Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 52
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 54
§ 53
Viivyin tässä miltei liian pitkään. Nyt takaisin ensimmäiseen kriitikkoomme.
Sivulla 30 hän siirtyy vanhempiin asiakirjoihimme ja punnitsee niiden aikojen kauppatilannetta verrattuna omaamme. Aihe on hyvinkin tutkimisen arvoinen. Kulkekaamme samaa tietä hetken verran; toivon, että voimme hyvinkin ratkaista arvoituksen, olivatko liiketoimemme silloin paremmalla tolalla kuin nyt.
Tässä minun täytyy ensin muistuttaa, että ruotsalaiset kauppiaat valittivat kauan ennen kuningas Kustaa I:n aikaa ulkomaalaisten tunkeutumisesta kauppaan, mikä johti myös sen mukaisten säädösten laatimiseen. Tukholman pormestari ja raati valittivat jo vuonna 1444, että Västeråsin käymä kauppa vierailijoiden ja ulkomaalaisten kauppiaiden kanssa johtaisi Tukholman tuhoon, eikä tämä edes ollut ensimmäinen kerta. Tämä nähdään vuoden 1420 kiellosta harjoittaa kauppaa laittomissa satamissa, minkä kuningas Kristoffer uusi vuonna 1444 ja Kristian vuonna 14611.
Näiden lisäksi valmisteltiin samaan aikaan kaikenlaisia kansalaisten välisen kaupan rajoituksia, niin että kuningas Erik XIII laati jo ensimmäisen kaupan luokittelun. Vuonna 1463 muun muassa kiellettiin kauppaedustajia harjoittamasta maakauppaa.2 Vuonna 1502 valtakunnanhoitaja Sten Sture neuvotteli Tukholman maistraatin kanssa ja totesi, ettei Östhammarin, Gävlen, Ulvilan ja Rauman purjehdus ulkomaille ollut valtakunnalle eikä Tukholmalle hyödyllistä.3 Vuonna 1502 rajoitettiin edelleen joidenkin pikkukaupunkien ulkomaankauppaa Tukholman eduksi.4 Kriitikko paljastaa siis, kuinka tietämätön hän on ollut Ruotsin kaupankäynnin historiasta ja kuinka hän on ryhtynyt kirjoittamaan aiheesta, jota hän ei lainkaan tunne, kun hän sanoo: ”Kuningas Kustaa I:n aikaan ei ollut vielä mahdollista moittia ulkomaalaisten purjehdusta ja93 kauppavapauksia vastaan asetettuja kieltoja. Niin monet valtakunnan merikaupungit ja niin monet satamat ja kauppapaikat olivat heille avoinna. Heiltä ei puuttunut yhtäkään kirjoittajan käsittelemistä eduista, joista heidän hänen mielestään olisi pitänyt saada rajoittamatta nauttia tähän päivään asti.” – – Hän jatkaa: ”Kauppa oli näin täysin vapaata ja pakotonta, kuten sen kirjoittajan näkemyksen ja toiveen mukaisesti tulisikin olla.”
Tämän jälkeen kriitikko ryhtyy osoittamaan viimeksi kuluneiden 200 vuoden historiasta, miten surkuteltavaan tilaan valtakunta on yhä enemmän joutunut.
Kun nyt olen yksimielinen hänen kanssaan kaikista vaikeuksista, joiden hän todistaa koko tänä aikana yhä enemmän piinanneen valtakuntaa, ja kun toisaalta on osoitettu, että kauppajärjestelmä on samana aikana ollut täysin sellainen, jollaisen kriitikko katsoo hyödylliseksi ja jollaista hän edelleen koettaa puolustaa, on selvää, että kaikki, mitä hän on luullut esittävänsä kirjoittajan kauppajärjestelmää vastaan, osuu silloin onnettomasti hänen omaansa.
§. 53.
Jag drögde därwid nästan förlänge: Nu til wår första Criticus tilbaka.
På pag. 30. går han in i wåra äldre Handlingar, och öfwerwägar de tiders Handels-ställning i jämförelse emot wår. Et ämne, som wäl är wärdt, at granskas. Lät oss då följas åt en handwändning, så hoppas jag, at den gåtan, antingen wår rörelse stod på bättre fötter då, eller nu, skal wäl blifwa uplöst.
Därwid måste jag först påminna, at Swenska Köpmän långt för Konung Gustaf den I:stas tid, klagade öfwer intrång af utlänningarne uti Handelen, i anledning hwaraf författningarne äfwen gjordes därefter. 1444. klagade redan Borgmästare och Råd i Stockholm, at det skulle lända til Stockholms ödeläggelse, at Westerås handlade med Gäster och utlänningar, och at det ej eller war första gången, ses af Förbudet, at idka Handel i olaga Hamnar af 1420, som af Konung Christopher år 1444 och af Christian 1461 blef förnyat.5
Man arbetade utom dess under samma tid uppå allehanda inskränkningar i Handelen emellan Medborgare, så at Konung Eric den XIII:de redan gjorde den första Classification i Handelen: 1463 förböds köps-swenner, at idka landsköp,6 med flere dylika. 1502 hölt Riks Föreståndaren Sten Sture rådplägning med Stockholms Magistrat, och fant Östhammars, Gefle, Ulfsby och Raumo Seglation til utrikes orter, icke wara Riket och Stockholm nyttig.7 1520 inskränktes widare några små städers utländska Handel til Stockholms upkomst.8 Criticus röjer altså, huru obewandrad han warit i Swenska Handels-Historien, och gifwit sig at skrifwa i et ämne det han aldeles icke kändt, då han säger: ”I Konung Gustaf den I:stas tid, hade man ännu icke tilfälle, at skylla på förbud emot utlänningarnes Segelfart och93 Handels-friheter: så många Sjö-städer i Riket, så många Hamnar och Handels-platser woro för dem öpna: de saknade icke någon enda af de fördelar, som Auctor omrördt och påstått, at de in til denna dag bordt obehindradt få åtnjuta:” - - Han fortfar: ”Handelen war så aldeles fri och otwungen, som den efter Auctors mening och önskan kunde wara.”
Därpå syssel-sätter sig Criticus, at af de nästförflutne 200 årens Historier wisa den ömkans-wärda belägenhet Riket mer och mer råkat uti.
När jag nu är ense med honom om alla de olägenheter, som han bewisar hafwa under hela denna tiden mer och mer tryckt Riket, och det på andra sidan blefwe bewisligt, at Handels-systemen hafwer under samma tid warit aldeles sådan, som Criticus anser för nyttig, och än söker förswara; så är klart, at alt hwad han trodt sig anföra emot Auctors Handels-systeme, skulle då olyckeligen träffa hans egen.
§ 53
Viivyin tässä miltei liian pitkään. Nyt takaisin ensimmäiseen kriitikkoomme.
Sivulla 30 hän siirtyy vanhempiin asiakirjoihimme ja punnitsee niiden aikojen kauppatilannetta verrattuna omaamme. Aihe on hyvinkin tutkimisen arvoinen. Kulkekaamme samaa tietä hetken verran; toivon, että voimme hyvinkin ratkaista arvoituksen, olivatko liiketoimemme silloin paremmalla tolalla kuin nyt.
Tässä minun täytyy ensin muistuttaa, että ruotsalaiset kauppiaat valittivat kauan ennen kuningas Kustaa I:n aikaa ulkomaalaisten tunkeutumisesta kauppaan, mikä johti myös sen mukaisten säädösten laatimiseen. Tukholman pormestari ja raati valittivat jo vuonna 1444, että Västeråsin käymä kauppa vierailijoiden ja ulkomaalaisten kauppiaiden kanssa johtaisi Tukholman tuhoon, eikä tämä edes ollut ensimmäinen kerta. Tämä nähdään vuoden 1420 kiellosta harjoittaa kauppaa laittomissa satamissa, minkä kuningas Kristoffer uusi vuonna 1444 ja Kristian vuonna 14619.
Näiden lisäksi valmisteltiin samaan aikaan kaikenlaisia kansalaisten välisen kaupan rajoituksia, niin että kuningas Erik XIII laati jo ensimmäisen kaupan luokittelun. Vuonna 1463 muun muassa kiellettiin kauppaedustajia harjoittamasta maakauppaa.10 Vuonna 1502 valtakunnanhoitaja Sten Sture neuvotteli Tukholman maistraatin kanssa ja totesi, ettei Östhammarin, Gävlen, Ulvilan ja Rauman purjehdus ulkomaille ollut valtakunnalle eikä Tukholmalle hyödyllistä.11 Vuonna 1502 rajoitettiin edelleen joidenkin pikkukaupunkien ulkomaankauppaa Tukholman eduksi.12 Kriitikko paljastaa siis, kuinka tietämätön hän on ollut Ruotsin kaupankäynnin historiasta ja kuinka hän on ryhtynyt kirjoittamaan aiheesta, jota hän ei lainkaan tunne, kun hän sanoo: ”Kuningas Kustaa I:n aikaan ei ollut vielä mahdollista moittia ulkomaalaisten purjehdusta ja93 kauppavapauksia vastaan asetettuja kieltoja. Niin monet valtakunnan merikaupungit ja niin monet satamat ja kauppapaikat olivat heille avoinna. Heiltä ei puuttunut yhtäkään kirjoittajan käsittelemistä eduista, joista heidän hänen mielestään olisi pitänyt saada rajoittamatta nauttia tähän päivään asti.” – – Hän jatkaa: ”Kauppa oli näin täysin vapaata ja pakotonta, kuten sen kirjoittajan näkemyksen ja toiveen mukaisesti tulisikin olla.”
Tämän jälkeen kriitikko ryhtyy osoittamaan viimeksi kuluneiden 200 vuoden historiasta, miten surkuteltavaan tilaan valtakunta on yhä enemmän joutunut.
Kun nyt olen yksimielinen hänen kanssaan kaikista vaikeuksista, joiden hän todistaa koko tänä aikana yhä enemmän piinanneen valtakuntaa, ja kun toisaalta on osoitettu, että kauppajärjestelmä on samana aikana ollut täysin sellainen, jollaisen kriitikko katsoo hyödylliseksi ja jollaista hän edelleen koettaa puolustaa, on selvää, että kaikki, mitä hän on luullut esittävänsä kirjoittajan kauppajärjestelmää vastaan, osuu silloin onnettomasti hänen omaansa.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 53.
Jag drögde därwid nästan förlänge: Nu til wår första Criticus tilbaka.
På pag. 30. går han in i wåra äldre Handlingar, och öfwerwägar de tiders Handels-ställning i jämförelse emot wår. Et ämne, som wäl är wärdt, at granskas. Lät oss då följas åt en handwändning, så hoppas jag, at den gåtan, antingen wår rörelse stod på bättre fötter då, eller nu, skal wäl blifwa uplöst.
Därwid måste jag först påminna, at Swenska Köpmän långt för Konung Gustaf den I:stas tid, klagade öfwer intrång af utlänningarne uti Handelen, i anledning hwaraf författningarne äfwen gjordes därefter. 1444. klagade redan Borgmästare och Råd i Stockholm, at det skulle lända til Stockholms ödeläggelse, at Westerås handlade med Gäster och utlänningar, och at det ej eller war första gången, ses af Förbudet, at idka Handel i olaga Hamnar af 1420, som af Konung Christopher år 1444 och af Christian 1461 blef förnyat.13
Man arbetade utom dess under samma tid uppå allehanda inskränkningar i Handelen emellan Medborgare, så at Konung Eric den XIII:de redan gjorde den första Classification i Handelen: 1463 förböds köps-swenner, at idka landsköp,14 med flere dylika. 1502 hölt Riks Föreståndaren Sten Sture rådplägning med Stockholms Magistrat, och fant Östhammars, Gefle, Ulfsby och Raumo Seglation til utrikes orter, icke wara Riket och Stockholm nyttig.15 1520 inskränktes widare några små städers utländska Handel til Stockholms upkomst.16 Criticus röjer altså, huru obewandrad han warit i Swenska Handels-Historien, och gifwit sig at skrifwa i et ämne det han aldeles icke kändt, då han säger: ”I Konung Gustaf den I:stas tid, hade man ännu icke tilfälle, at skylla på förbud emot utlänningarnes Segelfart och93 Handels-friheter: så många Sjö-städer i Riket, så många Hamnar och Handels-platser woro för dem öpna: de saknade icke någon enda af de fördelar, som Auctor omrördt och påstått, at de in til denna dag bordt obehindradt få åtnjuta:” - - Han fortfar: ”Handelen war så aldeles fri och otwungen, som den efter Auctors mening och önskan kunde wara.”
Därpå syssel-sätter sig Criticus, at af de nästförflutne 200 årens Historier wisa den ömkans-wärda belägenhet Riket mer och mer råkat uti.
När jag nu är ense med honom om alla de olägenheter, som han bewisar hafwa under hela denna tiden mer och mer tryckt Riket, och det på andra sidan blefwe bewisligt, at Handels-systemen hafwer under samma tid warit aldeles sådan, som Criticus anser för nyttig, och än söker förswara; så är klart, at alt hwad han trodt sig anföra emot Auctors Handels-systeme, skulle då olyckeligen träffa hans egen.
§ 53
Viivyin tässä miltei liian pitkään. Nyt takaisin ensimmäiseen kriitikkoomme.
Sivulla 30 hän siirtyy vanhempiin asiakirjoihimme ja punnitsee niiden aikojen kauppatilannetta verrattuna omaamme. Aihe on hyvinkin tutkimisen arvoinen. Kulkekaamme samaa tietä hetken verran; toivon, että voimme hyvinkin ratkaista arvoituksen, olivatko liiketoimemme silloin paremmalla tolalla kuin nyt.
Tässä minun täytyy ensin muistuttaa, että ruotsalaiset kauppiaat valittivat kauan ennen kuningas Kustaa I:n aikaa ulkomaalaisten tunkeutumisesta kauppaan, mikä johti myös sen mukaisten säädösten laatimiseen. Tukholman pormestari ja raati valittivat jo vuonna 1444, että Västeråsin käymä kauppa vierailijoiden ja ulkomaalaisten kauppiaiden kanssa johtaisi Tukholman tuhoon, eikä tämä edes ollut ensimmäinen kerta. Tämä nähdään vuoden 1420 kiellosta harjoittaa kauppaa laittomissa satamissa, minkä kuningas Kristoffer uusi vuonna 1444 ja Kristian vuonna 146117.
Näiden lisäksi valmisteltiin samaan aikaan kaikenlaisia kansalaisten välisen kaupan rajoituksia, niin että kuningas Erik XIII laati jo ensimmäisen kaupan luokittelun. Vuonna 1463 muun muassa kiellettiin kauppaedustajia harjoittamasta maakauppaa.18 Vuonna 1502 valtakunnanhoitaja Sten Sture neuvotteli Tukholman maistraatin kanssa ja totesi, ettei Östhammarin, Gävlen, Ulvilan ja Rauman purjehdus ulkomaille ollut valtakunnalle eikä Tukholmalle hyödyllistä.19 Vuonna 1502 rajoitettiin edelleen joidenkin pikkukaupunkien ulkomaankauppaa Tukholman eduksi.20 Kriitikko paljastaa siis, kuinka tietämätön hän on ollut Ruotsin kaupankäynnin historiasta ja kuinka hän on ryhtynyt kirjoittamaan aiheesta, jota hän ei lainkaan tunne, kun hän sanoo: ”Kuningas Kustaa I:n aikaan ei ollut vielä mahdollista moittia ulkomaalaisten purjehdusta ja93 kauppavapauksia vastaan asetettuja kieltoja. Niin monet valtakunnan merikaupungit ja niin monet satamat ja kauppapaikat olivat heille avoinna. Heiltä ei puuttunut yhtäkään kirjoittajan käsittelemistä eduista, joista heidän hänen mielestään olisi pitänyt saada rajoittamatta nauttia tähän päivään asti.” – – Hän jatkaa: ”Kauppa oli näin täysin vapaata ja pakotonta, kuten sen kirjoittajan näkemyksen ja toiveen mukaisesti tulisikin olla.”
Tämän jälkeen kriitikko ryhtyy osoittamaan viimeksi kuluneiden 200 vuoden historiasta, miten surkuteltavaan tilaan valtakunta on yhä enemmän joutunut.
Kun nyt olen yksimielinen hänen kanssaan kaikista vaikeuksista, joiden hän todistaa koko tänä aikana yhä enemmän piinanneen valtakuntaa, ja kun toisaalta on osoitettu, että kauppajärjestelmä on samana aikana ollut täysin sellainen, jollaisen kriitikko katsoo hyödylliseksi ja jollaista hän edelleen koettaa puolustaa, on selvää, että kaikki, mitä hän on luullut esittävänsä kirjoittajan kauppajärjestelmää vastaan, osuu silloin onnettomasti hänen omaansa.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 52
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 54
paikat: Gävle Rauma Ruotsi Tukholma Ulvila Västerås Östhammar
Henkilöt: Kristian I Kristoffer Baijerilainen Kustaa I (Vaasa) Sten Sture nuorempi
Raamatunkohdat:
Aiheet: