Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Seikkaperäinen vastaus

Seikkaperäinen vastaus, § 4

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 4

Vientikielto on kaikkina aikoina lisännyt tavaroiden puutetta, mutta vain sellainen kansakunta on voinut tulla mahtavaksi ja rikkaaksi, jossa kauppa on ollut vapaata.

Kun Hollanti vuonna 1725 kostoksi Ruotsin tuoteplakaatille1 sääti vastaplakaattinsa2, Zeelandin maakunta ei osallistunut tähän millään lailla3 vaan piti sitä vahingollisena omalle kaupalleen. Mutta vielä pahempaan ahdinkoon täytyy joutua sen valtakunnan, jonka sisällä kansalaisia estetään valmistamasta tavaroita ja palvelemasta niillä toisiaan ja jossa he eivät tuotteidensa avulla itse saa tuoda maahan tarvitsemaansa, vaan jotkut harvat saavat kaiken kaupan ja elinkeinot täysin holhoukseensa, niin että heidän rinnallaan elävät alamaiset eivät saa halunsa mukaan hallita muuta kuin tästä aiheutuvia tappioita.

Kun ammattikunnilla on lupa hävittää monien tuhansien niihin kuulumattomien ihmisten valmistamat tuotteet tarvitsematta kysyä siitä erikseen, vaikka kolmannes heistä menettäisi sen tähden henkensä; kun 20–30 yhteenliittynyttä henkilöä ovat useiden satojen laivalastillisten ainoita ostajia, joilla ei ole muuta lakia kuin oma mielivaltansa, ja kun 60–70 miljoonaa saa vuosittain virrata ulos ja sisään tuskin useamman kuin 40–50 miehen käsien kautta ilman pienintäkään valvontaa ja sillä itsekkyydellä, joka vienti- ja tuontikaupassa on mahdollista; silloin valtakunta on, vaikka siellä vallitsisikin vapauden rauha, joutunut herruuteen, jonka pian täytyy johtaa sen tuhoon.

Jos ammattikunnat haluaisivat vapautensa vastikkeeksi ruokkia kaikki ne, jotka ovat tehneet työttömiksi; jos tapulikauppiaat haluaisivat maksaa kaikista niistä tavaroista, jotka heille voitaisiin maakaupungeista tuoda, jossain muualla valtakunnassa käytössä olevan hinnan; jos tukkukauppiaat haluaisivat maksaa vientituotteista hinnan, jolla ne voidaan myydä ulkomailla, poislukien rahti ja kohtuullinen voitto; jos vekselinasettajat myisivät vekseleitä kutakuinkin yhdellä määritellyllä hinnalla kaikille niitä haluaville ja jos heidät voitaisiin asettaa kaikessa tähän liittyvässä mitä ankarimpaan vastuuseen ja velvoittaa korvauksiin, ei olisi erityistä syytä valittaa holhouksen alaisena olemisesta. Kun nämä eivät kuitenkaan ole muuta kuin mahdottomia oletuksia, mikään ei ole varmempaa kuin se, että kansakunta on luovuttanut hyvinvointinsa ja omaisuutensa näiden käsiin ilman tilivelvollisuutta ja vastuuta.

Mutta miksei kriitikko ole sitten kirjoituksessaan käsitellyt tätä asiaa, aihetta, joka hyvin olisi ansainnut seikkaperäisen vastauksen, mutta jota huolestuneen yleisön täytyy yhä jäädä odottamaan? Liekö tämän tutkiminen mielettömyyttä? Liekö vapaassa kansakunnassa pelkkä valta-asema kykenevä vakuuttamaan meidät? Riittäneekö, että sanotaan: Ruotsi ei ole Kiina eikä Hollanti? Sen tiesimme kaikki entuudestaankin, mutta kriitikon täytyy tässä osoittaa, että kun muut valtiot ovat suuren Perustajansa asettamassa järjestyksessä vapauden avulla saavuttaneet rikkauksia ja hyvinvointia, samat päämäärät voidaan saavuttaa täällä täysin päinvastaisin keinoin.

Kriitikko kehottaa meitä säilyttämään sen, mitä meillä on, ettei kukaan vain ottaisi kruunuamme4. Sillä hän arvatenkin tarkoittaa onnentilaamme, mutta hän ei kykene vakuuttamaan meitä siitä, että meillä nykyisin vallitsisi sellainen, tai että sitä meidän tähänastisilla toimenpiteillämme voidaan ikinä säilyttää.

Kansakunta siten tuskin tyytyy säilyttämään sitä, mitä sillä on, koska kaikki tietävät, että se on aivan liian vähän, jos asiakirja katoaa – vaikka kriitikko tuskin voineekaan vastaisuudessa tähänastista enempää estää sitä, että tietynlaiset syyt synnyttävät tietynlaisia seurauksia.


  1. Vuonna 1724 säädetty tuoteplakaatti kielsi ulkomaisia aluksia tuomasta Ruotsiin muita kuin oman maansa tai siirtomaansa tuotteita. Kongl. maj:ts nådige förordning angående de fremmandes fahrt på Swerige och Finland 10.11.1724. Ks. myös Valtakunnan heikkouden lähde.
  2. Vuonna 1729 voimaan astunut asetus, joka asetti Hollantiin tuleville ruotsalaisille aluksille tuoteplakaattia vastaavat rajoitukset. Extract uyt het Register der Resolution van der Ho: Mo: Heeren Staaten Generael der Vereenigde Nederlanden 21.2.1725. Ks. myös Valtakunnan heikkouden lähde.
  3. Zeelandin maakunta ei ... millään lailla: Alankomaiden lounaisosassa sijaitseva Zeelandin maakunta kieltäytyi hyväksymästä vastaplakaattia.
  4. Lainaus Omständelig wederläggning -kirjoituksesta, s. 9, jossa se puolestaan on lainaus ”vakavan ja hyväätarkoittavan porvarin” lausunnosta. Alun perin ilmaus on peräisin Raamatusta, Ilm. 3:11 (1938): ”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.”

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: