Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 50
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 52
§ 51
Mutta ottakaamme nyt kaikki syytöksemme takaisin ja uskokaamme yksinkertaisesti tukkukauppiaiden, Tukholman maistraatin ja kauppakollegion väitteisiin, että oli valtakunnalle hyödyksi laskea kotimaista raudan hintaa, kuten myös todellisuudessa tapahtui. Miksi tällaisesta periaateesta ei pidetty kiinni vuonna 1747, kun rautakonttorin privilegioissa päinvastoin todettiin: Että jos rauta on vietävä nykyisellä matalalla hinnalla ja korkean vaihtokurssin vallitessa, johtaa tämä väistämättä turmioon ne, jotka saavat tästä elinkeinosta ravintonsa ja toimeentulonsa. Esitettiin muun muassa, että matalat hinnat johtuivat liian runsaasta taonnasta, mutta tämä syy oli osoitettu valheelliseksi jo ennen kyseisen konttorin perustamista. Matala hinta ei voinut myöskään johtua ulkomaisista lainoista, sillä ulkomaiset asiamiehet olivat vuoteen 1724 – salakauppiainakin – myös vuorimiesten luotottajia, mutta mitenkään pystymättä laskemaan raudan hintaa.
Herra kauppaneuvos ja ritari Nordencrantz osoitti sitä vastoin muun muassa muistiossaan salaiselle kauppa- ja manufaktuurideputaatiolle vuonna 17431, laajoissa kirjoituksissaan rautakomissiolle vuonna 1744, muistioissa kuninkaalliselle majesteetille vuosina 1745 ja 1747, että halpa hinta, huomatkaa, oli peräisin ulkomaisten asiamiesten yhteenliittymistä, jotka olivat luotottajia ja Bergslagenin tuotteiden maastaviejiä. Kun nyt samalla muistamme, että raudan hinta ulkomaisessa rahassa todellakin kohosi rautakonttorin, tämän vastakkaisen yhteenliittymän, perustamisen ansiosta, täytyy jokaisen ajattelemaan kykenevän tulla vakuuttuneeksi siitä monopolista, jonka kriitikot kiistävät.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 50
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 52
paikat: Bergslagen Tukholma
Henkilöt: Nordencrantz (vuoteen 1743 Bachmanson), Anders
Raamatunkohdat:
Aiheet: