Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 45
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 47
§ 46
Vastineen sivulla 25 syytetään kirjoittajaa, että hän on käyttänyt tietoisia valheita kaunistaakseen väittämäänsä.84 Lukija! Jos rakastat totuutta, niin ota kirjoittajan teksti ja lue siitä sivun 10 loppu ja koko sivu 11, niin saat nähdä, että kuninkaallinen majesteetti edellä mainitussa kirjeessään 1. lokakuuta 1741 lupaa vapauttaa tämän tavaran tuoteplakaatista, jos suolan kalleutta ei toteutetuilla toimenpiteillä kyettäisi hillitsemään. Tätä kriitikkokaan ei ole uskaltanut kiistää, vaan hän ainoastaan ohittaa sen hiljaisuudessa, koska se ei palvele hänen etujaan.
Kirjoittaja esittää syyn suolan kalleuteen olevan monopoleissa, minkä hän useissa paikoissa todistaa, muttei koskaan väitä, että kuninkaallinen majesteetti olisi sanonut niin. Sen, että rahvas on joutunut puille paljaille, hän esittää kuninkaallisiksi sanoiksi, jotka on suluilla selkeästi erotettu siitä, mitä kirjoittaja itse on halunnut sanoa asiasta. Nämä sulut kriitikko on kuitenkin minulle tuntemattomasta syystä jättänyt huomiotta. Siihen, mitä kirjoittaja tässä edelleen esittää tuoteplakaatin kumoamisen välttämättömyydestä, tämä määräys– monen muun ohella – antoi täydet perusteet. Mikähän onkaan sitten se ilmiselvä valhe, josta kirjoittajaa niin uljaasti syytetään? Ei ole syytä ihmetellä kirjoittajan varmuutta. Totuudella on se voima, että se tekee meidät pelottomiksi ja urheiksi, kun vääryys ja itsekkyys ryömivät esiin ja antavat iskuja kasvot piiloon käännettyinä.
Mitä muuten tulee kriitikoiden ajatuksiin suolasta ja sen kalleudesta, ne on esitetty varsin onnettomasti. Joskus he myöntävät kalleuden, mutteivät mitään pulaa. He kiistävät rahvaan vaikeroinnin, mutta myöntävät kalliista suolasta tehdyt valitukset. He päättelevät tästä kaikesta, että kun tuoteplakaatissa ei ole tapahtunut mitään muutosta, mitään muutosta ei myöskään olisi pitänyt tapahtua. He kiistävät suolakaupan monopolit, jotka kuitenkin jo viime valtiopäivillä kävivät valtakunnan säädyille niin sietämättömiksi, että nämä yksimielisesti päättivät lopettaa suolakonttorin1 ja tehdä selvityksen sitä varten hankituista varoista, kun konttori ei ollut pitänyt kiinni sitoumuksistaan.
He kiistävät, että asialla olisivat olleet korruptoituneet juonittelijat, ja on yleisesti tunnettua, kuinka samaa konttoria koskenut päätös, kun se oli allekirjoitettavana tietyssä paikassa, otettiin kahdella eri kerralla pois lippaasta ilman, että mitään muita asiakirjoja olisi silloin puuttunut. Tätä kautta säätyjen tekemän päätöksen toimeenpano on aina tähän asti todellakin estetty.2 85
Juonittelijoiden vaikutus valtakunnan hallintoon kiistetään, vaikka koko maailma tietää, että samalla henkilöllä, joka johti koko suolakauppaa, oli omia tuoteplakaattiin liittyviä etuja ja että hän ylläpiti vaihtokonttoria pankin pääomilla, johti erästä säätyä useilla valtiopäivillä, tunsi valtakunnan suurimmat salaisuudet, istui pankin hallinnossa osin pankkideputaatiossa ja osin pankkivaltuutettuna ja omien tilikirjojensa mukaan oli jakanut niin ja niin monia tuhansia yhdelle – – niin ja niin monia toiselle – – kultakellon – – nuuskarasian – – ja niin edelleen.3
§. 46.
På pag. 25. af Wederläggningen beskylles Auctor, at han betjent sig af witterlig4 osanning, til beskönjande5 af dess föregif84wande.6 Läsare! Älskar du sanning, så tag Auctors Skrift och läs ifrån slutet på pag. 10 och hela pag. 11. så får du se, at Kongl. Maj:t i ofwannämde Bref af den 1 Octob. 1741 lofwar, at i fall Saltets dyrhet genom de tagna mått ej skulle kunna hämmas, befria denna Wara från Product-Placatet, hwilket Criticus sjelf ej wågat neka, utan allenast går i tysthet förbi, såsom otjenligt bland sitt kram.7
Auctor anförer orsaken til Saltets dyrhet wara i monopolierna, det han på flere ställen bewist; men påstår aldrig, at det af Kongl. Maj:t så blifwit sagt. At Allmogen råkat i et utblottadt tilstånd, det anförer han såsom Kongl. ord, hwilka genom den intra parenthesin8 stående meningen tydeligen skiljas från det Auctor sjelf welat säga i saken, hwilka teckn likwäl Criticus, jag wet ej i hwad afsigt, utslutit. Hwad Auctor där widare förmäler om nödwändigheten af Product-Placatets uphäfwande, hade han ju af samma Förordning, utom många andra, full anledning til. Hwar är då den uppenbara osanning Auctor så djerft beskylles före? Undra därföre icke om Auctor är positiv.9 Sanningen har den kraft, at hon gör oss oförsagde och behjertade, då falskhet och egennytta krypa fram och gifwa skott, med tilbaka wändt anlete.
Hwad i öfrigt Criticorum tankar om Saltet och dess dyrhet beträffar, så äro de rätt illa utkomne därmed. Ibland medgifwa de dyrhet, men ingen brist: De neka klagan af Allmogen; men medgifwa ansökningar emot dyrt Salt: De sluta däraf, at emedan ingen förändring skedt i Product-Placatet, samma förändring ej eller bordt ske: De neka Monopolier i Salt-handelen, som likwäl redan wid sistledne Riksdag blefwo Riksens Ständer så odrägelige, at de enhälligt beslöto häfwa Salt-Contoiret öfwerända,10 och göra redo för de därtil upburna medel, då de ej stått wid sina förbindelser.
De neka, at här gifwits några Corrupteurer,11 och det är allmänt kunnigt, huru Expedition rörande samma Contoir, då den war til underskrift på et wisst ställe, blef twå förskildte gånger bårttagen utur Dosan, utan at några andra Handlingar därwid saknades, hwarigenom Expedition af samma Ständers beslut, alt hittils blifwit werkeligen hindrad.1285
Man nekar deras influence i Rikets styrelse, fast hela werlden wet, at samma person, som dirigerade hela Salt-handelen, hade Interesse i Product-Placatet, underhölt Wäxel-Contoiren, med Capitaler utur Banquen: styrde et stånd flera Riksdagar: kände Rikets innersta hemligheter: satt i Banquen, dels som Deputerad dels ock såsom Fullmägtig, och efter egna böcker finnes hafwa disponerat så många tusende til den, - - så många til en annan - - et Guld-ur - - en Snus dosa - - etc.13
§ 46
Vastineen sivulla 25 syytetään kirjoittajaa, että hän on käyttänyt tietoisia valheita kaunistaakseen väittämäänsä.84 Lukija! Jos rakastat totuutta, niin ota kirjoittajan teksti ja lue siitä sivun 10 loppu ja koko sivu 11, niin saat nähdä, että kuninkaallinen majesteetti edellä mainitussa kirjeessään 1. lokakuuta 1741 lupaa vapauttaa tämän tavaran tuoteplakaatista, jos suolan kalleutta ei toteutetuilla toimenpiteillä kyettäisi hillitsemään. Tätä kriitikkokaan ei ole uskaltanut kiistää, vaan hän ainoastaan ohittaa sen hiljaisuudessa, koska se ei palvele hänen etujaan.
Kirjoittaja esittää syyn suolan kalleuteen olevan monopoleissa, minkä hän useissa paikoissa todistaa, muttei koskaan väitä, että kuninkaallinen majesteetti olisi sanonut niin. Sen, että rahvas on joutunut puille paljaille, hän esittää kuninkaallisiksi sanoiksi, jotka on suluilla selkeästi erotettu siitä, mitä kirjoittaja itse on halunnut sanoa asiasta. Nämä sulut kriitikko on kuitenkin minulle tuntemattomasta syystä jättänyt huomiotta. Siihen, mitä kirjoittaja tässä edelleen esittää tuoteplakaatin kumoamisen välttämättömyydestä, tämä määräys– monen muun ohella – antoi täydet perusteet. Mikähän onkaan sitten se ilmiselvä valhe, josta kirjoittajaa niin uljaasti syytetään? Ei ole syytä ihmetellä kirjoittajan varmuutta. Totuudella on se voima, että se tekee meidät pelottomiksi ja urheiksi, kun vääryys ja itsekkyys ryömivät esiin ja antavat iskuja kasvot piiloon käännettyinä.
Mitä muuten tulee kriitikoiden ajatuksiin suolasta ja sen kalleudesta, ne on esitetty varsin onnettomasti. Joskus he myöntävät kalleuden, mutteivät mitään pulaa. He kiistävät rahvaan vaikeroinnin, mutta myöntävät kalliista suolasta tehdyt valitukset. He päättelevät tästä kaikesta, että kun tuoteplakaatissa ei ole tapahtunut mitään muutosta, mitään muutosta ei myöskään olisi pitänyt tapahtua. He kiistävät suolakaupan monopolit, jotka kuitenkin jo viime valtiopäivillä kävivät valtakunnan säädyille niin sietämättömiksi, että nämä yksimielisesti päättivät lopettaa suolakonttorin14 ja tehdä selvityksen sitä varten hankituista varoista, kun konttori ei ollut pitänyt kiinni sitoumuksistaan.
He kiistävät, että asialla olisivat olleet korruptoituneet juonittelijat, ja on yleisesti tunnettua, kuinka samaa konttoria koskenut päätös, kun se oli allekirjoitettavana tietyssä paikassa, otettiin kahdella eri kerralla pois lippaasta ilman, että mitään muita asiakirjoja olisi silloin puuttunut. Tätä kautta säätyjen tekemän päätöksen toimeenpano on aina tähän asti todellakin estetty.15 85
Juonittelijoiden vaikutus valtakunnan hallintoon kiistetään, vaikka koko maailma tietää, että samalla henkilöllä, joka johti koko suolakauppaa, oli omia tuoteplakaattiin liittyviä etuja ja että hän ylläpiti vaihtokonttoria pankin pääomilla, johti erästä säätyä useilla valtiopäivillä, tunsi valtakunnan suurimmat salaisuudet, istui pankin hallinnossa osin pankkideputaatiossa ja osin pankkivaltuutettuna ja omien tilikirjojensa mukaan oli jakanut niin ja niin monia tuhansia yhdelle – – niin ja niin monia toiselle – – kultakellon – – nuuskarasian – – ja niin edelleen.16
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 45
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 47
paikat:
Henkilöt: Kierman, Gustaf
Raamatunkohdat:
Aiheet: