Edellinen jakso: Omständligt svar, § 43
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 45
§ 44
Sivulla 22 kriitikko puhuu kaupan riippumattomuudesta, minkä hän luulee koostuvan siitä, että Ruotsi kuljettaa kaikki tavaransa maasta itse ja vastaavasti käy noutamassa kaiken tarvitsemansa. Riippumattomuus kaupassa on sanonta, jonka ymmärtää oikein tai josta on ottanut selvää meistä yhä vain pienin osa, eikä ainakaan kriitikko ole sitä ymmärtänyt. Kaupan riippumattomuus tarkoittaa sitä, että valtakunnalla on tuotteilleen varma ja nopea menekki; että se myydessään saa niistä mahdollisimman luonnollisen arvon ilman rahalainojen, alihintojen ja kuluttavien korkojen aiheuttamaa vähennystä ja että valtakunta saa samoin yhtä kätevästi ja kohtuulliseen hintaan kaiken tarvittavan ulkomailta.
Luonnollinen hinta ei ole mikään ennaltamäärätty taaleri- tai riikintaalerimäärä, sellainen, jota kuninkaallinen kauppakollegio ehdotti tervalle, vaan sellainen, joka valmistamisen vaivaan, kauppavoittoon, rahteihin ja tavaran tarpeeseen nähden tuottaa kaikkein vähiten kenellekään tappiota. Nämä tekijät koostuvat käytännössä niin monimutkaisista ja ristiriitaisista intresseistä osin oman maan asukkaiden ja ulkomaalaisten ja osin kansalaisten kesken, ettei tällaista luonnollista arvoa voida mitenkään määrittää oikein lakien ja hinnastojen avulla, mutta sen muodostuminen voidaan kylläkin estää. Sen sijaan luonnollinen arvo määrittää itse itsensä esteettömän liiketoiminnan kautta niin hyvin kuin se ihmisten keskuudessa voi tapahtua.
Luonto on asettanut ihmiset riippuvaisiksi toinen toisistaan niin, että tarvitsemme keskenämme toistemme apua. Korkeinta riippumattomuutta on siis, kun me kaikki tarvitsemme yhtä paljon toisiamme ja meillä on vapaus käydä kauppaa sekä oman maan asukkaiden että ulkomaisten kanssa. Jos ulkomaalaiset haluavat nylkeä meitä tavaroillaan, voimme saada voittoa noutamalla ne itse sieltä, missä ne ovat. Jos omat kansalaisemme yrittävät pitää liian kalliita hintoja tai pakottaa vientituotteista alkutuottajalle maksettavat hinnat liian alas, on onnekasta, että rivissä on myös ulkomaisia asiamiehiä. Näin on, kun kauppa käy kuin avoimessa huutokaupassa.
Luonnolliseen riippumattomuuteen kuuluu siis, että annetaan täysi vapaus harjoittaa ulkomaanpurjehdusta, ja tässä suhteessahan tapulikaupunkeja ei ole koskaan pakotettu mihinkään, mutta käsitys, että luonnollinen riippumattomuus itse asiassa koostuisi siitä, että kaikki vietäisiin ja tuotaisiin itse, sotii niin kaikkia koti- ja ulkomaankaupan kokemuksia vastaan, etten ymmärrä, kuinka sellaisia asioita voivat puolustaa ne, jotka ryhtyvät kirjoittamaan kaupallisista aiheista.
Silloin Tukholma olisi eniten riippuvainen Suomesta ja Norrbottenista, sillä kyseinen kaupunki ei koskaan ole itse noutanut tavaroitaan näiltä seuduilta. Jos lukija kaipaa tietoa siitä, kumpi on ollut toisesta riippuvainen, niin lue sivu 27 ja sitä seuraavat kirjoituksesta Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus1.
Silloin Kiina olisi mitä onnettomimmin riippuvainen muista kansakunnista, koska sieltä ei purjehdita meille tarjoamaan sikäläisiä tavaroita ja ansaitsemaan rahtikuljetuksilla, vaikka uskomaton väenpaljous on sille melkeinpä rasite. Enkä toivo Ruotsille mitään hartaammin kuin päästä yhtä riippuvaiseksi kuin Kiina, joka nyt todellakin ohjailee koko Euroopan aarteita silkkitoukilla, ruoholla ja savella2.
Silloin kaikkein riippumattomin olisi velkojensa sitoma talonpoika, jonka täytyy kuljettaa kaikki tavaransa itse porvarilleen siihen hintaan, jonka tämä hänen luotottajansa hänelle haluaa antaa, ja jonka täytyy ottaa porvarin kädestä uutta laskua vastaan se, mitä hän välttämättömimmin tarvitsee ja voi saada. Tiedän silti monia, jotka ovat joutuneet tämän riippumattomuuden takia tiehensä mailtaan ja tiluksiltaan ja saaneet nähdä esi-isiensä maiden joutuvan vieraisiin käsiin.
Silloin jopa Tukholma olisi kuusenhavuja torilla myyvästä kartanon torpparista riippuvainen veronmaksaja, sillä kaupunki ei itse nouda tarvitsemiaan havuja tai kuljeta torpparille muun muassa tupakkaa, neuloja, myssykangasta ja nauhoja, joita hän voi tarvita.
Niinpä! Millaisia harhaluuloja voikaan yllättäen tunkeutua jopa valistuneen kansakunnan keskuuteen ja saada hyväksyntää. Käytän siis nyt syystäkin kriitikon lausuntoa sivulta 23: ”Kun periaate, jonka pohjalle todistelu rakentuu, on väärä, mitä todisteilla voidaan silloin osoittaa?” Kriitikko on rakentanut lauseensa kauniille sanoille, mutta ottanut niihin kieron tarkoituksen, ja siksi hänen hyvät johtopäätöksensä täytyy välttämättä ymmärtää samassa hengessä.
Edellinen jakso: Omständligt svar, § 43
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 45
paikat: Eurooppa Kiina Norrbotten Ruotsi Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: