Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 72
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 74
§ 73
Mutta jos taas haluaisin kumota kaikki nämä todisteet ja myöntää, että näillä kriitikon mainitsemilla säädöksillä olisi jo aikanaan ollut sellainen vaikutus kuin minkä hän niille antaa, nimittäin työntekijöiden häätäminen maasta, ja jos pitäisin uskottavana, että pakosalle ajettu väki olisi näin löytänyt tuoteplakaatin ansiosta tilavamman turvapaikan – vaikka tiedän, ettei karkulaisillamme ole ollut pakenemiseen mitään avoimempaa tietä kuin merimieskonttorimme1 sellaisena kuin se nyt on – niin kysyn kuitenkin, voiko tällä perusteella puolustaa plakaattia. Sillä sama päämäärä olisi saavutettu yhtä hyvin, jos olisi otettu suojelukseen kaikki nuorallakävelijöiksi ryhtyneet irtolaiset, ilman että silti voidaan sanoa, että säädös olisi ollut erityisen onnistunut, vaikka se saattoi olla hyödyksi sattumalta.
Muuten on miellyttävää lukea, kuinka kriitikko tässä kohdassa näkee, että maaseudun asumis- ja elinkeinovapaudet ovat se siemenkota, joka todella voi saada väkimäärämme kasvuun, mistä olen hänen kanssaan kaikilta osin samaa mieltä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kumpaakaan näistä luonnon maaseudun asukkaille antamista oikeuksista ei voida riistää heiltä ilman mitä kivuliainta vahinkoa koko yhteiskunnalle. Sillä elleivät he saa lupaa ruokkia itseään kunniallisella tavalla, nälkä ja alastomuus ajavat heidät liikkeelle, mutta jos heiltä kielletään oikeus valita asuinpaikkansa, vainot osoittavat heille tien ulos valtakunnasta.
Kriitikolle on erityiseksi kunniaksi, mitä hän sanoo sivun 12 alussa: että säädöksemme olivat jo aivan vapautemme alussa120 sellaisia, että ihmisistä saivat elää vain talonpojat ja heidän tarpeelliset palkollisensa, mutteivät ketkään vapaat työntekijät. Tämä valitettava totuus on juuri se sama, joka on johtanut kirjoittajan askel askeleelta järjestelmäänsä. Mitä pitemmälle hän on vapauttanut valtion ajatuksissaan sellaisesta pakosta, hän on sekä järkensä että kokemuksensa pohjalta nähnyt isänmaansa pelastetuksi, ja toisaalta, näissä ja muissa vastaavissa siteissä hän on nähnyt lukevan suurilla kirjaimilla valtakunnan onnettomuus.
Mikäli kriitikosta löytyisi lainkaan puolueettomuutta, haluaisin ystävällisesti kehottaa häntä soveltamaan samaa työ- ja elinkeinovapautta myös kaupunkeihin, sillä niissä asuu samanlaisia ihmisiä kuin maaseudulla. Kun vilpitön ihminen yrittää isiensä perinnön hinnalla saada porvarisoikeudet kaupungissa ja prosessin kestäessä syö äitinsä perinnön eikä saa lupaa ompelemiseen, sorvaamiseen, puutöihin, kutomiseen, takomiseen eikä kaupankäyntiin – sanalla sanoen, työntekoon ja itsensä ruokkimiseen – reitti Venäjälle, Preussiin tai Norjaan jäänee ainoaksi huvimatkaksi, joka hänellä on mielessään.
Kun talonpojat jo vapauden alussa toteuttivat niinkin vahingollisen säädöksen vähäisemmälle väestölle kuin palkollissääntö oli, kuten kriitikko myöntää, niin eikö olekin uskottavaa, että jos kauppa olisi tuohon aikaan ollut talonpoikien hallinnassa, niin he olisivat toimineet samaan periaatteen mukaisesti vähäisempiä sortaen?
Kun ulkomaalaisten asiamiesten toiminta kiellettiin tyystin Bergslagenissa2 ja rajoitettiin tapulikaupungeissa kolmeen tuntiin heidän vapaina päivinään, ynnä muuta sellaista, ja kun valmisteltaessa uutta yleistä tervakomppaniaa varastointivapaus varattiin vain kolmelle suurimmalle tapulikaupungille, niin voidaan melkein nähdä kaiken tämän tarkoituksena olleen, että kaikki ennen pitkää loisivat luottavaisen katseensa näihin.
§. 73.
Men om jag åter wille uphäfwa alla dessa bewis, och medgifwa, at de af Criticus åberopade författningar haft redan den tiden en sådan werkan, som han dem tilskrifwer, nämligen: at jaga ut arbetare: Om jag hölle för troligt, at det på flygten drefne folket här funnit genom Product-Placatet en rymligare Fri-Stad; fast jag wet, at wåra rymmare ingen öpnare wäg haft, at komma ut, än genom wårt Sjömans-Contoir,3 sådant som det nu är, så frågar jag likwäl: Mon det kan blifwa et skäl, at förswara samma Placat med? Ty samma ändamål hade lika wäl wunnits, om man fridlyst alla lösdrifware, som angifwit sig, at blifwa lindansare, utan at man därföre får säga, at samma författning warit den lyckeligaste, fast den kunnat gagna af en händelse.
För öfrigt är det fägnesamt at läsa, huru Criticus här på stället handlar om bonings- och närings-friheter på landet, såsom den rätta frö-stocken4 för wår folk-ökning, hwarutinnan jag med honom i alla delar instämmer, och är därom fulleligen öfwertygad, at båda dessa af Naturen dem förunta rättigheter, ej utan den smärtefullaste skada för hela Samhället kunna dem beröfwas; Ty få de icke lof, at på anständigt sätt föda sig, blifwer hunger och nakenhet deras påkörare;5 men nekas dem bonings-friheten, wisa förföljelsena dem wägen utur Riket.
Det hedrar Criticus i synnerhet, hwad han säger i början af p. 12: At wåra författningar just i wår frihets början6 redan120 woro sådane, at inga andra människor fingo lefwa, än Husbönder och deras nödiga tjenstefolk, men inga fria arbetare. Denna beklageliga sanning är just den samma, som ledt Auctor det ena steget efter det andra in uti sit System. Så långt han löst Staten i sina tankar från et sådant twång, har han både af förnuft och förfarenhet sett sitt Fosterland räddat, och på andra sidan, i dessa och andra dylika band, läst med stora bokstäfwer Rikets olycka.
Skulle någon owäldughet hos Criticus äga rum, wille jag wänligen anmoda honom, at lämpa samma arbets- och närings-frihet äfwen til Städerna; ty de bebos af lika beskaffade människor, som Landsbygden. När en oskyldig söker för hela sitt Fädernes arf, at winna burskap i en Stad, och under det Processen warar, äter up sitt Möderne, och får hwarken lof at sy, swarfwa, snickra, wäfwa, smida eller handla, med et ord, icke arbeta och föda sig, så blifwer wäl farten7 til Ryssland, Preussen eller Norrige, den enda lustresa han har at tänka uppå.
När Husbönderne redan i frihetens början, efter Critici medgifwande, utwerkade en så skadelig författning för det ringare folket, som Tjenstehjons-stadgan war, huru troligt synes icke, i fall några husbönder wid denna tid gifwits öfwer handelen, at de arbetat på de ringares förtryck, utur samma princip.
Då utländske Expediterne blefwo aldeles förbudne i Bergslagen,8 i Stapel-Städerne deras fri-dagar inskränkte til tre timmar, jämte mångt annat, då man arbetade på et nytt General-Tjäru-Compagnie, och förbehölt de tre störste Stapel-städerne allena nederlags friheten, så kan man nästan se, at alt gick därpå ut, at allas ögon innan korrt skulle lita til9 dem.
§ 73
Mutta jos taas haluaisin kumota kaikki nämä todisteet ja myöntää, että näillä kriitikon mainitsemilla säädöksillä olisi jo aikanaan ollut sellainen vaikutus kuin minkä hän niille antaa, nimittäin työntekijöiden häätäminen maasta, ja jos pitäisin uskottavana, että pakosalle ajettu väki olisi näin löytänyt tuoteplakaatin ansiosta tilavamman turvapaikan – vaikka tiedän, ettei karkulaisillamme ole ollut pakenemiseen mitään avoimempaa tietä kuin merimieskonttorimme10 sellaisena kuin se nyt on – niin kysyn kuitenkin, voiko tällä perusteella puolustaa plakaattia. Sillä sama päämäärä olisi saavutettu yhtä hyvin, jos olisi otettu suojelukseen kaikki nuorallakävelijöiksi ryhtyneet irtolaiset, ilman että silti voidaan sanoa, että säädös olisi ollut erityisen onnistunut, vaikka se saattoi olla hyödyksi sattumalta.
Muuten on miellyttävää lukea, kuinka kriitikko tässä kohdassa näkee, että maaseudun asumis- ja elinkeinovapaudet ovat se siemenkota, joka todella voi saada väkimäärämme kasvuun, mistä olen hänen kanssaan kaikilta osin samaa mieltä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kumpaakaan näistä luonnon maaseudun asukkaille antamista oikeuksista ei voida riistää heiltä ilman mitä kivuliainta vahinkoa koko yhteiskunnalle. Sillä elleivät he saa lupaa ruokkia itseään kunniallisella tavalla, nälkä ja alastomuus ajavat heidät liikkeelle, mutta jos heiltä kielletään oikeus valita asuinpaikkansa, vainot osoittavat heille tien ulos valtakunnasta.
Kriitikolle on erityiseksi kunniaksi, mitä hän sanoo sivun 12 alussa: että säädöksemme olivat jo aivan vapautemme alussa120 sellaisia, että ihmisistä saivat elää vain talonpojat ja heidän tarpeelliset palkollisensa, mutteivät ketkään vapaat työntekijät. Tämä valitettava totuus on juuri se sama, joka on johtanut kirjoittajan askel askeleelta järjestelmäänsä. Mitä pitemmälle hän on vapauttanut valtion ajatuksissaan sellaisesta pakosta, hän on sekä järkensä että kokemuksensa pohjalta nähnyt isänmaansa pelastetuksi, ja toisaalta, näissä ja muissa vastaavissa siteissä hän on nähnyt lukevan suurilla kirjaimilla valtakunnan onnettomuus.
Mikäli kriitikosta löytyisi lainkaan puolueettomuutta, haluaisin ystävällisesti kehottaa häntä soveltamaan samaa työ- ja elinkeinovapautta myös kaupunkeihin, sillä niissä asuu samanlaisia ihmisiä kuin maaseudulla. Kun vilpitön ihminen yrittää isiensä perinnön hinnalla saada porvarisoikeudet kaupungissa ja prosessin kestäessä syö äitinsä perinnön eikä saa lupaa ompelemiseen, sorvaamiseen, puutöihin, kutomiseen, takomiseen eikä kaupankäyntiin – sanalla sanoen, työntekoon ja itsensä ruokkimiseen – reitti Venäjälle, Preussiin tai Norjaan jäänee ainoaksi huvimatkaksi, joka hänellä on mielessään.
Kun talonpojat jo vapauden alussa toteuttivat niinkin vahingollisen säädöksen vähäisemmälle väestölle kuin palkollissääntö oli, kuten kriitikko myöntää, niin eikö olekin uskottavaa, että jos kauppa olisi tuohon aikaan ollut talonpoikien hallinnassa, niin he olisivat toimineet samaan periaatteen mukaisesti vähäisempiä sortaen?
Kun ulkomaalaisten asiamiesten toiminta kiellettiin tyystin Bergslagenissa11 ja rajoitettiin tapulikaupungeissa kolmeen tuntiin heidän vapaina päivinään, ynnä muuta sellaista, ja kun valmisteltaessa uutta yleistä tervakomppaniaa varastointivapaus varattiin vain kolmelle suurimmalle tapulikaupungille, niin voidaan melkein nähdä kaiken tämän tarkoituksena olleen, että kaikki ennen pitkää loisivat luottavaisen katseensa näihin.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 72
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 74
paikat: Bergslagen Norja Preussi Venäjä
Henkilöt: Heckscher, Eli F.
Raamatunkohdat:
Aiheet: