin, että kun arvojärjestys rakennetaan tälle perustalle, mitkään ilmaantuvat tapahtumat, millaiset tahansa, eivät voi sen hyödyllisyyttä muuttaa eivätkä kumota. Mutta jos silli ei enää nousisi tähän saaristoon, mitä on jo usein tapahtunut, niin että kaikki suolaamot seisoisivat 20–30 vuotta täysin autioina, niin pelkään, että kriitikko saisi kirjoittaa poliittisen arvojärjestyksensä uudelleen ja asettaa tämän elinkeinon kaikkein alimmaksi. Siihen ei tarvita enempää kuin kaksi säädöstä, nimittäin: suolaamojen omistajien asettaminen epävarmuuteen omistuksestaan ja tavaran myynnin estäminen, niin sama päämäärä toteutuu, vaikka Jumala olisi siunauksessaan miten antelias.
Kriitikko vastannee minulle, että sellaisessa tapauksessa sama elinkeino ruokkii pienemmän väkimäärän eikä siten voi saada muuta kuin alhaisemman sijoituksen, ja siinä hän on oikeassa. Mutta kysyn nyt puolestani häneltä, onko hänen arvojärjestyksensä tuottanut tämän elinkeinon tilan, vai johtuuko se Jumalan oikullisesta siunauksesta ja siitä, millä vapaudella ja varmuudella kukin voi tätä elinkeinoa hyödyntää? Ja eikö kriitikko ole arvojärjestyksineen vain pelkkä kirjuri, joka merkitsee ylös luonnon ja säädösten vaikutukset elinkeinoihin, eikä hän voi ottaa askeltakaan eteenpäin ja sanoa, minkä sijan jokin elinkeino voi saada, ilman että on vaarassa tehdä mitä vakavimman virheen?
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 87
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 89
paikat: Bohuslääni Göteborg Ruotsi
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: