Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Seikkaperäinen vastaus

Seikkaperäinen vastaus, § 46

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 46

Vastineen sivulla 25 syytetään kirjoittajaa, että hän on käyttänyt tietoisia valheita kaunistaakseen väittämäänsä. Lukija! Jos rakastat totuutta, niin ota kirjoittajan teksti ja lue siitä sivun 10 loppu ja koko sivu 11, niin saat nähdä, että kuninkaallinen majesteetti edellä mainitussa kirjeessään 1. lokakuuta 1741 lupaa vapauttaa tämän tavaran tuoteplakaatista, jos suolan kalleutta ei toteutetuilla toimenpiteillä kyettäisi hillitsemään. Tätä kriitikkokaan ei ole uskaltanut kiistää, vaan hän ainoastaan ohittaa sen hiljaisuudessa, koska se ei palvele hänen etujaan.

Kirjoittaja esittää syyn suolan kalleuteen olevan monopoleissa, minkä hän useissa paikoissa todistaa, muttei koskaan väitä, että kuninkaallinen majesteetti olisi sanonut niin. Sen, että rahvas on joutunut puille paljaille, hän esittää kuninkaallisiksi sanoiksi, jotka on suluilla selkeästi erotettu siitä, mitä kirjoittaja itse on halunnut sanoa asiasta. Nämä sulut kriitikko on kuitenkin minulle tuntemattomasta syystä jättänyt huomiotta. Siihen, mitä kirjoittaja tässä edelleen esittää tuoteplakaatin kumoamisen välttämättömyydestä, tämä määräys– monen muun ohella – antoi täydet perusteet. Mikähän onkaan sitten se ilmiselvä valhe, josta kirjoittajaa niin uljaasti syytetään? Ei ole syytä ihmetellä kirjoittajan varmuutta. Totuudella on se voima, että se tekee meidät pelottomiksi ja urheiksi, kun vääryys ja itsekkyys ryömivät esiin ja antavat iskuja kasvot piiloon käännettyinä.

Mitä muuten tulee kriitikoiden ajatuksiin suolasta ja sen kalleudesta, ne on esitetty varsin onnettomasti. Joskus he myöntävät kalleuden, mutteivät mitään pulaa. He kiistävät rahvaan vaikeroinnin, mutta myöntävät kalliista suolasta tehdyt valitukset. He päättelevät tästä kaikesta, että kun tuoteplakaatissa ei ole tapahtunut mitään muutosta, mitään muutosta ei myöskään olisi pitänyt tapahtua. He kiistävät suolakaupan monopolit, jotka kuitenkin jo viime valtiopäivillä kävivät valtakunnan säädyille niin sietämättömiksi, että nämä yksimielisesti päättivät lopettaa suolakonttorin1 ja tehdä selvityksen sitä varten hankituista varoista, kun konttori ei ollut pitänyt kiinni sitoumuksistaan.

He kiistävät, että asialla olisivat olleet korruptoituneet juonittelijat, ja on yleisesti tunnettua, kuinka samaa konttoria koskenut päätös, kun se oli allekirjoitettavana tietyssä paikassa, otettiin kahdella eri kerralla pois lippaasta ilman, että mitään muita asiakirjoja olisi silloin puuttunut. Tätä kautta säätyjen tekemän päätöksen toimeenpano on aina tähän asti todellakin estetty.2

Juonittelijoiden vaikutus valtakunnan hallintoon kiistetään, vaikka koko maailma tietää, että samalla henkilöllä, joka johti koko suolakauppaa, oli omia tuoteplakaattiin liittyviä etuja ja että hän ylläpiti vaihtokonttoria pankin pääomilla, johti erästä säätyä useilla valtiopäivillä, tunsi valtakunnan suurimmat salaisuudet, istui pankin hallinnossa osin pankki­depu­taa­tiossa ja osin pankkivaltuutettuna ja omien tilikirjojensa mukaan oli jaka­nut niin ja niin monia tuhansia yhdelle – – niin ja niin monia toiselle – – kultakellon – – nuuskarasian – – ja niin edelleen.3

  1. päättivät lopettaa suolakonttorin: Suolakonttori rahoitti toimintansa maksulla, joka perittiin kaikesta maahantuodusta suolasta. Suolakonttori lakkautettiin 1762.
  2. He kiistävät, ... todellakin estetty.: Valtiopäivät päättivät vuonna 1762 tehdä selvityksen suolakonttorin toiminnasta. Päätösasiakirja kuitenkin katosi allekirjoituskierroksen aikana lippaasta, jossa sitä kuljetettiin. Laadittiin uusi asiakirja, mutta myös se katosi. Tässä vaiheessa valtiopäivät päättyivät, ja niin selvityksen tekeminen raukesi. Asia havaittiin 1765 valtiopäivillä, jolloin tehtiin uusi päätös. Selvitystyö oli käynnistymässä Chydeniuksen kirjoittaessa Seikkaperäistä vastausta. Tutkimuksissa ei selvinnyt, kuka oli asiakirjan katoamisen takana, mutta Gustaf Kiermanin nimi tuotiin avoimesti esille (ks. seuraava viite).
  3. samalla henkilöllä ... ja niin edelleen.: Viitataan vaikutusvaltaiseen liikemieheen ja hattupoliitikkoon Gustaf Kiermaniin, joka oli läheisesti sidoksissa suolakonttoriin ja kykeni asemansa puolesta edistämään sen osakkaiden etuja. Kierman oli näkyvin ns. ”vaihtokonttorin herroista”, jotka joutuivat vallan vaihduttua 1765 syytteeseen valtakunnan saattamisesta taloudelliseen perikatoon. Syksyllä 1765, Seikkaperäisen vastauksen ollessa työn alla, Chydenius vaati valtiopäivillä hyvin ankaria tuomioita Kiermanille ja muille vaihtokonttorin osakkaille. Samoihin aikoihin kun kirjoitus ilmestyi, marraskuun alussa, Kierman tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, ja hän menehtyi vankilassa vuoden 1766 lopulla.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: