Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 29
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 31
§ 30
Mutta mitä tapahtui? Niin kysyy kirjoittaja ja kertoo jotain, mitä hän tiesi. Kriitikko kysyy samalla tavalla: Mitä tapahtui? Hän lupaa vastata siihen, ja kertoo syyksi sen, että kirjoittaja,53 ”vaikka hän muuten puhuu hyvin kovaa, on silti vaiennut tapahtuman tärkeimmästä osasta ja piilottanut sen”1. Hän kertoo sen jälkeen monista tapahtumista, kuten telakoiden määrän lisääntymisestä ja tapulien lisääntymisestä telakoilla, ihmetöistä, egyptiläisestä lihapadasta2, kauppakollegiosta ja sen moninaisista tekemisistä vapaakirjeiden ja alusluetteloiden parissa ja niin edelleen sellaisia, jotka hän kaikki laskee yhdeksi tapahtumaksi.
Koska niin kirjoittaja kuin kriitikkokin ovat nyt mielensä mukaan saaneet hyödyntää tätä kätevää kysymystä, pyydän korkeimmin samaa oikeutta, ja kysyn siten ensin, mitä tapahtui, kun luin kriitikon tekstistä läpi kohdan, jossa hän tekee selkoa ruotsalaisten laivojen lukumäärästä ja vetoisuudesta tuona aikana. Pöyristyin näistä ihmetöistä. Hän sanoo sivulla 16, että kuninkaallinen kauppakollegio on havainnut ruotsalaisten laivojen lukumäärän kasvaneen 14 kuukaudessa pelkästään Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa yhteensä 177 kappaleesta suurempia ja pienempiä aluksia 348 kappaleeseen suuria tilavuudeltaan 100–300 lästin aluksia, jotka voisivat noutaa yli 60 000 tynnyriä suolaa Espanjasta ja Portugalista, ja niiden lisäksi pienempien alusten lukumäärän nousseen yli 300 kappaleeksi. Kriitikon esittämän mukaan Ruotsin kauppalaivaston suurempien ja pienempien alusten määrä oli näin kasvanut 177 kappaleesta yli 648 kappaleeseen heinäkuun 27. päivästä 1723 lokakuuhun 30. päivään 1724 mennessä, siis viidessätoista, tai kuten kriitikko sanoo, neljässätoista kuukaudessa. Ja mikä minusta on kaikkein hämmästyttävintä, tilavuudeltaan yli sadan lästin alusten määrä kasvoi toukokuun 1723 seitsemästä kappaleesta koko valtakunnassa peräti 348 kappaleeseen pelkästään Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa.
Seuratkaamme nyt tiukasti kriitikkoa tämän kantapäillä, koska olemme juuri saaneet hänet kiinni.
Painovirhe tämä ei voi olla, mikä käy tarkkaan ilmi asiayhteydestä itse lauseessa ja hänen käyttämistään lukumääristä 177 ja 348 ja niin edelleen, koska kuninkaallinen kauppakollegio oli todellakin esittänyt ne nöyrimmässä puoltolauseessaan kuninkaalliselle majesteetille, kuten jäljempänä voidaan nähdä, ja mikä asiakirja kriitikolla siten on täytynyt olla käsillä. Minulla on samasta kuninkaallisen kauppakollegion 30. lokakuuta 1724 päivätystä kirjeestä kahden luotettavan54 miehen vahvistama jäljennös, jossa alustemme lukumäärästä todetaan sanasta sanaan: ”Täällä pidetään luetteloa ruotsalaisista laivoista, jotka (huom.) kaikki saavat tämän kollegion vapaakirjeen. Luettelosta havaitaan, että siitä hetkestä, kun tätä asiaa käsiteltiin valtakunnan säädyissä, ruotsalaisten (huom.) suurempien ja pienempien laivojen määrä on lisääntynyt 177:stä 348:aan, minkä lisäksi täällä vielä jälkikäteen esitetään maistraattien todistuksia ruotsalaisen tullivapauden saamiseksi. Ja koska nyt käytettävissä olevista ruotsalaisista laivoista niin moni kooltaan yli sadasta aina 300 lästiin on jo liikenteessä Tukholmasta, Göteborgista ja Karlskronasta, ja ne kaikki kykenevät matkaamaan Portugaliin ja Espanjaan, (huom.) voidaan siten tuoda valtakuntaan vuosittain melkein 60 000 tynnyriä suolaa lüneburgilaisen3, ranskalaisen ja skottilaisen suolan lisäksi. Näitä tuodaan tänne joko pienemmillä alle sadan lästin ruotsalaisaluksilla, joiden lukumäärä nousee jo yli 300:n, tai kahta viimeksi mainittua suolalaatua myös ranskalaisilla ja skottilaisilla aluksilla, koska ne ovat näiden maiden tuotteita.” Näin Kollegio ei mitenkään voi katsoa, ettei valtakuntaan olisi toimitettu riittävästi suolaa ja niin edelleen.
Tästä aiheesta ei ole saatavilla varmempaa asiakirjaa. Tästä pääsemme nyt jälleen kummalliseen tapahtumaan. Kriitikko sanoo sattuneen niin, ”että valtakunta varustettiin näiden 14 kuukauden aikana enemmän kuin kolminkertaisella lukumäärällä omia laivoja ja aluksia”. Tämän jälkeen esitetyssä otteessa kuninkaallisen kauppakollegion kirjeestä lisäys näkyy olleen 177:stä 348:aan, mutta on erikoinen väite, että 348 olisi enemmän kuin kolme kertaa enemmän kuin 177, sillä jos 531 on kolme kertaa enemmän kuin 177, täytyy kaiken matemaattisen päättelytaidon mukaan 348:n olla enemmän kuin 531, missä ei ole järkeä. Ja tämä oli siis yksi kriitikon ihmetöistä.
Kriitikko sanoo edelleen, että lokakuussa 1724 Tukholmasta, Göteborgista ja Karlskronasta oli liikkeellä 348 sadasta kolmeensataan lästin vetoista alusta, mutta sitä vastoin taas kuninkaallinen kollegio kertoo, ettei ruotsalaisia aluksia ollut koko valtakunnassa yhteensä enempää kuin 348 mukaanlukien pienet ja suuret, ja että aluksista 300 oli alle sadan lästin vetoisia. Myönnän mielelläni, että jäljelläolevista 48 suuresta kaikki olivat Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa, mutta tästä seuraa silti, että 348 olisi sama kuin 48,55 mikä on edellä mainittuun verrattuna yhtä käsittämätön ihmetyö.
Näillä 348 suurella, 100–300 lästin vetoisella laivalla voitaisiin kriitikon sanoman mukaan noutaa yli 60 000 tynnyriä suolaa, mutta minun täytyy puolestani sanoa, ettei se olisi mikään ihmetyö, sillä 348 sellaiselle laivalle 60 000 tynnyriä riittävät tuskin edes painolastiksi, ja jos oletamme näiden laivojen lästiluvun keskiarvoksi 200, niin 348:lla kahdensadan lästin laivalla voitaisiin kuljettaa 69 600 lästiä eli 835 200 tynnyriä portugalilaista suolaa, siis 12 kertaa enemmän kuin kriitikko on tarkoittanut ja mitä sinä aikana todennäköisesti tarvitsimme, niin että me käsitykseni mukaan voisimme jopa huoltaa ylijäämällä suuren osan Venäjää.
Näin ollen ei riittänyt, että kriitikko teki kaikista ruotsalaisista aluksista, pienistä ja suurista, kolmen suuren tapulikaupungin suolanrahtaajia, vaan hän loi 300 kappaletta aivan uusia. Tämä on ihmetyö, joka ylittää täysin kaiken ymmärrykseni, koska kauppakollegion edellä esitellyn, kuninkaalliselle majesteetille antaman kertomuksen mukaan ruotsalaisia laivoja ei kaikkiaan ollut 348:aa enempää, vaikka niiden määrä kuitenkin kriitikon tietojen mukaan nousi 648:aan ja siten 300 runsaammiksi kuin Ruotsissa koskaan oli ulkomaalaiset poislukien ollut.
”Mitä ajattelee nyt lukijani kriitikon kertomuksesta koskien tapahtumia tuoteplakaatin säätämisessä?” Käytän tässä tarkoituksella kriitikon omia sanoja, sillä ne tuntuvat sopivan erityisen hyvin tähän kohtaan. Onko hän hyvinkin kirjoittanut totuuden, vai onko hän ”typistänyt, vääristänyt ja tulkinnut väärin asioiden oikeat yhteydet?” Mitä kriitikolle kuuluu nyt? Ymmärtääkö lukija häntä? Minä en ainakaan havaitse muuta kuin että hän on niin tarttunut omaan verkkoonsa, ettei hän voi päästä koskaan vapaaksi ja että niin suuren epätoden valtakunnassa tehdyn löydön täytyy tehdä hänen nimensä kirjailijoiden joukossa jälkimaailmalle kuolemattomaksi.
§. 30.
Men, hwad hände? Så frågar Auctor, och berättar något hwad han wisste. Criticus frågar på samma sätt, hwad hände? Han lofwar swara därpå, och säger orsaken därtil, emedan Au53ctor, ”ehuru han eljest talar mycket högt, likwäl förtegat och undanstuckit det förnämligaste af händelsen.”4 Han berättar sedan många händelser, om Warfwens ökande, och Staplarnes på warfwen, om stor werk, om Ægyptiska Kött-grytan,5 om Commerce-Collegium och dess mångfaldiga göromål med Fri-bref och Förtekningar på Fartyg, med flera sådana, dem han alla räknar för en händelse.
Sedan nu så wäl Auctor, som Criticus efter behag fått nyttja denna behändiga frågan, utbeder jag mig på det högsta samma rätt, och jag frågar således först: Hwad hände, när jag las igenom detta stället hos Criticus, hwarest han anförer antalet och drägten6 af Swenska Skepp på denna tid? Jag hisnade öfwer dessa stora werk. Han säger pag. 16. at Kongl. Commerce-Collegium funnit Swenska Skeppens antal från 177 stycken större och mindre Fartyg tilsammans, hafwa på 14 Månader ökts allenast i Stockholm, Götheborg och Carlskrona til 348 stycken stora Fartyg af 100 til 300 Lästers rymd, som kunde afhämta öfwer 60 000 Tunnor Salt från Spanien och Portugal, och utom dess mindre Fartyg til et antal öfwer 300 stycken. Således hade efter Critici föregifwande Swenska Handels-Flottan från 177 stycken större och mindre Fartyg ökt sig til mer än 648 stycken från den 27 Julii 1723 til den 30 Octob. 1724 på 15, eller som Criticus säger 14 Månader, och det som aldraunderligast förekommer mig, från sju stycken i Maji månad 1723 i hela Riket, som woro af 100 Lästers rymd och därutöfwer til 348 stycken af samma storlek, blott i Stockholm, Götheborg och Carlskrona.
Lätt oss nu följa Criticus tätt uppå hälarne, ty rätt nu hafwa wi honom fast.
Tryckfel kan detta icke wara, som nogsamt ses af sammanhanget på sjelfwa meningen, och de af honom nyttjade talen 177 och 348 med flere; ty de woro werkeligen införde af Konglige Commerce-Collegium i dess underdåniga tilstyrkande til K. Maj:t, som här nedanföre kan ses, och hwilket Criticus således måst hafwa haft tilhands. Af samma Kongl. Commerce-Collegii Bref daterat den 30 October 1724, har jag en, af twänne trowärdige54 män, vidimerad7 Afskrift, hwarest det om antalet af wåra Fartyg ord ifrån ord så lyder: ”Af den här hållne förteckning öfwer de Swenska Skeppen, hwilka NB. alle med detta Collegii Fri-bref förses, befinnes, at ifrån den tiden, som detta ärende hos Riksens Ständer förehades, antalet på Swenska Skeppen ifrån 177 til 348 NB. större och mindre sig förökt, förutan at här ännu efterhand upwisas Magistraternas Certificater til Swenska frihetens ärhållande. Och som ibland de nu i förråd warande Swenska Fartyg så många öfwer 100 alt intil 300 Lästers storlek, ifrån Stockholm, Götheborg och Carlskrona redan äro i farten, hwilka alla äro tjenliga, at gå på Portugal och Spanien NB. at därmedelst intil 60 000 Tunnor Salt årligen kan bringas in i Riket, förutan det Lyneburgske,8 Franska och Skottska Saltet, som hitföres antingen med de smärre Swenska Fartygen under och til 100 Läster, hwaraf antalet redan öfwer 300 sig bestiger, eller ock de twenne senare Salt-sorter, med Franska eller Skottska Fartyg, såsom desse Länders Product.” Så kan Collegium för ingen del se, at ju Riket med tilräckeligt Salt kan blifwa försedt, med mera.
Säkrare Document kan icke wara, at tilgå i detta ämne. Här få wi rätt nu igen en underlig händelse. Criticus säger: Det hände, ”at Riket wardt på desse 14 Månader försedt med et mer än tredubbelt antal af egne Skepp och Fartyg.” Af näst anförde stycke af Kongl. Commerce-Collegii Bref ses tilökningen warit ifrån 177 til 348: men at 348 skal wara mer än tredubbelt emot 177 är en besynnerlig händelse, ty emedan 531 är tregånger så mycket som 177, så måste efter all Mathematisk slut-konst 348 wara mera är 531, hwilket är orimeligt. Och detta war nu det ena Critici stor-werk.
Widare säger Criticus, at i Octob. månad 1724 ifrån Stockholm, Götheborg och Carlskrona 348 stycken stora Fartyg från 100 til 300 Lästers drägt woro i rörelse; men däremot berättar åter Kongl. Collegium, at Swenska Fartygen in alles ej wore flere än 348 med små och stora i hela Riket, af hwilka 300 woro under 100 Lästers drägt: jag medgifwer gerna, at de återstående 48 större, alla woro i Stockholm, Götheborg och Carlskrona; men däraf följer ändock, at 348 skal wara lika med 48,55 som med den förra blifwer en lika obegripelig stor-werks händelse.
Med desse 348 stora Skepp, om 100 à 300 Lästers storlek, säger Criticus, at man kunde afhämta öfwer 60 000 Tunnor Salt, men det måste jag tilstå aldeles icke wara något stor-werk; ty för 348 sådane Skepp förslå 60 000 Tunnor icke til barlast en gång: och om wi tage 200 til et medeltal af desse Fartygs Lästetal, så kan med 348 skepp, à 200 Läster, föras 69 600 Läster eller 835 200 Tunnor, och således 12 gånger mera än Criticus ment, och wi förmodeligen den tiden af Portugisiskt salt behöfde, så at wi efter mitt begrep kunnat äfwen förse en stor del af Ryssland med öfwerskottet.
Det war icke därmed nog, at Criticus gjorde alla Swenska fartyg, små och stora til Salt-dragare för de tre större Stapel-städer, han skapar 300 stycken aldeles å nyo, hwilket är et stor-werk, som wida går öfwer alt mit begrepp; Ty efter Commerce-Collegii här ofwanföre anförda berättelse til Kongl. Maj:t, woro Swenska Fartygen in alles ej öfwer 348; då de likwäl efter Critici upgift stego til 648, och således 300 mer än då någonsin, utom de utländske, woro til i Swerige.
”Hwad tycker nu min Läsare om Critici berättelse angående förloppet med Product-Placatets utfärdande?” Jag nyttjar här med flit Critici egna ord, emedan de tyckas passa rätt wäl på detta ställe: Har han wäl skrifwit sanning, eller har han ”stympadt, wridit och förtydt rätta sammanhanget därutaf?” Huru står det nu til med Criticus? Begriper Läsaren honom? Jag ser åtminstone icke annat, än at han så fastnat på sitt eget nät, at han aldrig kan blifwa lös, och måste för en så stor decouvert9 i osanningens Rike göra sitt namn bland Auctorer odödeligt för efterwerlden.
§ 30
Mutta mitä tapahtui? Niin kysyy kirjoittaja ja kertoo jotain, mitä hän tiesi. Kriitikko kysyy samalla tavalla: Mitä tapahtui? Hän lupaa vastata siihen, ja kertoo syyksi sen, että kirjoittaja,53 ”vaikka hän muuten puhuu hyvin kovaa, on silti vaiennut tapahtuman tärkeimmästä osasta ja piilottanut sen”10. Hän kertoo sen jälkeen monista tapahtumista, kuten telakoiden määrän lisääntymisestä ja tapulien lisääntymisestä telakoilla, ihmetöistä, egyptiläisestä lihapadasta11, kauppakollegiosta ja sen moninaisista tekemisistä vapaakirjeiden ja alusluetteloiden parissa ja niin edelleen sellaisia, jotka hän kaikki laskee yhdeksi tapahtumaksi.
Koska niin kirjoittaja kuin kriitikkokin ovat nyt mielensä mukaan saaneet hyödyntää tätä kätevää kysymystä, pyydän korkeimmin samaa oikeutta, ja kysyn siten ensin, mitä tapahtui, kun luin kriitikon tekstistä läpi kohdan, jossa hän tekee selkoa ruotsalaisten laivojen lukumäärästä ja vetoisuudesta tuona aikana. Pöyristyin näistä ihmetöistä. Hän sanoo sivulla 16, että kuninkaallinen kauppakollegio on havainnut ruotsalaisten laivojen lukumäärän kasvaneen 14 kuukaudessa pelkästään Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa yhteensä 177 kappaleesta suurempia ja pienempiä aluksia 348 kappaleeseen suuria tilavuudeltaan 100–300 lästin aluksia, jotka voisivat noutaa yli 60 000 tynnyriä suolaa Espanjasta ja Portugalista, ja niiden lisäksi pienempien alusten lukumäärän nousseen yli 300 kappaleeksi. Kriitikon esittämän mukaan Ruotsin kauppalaivaston suurempien ja pienempien alusten määrä oli näin kasvanut 177 kappaleesta yli 648 kappaleeseen heinäkuun 27. päivästä 1723 lokakuuhun 30. päivään 1724 mennessä, siis viidessätoista, tai kuten kriitikko sanoo, neljässätoista kuukaudessa. Ja mikä minusta on kaikkein hämmästyttävintä, tilavuudeltaan yli sadan lästin alusten määrä kasvoi toukokuun 1723 seitsemästä kappaleesta koko valtakunnassa peräti 348 kappaleeseen pelkästään Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa.
Seuratkaamme nyt tiukasti kriitikkoa tämän kantapäillä, koska olemme juuri saaneet hänet kiinni.
Painovirhe tämä ei voi olla, mikä käy tarkkaan ilmi asiayhteydestä itse lauseessa ja hänen käyttämistään lukumääristä 177 ja 348 ja niin edelleen, koska kuninkaallinen kauppakollegio oli todellakin esittänyt ne nöyrimmässä puoltolauseessaan kuninkaalliselle majesteetille, kuten jäljempänä voidaan nähdä, ja mikä asiakirja kriitikolla siten on täytynyt olla käsillä. Minulla on samasta kuninkaallisen kauppakollegion 30. lokakuuta 1724 päivätystä kirjeestä kahden luotettavan54 miehen vahvistama jäljennös, jossa alustemme lukumäärästä todetaan sanasta sanaan: ”Täällä pidetään luetteloa ruotsalaisista laivoista, jotka (huom.) kaikki saavat tämän kollegion vapaakirjeen. Luettelosta havaitaan, että siitä hetkestä, kun tätä asiaa käsiteltiin valtakunnan säädyissä, ruotsalaisten (huom.) suurempien ja pienempien laivojen määrä on lisääntynyt 177:stä 348:aan, minkä lisäksi täällä vielä jälkikäteen esitetään maistraattien todistuksia ruotsalaisen tullivapauden saamiseksi. Ja koska nyt käytettävissä olevista ruotsalaisista laivoista niin moni kooltaan yli sadasta aina 300 lästiin on jo liikenteessä Tukholmasta, Göteborgista ja Karlskronasta, ja ne kaikki kykenevät matkaamaan Portugaliin ja Espanjaan, (huom.) voidaan siten tuoda valtakuntaan vuosittain melkein 60 000 tynnyriä suolaa lüneburgilaisen12, ranskalaisen ja skottilaisen suolan lisäksi. Näitä tuodaan tänne joko pienemmillä alle sadan lästin ruotsalaisaluksilla, joiden lukumäärä nousee jo yli 300:n, tai kahta viimeksi mainittua suolalaatua myös ranskalaisilla ja skottilaisilla aluksilla, koska ne ovat näiden maiden tuotteita.” Näin Kollegio ei mitenkään voi katsoa, ettei valtakuntaan olisi toimitettu riittävästi suolaa ja niin edelleen.
Tästä aiheesta ei ole saatavilla varmempaa asiakirjaa. Tästä pääsemme nyt jälleen kummalliseen tapahtumaan. Kriitikko sanoo sattuneen niin, ”että valtakunta varustettiin näiden 14 kuukauden aikana enemmän kuin kolminkertaisella lukumäärällä omia laivoja ja aluksia”. Tämän jälkeen esitetyssä otteessa kuninkaallisen kauppakollegion kirjeestä lisäys näkyy olleen 177:stä 348:aan, mutta on erikoinen väite, että 348 olisi enemmän kuin kolme kertaa enemmän kuin 177, sillä jos 531 on kolme kertaa enemmän kuin 177, täytyy kaiken matemaattisen päättelytaidon mukaan 348:n olla enemmän kuin 531, missä ei ole järkeä. Ja tämä oli siis yksi kriitikon ihmetöistä.
Kriitikko sanoo edelleen, että lokakuussa 1724 Tukholmasta, Göteborgista ja Karlskronasta oli liikkeellä 348 sadasta kolmeensataan lästin vetoista alusta, mutta sitä vastoin taas kuninkaallinen kollegio kertoo, ettei ruotsalaisia aluksia ollut koko valtakunnassa yhteensä enempää kuin 348 mukaanlukien pienet ja suuret, ja että aluksista 300 oli alle sadan lästin vetoisia. Myönnän mielelläni, että jäljelläolevista 48 suuresta kaikki olivat Tukholmassa, Göteborgissa ja Karlskronassa, mutta tästä seuraa silti, että 348 olisi sama kuin 48,55 mikä on edellä mainittuun verrattuna yhtä käsittämätön ihmetyö.
Näillä 348 suurella, 100–300 lästin vetoisella laivalla voitaisiin kriitikon sanoman mukaan noutaa yli 60 000 tynnyriä suolaa, mutta minun täytyy puolestani sanoa, ettei se olisi mikään ihmetyö, sillä 348 sellaiselle laivalle 60 000 tynnyriä riittävät tuskin edes painolastiksi, ja jos oletamme näiden laivojen lästiluvun keskiarvoksi 200, niin 348:lla kahdensadan lästin laivalla voitaisiin kuljettaa 69 600 lästiä eli 835 200 tynnyriä portugalilaista suolaa, siis 12 kertaa enemmän kuin kriitikko on tarkoittanut ja mitä sinä aikana todennäköisesti tarvitsimme, niin että me käsitykseni mukaan voisimme jopa huoltaa ylijäämällä suuren osan Venäjää.
Näin ollen ei riittänyt, että kriitikko teki kaikista ruotsalaisista aluksista, pienistä ja suurista, kolmen suuren tapulikaupungin suolanrahtaajia, vaan hän loi 300 kappaletta aivan uusia. Tämä on ihmetyö, joka ylittää täysin kaiken ymmärrykseni, koska kauppakollegion edellä esitellyn, kuninkaalliselle majesteetille antaman kertomuksen mukaan ruotsalaisia laivoja ei kaikkiaan ollut 348:aa enempää, vaikka niiden määrä kuitenkin kriitikon tietojen mukaan nousi 648:aan ja siten 300 runsaammiksi kuin Ruotsissa koskaan oli ulkomaalaiset poislukien ollut.
”Mitä ajattelee nyt lukijani kriitikon kertomuksesta koskien tapahtumia tuoteplakaatin säätämisessä?” Käytän tässä tarkoituksella kriitikon omia sanoja, sillä ne tuntuvat sopivan erityisen hyvin tähän kohtaan. Onko hän hyvinkin kirjoittanut totuuden, vai onko hän ”typistänyt, vääristänyt ja tulkinnut väärin asioiden oikeat yhteydet?” Mitä kriitikolle kuuluu nyt? Ymmärtääkö lukija häntä? Minä en ainakaan havaitse muuta kuin että hän on niin tarttunut omaan verkkoonsa, ettei hän voi päästä koskaan vapaaksi ja että niin suuren epätoden valtakunnassa tehdyn löydön täytyy tehdä hänen nimensä kirjailijoiden joukossa jälkimaailmalle kuolemattomaksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 29
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 31
paikat: Espanja Göteborg Itämeri Karlskrona Lüneburg Lyypekki Portugali Ruotsi Tukholma Venäjä
Henkilöt: Junggren, Bengt
Raamatunkohdat:
Aiheet: