Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 21
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 23
§ 22
Siirrymme nyt, lukijani, lähemmäs kriitikkoa tässä kaksintaistelussa. Hän on täyttänyt lähes koko ensimmäisen arkin kovilla syytöksillä haavoittaakseen niillä kirjoittajaa, jotta hän sen jälkeen niin paljon helpommin saisi nujerrettua tämän.
Kirjoittajaa nimitetään siinä ilman kunnollista perustetta pätemishaluiseksi ja viisastelevaksi. Hän sanoo, että kirjoittaja haluaa tehdä vaikutuksen pätevyydellä ja rohkealla kirjoitustavalla, että kirjoittaja on tehnyt arveluttavan yrityksen, ollut harhaluulojen, ennakkokäsitysten, tiettyjen aikomusten, puutteellisten käsitysten, pintapuolisten ja hätiköityjen mielipiteiden vallassa. Kirjoittajan sanotaan esittävän tyhjiä ehdotuksia ja elättävän epämääräisia ajatuksia, jotka puistattavat kriitikkoa ja tahtovat valtiolle pahaa. Kirjoittajan katsotaan olevan se, joka on repostellut ja tuominnut taloudellisia säädöksiämme epämääräisin perustein, joka on luonut liian hätäisen silmäyksen lähteeseen ja säikähtänyt harhaluulojensa, pelkojensa ja epäilyksiensä takia ja joka on nähnyt harhoja ja saarnaa siksi ilmestyksistään. Hän kutsuu kirjoittajan lauseita ilmiselviksi harhakuvitelmiksi ja hillittömäksi vapaa-ajatteluksi, joka nousee kaikkia terveitä käsityksiä vastaan ja hyökkää jopa valtakunnan järkevän taloudenpidon perusteisiin, mikä saattaisi suistaa isänmaan vaaralliseen onnettomuuteen.
Edelleen puhutaan kirjoittajasta yksittäisenä henkilönä. Mitäköhän pitäisi uskoa kriitikon tällä tarkoittavan? Onkohan olemassa kaksin- tai kolminkertaisia henkilöitä, vai tarkoittaneeko tämä yksityistä, jolla ei ole oikeutta puhua muiden kuin yksinomaan itsensä puolesta? Kuinka arvoisa kriitikko voisi tämän tietää, kun hän itse vakuuttaa vilpittömästi ettei hän tunne kirjoittajaa eikä tiedä, kuka tämä on? Eikö olisikin helposti voinut käydä niin, että hän olisi käsittänyt väärin Ruotsin kuninkaanvakuutuksen kahdeksannen pykälän1, sillä yleiselle tarkastelulle on henkilön sijasta alistettu hänen käsittelemänsä aihe. Kriitikon mukaan kirjoittajan käyttämät käsitteet ovat kuvitellun syvällisiä näkemyksiä ja viisastelevia vastakohtaisuuksia, jotka pistävät jokaisen ajattelevan ihmisen silmään. Hänet esitetään sellaiseksi, joka haluaa uskotella näkevillä silmillä varustetuille ihmisille, että he ovat sokeita, ja heti tämän jälkeen, että tällaista yritystä voitaisiin hyvinkin nimittää hulluudeksi.38
Mutta minun täytyy lopettaa: jos toistaisin kaikki kriitikon esittämät tämäntapaiset perustelut, jotka hän esittää ennen kuin hän vähimmässäkään määrin pääsee asiaan, luettelosta tulisi aivain liian pitkä. Koko 11. sivu ei sisällä juurikaan muuta kuin suoraan ja epäsuorasti kirjoittajaa vastaan kohdistettuja kovimpia syytöksiä.
Kriitikko esittää ne epäilemättä siinä tarkoituksessa, että ne luettaisiin kirjoittajan käytöksellään hyvin ansaitsemaksi häpeäksi. Siksi ei voikaan olla muuta kuin kriitikolle mieleen, kun muistutan lukijaa niistä perusteluista, joilla kriitikko on aloittanut vastineensa, ja tämä sitä suuremmalla syyllä, kun nämä perustelut ovat sen laatuisia, ettei niihin voida säädyllisessä kirjoituksessa vastata.
§. 22.
Wi komme nu, min Läsare! med Criticus närmare i handamänge.2 Han har fyllt nästan hela första arket med hårda tilwitelser, at såra Auctor med, på det han sedan så mycket lättare måtte få råd med3 honom.
Auctor får där namn af myndig4 och sjelf-klok, utan grundeliga skäl: Han säger, at Auctor wil imponera med myndighet och djerf skrifart, gjort äfwentyrligt försök, warit intagen af inbillningar, förut fattade meningar, wissa afsigter, otilräckeliga begrep, flygtiga och förhastade omdömen: Han säges gifwa nakna förslag, hysa swäfwande ideer, för hwilka Criticus ryser, och mena5 Staten illa. Han anses för den, som ratat och utdömt wåra Oeconomiska författningar på flygtiga grunder, som tittat för hastigt på Källan och skrämt sig sjelf genom inbillningar, fruktan och misstankar, som råkat för synwilla, och därföre predikar uppenbarelser: Han kallar Auctors satser för uppenbara willfarelser, och et tygellöst fritänkeri, som reser sig emot alla sunda begrep, och löper an uppå sjelfwa grundwalarne af en förnuftig Riks-hushållning, som skulle störta Fäderneslandet uti en farlig wåda.6
Widare talas om Auctor, som enstaka Person. Hwad tro Criticus förstår härmed? Mon det gifwes twå- eller tre-staka Personer? eller mon det skal betyda privat, som icke äger rättighet, at tala för andra, än sig sjelf allena? Huru kunde den gode Criticus weta detta; då han sjelf betygar upriktigt, at han ej kände Auctor, eller wisste hwem han war? Huru lätt hade icke det kunnat hända, at han misstagit sig emot Swea Konunga-försäkrans 8. §,7 emedan icke person, utan ämnet, som han handterat, blef allmän granskning underkastadt. Hans begrep kallas af Criticus inbillade djupare insigter och sjelf-kloka motsatser, som falla hwar tänkande människa i ögonen: Han utföres för den som welat inbilla folk med seendes ögon, at de äro blinde, och straxt därpå, at sådant försök kunde snart få namn af dårskap.38
Men - - Jag måste hålla up, det blefwe et alt för långt Register, at uprepa alt hwad Criticus anfört af detta slags skäl, innan han det aldraminsta rör wid saken. Hela 11:te sidan innehåller föga annat, än de hårdaste tilwitelser, directe och indirecte stälde emot Auctor.
De äro twifwelsutan i den afsigt af Criticus upsatta, at läsas, Auctor til wälförtjent blygd för sitt förhållande. Det kan således ej annat, än wara Criticus angenämt, när jag hos Läsaren uplifwar minnet af de skäl, hwarmed han begynt sin wederläggning, och det så mycket mera, som de äro af den beskaffenhet, at de i en sedig Skrift ej kunna beswaras.
§ 22
Siirrymme nyt, lukijani, lähemmäs kriitikkoa tässä kaksintaistelussa. Hän on täyttänyt lähes koko ensimmäisen arkin kovilla syytöksillä haavoittaakseen niillä kirjoittajaa, jotta hän sen jälkeen niin paljon helpommin saisi nujerrettua tämän.
Kirjoittajaa nimitetään siinä ilman kunnollista perustetta pätemishaluiseksi ja viisastelevaksi. Hän sanoo, että kirjoittaja haluaa tehdä vaikutuksen pätevyydellä ja rohkealla kirjoitustavalla, että kirjoittaja on tehnyt arveluttavan yrityksen, ollut harhaluulojen, ennakkokäsitysten, tiettyjen aikomusten, puutteellisten käsitysten, pintapuolisten ja hätiköityjen mielipiteiden vallassa. Kirjoittajan sanotaan esittävän tyhjiä ehdotuksia ja elättävän epämääräisia ajatuksia, jotka puistattavat kriitikkoa ja tahtovat valtiolle pahaa. Kirjoittajan katsotaan olevan se, joka on repostellut ja tuominnut taloudellisia säädöksiämme epämääräisin perustein, joka on luonut liian hätäisen silmäyksen lähteeseen ja säikähtänyt harhaluulojensa, pelkojensa ja epäilyksiensä takia ja joka on nähnyt harhoja ja saarnaa siksi ilmestyksistään. Hän kutsuu kirjoittajan lauseita ilmiselviksi harhakuvitelmiksi ja hillittömäksi vapaa-ajatteluksi, joka nousee kaikkia terveitä käsityksiä vastaan ja hyökkää jopa valtakunnan järkevän taloudenpidon perusteisiin, mikä saattaisi suistaa isänmaan vaaralliseen onnettomuuteen.
Edelleen puhutaan kirjoittajasta yksittäisenä henkilönä. Mitäköhän pitäisi uskoa kriitikon tällä tarkoittavan? Onkohan olemassa kaksin- tai kolminkertaisia henkilöitä, vai tarkoittaneeko tämä yksityistä, jolla ei ole oikeutta puhua muiden kuin yksinomaan itsensä puolesta? Kuinka arvoisa kriitikko voisi tämän tietää, kun hän itse vakuuttaa vilpittömästi ettei hän tunne kirjoittajaa eikä tiedä, kuka tämä on? Eikö olisikin helposti voinut käydä niin, että hän olisi käsittänyt väärin Ruotsin kuninkaanvakuutuksen kahdeksannen pykälän8, sillä yleiselle tarkastelulle on henkilön sijasta alistettu hänen käsittelemänsä aihe. Kriitikon mukaan kirjoittajan käyttämät käsitteet ovat kuvitellun syvällisiä näkemyksiä ja viisastelevia vastakohtaisuuksia, jotka pistävät jokaisen ajattelevan ihmisen silmään. Hänet esitetään sellaiseksi, joka haluaa uskotella näkevillä silmillä varustetuille ihmisille, että he ovat sokeita, ja heti tämän jälkeen, että tällaista yritystä voitaisiin hyvinkin nimittää hulluudeksi.38
Mutta minun täytyy lopettaa: jos toistaisin kaikki kriitikon esittämät tämäntapaiset perustelut, jotka hän esittää ennen kuin hän vähimmässäkään määrin pääsee asiaan, luettelosta tulisi aivain liian pitkä. Koko 11. sivu ei sisällä juurikaan muuta kuin suoraan ja epäsuorasti kirjoittajaa vastaan kohdistettuja kovimpia syytöksiä.
Kriitikko esittää ne epäilemättä siinä tarkoituksessa, että ne luettaisiin kirjoittajan käytöksellään hyvin ansaitsemaksi häpeäksi. Siksi ei voikaan olla muuta kuin kriitikolle mieleen, kun muistutan lukijaa niistä perusteluista, joilla kriitikko on aloittanut vastineensa, ja tämä sitä suuremmalla syyllä, kun nämä perustelut ovat sen laatuisia, ettei niihin voida säädyllisessä kirjoituksessa vastata.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 21
Seuraava jakso: Seikkaperäinen vastaus, § 23
paikat: Ruotsi
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: