Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 57
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 59
§ 58
Muuten on oikein miellyttävä nähdä, miten kevyesti vastineen laatija argumentoi kirjoittajaa vastaan sivulla 31 ja sen jälkeen. Hän muistuttaa itseään siitä, että kirjoittaja on tunnustanut hänen ajatuksensa kaupasta olevan ristiriidassa kansakunnan ja melkein koko Euroopan ajatustavan kanssa.
Hänhän näki, kuinka vähän luottamusta kirjoittajalla oli jatkuvasti aina Kustaa I:n ajasta lähtien ilmestyneisiin sääntöihin, kauppa-asetuksiin ja säädöksiin, koska ne rakentuivat epävarmoille ja monopolistisille perustoille. Näin kirjoittaja on irrottautunut niistä arvovalta-argumenteista, joita niiden avulla voitaisiin hänelle tyrkyttää, ja haluaisi perustaa vakaumuksensa vain valtakunnan todelliseen tilaan eikä joidenkin määräysten sanoihin, sillä ne sisältävät aina perustelut itse säädöksen puolesta riippumatta siitä, mikä asian laita itsessään on.
Mutta kun kriitikko haluaa osoittaa, miten surkuteltavassa tilassa Ruotsin kauppa oli ennen tuoteplakaatin säätämistä, hän esittää pitkiä kappaleita sen ajan säännöistä, kirjeistä ja määräyksistä ja uskoo siten tuovansa esille todisteita kirjoittajaa vastaan, vaikka hänen olisi pitänyt tietää: contra principia negantem non est disputandum1. Ellemme ole yksimielisiä väittelyn perusteista, on taistelumme pelkkää tuulenpieksentää.
Kirjoittaja kiisti juuri kauppasäädöksiemme oikeellisuuden, ja se kriitikon olisi pitänyt ensiksi todistaa. Se, että kriitikko tutkielmassaan pitää säädöksiä totena ja vahvistaa niiden totuudellisuuden niiden omilla sanoilla, on sama kuin todistaa kysymyksen oikeellisuus siihen annetun vastauksen pohjalta, mikä on ilmeisin kehäpäätelmä, jonka kukaan voi tehdä.100
Miten helposti olisikin voinut tapahtua niitä säädettäessä, mitä kuningas Juhana III kirjeessään 27. maaliskuuta 15892 sanoo Tukholman porvaristosta: ”Vaikka, uskolliset alamaisemme, teidän sanansaattajanne, olivat joitakin aikoja sitten täällä luonamme ja antoivat muun muassa tiettäviksi joitakin syitä elinkeinojen ja kaupan vähäisyyteen, josta kaupungissa nyt paljon kärsitään, ja joihin me myös olemme antaneet armollisen vastauksemme, ”he eivät kuitenkaan luetelleet kaikkia syitä, vaan vaikenivat tärkeimmästä.”
Jopa historiankirjoittajat yhtyvät tähän valitukseen säädöksistä ja valittavat lyypekkiläisten ja muiden ulkomaalaisten tunkeutumista Ruotsin kauppaan ja pitävät sitä erityisen turmiollisena valtakunnalle, vaikkei nyt meidän aikanamme kuulla puhuttavan mistään muusta kuin hyödyllisestä kauppajärjestelmästä, mutta kaikki tämä ei todista mitään. Valtakunnan todellinen tila ja hyvinvointi ovat ainoat tekijät, joiden perusteella kirjoittaja voi vakuuttua kauppajärjestelmämme paremmuudesta verrattuna aiempaan. Ellei sitä voida todistaa, ei muullakaan ole juuri merkitystä.
§. 58.
För öfrigt är det helt artigt at se, huru lätt Wederläggaren argumenterar emot Auctoren pag. 31. och de följande. Han erhindrar sig sjelf, at Auctor widgått dess tanka om Handelen wara stridande med Nations och nästan hela Europas tankesätt.
Han såg ju, huru Auctor hade föga förtroende för de tid efter annan utkomne Stadgar, Handels-Ordinantier och Förordningar, alt ifrån Gustaf den I:stas tid, såsom bygde på osäkra och monopoliska grunder, hwarigenom Auctor slitit sig lös från de myndighets skäl honom dymedelst kunde påföras, och wille endast af Rikets werkeliga tilstånd, och icke några Förordningars ord låta binda sin öfwertygelse, såsom de där altid innehålla domskäl på sjelfwa författningens sida, ehuru saken ock i sig sjelf måtte wara beskaffad.
Men då Criticus wil bewisa den ömkeliga belägenhet, hwaruti Swenska Handelen war för Product-Placatets utfärdande, anförer han långa stycken af den tidens Stadgar, Bref och Förordningar, och tror sig därigenom gifwa skäl emot Auctor; då han likwäl bordt weta: contra principia negantem non est disputandum:3 Äro wi icke ense om grunderna til Argumentation, så fäkta wi uti wädret.4
Det war just wåra Handels-författningar, som Auctor disputerade riktigheten af, och hwilken först bordt bewisas; men at i sin afhandling taga författningarna för sanna, och med deras ord bestyrka riktigheten af dem, är at taga Frågomålet5 för afgjordt, och därmed bewisa frågans riktighet, och blifwer den uppenbaraste petitio principii, som någon kunnat bruka.100
Huru lätt hade icke kunnat hända wid deras utwerkande, hwad Konung Johan den III:die i Brefwet af den 27 Martii 15896 säger om Stockholms Borgerskap: ”Ändock trogne undersåtare, I för någon tid sedan hade edert bud7 här hos Oss, och ibland annat gifwit några orsaker tilkänna, om den Bärgnings- och Handels-löshet, som där nu mycket är i staden, därpå wi ock nådigt swar gifwit hafwe; så hafwa de ock icke upräknat alla orsaker, utan den förnämligaste förtegat.”
Sjelfwa Historie-skrifwarena stämma wäl i denna klagan med författningarne öfwerens, och jämra sig öfwer Lübeckarnes och andra utlänningars intrång i Swenska Handelen, såsom för Riket högst fördärfwelig, äfwen som man nu intet annat hörer talas om, än en gagnelig Handels-system, i wår tid; men alt sådant bewisar intet. Rikets werkeliga tilstånd och wälmåga är det enda skälet hwarmed Auctor låter öfwertyga sig om wår Handels-systems företräde fram för den förra; kan det icke bewisas, är det föga wunnit med det öfriga.
§ 58
Muuten on oikein miellyttävä nähdä, miten kevyesti vastineen laatija argumentoi kirjoittajaa vastaan sivulla 31 ja sen jälkeen. Hän muistuttaa itseään siitä, että kirjoittaja on tunnustanut hänen ajatuksensa kaupasta olevan ristiriidassa kansakunnan ja melkein koko Euroopan ajatustavan kanssa.
Hänhän näki, kuinka vähän luottamusta kirjoittajalla oli jatkuvasti aina Kustaa I:n ajasta lähtien ilmestyneisiin sääntöihin, kauppa-asetuksiin ja säädöksiin, koska ne rakentuivat epävarmoille ja monopolistisille perustoille. Näin kirjoittaja on irrottautunut niistä arvovalta-argumenteista, joita niiden avulla voitaisiin hänelle tyrkyttää, ja haluaisi perustaa vakaumuksensa vain valtakunnan todelliseen tilaan eikä joidenkin määräysten sanoihin, sillä ne sisältävät aina perustelut itse säädöksen puolesta riippumatta siitä, mikä asian laita itsessään on.
Mutta kun kriitikko haluaa osoittaa, miten surkuteltavassa tilassa Ruotsin kauppa oli ennen tuoteplakaatin säätämistä, hän esittää pitkiä kappaleita sen ajan säännöistä, kirjeistä ja määräyksistä ja uskoo siten tuovansa esille todisteita kirjoittajaa vastaan, vaikka hänen olisi pitänyt tietää: contra principia negantem non est disputandum8. Ellemme ole yksimielisiä väittelyn perusteista, on taistelumme pelkkää tuulenpieksentää.
Kirjoittaja kiisti juuri kauppasäädöksiemme oikeellisuuden, ja se kriitikon olisi pitänyt ensiksi todistaa. Se, että kriitikko tutkielmassaan pitää säädöksiä totena ja vahvistaa niiden totuudellisuuden niiden omilla sanoilla, on sama kuin todistaa kysymyksen oikeellisuus siihen annetun vastauksen pohjalta, mikä on ilmeisin kehäpäätelmä, jonka kukaan voi tehdä.100
Miten helposti olisikin voinut tapahtua niitä säädettäessä, mitä kuningas Juhana III kirjeessään 27. maaliskuuta 15899 sanoo Tukholman porvaristosta: ”Vaikka, uskolliset alamaisemme, teidän sanansaattajanne, olivat joitakin aikoja sitten täällä luonamme ja antoivat muun muassa tiettäviksi joitakin syitä elinkeinojen ja kaupan vähäisyyteen, josta kaupungissa nyt paljon kärsitään, ja joihin me myös olemme antaneet armollisen vastauksemme, ”he eivät kuitenkaan luetelleet kaikkia syitä, vaan vaikenivat tärkeimmästä.”
Jopa historiankirjoittajat yhtyvät tähän valitukseen säädöksistä ja valittavat lyypekkiläisten ja muiden ulkomaalaisten tunkeutumista Ruotsin kauppaan ja pitävät sitä erityisen turmiollisena valtakunnalle, vaikkei nyt meidän aikanamme kuulla puhuttavan mistään muusta kuin hyödyllisestä kauppajärjestelmästä, mutta kaikki tämä ei todista mitään. Valtakunnan todellinen tila ja hyvinvointi ovat ainoat tekijät, joiden perusteella kirjoittaja voi vakuuttua kauppajärjestelmämme paremmuudesta verrattuna aiempaan. Ellei sitä voida todistaa, ei muullakaan ole juuri merkitystä.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 58.
För öfrigt är det helt artigt at se, huru lätt Wederläggaren argumenterar emot Auctoren pag. 31. och de följande. Han erhindrar sig sjelf, at Auctor widgått dess tanka om Handelen wara stridande med Nations och nästan hela Europas tankesätt.
Han såg ju, huru Auctor hade föga förtroende för de tid efter annan utkomne Stadgar, Handels-Ordinantier och Förordningar, alt ifrån Gustaf den I:stas tid, såsom bygde på osäkra och monopoliska grunder, hwarigenom Auctor slitit sig lös från de myndighets skäl honom dymedelst kunde påföras, och wille endast af Rikets werkeliga tilstånd, och icke några Förordningars ord låta binda sin öfwertygelse, såsom de där altid innehålla domskäl på sjelfwa författningens sida, ehuru saken ock i sig sjelf måtte wara beskaffad.
Men då Criticus wil bewisa den ömkeliga belägenhet, hwaruti Swenska Handelen war för Product-Placatets utfärdande, anförer han långa stycken af den tidens Stadgar, Bref och Förordningar, och tror sig därigenom gifwa skäl emot Auctor; då han likwäl bordt weta: contra principia negantem non est disputandum:10 Äro wi icke ense om grunderna til Argumentation, så fäkta wi uti wädret.11
Det war just wåra Handels-författningar, som Auctor disputerade riktigheten af, och hwilken först bordt bewisas; men at i sin afhandling taga författningarna för sanna, och med deras ord bestyrka riktigheten af dem, är at taga Frågomålet12 för afgjordt, och därmed bewisa frågans riktighet, och blifwer den uppenbaraste petitio principii, som någon kunnat bruka.100
Huru lätt hade icke kunnat hända wid deras utwerkande, hwad Konung Johan den III:die i Brefwet af den 27 Martii 158913 säger om Stockholms Borgerskap: ”Ändock trogne undersåtare, I för någon tid sedan hade edert bud14 här hos Oss, och ibland annat gifwit några orsaker tilkänna, om den Bärgnings- och Handels-löshet, som där nu mycket är i staden, därpå wi ock nådigt swar gifwit hafwe; så hafwa de ock icke upräknat alla orsaker, utan den förnämligaste förtegat.”
Sjelfwa Historie-skrifwarena stämma wäl i denna klagan med författningarne öfwerens, och jämra sig öfwer Lübeckarnes och andra utlänningars intrång i Swenska Handelen, såsom för Riket högst fördärfwelig, äfwen som man nu intet annat hörer talas om, än en gagnelig Handels-system, i wår tid; men alt sådant bewisar intet. Rikets werkeliga tilstånd och wälmåga är det enda skälet hwarmed Auctor låter öfwertyga sig om wår Handels-systems företräde fram för den förra; kan det icke bewisas, är det föga wunnit med det öfriga.
§ 58
Muuten on oikein miellyttävä nähdä, miten kevyesti vastineen laatija argumentoi kirjoittajaa vastaan sivulla 31 ja sen jälkeen. Hän muistuttaa itseään siitä, että kirjoittaja on tunnustanut hänen ajatuksensa kaupasta olevan ristiriidassa kansakunnan ja melkein koko Euroopan ajatustavan kanssa.
Hänhän näki, kuinka vähän luottamusta kirjoittajalla oli jatkuvasti aina Kustaa I:n ajasta lähtien ilmestyneisiin sääntöihin, kauppa-asetuksiin ja säädöksiin, koska ne rakentuivat epävarmoille ja monopolistisille perustoille. Näin kirjoittaja on irrottautunut niistä arvovalta-argumenteista, joita niiden avulla voitaisiin hänelle tyrkyttää, ja haluaisi perustaa vakaumuksensa vain valtakunnan todelliseen tilaan eikä joidenkin määräysten sanoihin, sillä ne sisältävät aina perustelut itse säädöksen puolesta riippumatta siitä, mikä asian laita itsessään on.
Mutta kun kriitikko haluaa osoittaa, miten surkuteltavassa tilassa Ruotsin kauppa oli ennen tuoteplakaatin säätämistä, hän esittää pitkiä kappaleita sen ajan säännöistä, kirjeistä ja määräyksistä ja uskoo siten tuovansa esille todisteita kirjoittajaa vastaan, vaikka hänen olisi pitänyt tietää: contra principia negantem non est disputandum15. Ellemme ole yksimielisiä väittelyn perusteista, on taistelumme pelkkää tuulenpieksentää.
Kirjoittaja kiisti juuri kauppasäädöksiemme oikeellisuuden, ja se kriitikon olisi pitänyt ensiksi todistaa. Se, että kriitikko tutkielmassaan pitää säädöksiä totena ja vahvistaa niiden totuudellisuuden niiden omilla sanoilla, on sama kuin todistaa kysymyksen oikeellisuus siihen annetun vastauksen pohjalta, mikä on ilmeisin kehäpäätelmä, jonka kukaan voi tehdä.100
Miten helposti olisikin voinut tapahtua niitä säädettäessä, mitä kuningas Juhana III kirjeessään 27. maaliskuuta 158916 sanoo Tukholman porvaristosta: ”Vaikka, uskolliset alamaisemme, teidän sanansaattajanne, olivat joitakin aikoja sitten täällä luonamme ja antoivat muun muassa tiettäviksi joitakin syitä elinkeinojen ja kaupan vähäisyyteen, josta kaupungissa nyt paljon kärsitään, ja joihin me myös olemme antaneet armollisen vastauksemme, ”he eivät kuitenkaan luetelleet kaikkia syitä, vaan vaikenivat tärkeimmästä.”
Jopa historiankirjoittajat yhtyvät tähän valitukseen säädöksistä ja valittavat lyypekkiläisten ja muiden ulkomaalaisten tunkeutumista Ruotsin kauppaan ja pitävät sitä erityisen turmiollisena valtakunnalle, vaikkei nyt meidän aikanamme kuulla puhuttavan mistään muusta kuin hyödyllisestä kauppajärjestelmästä, mutta kaikki tämä ei todista mitään. Valtakunnan todellinen tila ja hyvinvointi ovat ainoat tekijät, joiden perusteella kirjoittaja voi vakuuttua kauppajärjestelmämme paremmuudesta verrattuna aiempaan. Ellei sitä voida todistaa, ei muullakaan ole juuri merkitystä.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 57
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 59
Henkilöt: Juhana III Kustaa I (Vaasa)
Raamatunkohdat:
Aiheet: