Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 12
§ 11
Luther sanoo edelleen tämän käskyn selityksessään, että meidän ei tule panetella lähimmäistämme. Tämä onkin neljäs asia, jonka Herra tässä erityisesti kieltää, ja se tarkoittaa, että esitämme lähimmäisestä huonomman arvion hänen poissaollessaan kuin hänen ollessaan paikalla. Panettelija on yleensä viekas ja lipevä kun hän puhuu toisen kanssa: silmätyksin ollessaan hän ylistää, mutta heti kun toinen kääntää selkänsä, hän parjaa tätä karkeimman päälle. Kaikki toisen tekemiset, sanat, eleet, vaatteet, vieläpä hänen tarkoituksensakin, kaikkea hän sättii säälimättömästi; toisen vikoja maalaillaan laveasti ja nähdään mahdollisimman huonossa valossa; viatonta moititaan ja jopa hänen hyvät tekonsa mitätöidään kuviteltujen pahojen tarkoitusten vuoksi. Tällöin toisen jumalisuus saadaan näyttämään teeskentelyltä, hänen kärsivällisyyttään ja lempeyttään väitetään vääristelyksi, hänen oppineisuuttaan saivarteluksi, hänen ahkeruuttaan ja työteliäisyyttään ahneudeksi, hänen almunsa selitetään vain kunnianhimon osoitukseksi ja niin edelleen. Sanalla sanoen: mitään ei jätetä moittimatta, ja jollei moittija aina kehtaa sylkeä tätä myrkkyään julkisesti niin pitkälle kuin hänen paha sydämensä toivoo, hän tekee sen salanimellä223 erilaisissa häväistyskirjoituksissa, joita hän salaa levittää. Siksi Salomo varoittaa tällaisista panettelijoista Sananl. 20:19, ja Sirak sanoo painokkaasti: Ruoska lyö ihon haavoille, mutta kielen sivallus murskaa luut, ja: Monet ovat kaatuneet miekan terään, mutta kieli on kaatanut vielä useampia Sir. 28:17–18.1 Apostoli Paavali puhuttelee tällaista panettelijaa sanoen: Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Room. 14:4, ja Jaakob kysyy samoin sanoin: Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi? Jaak. 4:12.
§. 11.
Lutherus säger vidare i sin förklaring öfver detta budet, at vi icke böra baktala vår nästa;2 hvilket är det fjerde som Herren här i synnerhet förbjuder, det är, at fälla et värre omdöme om nästan i hans frånvaro, än i ögonen. Baktalaren är gemenligen listig och hal då han talar med den andra; han rosar honom i ögonen, men så snart han vänder ryggen til, svärtar han honom på det svåraste. Alla hans göromål, hans ord, åtbörder, kläder, til och med hans afsigter, alt häcklas på det kärlekslösaste; hans fel beskrifvas vidlöftigt och afmålas på den värre sidan; de oskyldiga tadlas, och sjelfva hans goda gerningar förklenas af föreburna onda afsigter: då måste hans gudaktighet få namn af skrymteri; hans tålamod och sagtmodighet heter då en falskhet, hans lärdom et gräl,3 hans flit och arbetsamhet en girighet, och hans allmosor sägas ske blott af ärelystnad, och så vidare. Med et ord: ingen ting får lämnas otadladt; och om han ej altid vågar at utspy detta sitt etter uppenbarligen så långt som hans arga hjerta det önskar, gör han det under dolt namn223 med allehanda smädeskrifter, dem han i löndom utsprider. För sådana baktalare varnar derföre Salomo: Ordspr. B. 20:19. Och Syrac säger märkeligen: Gisseln gör strimor, men en ond tunga sönderslår ben och altsammans: och månge äro fallne genom svärdsägg, men aldrig så månge, som för onda tungor. Cap. 28:21,22. Derföre tiltalar Apostelen Paulus dessa baktalare och säger: Ho äst tu, som dömer en annars tjenare? Rom. 14:4. Och Jacob frågar med samma ord: Ho äst tu, som dömer en annan? Cap. 4:12.
§ 11
Luther sanoo edelleen tämän käskyn selityksessään, että meidän ei tule panetella lähimmäistämme. Tämä onkin neljäs asia, jonka Herra tässä erityisesti kieltää, ja se tarkoittaa, että esitämme lähimmäisestä huonomman arvion hänen poissaollessaan kuin hänen ollessaan paikalla. Panettelija on yleensä viekas ja lipevä kun hän puhuu toisen kanssa: silmätyksin ollessaan hän ylistää, mutta heti kun toinen kääntää selkänsä, hän parjaa tätä karkeimman päälle. Kaikki toisen tekemiset, sanat, eleet, vaatteet, vieläpä hänen tarkoituksensakin, kaikkea hän sättii säälimättömästi; toisen vikoja maalaillaan laveasti ja nähdään mahdollisimman huonossa valossa; viatonta moititaan ja jopa hänen hyvät tekonsa mitätöidään kuviteltujen pahojen tarkoitusten vuoksi. Tällöin toisen jumalisuus saadaan näyttämään teeskentelyltä, hänen kärsivällisyyttään ja lempeyttään väitetään vääristelyksi, hänen oppineisuuttaan saivarteluksi, hänen ahkeruuttaan ja työteliäisyyttään ahneudeksi, hänen almunsa selitetään vain kunnianhimon osoitukseksi ja niin edelleen. Sanalla sanoen: mitään ei jätetä moittimatta, ja jollei moittija aina kehtaa sylkeä tätä myrkkyään julkisesti niin pitkälle kuin hänen paha sydämensä toivoo, hän tekee sen salanimellä223 erilaisissa häväistyskirjoituksissa, joita hän salaa levittää. Siksi Salomo varoittaa tällaisista panettelijoista Sananl. 20:19, ja Sirak sanoo painokkaasti: Ruoska lyö ihon haavoille, mutta kielen sivallus murskaa luut, ja: Monet ovat kaatuneet miekan terään, mutta kieli on kaatanut vielä useampia Sir. 28:17–18.4 Apostoli Paavali puhuttelee tällaista panettelijaa sanoen: Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Room. 14:4, ja Jaakob kysyy samoin sanoin: Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi? Jaak. 4:12.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 10
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 12
paikat:
Henkilöt: Jaakob (UT) Jeesus Sirak Luther, Martti Paavali Salomo
Raamatunkohdat:
Aiheet: