Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 6
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 8
Ensimmäinen osa
§ 7
Kun tarkastellaan jotain asiaa, niin tapana on ensimmäisenä kiinnittää huomiota tuon asian nimeen. Mutta tämä ei milloinkaan voi olla aiheellisempaa kuin silloin, kun puhumme meidän ja koko maailman Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Häntä puhutellaan Pyhässä kirjassa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa monilla nimillä, jotka on saatu joko hänen jumaluudestaan ja jumalallisista ominaisuuksistaan tai hänen inhimillisestä luonnostaan, hänen ihmeteoistaan, viroistaan, hyvistä töistään ja muusta, minkä luetteleminen ja selvittäminen veisi meidät laajemmalle alueelle kuin mitä tällä kertaa ehtisimme käydä läpi. Meidän täytyy siksi tarkastella vain kahta keskeistä nimeä, jotka hänelle lukemassamme pyhässä uskonkappaleessa annetaan. Häntä kutsutaan siinä nimillä Jeesus Kristus, joista toinen on hänen oma nimensä, toinen hänen virkansa nimeke. Mutta älköön tämä nyt tapahtuko vain järjellisen tutkimuksen ja käsittämisen kautta, joka jää vain aivoihin ja jättää sydämen vaille tunnetta, sillä hän huutaa meille niin kuin Moosekselle palavasta pensaasta: älä tuletänne pelkästä uteliaisuudesta ja kylmin sydämin, sillä asia, joka on käsiteltävänä, on pyhä ja korkea 2. Moos. 3:5.
Sellainen on varmasti Jeesuksen kallis nimi joka suhteessa, sillä jos ensin tarkastelemme sen merkitystä, niin se on Vapahtaja, Auttaja tai Autuaaksitekijä. Tällaisen tulkinnan antoi Jumalan enkeli taivaasta tälle nimelle, kun hän sanoi Joosefille: Maria synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.1 Matt. 1:21. Elinikäiseen vankeuteen tuomittu, rautoihin lyöty surkimus osannee antaa arvoa sanalle vapahtaja. Äärimmäiseen hätään joutunut osannee parhaiten ymmärtää, mitä auttaja tarkoittaa. Jos joku tunnistaa itsensä näiden onnettomien joukossa, hän voi parhaiten käsittää, mitä tämä kallis nimi pitää sisällään.
Jos taas katsomme tämän nimen alkuperää, mistä Välittäjämme on sen saanut, niin se ei ole suinkaan sen vähemmän korkea. Löydämme tosin Vanhasta testamentista monia, jotka ovat vanhemmiltaan sattumoisin saaneet tämän nimen, kuten Joosua Nunin poika, joka johdatti Israelin lapset luvattuun maahan; ylipappi Jesua Josadakin poika, joka Babylonian vankeuden jälkeen ensimmäisenä juhlallisesti uhrasi Herralle Esra 3:2. Kaikkien tuntema Jeesus Sirak, joka on kirjassaan antanut meille niin monia kauniita opetuksia, ja apostoli Paavali puhuu vielä omana aikanaan eräästä uskollisesta apulaisestaan, jota kutsuttiin nimellä Jeesus ja lisänimellä Justus Kol. 4:11. Mutta kaikki nämä ja monet muut, jotka menneinä aikoina ovat kantaneet tätä nimeä, ovat, kuten sanoin, saaneet sen satunnaisesti, eivätkä he omalla mahdillaan ole voineet tehdä paljoakaan, tuskin mitään, joka antaisi perustetta tällaiselle nimelle. Mutta meidän Jeesuksemme on saanut tämän nimensä korkeammalta taholta. Ei sen paremmin hänen kasvatusisänsä kuin hänen äitinsäkään olisi osannut sitä hänelle antaa, mutta taivaasta saapui kaksi lähettilästä, jotka käskivät näin tekemään. Ensimmäinen ilmestyi Neitsyt Marialle jo ennen kuin Jeesus sikisi hänen äidinkohdussaan, kun enkeli sanoi: sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus2 Luuk. 1:31. Toinen ilmestyi hänen kasvatusisälleen Joosefille, kun Maria jo kantoi tätä kallista sikiötä, ja myös hänelle sanottiin se minkä äsken kuulimme: sinun on annettava hänelle nimi Jeesus Matt. 1:21. Sellaista käskyä ei yksikään enkeli kuitenkaan voinut tuoda taivaasta omin luvin, sillä eivät he omin avuin voineet tietää, mikä tästä lapsesta oli tuleva, eivätkä he, jotka ainoastaan toteuttavat Jumalansa käskyjä, itse voineet ryhtyä mihinkään tällaiseen. Siksi sanotaankin selvästi, että enkeli Gabriel tuli tässä asiassa Jumalan lähettämänä Luuk. 1:26. Näin pääsemme tämän meidän Vapahtajamme nimen todelliseen alkuperään: se tulee taivaasta, josta se on tullut alas Jumalan itse hänelle antamana, kun hänet kahdeksan päivän ikäisenä ympärileikattiin ja hänelle verenvuodatuksen kera annettiin tämä nimi Luuk. 2:21. Kunnioittakaamme nimeä, jolla on näin korkea alkuperä, täysin varmana siitä, ettei hän saanut sitä turhaan.
Mutta pankaamme mielemme ylennykseksi merkille varsinainen syy, miksi hän sai näin suuren nimen taivaasta. Siihen on täytynyt olla jokin toinen ei lainkaan vähemmän tärkeä syy kuin että nimi itsessään on suuri. Enkeli Gabriel selittää sen Marialle näin: Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua Luuk. 1:32–33. Joosefille enkeli sanoo, että hänen tulee saada tämä kallis nimi siksi, että hän pelastaa kansansa sen synneistä Matt. 1:21. Jumala oli ikuisessa viisaudessaan päättänyt auttaa synnin vuoksi kadotettua ihmiskuntaa ja tämän kalliin tehtävän suorittajaksi hän ikuisessa rakkaudessaan valitsi ainoan Poikansa, jumaluuden toisen persoonan, joka ajan täyttyessä tulisi ihmiseksi ja ihmisen muodossa suorittaisi tämän suuren tehtävänsä meidän autuutemme vuoksi. Tämä Marian poika, johon Jumalan Poika oli jo kohdussa yhdistynyt, oli sama, joka tulisi lunastamaan kadotetut ja tuomitut ihmiset kaikista synneistä, kuolemasta ja paholaisen vallasta, jotta he saisivat takaisin menetetyn onnellisuutensa ja olisivat ikuisesti Jumalan omat. Sen henkilön, sen miehen, jolla oli näin autuas tehtävä oman vaelluksensa, kärsimyksensä ja kuolemansa kautta suoritettavanaan, hänen piti saada myös nimi, joka osoittaisi tätä siunattua tehtävää, eikä siihen voinut olla sopivampaa nimeä kuin Jeesus. Eikä kaikkitietävä Jumala olisi tietenkään antanut hänelle sitä, ellei hän olisi järkkymättömällä varmuudella nähnyt edeltä, että hän tulisi joka kohdassa olemaan tämän nimen veroinen, mistä me taas saamme niin suuren lohdun aina kun tarvitsemme Vapahtajaa.
Kaikesta tästä näemme, rakkaat kuulijat, kuinka kallis tämä Jeesuksen nimi kaikissa suhteissa on, katsomme me sitten sen merkitystä tai alkuperää tai sitä, mistä syystä tämä henkilö oikein on alkujaan tämän nimen saanut. Oppikaamme siis tästä oikein kunnioittamaan ja arvostamaan sitä nimeä, joka on, jollei kaikkein korkein koko maailmassa, niin kuitenkin meille ihmisille kaikkein kallisarvoisin, sillä ilman Vapahtajaa me olisimme olleet kadotetut ajassa ja ikuisuudessa. Älkäämme koskaan unohtako, että tämä Jeesuksen nimen kantaminen maksoi hänelle sanomattomat tuskat ja jopa kuoleman, kun hänen oli oltava tämän nimen veroinen. Tämän kunnioituksen liikuttamana apostoli Paavali sanoo sen olevan kaikkia muita nimiä korkeamman ja jatkaa, että Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla Fil. 2:9–10. Tiedän, että Pyhän kirjan tulkitsijat tahtovat tulkita tätä suurta, kaikkia muita nimiä korkeampaa nimeä niin, että ihmiseksi tullut Jeesus on persoonallisen yhtymisen kautta korotettu jumalalliseen valtaan ja kunniaan ja saanut jumalallisia kunnianimityksiä. Jätän tämän mielelläni ratkaisematta, ja väitteessä näyttää kyllä olevan perää. Mutta usko, joka ei tunne tai tiedä mitään korkeampaa ja kalliimpaa nimeä kuin Jeesus, yhdistää jakeet 9 ja 10 niin, että 9. jakeessa sanotaan Jumalan antaneen hänelle näin suuren nimen, ja apostoli sanoo 10. jakeessa, että koska Jeesuksen nimi on niin suuri, kaikkien tulee polvistua sen edessä, arvostaa ja kunnioittaa sitä. Eikö silloin meidän sydäntemmekin pidä taipua? Voisivatko ne yksin jäädä liikkumattomiksi? Vai eikö pyhä kunnioitus sielussamme saa meitä myös osoittamaan syvintä kunnioitustamme tuota nimeä kohtaan? Voi! Suuri on hänen nimensä, turvallinen satama Immanuel, josta Gabriel Neitsyelle ilmoitti.3
Mutta tämän nimen ei tule vain herättää meidän kunnioitustamme ja kiitollisuutta sen kantajaa kohtaan, vaan siitä tulee meille myös suloisin lohtu koko elämämme ajaksi. Täällä murheenlaaksossa meitä painavat monenlaiset vastoinkäymiset, surut ja vaivat, toiset sieluamme, toiset ruumistamme. Mihin voisimmekaan kääntyä, jos meidän olisi oltava ilman tätä nimeä, sillä ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa me tulisimme autuaiksi4 Ap. t. 4:12. Kalvavat syntiset halut, kolkuttava omatunto, koston pelko, kuoleman ja helvetin kauhu olisi jo kauhistuttavaa esimakua itse kadotuksen tuskista, ja kaikki ruumiilliset onnettomuudet olisivat vain kauhistuttavia välineitä, jotka kiirehtivät meitä kohti ikuista turmiota. Mutta kiitos Jumalalle, joka on antanut lohduksemme hunajaisen nimen Jeesus. Sehän on kuvaava nimi Vapahtajalle ja Autuaaksitekevälle. Hän yksin on sitä, ei kukaan muu. Sellaista me tarvitsemme, siinä hän on meille sanoinkuvaamattomaksi iloksi. Kun ajattelemme, että hän on saanut tämän nimen taivaasta, niin meitä ilahduttaa, että kaikkitietävä, kaikkivaltias ja hyväätekevä Jumala on hänet tänne lähettänyt meidän auttajaksemme. Voimme turvallisesti luottaa siihen, että hän meidän auttamiseksemme tekee sen, johon hän on ryhtynyt armonsa kirkkauden kiitokseksi5 Ef. 1:6. Ja kun lopuksi ajattelemme, miten uskollisesti hän ruumiillisen olemassaolonsa päivinä oli tämän nimensä veroinen meidän autuutemme tähden, siinä mitä hän teki, opetti ja kärsi, minkä lohdun ja huojennuksen kaikki ahdistetut ovat kaikkina maailman aikoina saaneet tässä kaikkein suloisimmassa nimessä, kuinka hänen nimensä on onnettoman syntisen ainoa turvapaikka, ja miten hän parhaillaankin on tässä nimessään meidän puolustajamme taivaassa syntien suututtaman Isänsä luona, silloin voimme hartaasti yhtyä seurakunnan ääneen ja sanoa: Katsokaa, Jeesus on lohduttava nimi, joka lankeaa meidän sielujemme hyödyksi. Ja edelleen: Jeesuksesta on kaikki pyhyys. Tulkoon hänen vanhurskautensa osaksemme, kuka hänen nimeensä turvautuu, hän on kaikesta pahasta vapautettu.6 Ajatelkaamme siis, hyvät kuulijani, ahkerasti tätä nimeä, kutsukaamme sitä usein hartaasti kaivaten ja lohduttautuen, puhukaamme siitä keskenänne. Silloin siitä ei vain tule meille yhä kalliimpi mitä kauemmin täällä elämme, vaan vielä kuoleman hetkelläkin se yhä on meille elämän tuoksu, joka tuo elämän,7 eikä mikään asia koko taivaan ikuisuudessa kiehdo meitä enempää kuin tämä sanomattoman suloinen nimi: Jeesus.
Edellinen jakso: Toinen katekismussaarna, § 6
Seuraava jakso: Toinen katekismussaarna, § 8
paikat: Babylonia
Henkilöt: Jeesus Justus Jeesus Sirak Jesua Joosef (UT) Joosua Josadak Maria Mooses Nun Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: