Seikkaperäinen vastaus, § 64

§. 64.

Jag sade, at Criticus tager det för afgjordt, at en och samma är Auctor til dem båda, då han påstår, at han utan swårighet kunde begripa uträkningen med bägge desse Skrifter, och huru de bägge concentrerade i en Punct; men wisar straxt därpå i det följande, at hwardera af dem innehålla så stridiga satser sins imellan, at de involvera en uppenbar Contradiction.

Efter hwad kärleks, sannings och uttolknings Lagar, har wäl Criticus då handlat, när han wil truga dem på en och samma person, den han icke ens känner: och ehuru han i sin wederläggning anstäldt flera undersökningar öfwer hans person, ännu ej med säkerhet kunnat inhämta, om han är in- eller utländsk man. Eller om man än wille medgifwa, at en werkeligen warit Auctor til dem bägge, huru swagtänkt måste han icke warit, då han gör sig mycken möda, at lägga denna Contradiction i dagen, och icke kunde föreställa sig, at Auctor likwäl altid kunnat wid Anonymiska Skrifter hafwa den undanflygten, at skylla endera Afhandlingen på någon annan, då hela Argumentation ej kunnat träffa någondera.108

Men på det, at wi icke måtte twista med Criticus om Personen, utan om saker, som röra allmänt wäl, wil jag gå in med honom därutinnan, at en och samma är Auctor för dem bägge. Ej eller blifwer här stället, at undersöka, huruwida de i hwardera Tractaten handterade ämnen, äga sin riktighet: det är förut wist: wi wände blott wår upmärksamhet på den efter Critici tanka uti dem liggande Contradiction.

Satserna äro dessa: Alla utlänningar skola hafwa en fri Seglation uti Riket: Alla Städer uti Riket äro berättigade, at idka en obehindrad in- och utrikes Sjöfart. Ser du, min Läsare! någon Contradiction uti dem? Lät oss taga et annat exempel, som är därmed aldeles likt. Alla Holländare få segla til andra Nationer, och alla andra få segla til Holland: mon det wara en Contradiction? Om en Arrestant8fånge, arresterad person kommer på fri fot, och får lof at gå hem, mon han därföre kan hindra alla andra, at nyttja samma frihet? Stockholms Stad har ju ägt en sådan Seglations-frihet långt för Product-Placatet, och utlänningen tillika samma frihet, at segla til Stockholm. Huru kan då saken wara absolute omöjelig? Det som werkeligen förr händt, kan ännu hända.

Hwad säger då Criticus därom? ”Jo! han säger, at desse bägge Idéer äro så aldeles emot hwarannan stridande, at de omöjeligen kunna twingas tilsammans, utan at revoltera9kullkasta, omstörta hela Auctors Handels-system. De confundera10sammanblandar äfwen alla de skäl och bewis, med hwilka han sökt styrka hwardera af desse satser särskildt, eller hwar och en för sig: det ena Argumentet beslår11snärjer och wederlägger det andra, och ändteligen tilhopa smälte kunna icke annorlunda uplösas, än at hwart och et likafullt behåller dess stridiga wäsende emot det andra, och alla sunda och rediga begrep måste under Operationen sitta imellan.”12”Jo! han säger ... sitta imellan.”: citat ur Omständelig wederläggning, s. 44

Hwad skal nu wår uplysta allmänhet säga om wår Criticus och hans Wederläggning? Det första ljus, som faller på människo-slägtet, är ofelbart det, at af twänne bekanta och helt kårta satser se, om de äro stridande emot hwarandra, eller icke. Saknas detta begrep, så involverar det en klar Contra­diction, at tillika wara en förnuftig människa.

1. fånge, arresterad person
2. kullkasta, omstörta
3. sammanblandar
4. snärjer
5. ”Jo! han säger ... sitta imellan.”: citat ur Omständelig wederläggning, s. 44

§ 64

Sanoin, että kriitikko pitää ratkaistuna sitä, että molempien kirjoittaja on yksi ja sama, kun kriitikko väittää, että hän ilman vaikeuksia voisi ymmärtää molempien näiden kirjoitusten tarkoituksen ja kuinka ne molemmat keskittyivät tiettyyn seikkaan. Hän kuitenkin osoittaa heti sen jälkeen, että ne sisältävät keskenään niin vastakkaisia väitteitä, että ovat ilmeisessä ristiriidassa.

Minkä rakkauden, totuuden ja tulkitsemisen lakien mukaan kriitikko onkaan silloin toiminut, kun hän haluaa panna ne yhden ja saman henkilön nimiin, jota hän ei edes tunne, ja vaikka hän vastineessaan on tehnyt monia tutkimuksia hänen henkilöstään, hän ei silti ole varmuudella saanut tietoa siitä, onko tämä ruotsalainen vai ulkomaalainen. Tai jos haluttaisiinkin myöntää, että molempien kirjoittaja olisi todella ollut sama, kuinka heikkolahjainen kriitikon onkaan täytynyt olla, kun hän näkee paljon vaivaa paljastaakseen tämän ristiriidan osaamatta kuvitella, että kirjoittaja on nimettömissä kirjoituksissa kuitenkin aina voinut puolustautua syyttämällä jommastakummasta tutkielmasta jotakuta muuta, kun argumentaatio ei ole voinut osua kokonaisuudessaan kumpaankaan.108

Mutta jottemme kiistelisi kriitikon kanssa henkilöstä vaan asioista, jotka koskevat yleistä hyvää, oletettakoon tässä hänen mielikseen, että niiden kirjoittaja on yksi ja sama henkilö. Tässä ei myöskään ole oikea paikka tutkia, pitävätkö kumpaisessakin kirjoituksessa käsitellyt asiat paikkansa. Se tiedetään jo. Huomiomme kääntyy vain kriitikon mielestä niissä olevaan ristiriitaan.

Väitteet ovat seuraavat: Kaikilla ulkomaalaisilla tulisi olla vapaa purjehdusoikeus valtakunnassa. Kaikki kaupungit valtakunnassa ovat oikeutettuja harjoittamaan rajoittamatonta koti- ja ulkomaan merenkulkua. Näetkö, lukijani, mitään ristiriitaa niissä? Ottakaamme toinen vastaava esimerkki. Kaikki hollantilaiset saavat purjehtia muiden kansakuntien luo, ja kaikki muut saavat purjehtia Hollantiin. Onkohan tässä ristiriitaa? Jos pidätetty pääsee vapaalle jalalle ja saa luvan mennä kotiin, voiko hän siksi estää kaikkia muita käyttämästä samaa vapautta? Tukholman kaupungilla oli nimittäin ollut tällainen purjehdusvapaus kauan ennen tuoteplakaattia ja ulkomaalaisilla samoin sama vapaus purjehtia Tukholmaan. Kuinka asia voi silloin olla täysin mahdoton? Se, mitä ennen on todella tapahtunut, voi vieläkin tapahtua.

Mitä kriitikko sitten sanoo tästä? ”Kyllä”, hän sanoo, ”että nämä molemmat ajatukset ovat niin toistensa vastaisia, että niitä olisi mahdotonta pakottaa yhteen mullistamatta koko kirjoittajan kauppajärjestelmää. Ne sekoittavat myös kaikki perustelut ja todisteet, joilla hän on yrittänyt vahvistaa kumpaakin näistä väitteistä erityisesti tai erikseen. Toinen argumentti kumoaa ja todistaa vääräksi toisen, ja lopulta syntynyttä solmua ei voida avata muuten kuin että kukin säilyttää vastakkaisuutensa toista kohtaan ja kaikki järkevät ja selkeät käsitykset joutuvat operaation aikana kärsimään niiden välissä.”13”Kyllä”, hän sanoo, ... niiden välissä.”: lainaus Omständelig wederläggning -kirjoituksesta, s. 44

Mitä valistunut yleisömme sanoo nyt kriitikostamme ja hänen vastineestaan? Ihmissuvun tietä valaisevista kyvyistä varhaisin on epäilemättä se, jonka avulla kahdesta tutusta ja hyvin lyhyestä lauseesta voidaan nähdä, riitelevätkö ne toistensa kanssa vai eivät. Jos tämä ymmärrys puuttuu, silloin on mahdotonta olla samalla järkevä ihminen.

1. ”Kyllä”, hän sanoo, ... niiden välissä.”: lainaus Omständelig wederläggning -kirjoituksesta, s. 44

Unfortunately this content isn't available in English