Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 38
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 40
§ 39
Katso nyt, lukijani, kuinka omien varustajiemme keräämät rahtimaksut saattoivat sataprosenttisesti kaatua ulkomaalaisten käsiin ja kuinka mairittelevat voitot väistämättä tavalla tai toisella putoavat ulkomaalaisten käsiin, jos jokin elinkeino ei kykene ilman pakkoa, palkkioita ja korvauksia olemaan kannattava itsessään.
Voiko kukaan ruotsalainen katsoa, kuinka kaikki tämä on salattu hänen maanmiehiltään ja kuinka koko asioiden yhteys on kauniisiin syihin kietomalla viety pimeään heidän näkyvistään, tuntematta samalla itseään mitä suurimmassa määrin velvollisiksi raivaamaan tällaiset esteet pois tieltä ja saattamaan kaiken päivänvaloon? Voiko se pieni harmi, että joutuu moitteiden kohteeksi ja luullaan ulkomaalaiseksi, vastata sitä iloa, että saa työskennellä rakentaakseen kansalaisten vapautta ja sitä varmaa perustusta, johon heidän säädöksensä voisivat
tulevaisuudessa turvallisesti nojata? Tuomitse nyt puolueettomasti kaiken tämän pohjalta, onko kirjoittaja ulkomaalainen ruotsalaisen puvussa ja lahjuksia vastaanottanut kansalainen, vai olisiko hän kansalaisvelvollisuuksistaan luopumatta voinut pitää näin tärkeitä pohdiskeluja salassa maanmiehiltään.Kirjoittajalle ei ole koskaan juolahtanut mieleen, että merenkulku olisi Ruotsin miehille hyödytöntä tai vahingollista. Ruotsi on pitkine rantoineen luonnostaan tarkoitettu merivallaksi, ja sen vastaansanomaton etu on siinä, että voimme oman merenkulkumme avulla puolustautua ulkomaalaisten omanvoitontavoittelua vastaan niin, ettei se olisi meille niin vaarallista. Tässä suhteessa katsonkin onnettomaksi sellaisen säädöksen, jonka kautta suuri osa kaupungeista hyvän järjestyksen nimissä suljettiin pois tästä luonnon niille antamasta oikeudesta. Mutta että tiettyjen erioikeuksien ja tuoteplakaatin avulla hätäisesti revitään kansaa pois muista elinkeinoista yhteen, joka tällä tavoin ei porvariston omien sanojen mukaan tuottanut muuta kuin tappiota, on itse asiassa jotain, jonka kirjoittaja ei voi nähdä olevan kansakunnan edun mukaista. Tästä myös oletettavasti jokainen, jonka oma etu ei riipu mainituista säädöksistä, lienee vakuuttunut.
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 38
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 40
paikat: Ruotsi
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: