Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Seikkaperäinen vastaus

Seikkaperäinen vastaus, § 84

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 84

Menkäämme hieman eteenpäin. Ammattikunnat, vaikka ne tällä tavoin vainoavat toisiaan, voivat kuitenkin jotenkuten selviytyä, koska niiden oikeu­det on suojattu kansakunnan köyhempää osaa vastaan. Mutta, mikä on tässä toisten kohtalo? Vaikka ei tiedettäisi vähääkään, mitä tapahtuu, niin voidaan kuitenkin järkevästi sanoa, mitä pitäisi tapahtua.

Tällaiset yhdistyneet kauppaseurat kykenevät valtiossa aina vaikuttamaan lakeihin kaksinkertaisella voimalla ja joko voivat kaikenlaisten tekosyiden avulla järjestää itselleen sellaiset lait, jotka parhaiten sopivat yhteen heidän etunsa kanssa, tai sitten kiertää ja halveksia niitä sillä aikaa kun niiden ulkopuolelle jäävät köyhät kansalaiset saavat tulla toimeen omillaan.

Jos monet sellaiset seurat liittyvät yhteen ja käyttävät yhteistä voimaansa edukseen, uskalletaan usein ottaa hyvin rohkeita askelia.

Tukholman porvaristo halusi vuonna 1748 kaapata itselleen eräänlaisen yksinoikeuden Ruotsin kruunun kaupungin käyttöön antamiin maa-alueisiin. Tämän johdosta kuninkaallinen majesteetti näki tarpeelliseksi armollisessa kirjoituksessaan ylikäskynhaltijalle 20. kesäkuuta samana vuonna varoittaa kaupungin maistraattia ja vanhimpia ulottamasta privilegioitaan ja hyödyntämisoikeuttaan niin pitkälle ”kuin heille olisi myönnetty jokin vapautus siitä valvonnasta, joka kuuluu kuninkaallisen majesteetin kuninkaallisiin oikeuksiin ja valtaan, ja että maistraatin olisi pitänyt huolehtia asianmukaisten muistutusten ja johtopäätösten antamisesta, sekä että maistraatin esitys kuninkaalliselle majesteetille ei ollut pelkästään röyhkeä ja säädytön, vaan myös poikkesi siitä nöyrästä kunnioituksesta, jota se on velvollinen kaikissa tilanteissa osoittamaan esivallalle ja josta kuninkaallinen majesteetti ei halua eikä sen pidä luopua. Tästä syystä kuninkaallinen majesteetti sanoo sillä hyvinkin olleen aihetta antaa maistraatin tällainen toiminta tutkittavaksi, mutta haluaa kuitenkin armosta tällä kertaa ainoastaan ankarasti moittia maistraattia sen tuomittavasta toiminnasta ja laiminlyönnistä tässä asiassa.”

Sitä vastoin yksittäisiltä, köyhiltä kansalaisilta riistetään osin lakien, osin lakien puuttumisen avulla melkein kaikki heidän oikeutensa. He ovat kuin muukalaisia: portit ja ovet elinkeinoihin on heiltä suljettu. Heitä ajetaan edestakaisin, kunnes heidät lopulta äärimmäisellä painostuksella saadaan pakenemaan kotiseuduiltaan.

Tästä seuraa, ettei miespalvelija sen jälkeen, kun hän on palvellut säätyläisiä nuoruusvuotensa ja haluaa päästä omilleen, saa ansaita elantoaan minkäänlaisessa käsityössä kaupungissa, vaikka hän osaisi. Hän ei myöskään helposti voi avioitua, mutta jos hän sen tekee, hänen vaimonsa ei saa ansaita lanttiakaan miehelleen valmistamastaan juomasta tai leivästä myymällä sitä jollekulle kaartimiehelle. Nälkä tulee näin heidän ensimmäiseksi askareekseen, ja koska vatsa ei kauan kestä, seurauksena on varkaus, ja kun he joutuvat samaan pulaan kuin aiemmin, mies karkaa lopulta valtakunnasta. Tämä on hänen viimeinen kiitoksensa isänmaalleen sillä välin kun toiset, joiden elinkeinon hän sattumalta on oppinut tai olisi voinut oppia, ovat privilegioidensa taakse linnouttautuneina hankkineet itselleen kivitaloja ja huvittavat itseään komeiden huonekalujen ja ylellisten herkkupöytien keskellä.

Ulkomailta löytyy kyllä monia pakolaisia, jotka yhä rakastavat isänmaataan Ruotsia ja tänä merkittävänä aikana seuraavat valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen valppaita toimia valtakunnan pelastamiseksi. Heitä vaivaa syövyttävä koti-ikävä, ja he kaipaavat kärsimättömästi iloista viestiä Ruotsista: saada rehellisesti elättää itsensä ja elää kotona. Suloinen toivo, joka heillä on onnellisemmasta tulevaisuudesta isiensä mailla, saa aikaan sen, että he ovat jo valmiina matkustamaan Ruotsiin.

Naapurustossamme sorretut alamaiset ovat valmiita muuttamaan laumoittain tänne luoksemme tarjoamaan valtakunnalle palveluksiaan, vaikka heistä tulisi täällä muukalaisia. He eivät pyydä muuta kuin saada tehdä työtä, onkohan se kohtuutonta? Voi meitä onnettomia, jos Ruotsia niin hyödyttävä suhdanne, joka on nopeasti tehnyt pienistä valtioista mahtavia, karkaa hedelmättömänä käsistämme sillä välin kun kinastelemme keskenämme. Mikseivät Norjassa eräällä seudulla asuvat 300–400 käsityöläistä, jotka ovat Ruotsin lapsia, saa silloin myötämielistä vastausta näiden valtiopäivien alussa kirjallisesti korkeille asianosaisille ilmaisemaansa pyyntöön saada muuttaa maahan sillä ainoalla ehdolla, että ammattikuntasäädökset kumottaisiin? Vai miksi tämän pitäisi olla salaisuus?

Ruotsalaissyntyinen suutarinkisälli, joka oli opetellut ammattinsa Venäjällä, saapui joitakin kuukausia sitten Pietarista ja tuli ammattikuntasäädöksen mukaan numerojärjestyksessä määrätyksi työskentelemään erään mestarin luona, jossa riitaisa seura teki tämän mestarilleen korvaamattoman kisällin kovin onnettomaksi. Toimen vaihtaminen alle puolen vuoden sisällä oli kiellettyä, muttei pois matkustaminen. Hänen oleskelunsa Ruotsissa ei näin ollen kestänyt kauempaa kuin 12 viikkoa, jotka tekivät hänet niin tyytymättömäksi säädöksiimme, että hän jätti lopulliset jäähyväiset isänmaalleen. Ja kuka voisikaan katsoa tällaista liikuttumatta Ruotsin kohtalosta, kun hän astui kahden saman tyhmän päätöksen tehneen oppipojan kanssa laivaan ja purjehti takaisin Venäjälle.

Onko meidän silloin oikea hetki seisahtaa pidemmäksi aikaa ja miettiä, ovatko ammattikunnat, seurat ja elinkeinojamme kahlehtivat siteet hyödyllisiä vai eivät? Eivätkö nämä säädökset muka ole vielä ehtineet näyttää vaikutustaan, kun se niin ilmeisenä loistaa silmiimme? Kuinka silloin kansa ja ahkeruus viihtyvät joukossamme? Pitäisikö meidän vielä olla epätietoisuudessa Ruotsin kansan maastamuuton todellisista syistä ja hapuilla pimeässä etsimässä oikeaa tapaa, jolla kansallinen ajatustapa saataisiin aikaan kansalaisten joukossa, vai pysyä epätietoisuudessa, hankitaanko se sokeiden intohimojen lietsomisen vai todellisen vapauden edistämisen kautta?

Olemme siinä surkuteltavassa tilassa, ettemme voi pitää niitä työntekijöitä jotka meillä on, ja vielä vähemmän vastaanottaa niitä, jotka tarjoutuvat valtakunnan palvelukseen.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: