Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 62
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 64
§ 63
Ensimmäisen kriitikkoni kanssa jäljellä on yhä pieni leikki, joka ei tule olemaan vähemmän hauska kuin edelliset. Hän avaa sitä varten näyttämön sivulla 42. Sen jälkeen, kun hän uskoo aiemmin torjuneensa hyvin kaikki perustelut, joilla kirjoittaja on pyrkinyt puolustautumaan, hän tarttuu kirjoittajaan itse vyötäröstä tarkoituksenaan lopulta tehdä hänestä täysin selvää ja käyttää siihen kaikkia oppimiaan otteita. Katsotaan, kuinka tässä leikissä käy!
Sinulle on tuttua, että Valtakunnan heikkouden lähteessä on lopuksi esitettynä Huomautuksia painosta äskettäin tulleeseen kirjaseen ”Oförgripeliga tankar om fem stapel-städers inrättande rikets norra provincer”1. Kumpikin on kirjoitettu nimettöminä, mutta kriitikko luulee lyövänsä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tekee yhdestä molempien kirjoittajan vain siitä syystä, että tekstit on painettu yhdessä toistensa kanssa, riippumatta siitä, että kriitikon mukaan, kuten juuri nyt saamme kuulla, ne ovat täysin ristiriidassa keskenään.
On surullista nähdä, kuinka pahoin hän niitä pitelee. Joskus hän iskee ne yhteen, joskus hän asettaa ne jälleen toisiaan vastaan. Toisella kertaa hän näkee niiden piiloutuneen tapulivapauden ja tuoteplakaatin taakse, toisella kertaa hän löytää ne jälleen. Tässä innossaan hän päästää myös monenlaisia ihmeellisiä ääniä, joita kukaan, joka ei tunne häntä, ei oikein voi ymmärtää. Hän sanoo ajattelevansa kohtuullisen suopeasti norlantilaisten tapulivapaudesta, jos se ei tähtäisi ulkomaalaisten päästämiseen mukaan kauppaan, ja heti samassa hän sanoo päinvastoin, että norlantilainen merenkulku ulkomaisille paikkakunnille ei koskaan ole ollut valtakunnalle hyödyllistä, vaan päinvastoin, sekä yleisölle että yksityisille vahingollista2. En ymmärrä, kumman väitteen takana hän haluaa lukijan pysyvän, sillä käy täysin mahdottomaksi, että ne molemmat mahtuisivat samanaikaisesti ihmisaivoihin, olivat nämä miten suuret tahansa.
Hän käyttää edelleen samaa aiemmin oppimaansa temppua, johon hän on tottunut, nimittäin todistaa asiansa säädöksillä, joiden sanat juuri ensimmäiseksi pitäisi todistaa. Hän vaikuttaa vihdoinkin tunnistavan vastustajansa. Hän miekkailee innokkaasti, mutta käyttää tuskin muita aseita kuin pelkkiä leikkikaluja, ja kun hän ei niillä voi saada vastustajansa pakosalle, hän puhuu tämän kanssa (kuitenkin kohteliaasti) pyrrhonisteista3 ja entusiasteista, jotka hänen laillaan työskentelevät kaksinkertaisin ajatusvoimin ynnä muuta, mutta koska kriitikko ei siltikään voinut (en tiedä, minkä vaikeuden takia) uskoa olevansa varma voitosta, hän lukee kirjoittajalle lopuksi, huomatkaa, kuitenkin yli 200 vuotta vanhan kuninkaallisen kirjeen, jossa kirjoittajan ajatusten kannalla olleet karkotetaan kaupungeista ja todetaan maanpettureiksi, joita ei pidä totella miltään osin4.
Kriitikko ratkaisee asian näin reippaasti. Mutta huomatkaa: tästä ei kuitenkaan seurannut toimeenpanoa, sillä käskyt olivat liian vanhoja, ja on kyllä harmillista, ettei kaikesta ole mahdollista päästä kerralla, vaan kriitikon täytyy yhä pelätä, että kirjoittaja voisi jälleen virkistyä, pidättää kriitikkoa näyttämöllä pidempään kuin tämä haluaisi ja uskoisi olevan tarpeellista, ja mikä pahinta, kriitikko voisi joutua palaamaan sieltä koko yleisön silmissä hävinneenä.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 62
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 64
paikat: Norlanti
Henkilöt: Kustaa I (Vaasa) Pyrrhon
Raamatunkohdat:
Aiheet: