Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 10
§ 9
Vielä huomaamme, että lähimmäisemme joutuu valehtelun kohteeksi kavalasti myös tuomioistuinten ulkopuolella. Se tapahtuu usein varomattomuudesta ja valehtelemisen pahasta tavasta. Jos lapsesta asti ei totuteta tekemään eroa totuuden ja valheen välillä, ja jos ihmiset oppivat lörpöttelemään, milloin tästä ja milloin tuosta asiasta sen enempää ajattelematta, ja jos vanhemmat ja muut usein osoittavat mielihyvää sellaisen kuuntelemisesta, niin tämä vain lietsoo edelleen kielen vimmaa, ja harjoituksen kautta tämä voi lopulta johtaa siihen, että ollaan valmiit valehtelemaan, joko niin, että valehtelija itse ei sitä kerta kaikkiaan tiedosta sitä tai sitten hän ei enää osaa tehdä eroa totuuden ja valheen välillä, mistä usein saamme surullisia kokemuksia. Ja ketähän sellaiset puheet mahtavat koskea? Niiden lukemattomien asioiden joukossa, jotka heidän levottomalle kielelleen nousevat, tavallisin aihe on varmaankin lähimmäinen, hänen kunniansa ja tekemisensä, eivätkä nämä puheet ole useinkaan muuta kuin loukkaavia. Tällaista tapahtuu usein ylpeydestä, kun ylpeilijä haluaa yksin loistaa muiden yläpuolella ja käyttää myrkyllistä kieltään lyödäkseen toiset laudalta. Hän ei voi sietää sitä, että joku toinen saisi enemmän kunniaa ja kiitosta kuin hän itse. Siksi hän on valmis heittämään kaikenlaisia valheellisia varjoja todellisen ja aidon hyveen päälle sen mustamaalaamiseksi. Usein käykin niin, että lähimmäisestä valehdellaan pelkän häijyyden vuoksi, tai jotta voitaisiin purkaa kiukkua tai kostaa vihamiehille. Mutta tähän on myös syytä sisällyttää kohtuuton tai epätodenmukainen ylistys, jota jotkut käyttävät kohottaakseen omaisiaan, ystäviään tai hyväntekijöitään ja hankkiakseen näin näille sellaista arvostusta, joka heille ei oikeasti kuulu, ja kansalaisten luottamusta, jonka turvin he voivat saada hoitoonsa tai lainan kautta käsiinsä lähimmäisen omaisuutta, jota he eivät kuitenkaan kykene säilyttämään. Tai heille hankitaan virkoja ja ylennyksiä, joita he eivät kykene asianmukaisesti hoitamaan, tai autetaan heitä rikkaisiin, ylhäisiin ja onnellisiin avioliittoihin, joiden arvoisia he eivät ole. Kaikki tämä ei ole mitään muuta kuin että kutsutaan pahaa hyväksi ja tehdään karvaasta makeaa, minkä Herra tuomitsee yhtä lailla kuin sen, että hyvää sanotaan pahaksi ja makea käännetään karvaaksi Jes. 5:20. Sanotaan, että olette tuottaneet murhetta vanhurskaalle, mutta jumalatonta te olette rohkaisseet1 Hes. 13:22. Eikä petollisen ylistyksen selitykseksi kelpaa Jumalan ja ihmisten edessä se, että olemme sidoksissa ylistämäämme henkilöön verisiteiden, ystävyyden tai hyvien töiden kautta, sillä tällainen menettely johtaa suoraan siihen, että tätä henkilöä auttamalla nujerramme ja vahingoitamme useita viattomia ihmisiä, ja tällaisen täytyy hirvittää kaikkea tervettä järkeä. Edelleen tähän voitaneen laskea mukana se valehtelu, joka tapahtuu teoissa, kun esimerkiksi miellyttävän ja valloittavan ulkoisen käyttäytymisen avulla hankitaan ja saavutetaan hyväuskoisen lähimmäisen rakkaus ja luottamus ilman, että mitään todellista ystävyyttä on meidän puoleltamme olemassa. Mielessämme päinvastoin halveksimme ja pilkkaamme häntä ja siten usein hyvin häpeällisesti petämme viatonta lähimmäistä. Voinemme myös vielä mainita petoksen, joka tapahtuu pelkän vaikenemisen kautta, silloin kun tämä näyttää sisältävän hiljaisen suostumisen ja yhtymisen siihen pahaan, josta puhutaan tai joka on tapahtumassa. Pahantekijä tai parjaaja tarkkailee ympärillään olevia ja panee tarkoin merkille, kuinka suopeasti hänen valheensa otetaan vastaan. Jos hän voi lukea läsnäolijoiden silmistä, että he suhtautuvat hänen paheeseensa ja pilkkaansa suopeasti tai edes suvaitsevat sitä välinpitämättömästi, niin tämä ei ainoastaan kannusta häntä sillä kertaa julkeasti kaupittelemaan kaikkea myrkyllistä rihkamansa vaan myös hankkimaan uuden, suuren varaston näitä iljetyksiä, joita hän voi samalla tavalla vastedes käyttää. Vakava paheksunta joko sanoin tai elein ilmaistuna ja julkituotu vastenmielisyys alhaista käytöstä kohtaan sitävastoin sulkee äkkiä parjaajan suun ja panee irstailijan edes jollakin tavalla ajattelemaan. Tästä näemme, että vaikeneminen tässä tilanteessa lisää juoruilijan rohkeutta valehdella lähimmäisestään, mikä tässä käskyssä siksi ankarasti kielletään; siksi Jumala määrää sanoen: Nuhtele häntä avoimesti, muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään 3. Moos. 19:17. Eikä suinkaan niin, että hyväksyvin ilmein annat hänen tehdä pahaa silmiesi edessä, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin, mistä apostoli Paavali uskollisesti varoittaa oppilastaan Timoteusta 1. Tim. 5:22. Siksi Johannes sanookin: Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, siis joka seurustelee ystävällisesti ja luottavaisesti jumalattoman kanssa, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa 2. Joh. jae 11. Ja vakuutan, rakkaat kuulijani, että epäsuosio odottaa ylipappi Eeliä sekä kaikkia saamattomia ja velttoja vanhempia, jotka eivät lastensa ollessa pahoissa teoissa koskaan pidä heitä kurissa2 1. Sam. 3:13. Lopuksi tässä kielletään myös uskomasta sellaisiin vääriin syytöksiin, joita kuulemme parjaajan lähimmäisistämme esittävän, sillä näin sanoo Herra: Älä usko perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen3 2. Moos. 23:1. Tässä suhteessa on erittäin tärkeää tuntea tarkoin puhujan maine, jotta voisi pohtia hänen puheensa järkevyyttä ja todenmukaisuutta, vertailla hänen kertomustaan siihen mitä moititusta henkilöstä varmasti aiemmin tiedetään ja lopulta olla yhtymättä siihen, mikä koskee lähimmäisen kunniaa ja hyvää nimeä niin kauan kunnes kaikki seikat yhdessä antavat varman vakuuden asiasta.
Edellinen jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Yhdeksäs saarna käskyistä, § 10
paikat:
Henkilöt: Eeli Johannes Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: