Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 57
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 59
§ 58
Muuten on oikein miellyttävä nähdä, miten kevyesti vastineen laatija argumentoi kirjoittajaa vastaan sivulla 31 ja sen jälkeen. Hän muistuttaa itseään siitä, että kirjoittaja on tunnustanut hänen ajatuksensa kaupasta olevan ristiriidassa kansakunnan ja melkein koko Euroopan ajatustavan kanssa.
Hänhän näki, kuinka vähän luottamusta kirjoittajalla oli jatkuvasti aina Kustaa I:n ajasta lähtien ilmestyneisiin sääntöihin, kauppa-asetuksiin ja säädöksiin, koska ne rakentuivat epävarmoille ja monopolistisille perustoille. Näin kirjoittaja on irrottautunut niistä arvovalta-argumenteista, joita niiden avulla voitaisiin hänelle tyrkyttää, ja haluaisi perustaa vakaumuksensa vain valtakunnan todelliseen tilaan eikä joidenkin määräysten sanoihin, sillä ne sisältävät aina perustelut itse säädöksen puolesta riippumatta siitä, mikä asian laita itsessään on.
Mutta kun kriitikko haluaa osoittaa, miten surkuteltavassa tilassa Ruotsin kauppa oli ennen tuoteplakaatin säätämistä, hän esittää pitkiä kappaleita sen ajan säännöistä, kirjeistä ja määräyksistä ja uskoo siten tuovansa esille todisteita kirjoittajaa vastaan, vaikka hänen olisi pitänyt tietää: contra principia negantem non est disputandum1. Ellemme ole yksimielisiä väittelyn perusteista, on taistelumme pelkkää tuulenpieksentää.
Kirjoittaja kiisti juuri kauppasäädöksiemme oikeellisuuden, ja se kriitikon olisi pitänyt ensiksi todistaa. Se, että kriitikko tutkielmassaan pitää säädöksiä totena ja vahvistaa niiden totuudellisuuden niiden omilla sanoilla, on sama kuin todistaa kysymyksen oikeellisuus siihen annetun vastauksen pohjalta, mikä on ilmeisin kehäpäätelmä, jonka kukaan voi tehdä.
Miten helposti olisikin voinut tapahtua niitä säädettäessä, mitä kuningas Juhana III kirjeessään 27. maaliskuuta 15892 sanoo Tukholman porvaristosta: ”Vaikka, uskolliset alamaisemme, teidän sanansaattajanne, olivat joitakin aikoja sitten täällä luonamme ja antoivat muun muassa tiettäviksi joitakin syitä elinkeinojen ja kaupan vähäisyyteen, josta kaupungissa nyt paljon kärsitään, ja joihin me myös olemme antaneet armollisen vastauksemme, ”he eivät kuitenkaan luetelleet kaikkia syitä, vaan vaikenivat tärkeimmästä.”
Jopa historiankirjoittajat yhtyvät tähän valitukseen säädöksistä ja valittavat lyypekkiläisten ja muiden ulkomaalaisten tunkeutumista Ruotsin kauppaan ja pitävät sitä erityisen turmiollisena valtakunnalle, vaikkei nyt meidän aikanamme kuulla puhuttavan mistään muusta kuin hyödyllisestä kauppajärjestelmästä, mutta kaikki tämä ei todista mitään. Valtakunnan todellinen tila ja hyvinvointi ovat ainoat tekijät, joiden perusteella kirjoittaja voi vakuuttua kauppajärjestelmämme paremmuudesta verrattuna aiempaan. Ellei sitä voida todistaa, ei muullakaan ole juuri merkitystä.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 57
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 59
Henkilöt: Juhana III Kustaa I (Vaasa)
Raamatunkohdat:
Aiheet: